Oletteko lukeneet viime viikon Talouselaman artikkelin " Kun mikaan ei riita" ; juttu tyonantajien vaatimuksista ja tyontekijoiden pahoinvoinnista

ainakin minun työpaikallani on ihmisiä, jotka ovat tehneet satoja tunteja ylitöitä, mutta eivät saa niistä korvausta rahassa tai vapaana. Siinä kyllä rikotaan työaikalain säännöksiä. Onneksi nyt asia on tulossa julkiseksi ja tähän ongelmaan puututaan.

työnantaja pyytää jäädä ylitöihin tai ihminen jää tekemään överiä saadakseen valmiiksi tekemättömät työt. lain mukaan nämä ovat eri asioita mutta kyllä protestanttista työmoraalia käytetään räikeästi hyväksi työnantajapuolelta..

käsittelee siis ylitöitä ja sitä, miten suomalaiset tekevät yhä enemmän töitä myös vapaa-ajallaan. tämä ilmaisen työn tekeminen on sitten pois nukkumisesta, perhe-elämästä, harrastuksista jne.



itse hyppäsin pois tuosta oravanpyörästä kun tulin raskaaksi. pidin lisäksi saikkua ennen äitiyslomaa enkä kadu hetkeäkään. takaisin en mene töihin ellei minun ole pakko (= mies jää työttömäksi). pärjäämme kyllä yhdenkin ihmisen palkalla! toivottavasti miehen ei tarvitse vaihtaa nykyistä työpaikkaansa sellaiseen kuin mitä minulla on.

olet noin hölmö, että noin toimit ja tollaiseen suostut jne. Mä en ainakaan kaipaa enää lisää pahaa oloa töihin liittyen, joten tällä palstalla en töistä kirjoita tämän enempää...

se on ainoa keino pitää itsensä motivoituneena työhön. välillä sitten pyrin irtiottoon loman merkeissä.



näin siis unissani. oikeasti minulla on asuntolaina ja perhe ja niiden ylläpitäminen tuo se pienen pakon tunteen työntekoon.

Omassa kaveripiirissä on muutama puurtaja, jotka tekevät töitä 24/7 käytännössä; ovat aina tavoittevissa eivätkä koskaan sano " ei" työnantajan vaatimuksille. Mielenkiintoista nähdä säilyykö terveys tuollaisella työtahdilla.



Sinänsä surullista että nämä puurtajat eivät näe omassa toiminnassaan mitään kummaa.... Mieskin alkaa kypsyä kun tämä kaveri esim. pizzalla käydessä viettää suurimman osan ajasta puhelimessa asiakkaidensa kanssa klo20 illalla. Ja puurtajan vaimo on sitä mieltä että " urakehityksen takia tässä vaiheessa on pakko joustaa" ja jos mies ei saa ylennystä kerran kahdessa vuodessa, on sitä mieltä että urakehitys ei ole riittävän nopeaa.



Itse uskon että 1970-80luvulla syntyneet eivät tule jaksamaan eläkeikää tätä rumbaa; viimeistään siinä vaiheessa kun joudutaan hoitamaan omat vanhempamme hautaan kun vanhustenhoito on jätetty omaisten hoidettavaksi, alkaa porukka mennä rikki. Ja laskun maksaa lapset, heille ei koskaan ole aikaa.

Olin kotona 4 vuotta. Työpaikka oli minulle uusi mutta ala tuttu. Heti kun tulin minun oletettiin olevan jo pro ja kuin vanha tekijä. Vastuuta lyödään jatkuvasti lisää. Virheistä nipotetaan. Kiire kiire kiire. Eihän mulla ole tullut vielä edes rutiinia työhöni. Olen ollut vasta 2 kk töissä ja olen jo ihan väsynyt.

Toisaalta olen määräaikainen joten enpä uskalla sanoa että ei. Haluan vakkaripaikan että olisi tulevaisuus edes jokseenkin turvattu. Ihmettelen miten pärjäsivät työpaikalla ennen minua kun oli yksi vähäemmän tekemässä tuon järjettömän työmäärän järjettömän lyhyissä aikaraameissa.

Ajat todella ovat muuttuneet ja tehokkuutta haetaan koko ajan lisää. Vaikka menisi hyvin, se ei riitä.



Olen itse koulutusalalla ja aikonut irtisanoa itseni ja alkaa yksityisyrittäjäksi. En halua olla burn outissa 40-vuotiaana.



Yritykset tulevat olemaan vaikeuksissa nimenomaan sitten, kun meidän ikäluokan taloudellinen tilanne helpottaa ja alamme olla valmiita tekemään itsenäisiä ratkaisuja esim. osa-aikatyöstä. Nyt voidaan vielä kiristää, mutta kun meidän lapsemme menevät työelämään, ei heillä ole enää ongelmaa asuntolainoista, sillä me olemme ostaneet heille asunnot. He tekevät työtä nimenomaan itsensä toteuttamisen mentaliteetilla ja sitä ei motivoida käskyttämällä.



Olen siis varma, että tämä tilanne tulee muuttumaan. Työnantajat tarvitsevat osaavaa henkilökuntaa.



Tosin yksi uhkakuva on se, että halpatyövoimaa aletaan tuottaa esim. Intiasta. Osaavaa ja koulutettua väkeä, jolle riittää aluksi pienempikin palkka.



Kiinnostavaa visioida tulevaisuutta. Mitä mieltä muut olette?

ja olen panostanut paljon siihen että minusta saisi hyvän työntekijän vaikutelman. kun olin riittävän pitkään nöyristellyt ja joustanut huomasin joutuneeni yrityksestämme irtisanotuksi.



edes silloin en tajunnut hellittää tahtia vaan heti irtosanomisajan jälkeen olin jo muissa töissä. paahdoin entistä lujemmin, koska ajattelin etten ollut tarpeeksi hyvä sittenkään siellä edellisessä työpaikassa ja sen vuoksi oli " ansainnut" potkut.



kaikki muuttui kun testi osoitti kahta viivaa. en ollut suunnitellut raskautta mutta nyt iso mahani täyttää koko maailmani. arvot tulee laitettua uuteen järjestykseen, jahka olen sopeutunut täysin ajatukseen että minusta tulee äiti!



mitä haluan tällä sanoa: en tiedä. ehkä sen, että kova työnteko voi olla joillekin valinta. yksi asia on kuitenkin varmaa.. pomosi ei tule tuomaan kukkia haudallesi!

Kun työntekijät tekevät osa-aikatyösopimuksia, sillä he eivät enää tarvitse niin paljon rahaa kuin ennen? Palaavat arvojensa äärelle ja viettävät enemmän aikaa perheensä kanssa kuin työn oravanpyörässä?



Uskokaa tai älkää, tämäkin aika vielä koittaa. Materialismi saa väistyä ja osataan nähdä, mikä oikeasti on tärkeää.



Tiesittekö, että kun on tutkittu onnellisuutta, on havaittu, että raha tekee onnelliseksi tiettyyn pisteeseen asti. Eli se auttaa perustarpeiden tyydyttämisessä (kiva asunto ja elintaso), mutta kun ollaan päästy siihen, ettei raha enää oikeastaan tuo lisäarvoa elämään, työltä aletaan vaatia paljon enemmän. Ja se on työntekijä, joka vaatii, ei työnantaja. Työntekijä voi sanoa, että minä en enää tee, ellei tästä ole sisäistä hyötyä itselleni. Miten työpaikat ovat tähän varautuneet? Eivät tällä hetkellä mitenkään!

sellainen juttu missä mainittiin suomalaisten olevan itse vastuussa tästä rumbasta. sinun ja minun.



kyselyissä ja aaveella vastataan että tehdään eettisiä valintoja kaupassa; vältetään lapsityövoimalla teetettyjä vaatteita, ostetaan mahdollisimman paljon kotimaista ja eettisesti tuotettua jne.. käytännön tasolla ratkaisee kuitenkin hinta. kuluttaja vaatii halvinta ja saa sitä kun äänestää rahapussillaan.



puhutaan että työnantaja kumartaa sijoittajien suuntaan. yhtä lailla sinä ja minä, sijoittajina, tuemme näitä korkean tuoton ja hyvän tuloksen yhtiöitä ostamalla menestyvän firman osakkeita kunnes niiden hinnan arvioidaan olevan huipussaan; sitten myydään pois ja korjataan tuotto itselle.



mielenkiintoista tuo ulkomaisen työvoiman uhka. minusta on ihan sama kuka työn tekee, pääasia on se, että työnteko säilyy SUOMESSA!



miettikääpä seuraavan kerran kun käytte kaupassa. ostatteko tomaatteja 1,50¿/ kilo vai 3,90¿/kilo?

Kaikki muu siirtyy halvempien kustannusten maihin ellei ulkoistaminen ja globalisaatiolle laiteta jarruja / aleta aktiivisesti suosimaan paikallista valmistusta. Mutta niin kauan kuin ihmisten pitää saada hienompia laitteita halvemmalla hinnalla niin tuotanto siirtyy Kiinaan ja Intiaan. Ja tuotannon perässä myös tuotekehitys, myynti ja markkinointi. Suomessa ei ole kenellekään tulevaisuutta :(

Se on niin kokonaisvaltainen tila, että se pysäyttää. Joillekin se on jopa " excuse" päästä hetkeksi pois töistä. Lapsia tehdään, jottei tarvitse mennä töihin.



Miehet ovat sensijaan erilaisessa asemassa. He eivät niin helposti pääse irrottautumaan, ellei osaa hypätä ns. ulos laatikosta.



Mieheni kanssa päätimme, että jos meille syntyy toinen lapsi, jäämme molemmat kotiin. Laitamme lainamme jäihin muutamaksi kuukaudeksi ja pidämme perheen yhteisen sapatin.



On meillä kaikilla mahdollisuuksia, jos vain haluamme nähdä ne ja uskallamme ajatella ns. normien vastaisesti.



Itse teen tällä hetkellä puolikasta työaikaa ja pidän paljon lomaa. Tiedostaen, että perhe ja oma hyvinvointi kokonaisvaltaisesti on tärkeää.

Itse olen ollut työelämässä 10 vuotta miinus " pakollinen" äitiysloma ja kesällä vaihtaessani työpaikkaa huomasin aika erikoisen ilmiön: sinun todellakin odotetaan olevan tosi pro heti ekasta päivästä ja virheistä ollaan todella kiukkuisia. Edes kysyä ei saisi enää. Olen skannannut vanhaa työtäni nyt samalla silmällä ja huomannut jälkikäteen, että siellä oli sama touhu uusia kohtaa viime vuodet. En ole edes missään isopalkkaisessa työssä ja uuteen työhön lähdin vaatimattomille vaateilla eli rahalla minua ei ole superosaajana ostettu! Miltei pelottaa käydä jo töissä, kun kolmen kuukauden jälkeen pitäisi osata kaikki kuin vanhat tekijät ja kun tulee ihan uusia tapoja ja termejä, niin kukaan ei jaksa selittää. En ole edes tyhmä ja edellinen työni oli vaativaa, joten kyllä minä opin ja osaan valmiiksikin paljon, jos vaan joku selittäisi asian ensin, niin tajuan kyllä nopeasti heijastaen vanhaan työhöni. Eli tavat on erilaiset, mutta pohjimmiltaan asiat hoidetaan hyvin samalla tavoin. Tuntuu vaan, että ketään ei kiinnosta kertoa ja esimieskin ärtyy, kun käyn kysymässä. Esimerkiksi: esimies pyysi minua tekemään " hulabaloon" , josta kysyin, että " mitä tarkoittaa" . Esimies miltei suuttui, kun joutui selittämään asiaa. Kolmesta sanasta kyllä tajusin, että tarkoittaa samaa kuin vanhassa työssä oli " hepulivein" . Mutta kun tuokin tuntuu olevan liikaa. Ylitöitä odotetaan ja uhkailu on joka päiväistä. " Jos tämä ei ole ajoissa valmiina, täytyy tehdä radikaaleja muutoksia..." Mitä radikaaleja? Inhoan moista vihjailua ja turhaa painostusta, kun hommat etenee muutenkin.

hyvä päätös tuo yhteinen sapatti. olen varma, ettei oravanpyörän katkaisemiseksi tarvita radikaaleja päätöksiä. riittää että ottaa pari kuukautta sapattia ja jatkaa sitten siitä (olenkin vissiin optimisti!). kaikilla vain ei ole sitä mahdollisuutta että ottaisi vähän offia!



olen edelleen sitä mieltä että suomalaisen työn ja yritysten (esim. ingman, sampo..) pitäminen suomessa vaatii meiltä kuluttajilta todella paljon! olen itse töissä eräässä pörssiyhtiössä jossa pääjohtajan tuloshakuisuus (tuotteemme hinnan halventumisen maksattaminen) meinasi aiheuttaa osalle työntekijöistämme työpaikan menettämisen.

Osittain me kaikki olemme vaikuttamassa välillisesti tähän oravanpyörään. Me tarvitsemme asiasta keskustelua ja sitä kautta tietoisuuden avartamista. Moni ei tiedosta omien (esim. kulutus-) valintojensa seurauksia. En ole itsekään niistä niin tietoinen kuin ehkä välillä kuvittelen.



Ostan silti itse kotimaisia tomaatteja :) Ja samalla saatan kyllä vertailla jotakin muita tuotteita ja ostaa halvemman ja siten olla tukemassa globalisaatiota.



Mahtaako tässä käydä niin, että tuloerot ja mahdollisuuksien erot tulevat kasvamaan vielä todella radikaalisti? Se aiheuttaa turvattomuutta maailmanlaajuisesti esim. terrorismin muodossa, kun köyhät alkavat taistella rikkaita maita vastaan vielä intensiivisemmin? Ja Suomesta tulee myös luokkayhteiskunta: syrjäytyneet, joilla ei ole mahdollisuuksia ja hyvinvoivat ylemmät keskiluokkaiset ja rikkaat, jotka saavat enemmän mahdollisuuksia. Siis tällainen uhri-objekti/sankari-sybjekti -yhteiskunta?



15

Suomessa kun on ilmainen koulutus, ja muutenkin hyvät sosiaalituet,niin palkkaerotkaan eivät ole älyttömän huimat. Siksihän ihmiset lähtevät ulkomaille töihinkin:siellä saa parempaa palkkaa.



Joten ehkäpä tehdasmainen valmistaminen ei Suomessa ole enää jonkin ajan kuluttua järkevää, ELLEI ihmiset oikeasti tiedosta kotimaisten tuotteiden suosimisen vaikutusta koko maahamme ja sen hyvinvointiin. Tietotekninen ja muu osaaminen kuitenkin pysyy maassa, koska täällä taasen sitä saa helvemmalla kuin esim. siellä kiinassa tai Intiassa tai jenkkilässä.

He ovat tehneet arvovalinnan, jossa lapset (3 kpl) tulevat ensin ja työ sen jälkeen. Käytännössä se tarkoittaa, että heillä ei ole autoa ja asumismuoto on ahdas ja ulkopuolisesta aika ankeanoloinen. Silti se on heidän ratkaisunsa tähän yhteiskunnan oravanpyörään.



Mietin siis sitä, kun joku sanoi, että kaikille nämä arvovalinnat eivät ole mahdollisia. Miksi ei? Siksi, kun on joskus päätetty hankkia se kallis hieno talo, ja on pakko käydä töissä sen takia että talo saadaan maksettua? No, oliko pakko hankkia niin kallis asunto? Riittäisikö vähempikin? Mitä itua on hienossa talossa ja Volvo V70:ssa, jos niissä ei voi koskaan olla rauhassa, kun on aina töissä ja lapset 10h päivähoidossa päivittäin?



Kouluihin pitäisi saada elämänsuunnittelukoulutusta jo varhaisessa vaiheessa, sillä usein ihmiset havahtuvat tähän vasta kun valinnat ja päätökset on tehty. Silloin on ehkä aavistuksen liian myöhäistä, vaikkei peruuttamattomasti myöhäistä silloinkaan.

jossa päästiin kolmannelle sivulle ILMAN TAPPELUA!

Miksi työnantajille on ok vaatia aina vaan lisää työntekijöiltä?