Onko elämä helpompaa hyvännäköisenä?

Toisaalta voisi ajatella, että monen kohdalla on niin, että se hyvännäköisyys on tehtyä. Siis jos panostaa todella paljon ulkonäköönsä, hiuksiin, ihoon, hampaisiin, kulmat ja ripset jollain kestosysteemilla laitettu jne., niin voi ns. meikittäkin näyttää paljon paremmalta, kuin ilman tuota panostusta.

Näin ollen joku ns. ruma voisi olla ihan instabeibe, jos alkaisi panostaa yhtä paljon ulkonäköön kuin he, ja instabeibe ei olisi niin hyvännäköinen, jos ei panostaisi. Lisäksi tietysti kuvankäsittely.

Onko sen hyvännäköisen elämä sitten helppoa, kun kokoajan joutuu juoksemaan kaiken maailman toimenpiteissä ja hoidoissa, ja käyttämään kotonakin paljon aikaa ihonhoitoon ja laittautumiseen. Varmaan he myös miettivät paljon ulkonäköä, mistä tulee ulkonäköpaineita, vaikka siis näyttäisikin ihan hyvältä.

Toisaalta taas onhan sitäkin tutkittu, että esim. työhaastatteluissa hyvännäköiset ihmiset pärjää paremmin kuin huononnäköiset.

kysy vaan kuinka paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vinkkelistä, seurustelu/ tapailukumppaneista ei koskaan tiedä ovatko ihastuneet sinuun vai ulkonäköösi, mutta toisaalta taas esim työelämässä voi tulla suopeasti kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen toimesta josta voi olla etua

Mihin sitä sitten ihastutaan jos ei ulkonäköön? Valitettavasti ulkonäkö on se mistä aiheutuu se ihastumisen huuma ja intohimo. Taviksena tiedän että miehet ovat kanssani, siis jos ovat, ns. luonteen vuoksi, siksi että olen kiva ja fiksu ja koska eivät saa kauniimpaakaan. Ei se nyt mikään erityisen hyvä pohja ole suhteelle että toisen mielestä olet ihan kiva! Kaikki intohimo ja oikea ihastus puuttuu.

Itsehän sen totesit, siihen luonteeseen ihastutaan jos ei ulkokuoreen. Miesten on selvästi itsekin vaikea tehdä eroa tälle asialle, mutta ikäväkseni olen useamman kerran jo saanut kokea lähes ylitsevuotavaa palvontaa jota molrmmat osapuolet rakkaudeksi luulevat, mutta kun vuosia kuluu sen verran että naamaan kuin naamaan vaan tottuu ja jäljelle jää oikea sitoutuminen kumppaniin niin sittempä tilannetta säikähdetäänkin ja lähdetään menemään, eli ei ollutkaan kyse mistään oikeasta rakkaudesta, ikävä ilmiö mutta ymmärrän myös tuon mitä ajoit takaa ettei ihan kivakaan rakkautta tietysti ole joten myöskään sulle ei vaan ole vielä kolahtanut luonne edelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset kohtelevat kauniita ihmisiä paremmin kuin rumia. Tämä on monessa psykologisessa tutkimuksessa todettu asia. Siinä mielessä kauneus antaa siis valtavan buustin elämänlaatuun.

Mutta se että ihminen on kaunis, ei tietenkään tarkoita 100% varmuudella sitä että hän tulee elämään onnellisen elämän.

se että ihmiset kohtelee paremmin ei liikuta minua mitenkään suuresti se on keinotekoista ja muodollista en ymmärrä mitä siitä muka voi saada irti tai pitäisikään

Tunnen yhden todella kauniin nuoren naisen ja voi veljet, millaista häirintää hän saa miehiltä. Ne käy ihan käsiksi, tartutaan vyötäröltä tai lanteilta. Hänen piti lopettaa työt yhdessä paikassa koeaikana, kun ei saanut edes töissä olla rauhassa.

m28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset kohtelevat kauniita ihmisiä paremmin kuin rumia. Tämä on monessa psykologisessa tutkimuksessa todettu asia. Siinä mielessä kauneus antaa siis valtavan buustin elämänlaatuun.

Mutta se että ihminen on kaunis, ei tietenkään tarkoita 100% varmuudella sitä että hän tulee elämään onnellisen elämän.

se että ihmiset kohtelee paremmin ei liikuta minua mitenkään suuresti se on keinotekoista ja muodollista en ymmärrä mitä siitä muka voi saada irti tai pitäisikään

Jos sadalle rumalle ihmiselle tarjottaisiin mahdollisuus muuttua yhdessä yössä kauniiksi, jokainen heistä käyttäisi tuon mahdollisuuden.

Jos sadalle kauniille ihmiselle tarjottaisiin mahdollisuus muuttua yhdessä yössä rumaksi, kukaan heistä ei valitsisi rumaksi muuttumista.

En usko,että vaikuttaa. Varmaankin ystävällinen luonne on merkitysellisempää.

m28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset kohtelevat kauniita ihmisiä paremmin kuin rumia. Tämä on monessa psykologisessa tutkimuksessa todettu asia. Siinä mielessä kauneus antaa siis valtavan buustin elämänlaatuun.

Mutta se että ihminen on kaunis, ei tietenkään tarkoita 100% varmuudella sitä että hän tulee elämään onnellisen elämän.

se että ihmiset kohtelee paremmin ei liikuta minua mitenkään suuresti se on keinotekoista ja muodollista en ymmärrä mitä siitä muka voi saada irti tai pitäisikään

Se, että hyvännäköisyyden plussat ei sinua henkilökohtaisesti "liikuta", ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettetkö tulisi olemaan järkyttynyt ja pettynyt siihen, miten sinua kohdeltaisiin jos olisitkin ei-miellyttävän-näköinen.

Olen pahoillani, mutta viestisi kuulostavat siltä, että et vain tunnista niitä "etuja". Se on loppujen lopuksi muiden käsissä, mikä on esim. sinun elintasosi ja paljonko sinä tienaat. Paitsi jos olet yrittäjä. Ja silloinkin hyvännäköinen ja sosiaalinen vetää pisimmän korren. eri

Elämä on pikkuisen helpompaa ja parisuhteen saaminen helpottuu, naisilla myös parisuhteen laatu voi parantua. Puhutaan silti tilastototuuksista, eli kauniille voi käydä hyvinkin huonosti ja toisella on mahtava elämä niin taviksena kuin voi olla.

Ei ole. Tiedän kokemuksesta. Kauniita kohdellaan usein jopa huonosti oman sukupuolen osalta. Eri asia jos on sellainen tavallisen nätti.

Hyvännäköinen henkilö joutuu harvemmin pilkan kohteeksi ulkomuotonsa takia. Muuta häirintää voi tietysti esiintyä. Ei ne haukut ja pilkat kovin mukavilta tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ilmeisesti liian hyvännäköinen ollakseni masentunut, kun sitä ihan hoitohenkilötkin ihmetelleet että miksei noin hyvännäköinen ihminen mene ulos. Että siinä mielessä vähän rasittavaa kun ilmeisesti vain rumemmat saa olla masentuneita.

Ai hoitohenkilöt kommentoivat ulkomuotoasi noin? :D

Ei ole ihmisen helppoa olla kaunis tai komea!

En nyt tiedä. Asiakaspalvelutilanteissa saa usein tylyä kohtelua ei niin viehättäviltä.

Toinen on että jostain syystä naiset kuvittelevat että on kokoajan yrittämässä iskeä, ja saa sitten siksi kylmää kohtelua heti kättelyssä, ja kuitenkin möksähtävät sitten kun ei ole mielessäkään yrittää iskeä vaan käyttäytyy asiallisen kohteliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vinkkelistä, seurustelu/ tapailukumppaneista ei koskaan tiedä ovatko ihastuneet sinuun vai ulkonäköösi, mutta toisaalta taas esim työelämässä voi tulla suopeasti kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen toimesta josta voi olla etua

Mihin sitä sitten ihastutaan jos ei ulkonäköön? Valitettavasti ulkonäkö on se mistä aiheutuu se ihastumisen huuma ja intohimo. Taviksena tiedän että miehet ovat kanssani, siis jos ovat, ns. luonteen vuoksi, siksi että olen kiva ja fiksu ja koska eivät saa kauniimpaakaan. Ei se nyt mikään erityisen hyvä pohja ole suhteelle että toisen mielestä olet ihan kiva! Kaikki intohimo ja oikea ihastus puuttuu.

Itsehän sen totesit, siihen luonteeseen ihastutaan jos ei ulkokuoreen. Miesten on selvästi itsekin vaikea tehdä eroa tälle asialle, mutta ikäväkseni olen useamman kerran jo saanut kokea lähes ylitsevuotavaa palvontaa jota molrmmat osapuolet rakkaudeksi luulevat, mutta kun vuosia kuluu sen verran että naamaan kuin naamaan vaan tottuu ja jäljelle jää oikea sitoutuminen kumppaniin niin sittempä tilannetta säikähdetäänkin ja lähdetään menemään, eli ei ollutkaan kyse mistään oikeasta rakkaudesta, ikävä ilmiö mutta ymmärrän myös tuon mitä ajoit takaa ettei ihan kivakaan rakkautta tietysti ole joten myöskään sulle ei vaan ole vielä kolahtanut luonne edelläkään.

Miksi oletus on, että hyvännäköisen ihmisen kohdalla ei voitaisi ihastua (myös) persoonaan? Sehän riippuu siitä, millainen ihminen on. Itse en koe ollenkaan ongelmaksi sitä, että tiedän jokaisen kumppanin tunteneen vetoa myös ulkonäkööni, koska tiedän, että se ei ollut ainoa heitä kiinnostava asia minussa. Jos olisi ollut, olisivat ne jutut jääneet seksisuhdetasolle, jos iihenkään, koska olisinhan sen huomannut, jos oikeasti ei olla samalla aaltopituudella.

ei saa puhua pinnallisuudesta, mode poistaa! (paitsi jos on miesvihaa)

Väitän, että miehet antavat herkemmin anteeksi kauniin naisen ärhäkän tai huonon käytöksen. Se on ilmeisesti vain söpöä, kun hyvännäköinen tuittuilee.

hyvännäköinen saa dubaissa 80 tonnia kuussa tyttöystäväksi ryhtymisestä, siinä sitten shoppailee, juhlii, ottaa aurinkoa ja parissa vuodessa jo miljonääri, vaikka osaamisen taso olisi joka alalla täysi nolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vinkkelistä, seurustelu/ tapailukumppaneista ei koskaan tiedä ovatko ihastuneet sinuun vai ulkonäköösi, mutta toisaalta taas esim työelämässä voi tulla suopeasti kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen toimesta josta voi olla etua

Mihin sitä sitten ihastutaan jos ei ulkonäköön? Valitettavasti ulkonäkö on se mistä aiheutuu se ihastumisen huuma ja intohimo. Taviksena tiedän että miehet ovat kanssani, siis jos ovat, ns. luonteen vuoksi, siksi että olen kiva ja fiksu ja koska eivät saa kauniimpaakaan. Ei se nyt mikään erityisen hyvä pohja ole suhteelle että toisen mielestä olet ihan kiva! Kaikki intohimo ja oikea ihastus puuttuu.

Itsehän sen totesit, siihen luonteeseen ihastutaan jos ei ulkokuoreen. Miesten on selvästi itsekin vaikea tehdä eroa tälle asialle, mutta ikäväkseni olen useamman kerran jo saanut kokea lähes ylitsevuotavaa palvontaa jota molrmmat osapuolet rakkaudeksi luulevat, mutta kun vuosia kuluu sen verran että naamaan kuin naamaan vaan tottuu ja jäljelle jää oikea sitoutuminen kumppaniin niin sittempä tilannetta säikähdetäänkin ja lähdetään menemään, eli ei ollutkaan kyse mistään oikeasta rakkaudesta, ikävä ilmiö mutta ymmärrän myös tuon mitä ajoit takaa ettei ihan kivakaan rakkautta tietysti ole joten myöskään sulle ei vaan ole vielä kolahtanut luonne edelläkään.

Miksi oletus on, että hyvännäköisen ihmisen kohdalla ei voitaisi ihastua (myös) persoonaan? Sehän riippuu siitä, millainen ihminen on. Itse en koe ollenkaan ongelmaksi sitä, että tiedän jokaisen kumppanin tunteneen vetoa myös ulkonäkööni, koska tiedän, että se ei ollut ainoa heitä kiinnostava asia minussa. Jos olisi ollut, olisivat ne jutut jääneet seksisuhdetasolle, jos iihenkään, koska olisinhan sen huomannut, jos oikeasti ei olla samalla aaltopituudella.

No kun omat kokemukset on ikävä kyllä juuri nuo jotka kerroin, toki on tultu juttuun luonteenkin puolesta koska suhteet ollut tosiaan aika pitkiä, mutta selvä hiipuminen on tapahtunut silloin kun ensihuuman jälkeen toisen naamaan vaan tottuu, oli se sitten kuinka kaunis tahansa. Luonne kun on kuitenkin pysynyt samana niin väittäisin ettei ne suhteet siihen ole kaatuneet, vaan enemmänkin ajallisestikin siihen kynnykseen kun aletaan pohtia vakavempia tulevaisuudennäkymiä, sitten miehille tulee pakokauhu ja joku herätys että hetkonen, enhän mä ihan niin tosissani tässä ollutkaan!

En tiedä, koska en ole koskaan ollut kaunis. Olen koko elämäni kärsinyt ulkonäöstäni, mutta onnekseni olen saanut sisukkaan luonteen ja minusta on tullut tekijä sen sijaan että vain 'olisin'. 

Tiedän monia kauniita naisia, joiden ei ole tarvinnut tehdä mitään sen eteen että saisivat parisuhteen, mutta ei se välttämättä ole onneen johtanut, eikä onnistumiseen. Sanoisin että montaa vaivaa 'kauniin naisen syndrooma', ei ole draivia tehdä mitään elämänsä eteen.