Sesnsitiivisyys asiantuntijat tarkistavat ovatko vanhojen klassikoiden ja uusien kirjojen teksti julkaisukelpoisia vai tarvitseeko tekstiä muuttaa
Joskus kirjoissa teksti voi olla asenteellista tai vanhentenutta kieltä, jolloin tarvitaan Sesnsitiivisyys asiantuntijoista koottu raati tarkistamaan että kirja on sellainen jotta se ei loukkaisi moderneja lukijoita ja kuvaile ihmisiä pelkistetysti tai stereotypioiksi. Yleensä riittää se että yksittäinen sana vaihdetaan pehmeämpåän, mutta joskus harvemmin kokonaisia lauseita joudutaan kirjoittamaan uusiksi tai poistamaan kokonaan. Kuitenkin pois nukkuneiden kirjailijoiden tekstin muuttaminen herättää moraalisia kysymyksiä kun haudan taakse siirtynyt kirjailija ei ole enää puolustamassa tekstiään ja näin esimerkiksi Waltarin Sinuhessa esiintyvien N-sanojen säilyttäm8selle on puolensa ja sen sijaan mietitään että olisiko kirjan alkuun syytä lisätä varoitus Waltarin henkilökohtaisista asenteista vähemmistöjä kohtaan.
Kommentit (116)
Esimerkkinä n-sana, se on ollut loukkaava ihan aina, eikä sen poistamiselle ole mitään estettä.
Joissakin tapauksissa kaunokirjallinen teos on asenteiltaan, kerronnaltaan tai suoranaiselta viestiltään/tarkoitukseltaan nykykäsityksen mukaan sopimaton.
Tuolloin sen voi nähdä historiallisena dokumenttina omasta ajastaan, mutta kaunokirjallista arvoa teoksella ei enää ole.
Vuosi 2023: Sensuurista tehtiin salonkikelpoista
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä n-sana, se on ollut loukkaava ihan aina, eikä sen poistamiselle ole mitään estettä.
Joissakin tapauksissa kaunokirjallinen teos on asenteiltaan, kerronnaltaan tai suoranaiselta viestiltään/tarkoitukseltaan nykykäsityksen mukaan sopimaton.
Tuolloin sen voi nähdä historiallisena dokumenttina omasta ajastaan, mutta kaunokirjallista arvoa teoksella ei enää ole.
Ei teoksen kaunokirjallinen arvo siitä kyllä mihinkään vähene, älä viitsi olla typerä.
Vasemmisto keulii nyt fasismin puolelle, hyvä jätkät.
Nyt järki käteen, tän takia me muut vassarit näytetään ihan idiooteilta kun ollaan muka teidän kans samalla puolella vaikka m.un puolesta teistä vois tehä kompostia!
Menipä täydestä äärioikeisto olkiukko.
5/5, well done ap
Ihan kuin sensitiivisyydestä huolissaan olijat kuvittelisivat, että kirjallisuutta muokkaamalla voisi mukamas hyvittää entisaikojen ikävyydet ja (nykypäivän mittapuulla rumahkot) termistöt. Ei onnistu, pitäisi olla aikakone.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi 2023: Sensuurista tehtiin salonkikelpoista
Minä taas luulen, että elämme aikoja jolloin tasa-arvon tavoittelu (kaikissa muodoissaan) menee liian pitkälle ja heiluri heilahtaa toiseen suuntaan ja rajusti.
Kun vähemmistöille ei mikään riitä, niin pitää vaan koko ajan talloa enemmistön varpaille ja vaatia lisää, lisää, lisää, mutta sanokaa mun sanoneen, että kohta palaa valtaväestöltä käämit tähän pelleilyyn ja jälki tulee olemaan rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä n-sana, se on ollut loukkaava ihan aina, eikä sen poistamiselle ole mitään estettä.
Joissakin tapauksissa kaunokirjallinen teos on asenteiltaan, kerronnaltaan tai suoranaiselta viestiltään/tarkoitukseltaan nykykäsityksen mukaan sopimaton.
Tuolloin sen voi nähdä historiallisena dokumenttina omasta ajastaan, mutta kaunokirjallista arvoa teoksella ei enää ole.
Pitäisikö Suomessakin tehdä sama kuin Yhdysvalloissa eli poistaa kaunokirjallisen arvon ja klassikkostatuksen menettäneet kirjat kirjastoista ja kouluista vai miten tulisi suhtautua kyseisten kirjojen saatavuuteen? Toki joidenkin kirjojen kohdalla kustantajat ovat jo tehneet oman päätöksen että kirjoista ei enää oteta uusintapainoksia, esim Kolme Muskettisoturia ja Montekriston kreiviä ovat tällaisia kierrosta poistuneita kirjoja joita on aiemmin pidetty klassikkoina, mutta jotka eivät ole sittemmin vanheneet hyvin ja kestänyt aikaa minkä vuoksi kyseisillä kirjoilla ole siksi minkään laista arvoa tänäpäivänä.
Yhtäkään riviä valmiista teoksesta ei pidä muuttaa ilman sen tekijän lupaa, jos on jo haudassa, asiaa ei pitäisi edes miettiä. No ketkä loukkaantuvat, tehkää omat, uudet teoksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä n-sana, se on ollut loukkaava ihan aina, eikä sen poistamiselle ole mitään estettä.
Joissakin tapauksissa kaunokirjallinen teos on asenteiltaan, kerronnaltaan tai suoranaiselta viestiltään/tarkoitukseltaan nykykäsityksen mukaan sopimaton.
Tuolloin sen voi nähdä historiallisena dokumenttina omasta ajastaan, mutta kaunokirjallista arvoa teoksella ei enää ole.Pitäisikö Suomessakin tehdä sama kuin Yhdysvalloissa eli poistaa kaunokirjallisen arvon ja klassikkostatuksen menettäneet kirjat kirjastoista ja kouluista vai miten tulisi suhtautua kyseisten kirjojen saatavuuteen? Toki joidenkin kirjojen kohdalla kustantajat ovat jo tehneet oman päätöksen että kirjoista ei enää oteta uusintapainoksia, esim Kolme Muskettisoturia ja Montekriston kreiviä ovat tällaisia kierrosta poistuneita kirjoja joita on aiemmin pidetty klassikkoina, mutta jotka eivät ole sittemmin vanheneet hyvin ja kestänyt aikaa minkä vuoksi kyseisillä kirjoilla ole siksi minkään laista arvoa tänäpäivänä.
Mikä noissa kirjoissa oli vikana?
Jotenkin mennyt aivan mielettömäksi maailma=) Kaikki minkä puolesta ennen taisteltiin ja mitä pidettiin hyvässä arvossa, niinkuin vapaus, sananvapaus ja sensuroimattomuus on saatu käännettyä huonoiksi asioiksi. Silti edelleen nauretaan ja vastustetaan jotain muissa maissa tapahtuvaa sensuuria.
Tekstin mukaan kirjat eivät saisi perustua stereotyyppeihin. Kirjallisuus ON pääasiassa stereotyyppejä, koska kirjoittaja tietää vain oman päänsä sisäiset asiat ja kirjoittaa niiden mukaan. Hän ei voi elää toisten ihmisten elämää, eikä hänen kuulukaan elää. Hänen kuuluu kirjoittaa omia ajatuksiaan. Muiden ei kuulu korjailla ja muokata kirjoittajan työtä.
Fahrenheit 451 on vuonna 1953 ilmestynyt Ray Bradburyn romaani. Kirja on saanut nimensä paperin syttymispisteestä, jonka Bradbury kuuli olevan 451 astetta Fahrenheit-asteikolla eli noin 233 celsiusastetta.
Teos on tulevaisuudenkuvitelma, dystopia, ydinsodan ajasta. Kirjan mukaan tulevaisuuden Yhdysvalloissa hallitsijat kontrolloivat kansaa tylsyttämällä ihmisten mielet äärimmäisyyksiin viedyllä roskaviihteellä. Jotta ihmiset eivät saisi mielelleen virikkeitä, kaikki kirjallisuus on kielletty. Kirjan päähenkilö on palomies Guy Montag. Palomiesten tehtävänä ei kuitenkaan ole sammuttaa tulipaloja vaan sytyttää niitä: löydetyt kirjat poltetaan, kuten myös kirjojen omistajan talo.
A.H. Taisteluni on kirja jonka olemassololle vielä 2000-luvulla ei ole mitãän perusteluja ja se kuuluu kategoriassa selkeästi kirjoihin joiden on syytä jäädä historiaan. Mutta Anne Frankin Päiväkirjan syyttelylle antisemitistisestä sävystä ja juutalaisia loukkaavana teoksena ei ole mitään perusteluata eikä järkeä vaikka vassarit sen sellaisena haluisivat nykyään nähdä sen takia kuinka Päiväkirja kertoo ihmisten tulleen kohdeltuiksi 2. maailmansodan aikaisessa Saksassa.
Pikemminkin tulisi tarkistaa ylisensitiivisten lukijoitten henkistä tilaa, ja ohjata hoitoon/laittaa pakkohoitoon ne, jotka eivät tajua kirjallisuuden perustuvan paljolti fiktioon ja olevan oman aikansa kuvausta. Tämä on nykyversio kirjarovioille, ja niistä ei ole koskaan syntynyt mitåän positiivista. Miettikää itse: Joku mielenterveydestään erkaantunut butthurt milleniaani tms. joka korvaa älyn ylisensitiivisyydellä, päättää tästä lähtien mitä te saatte lukea? Miltä tuntuisi, jos pohjanmaan körttien kirkollisneuvosto ryhtyisi määräämään, mitä suomalaiset keskimäärin saavat lukea? Käytännössä sama asia, toiset on hölynpöly, toiset woke-uskovaisia.
Varmaan Ukrainassakin mietitään, mitä kirjoja pitäisi sensuroida. Meilläkin on tosiasiassa suurempia ongelmia, kuin kirjojen sensurointi, mutta ehkäpä tällä asialla onkin vain tarkoitus peitellä niitä.
Kuten aito-avioliitto-touhotuksen aikoihin suhmuroitiin TTIP-sopimusta, ja media oli tästä tyystin hiljaa.
Sama jos joku vaatisi, että heviä pitää soittaa hiljempaa ja rauhallisemmin, koska hänen korviinsa sattuu.
No kuuntele sitten jotain lastenloruja, mutta jätä hevi rauhaan! Ne kuuntelee heviä, jotka tykkää, muille on muita genrejä.
Sama pätee kirjoihin. Lue niitä mistä tykkäät, mutta älä tule sörkkimään muiden lempikirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset raadit pitäisi viedä saunan taakse tai ripustaa lyhtypylvääseen. Menneisyyttä ei saa eikä tarvitse sensuroida. Laatikoot jälki-/esipuheen jos pitää selitellä.
Menneisyyden ja mielipiteen kieltäminen johtaa elitistiseen diktatuuriin!
Ainoa tapa, jolla jonkin tällaisen voisi hyväksyä, on se, että lukijoille on tarjolla molemmat versiot: alkuperäinen ja siistitty. Siitä sitten jokainen voi valita mielensä mukaan mitä lukee. Mutta sitä en sulata, että alkuperäiset pantaisiin lukkojen taakse (saati että tuhottaisiin kokonaan!) ja vain sensuroitua versiota saisi lukea.
V---M----P-