Lapsen manipuloiva ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten oma lapsesi reagoi kun hänelle näistä asioista? Hänelläkin vaikuttaisi olevan jonkinlaista itsetunto ongelmaa, kun nuin alistuu ja alentuu pyytelemään anteeksi. Näkisin ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin että te vanhemmat otatte nyt jämäkämmän otteen ja kiellätte tämän kaverin.

Ja tosiaan kaveri on nyt totaalisesti ja lopullisesti kiellossa, kukaan meistä aikuisista, lapseni isovanhemmat mukaan lukien ei salli enää tätä ja kannustamme jatkuvasti lasta, että pitää päänsä.

Tapoja, joilla lapsi saa otteen, on monia. Saattaa alkaa levittää valheita lapsestani, käännyttää muita häntä vastaan, saanut esimerkiksi kerran vanhemman lapsen mukaan kiusaamaan ja lähettämään herjaavia ääniviestejä. Tämä sekopää ollut estoilla, mutta keksii koulussa myös keinoja, miten saada lapseni koukkuun. Viimeksi sanoilla "tiedän että haukut minua, et pääse nyt pälkähästä" vaikka itse olisi juuri haukkunut lastani ja sanonut mitä inhottavampia asioita, tilanne kääntyy niin, että lapseni ilmeisesti pelkää häntä ja pyytää anteeksi omaa käytöstään ja yrittää sopia.

Tämä tapahtuu muiden edessä myös niin että lapseni ikäänkuin nolataan, kun hän on tekemässä ja miettimässä ihan muita asioita kuin tätä sekopäätä.

Okei, kuulostaa hurjalta tilanteelta. Onko tämä manipuloiva nuori lapsesi puhelimessa estolistalla? Jos ei, niin ladatkaa puhelimeen sellainen sovellus, että pystytte itse kontrolloimaan lapsen puhelinta.

Vertaat lastasi aikuiseen, joka uskoo toisen aikuisen manipuloinnit. Aikuiseenhan ei toinen aikuinen voi vaikuttaa kuin yrittää puhua järkeä. Lapsesi taas on sinun/teidän huollettavanne, joten lähtisin sinuna miettimään miten voin rajoittaa tai vaikuttaa huollettavaan, jotta hän ei toimi omaa etuaan vastaan. Esim. Perheneuvolan psykologi, koululla kuraattori tulee ensimmäisenä mieleen.

Tässä nyt muutamia neuvoja. Itse varmasti löydät teidän perheelle sopivampia tapoja. Huolestuttavaa on, että lapsesi on niin vietävissä. Valitettavasti vaikka hän pääsisi eroon tästä tyypistä, niin seuraava hyväksikäyttäjä voi hypätä yllättävän nopeaa kuvioihin, kun lapsi ei osaa itse vetää rajoja. Siksi lähtisin ammattilaisten kanssa selvittämään asiaa.

Kiitos erittäin hyvistä neuvoista. Käytännössä apua on todella vaikea saada, kaikkea edellämainittua on yritetty. Mun lapsi sanoo kuraattorilla, että kaikki on ok ja aika vaikeasti avautuu siellä, kävivät jopa yhdessä kuraattorilla toisen lapsen kanssa, kun ongelmat kuitattiin pitkään edellisen opettajan taholta vaan lasten riitelyksi.

Eniten lapseni pystyy ilmaisemaan ja sanoittamaan tunteitaan minulle, kun ollaan ihan vaikka opettajan edessä, lapsi sulkeutuu ja on vaan aina tosi reipas, kertoo pelkäävänsä itkemistä, tunnistan tämän ominaisuuden itsessäni. Kun itkee helposti, se vaikeuttaa asioista kertomista ja puhumista varsinkin tuon ikäisenä. Itse nykyään aikuisena, en enää häpeä itkemistä missään tilanteessa, mutta vaikeaa saada tuon ikäiselle se tehtyä selväksi, että siinä ei ole mitään hävettävää.

Oletteko käyneet perheneuvolassakin? Siellä voisit olla mukana esim. Ekalla käynnillä ja sitten vaatia, että lapsi saisi psykologin kanssa puhua kahden useamman kerran. Lapsen kanssa voisi puhua etukäteen, että tulet kertomaan itse asioista ensin ja sitten myös kerrot sen että lapsella alkaa herkästi itkettämään, jotta sitä osaa kaikki odottaa ja aikuiset suhtautuu siihen hyväksyvästi ja lohduttaa. Perheneuvolassa sinun kannattaa vaatia, että asiakkuutta ei lopeteta ennen kuin asia on käsitelty. Minusta sinun olisi hyvä viestiä lapsellesikin, että tälle tilanteelle tulee piste ja jos lapsi ei siihen itse kykene, niin sitten aikuisten avustuksella. Ihan sillä, ettei hänelle jää oloa, että tilanne jatkuu ja jatkuu eikä kukaan puutu kunnolla/oikein toimin.

Jos olisi oma lapseni kyseessä, niin sanoisin, että olen itse vieläkin herkästi itkijä, mutta se helpottaa vuosi vuodelta ja kun elämässä joutuu puhumaan hankalista asioista, niin itkeskelykin vähenee sitä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten oma lapsesi reagoi kun hänelle näistä asioista? Hänelläkin vaikuttaisi olevan jonkinlaista itsetunto ongelmaa, kun nuin alistuu ja alentuu pyytelemään anteeksi. Näkisin ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin että te vanhemmat otatte nyt jämäkämmän otteen ja kiellätte tämän kaverin.

Ja tosiaan kaveri on nyt totaalisesti ja lopullisesti kiellossa, kukaan meistä aikuisista, lapseni isovanhemmat mukaan lukien ei salli enää tätä ja kannustamme jatkuvasti lasta, että pitää päänsä.

Tapoja, joilla lapsi saa otteen, on monia. Saattaa alkaa levittää valheita lapsestani, käännyttää muita häntä vastaan, saanut esimerkiksi kerran vanhemman lapsen mukaan kiusaamaan ja lähettämään herjaavia ääniviestejä. Tämä sekopää ollut estoilla, mutta keksii koulussa myös keinoja, miten saada lapseni koukkuun. Viimeksi sanoilla "tiedän että haukut minua, et pääse nyt pälkähästä" vaikka itse olisi juuri haukkunut lastani ja sanonut mitä inhottavampia asioita, tilanne kääntyy niin, että lapseni ilmeisesti pelkää häntä ja pyytää anteeksi omaa käytöstään ja yrittää sopia.

Tämä tapahtuu muiden edessä myös niin että lapseni ikäänkuin nolataan, kun hän on tekemässä ja miettimässä ihan muita asioita kuin tätä sekopäätä.

Okei, kuulostaa hurjalta tilanteelta. Onko tämä manipuloiva nuori lapsesi puhelimessa estolistalla? Jos ei, niin ladatkaa puhelimeen sellainen sovellus, että pystytte itse kontrolloimaan lapsen puhelinta.

Vertaat lastasi aikuiseen, joka uskoo toisen aikuisen manipuloinnit. Aikuiseenhan ei toinen aikuinen voi vaikuttaa kuin yrittää puhua järkeä. Lapsesi taas on sinun/teidän huollettavanne, joten lähtisin sinuna miettimään miten voin rajoittaa tai vaikuttaa huollettavaan, jotta hän ei toimi omaa etuaan vastaan. Esim. Perheneuvolan psykologi, koululla kuraattori tulee ensimmäisenä mieleen.

Tässä nyt muutamia neuvoja. Itse varmasti löydät teidän perheelle sopivampia tapoja. Huolestuttavaa on, että lapsesi on niin vietävissä. Valitettavasti vaikka hän pääsisi eroon tästä tyypistä, niin seuraava hyväksikäyttäjä voi hypätä yllättävän nopeaa kuvioihin, kun lapsi ei osaa itse vetää rajoja. Siksi lähtisin ammattilaisten kanssa selvittämään asiaa.

Kiitos erittäin hyvistä neuvoista. Käytännössä apua on todella vaikea saada, kaikkea edellämainittua on yritetty. Mun lapsi sanoo kuraattorilla, että kaikki on ok ja aika vaikeasti avautuu siellä, kävivät jopa yhdessä kuraattorilla toisen lapsen kanssa, kun ongelmat kuitattiin pitkään edellisen opettajan taholta vaan lasten riitelyksi.

Eniten lapseni pystyy ilmaisemaan ja sanoittamaan tunteitaan minulle, kun ollaan ihan vaikka opettajan edessä, lapsi sulkeutuu ja on vaan aina tosi reipas, kertoo pelkäävänsä itkemistä, tunnistan tämän ominaisuuden itsessäni. Kun itkee helposti, se vaikeuttaa asioista kertomista ja puhumista varsinkin tuon ikäisenä. Itse nykyään aikuisena, en enää häpeä itkemistä missään tilanteessa, mutta vaikeaa saada tuon ikäiselle se tehtyä selväksi, että siinä ei ole mitään hävettävää.

Oletteko käyneet perheneuvolassakin? Siellä voisit olla mukana esim. Ekalla käynnillä ja sitten vaatia, että lapsi saisi psykologin kanssa puhua kahden useamman kerran. Lapsen kanssa voisi puhua etukäteen, että tulet kertomaan itse asioista ensin ja sitten myös kerrot sen että lapsella alkaa herkästi itkettämään, jotta sitä osaa kaikki odottaa ja aikuiset suhtautuu siihen hyväksyvästi ja lohduttaa. Perheneuvolassa sinun kannattaa vaatia, että asiakkuutta ei lopeteta ennen kuin asia on käsitelty. Minusta sinun olisi hyvä viestiä lapsellesikin, että tälle tilanteelle tulee piste ja jos lapsi ei siihen itse kykene, niin sitten aikuisten avustuksella. Ihan sillä, ettei hänelle jää oloa, että tilanne jatkuu ja jatkuu eikä kukaan puutu kunnolla/oikein toimin.

Jos olisi oma lapseni kyseessä, niin sanoisin, että olen itse vieläkin herkästi itkijä, mutta se helpottaa vuosi vuodelta ja kun elämässä joutuu puhumaan hankalista asioista, niin itkeskelykin vähenee sitä myöten.

Lapseni on nähnyt mun itkevän ihan koulussakin muitten edessä, kun ollaan käyty opettajan ja terkkarin kanssa palaverissa ja olen tosiaan hänelle sanonut, että siinä ei ole mitään hävettävää, mutta valitettavasti ainakaan vielä tämä kaikki ei ole auttanut vaan lapsi ennemmin sulkeutuu ja laittaa hieman kovemman kuoren päälle. En siis tunnista samaksi pehmeäksi ja herkäksi, jonka näen kotona. Voi johtua myös siitä, että hänen vaikea luottaa muihin aikuisiin juuri sen takia kun ei ole tullut kuulluksi tässä asiassa.

Perheneuvolassa olemme käyneet kerran ja asiakkuus lopetettiin heti parin kerran jälkeen. Sen jälkeen sinne oli niin pitkät jonot, ettei koko paikkaan päässyt ja nyt emme ole enää sen jälkeen yrittäneet. Tosiaan kun kaikkensa yrittää ja aina näissä palveluissa tulee vastaan seinä.

Viimeksi olemme saaneet apua koulukiusaamiseen liittyen, lapsi joutunut kokemaan rasismia kun toisesta koulusta siirrettiin uusi oppilas heidän luokalle ja kuraattorilla on käyty, mutta aina tuntuu, ettei lapsella sillä hetkellä ole mitään puhuttavaa, kun kuraattorille pääsee.

Joten koen, että minun täytyy vain itse koittaa itse auttaa tyttöä ja kaikkien perheenjäsenten, jolle hän pystyy asiasta avautumaan.

Monessa mielenterveyspalvelussa on ongelmana, että psykologin ammattitaito ei riitä ja toki sen tekee haastavaksi, jos asiakas vaikuttaa voivan hyvin ja tilanne on sillä hetkellä tasainen. Todella helposti, siinä kohtaa asiakkuus katkaistaan.

Myös koulujen vaihtuvat kuraattorit ja pula psykologeista vaikuttaa ettei vain yksinkertaisesti ole saatavilla tarvittavaa palvelua.

Itse pääsin vastaavasta suhteesta eroon vasta 35-vuotiaana. Huh huh, ei hetkeäkään liian aikaisin.