Miksi ne joilla on työhistoriaa takana noin 30 vuotta stressaavat irtisanomisesta?

Siksi, kun he ovat niitä "parempia ihmisiä", jotka eivät koskaan jää työttömiksi niin kuin ne luuserit. Heille työ on olennainen osa identiteettiä ja kun sitä ei enää  ole, putoaa todella korkealta.

Eri asia se meillä elämäntapatyöttömillä ja pätkätyöläisillä, jotka olemme sopeutuneet tähän ja vain haaveilleet vakityöstä.

Äitini on yli 50v ja kertoi, että työkaverit yrittävät painostaa häntä jäämään eläkkeelle, lun hän on jo niin vanha, että nuoremmat saisivat vakipaikan. Nuoremmat kun eivät ymmärrä, että eläke ei vielä viisikymppisenä ole juuri mitään. Sitä paitsi eläkkeelle ei pääse vielä viisikymppisenä, vaan pitää oikeasti olla jotain sairautta, että sairaseläke myönnetään. Äidin työkaveri oli kuitenkin vinkannut, että sairautta voi teeskennellä. Huh huh, ei ihan taida ihan onnistua.

Uudelleen työllistyminen on todella vaikeaa, jos ikä alkaa vitosella. Oikeastaan jo neljä on riskitekijä. Mies vaihtoi ammattia alalle, josta puhutaan koko ajan että on työvoimapula ja jossa iästä ja hänen aiemmasta taustastaan olisi vain hyötyä. Sai tehdä tosissaan töitä ja ilmaisharjottelua, että sai jalan oven väliin uudella alalla.

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.

Neljänkympin jälkeen varsinkin naisilla on vaikea työllistyä oikein mihinkään. Eläke on pieni, jos et ole töissä eläkeikään asti. Mikäs siinä, jos tulotaso säilyisi, voisin jäädä jo 35-vuotiaana eläkkeelle, jos eläke kattaisi kaikki kuluni ja olisi vielä mahdollisuus matkustella ja elää laskematta menoja.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.

Omaehtoinen opiskelu ansiosidonnaisella.

Vierailija kirjoitti:

Neljänkympin jälkeen varsinkin naisilla on vaikea työllistyä oikein mihinkään. Eläke on pieni, jos et ole töissä eläkeikään asti. Mikäs siinä, jos tulotaso säilyisi, voisin jäädä jo 35-vuotiaana eläkkeelle, jos eläke kattaisi kaikki kuluni ja olisi vielä mahdollisuus matkustella ja elää laskematta menoja.

Myös ennen neljääkymppiä naisten on vaikea työllistyä mihinkään, kun työnantaja pelkää kuollakseen että nainen jää äitiyslomalle. Ja ihan aiheellisesti, kun nainen melkein aina on se joka haluaa ihan väkisin hoitaa ne lapset.

Suurin osa 50+ -ikäisistä elättää kuitenkin palkallaan itsensä ja ehkä perheensä. Milläs rahoilla sitten matkustelet kun tulot romahtavat? Uudelleen työllistyminen on tuossa iässä aika epätoivoista, ja myös eläke tulee olemaan pieni. Kyllä nuoremmilla on niin paljon paremmat mahdollisuudet uudelleentyöllistyä tai vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.[/quote]

Meinaat, että kun viiskymppinen on saanut lainansa maksettua ja lapsensa aikuisiksi, niin siinä parissa vuodessa on ehtinyt myös säästää 15 vuoden elämiseen tarvittavan summan? Nimittäin ei työtön (= työttömyyskorvausta saava) voi lähteä Espanjaan makoilemaan, koska pitää olla työelämän käytettävissä vaikka heti huomenna. 

Olen 55-vuotias ja töissä pitäisi olla vielä 10 vuotta. Asuntovelkaa on vielä avioeron jäljiltä. Kyllä meidän täytyy myös syödä ja maksaa laskumme kuten nuorempienkin. Ei kaikilla ole sijoitusasuntoja taikka osakesalkkuja, ihme yleistystä.

Työni on mielenkiintoista ja ammattini on haluttu, mutta mulla ei ole aikomustakaan luovuttaa vielä. Opiskelen alaani jatkuvasti, ja aion pitää työstäni kynsin hampain kiinni, koska rakastan työtäni. Olen ollut samalla alalla yli 30 vuotta, ja kokemustani arvostetaan.

Harvemmalla 50+ on enää saman katon alla suurta perhettä. Eiköhän se ole puoliso ja kissa, mitkä pitää elättää. Talo alkaa oleen maksettu ja lapset elättävät omissa asunnoissaan itse itsensä. Kyllä, työllistyminen on vaikeampaa mutta pakkoa vähemmän, kun menot on pienet. Alanvaihtokaan ei ole mikään avain onneen: tällä hetkellä kun ei ole alaa, mistä työllistyisi lähellekään varmasti. Hoitajapula näkyy nyt työttömyystilastoissa.

Monilla viisikymppisillä on takana 30 vuotta samassa työpaikassa. Ollaan tuudittauduttu siihen että tässä ollaan eläkkeelle asti, ei olla vuosien varrella käyty täydennyskoulutuksia tai suotta muutenkaan kurssitettu itseä. Pitäydytty vuosikaudet 1980-luvun työtahdissa kun nuoremmat kollegat ovat hoitaneet vuosien varrella kasvaneeen työkuorman. Sitten kun monoa tuleekin, pitäisi yhtäkkiä osata jotain muutakin kuin ne pari hommaa, olla valmiita myymään omaa olematonta osaamista. Kompensoida korkeaa ikää vertaansa vailla olevalla ammattitaidolla...

Helpompi vajota synkkyyteen ja murjottaa kotona kuin vaihtaa alaa lähihoitajaksi tai kaupan kassaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.

Et sinä kyllä voi syyttää ominaisuuksistasi muuta kuin itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.[/quote]

Meinaat, että kun viiskymppinen on saanut lainansa maksettua ja lapsensa aikuisiksi, niin siinä parissa vuodessa on ehtinyt myös säästää 15 vuoden elämiseen tarvittavan summan? Nimittäin ei työtön (= työttömyyskorvausta saava) voi lähteä Espanjaan makoilemaan, koska pitää olla työelämän käytettävissä vaikka heti huomenna. 

Noinko helposti siis 50+ työllistyy? No mitäs täällä sitten rutistaan, jos työelämä repii mukaansa heti huomenna?

Koska osaaminen ei ole niin hyvää, että sillä voisi vaati samat etuudet ja palkan kuin nykyisessä työpaikassa, jossa ne ovat tulleet osittain ihan paikalla olon takia.

Ei kaikilla 50+ ole lainat maksettuna. Oma avomies on 53v. ja meillä on alle vuosi sitten otettu talolaina eli kyllä tässä miehen työpaikka todellakin tarvitaan! Onneksi meillä ei sentään ole mitään järjetöntä 200 000 euron lainaa, mutta maksettavaa on silti.  Miehellä takana yli 20 vuoden työura samassa paikassa, mutta silti jännitti ku tuli kaksi yt:tä parin vuoden välein.

Ei monellakaan silti ole varaa tuossa iässä jäädä työttömäksi eikä eläkkeelle pääse. Vaikka omakotitalo olisi maksettuna niin kyllä sen ylläpitäminen olisi vaikeaa jos liiton päivärahan jälkeen tippuu työmarkkinatuelle. Saati sitten, että pitäisi muu eläminen maksaa. Pitäisikö ap:n mieliksi yli 50-vuotiaiden jäädä työttömäksi ja elää loppuelämä kituuttaen? Voisit ap miettiä asioita omaa nenääsi pidemmälle.

Mulla ei ihan noin pitkä työhistoria ole, mutta 25 v kuitenkin ja ikääkin lähes 50 v. Palkkani on pieni ja niin olisi eläkkeenikin, ei sillä paljon matkusteltaisi, kun ei nytkään ole varaa moiseen ylellisyyteen. Meillä on 3 lasta, joista esikoinen on lähdössä syksyllä opiskelemaan ja kyllä häntä varmasti täytyy rahallisesti tukea ja jos vielä opintotukeakin leikataan. Jo nyt vuoden ajan kerännyt hänelle kaikkea tarpeellista; astioita, kahvinkeittimen, vuodevaatteita jne. Kahden lapsen lukio-opiskelukin maksaa. Kolme 13-19-v syökin aikamoiset määrät, rahaa menee harrastuksiin, vaatteisiin yms. vaikka ei todellakaan pröystäillä. Asuntolainaa on jäljellä vielä 10 v, autolainaa pari vuotta. Taloa pitäisi remontoidakin ja ottaa siis lisää lainaa.

Eihän se mikään katastrofi olisi, jos jäisin työttömäksi, selvittäisiin jotenkuten. Mutta eipä taitaisi olla toiveita saada enää uutta työtä. Ei tämänikäinen pääse vielä eläkkeelle! Siskoni pääsi eläkkeelle vuosien sairastelujen jälkeen 59-vuotiaana ja hän oli todella huonokuntoinen. Ja entä kun olisi ollut työttömänä / työllistettynä / turhaan kurssitettuna 15 v, minkähänlainen se eläke sitten olisi? Ja muuten, ansiosidonnaiselta tippuu aikanaan peruspäivärahalle..

Palataan tähän asiaan sitten, kun ap on 50 v. Ehkä hän on löytänyt siihen mennessä sen taikaseinän, josta saa rahaa, niinkuin muutkin 50 vuotiaat. Kumma juttu, kun minun äitini ja appivanhemmat eivät ole varakkaita vanhuksia. Vai lainat maksettu ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista? Samalla lailla moni on elämänsä kituuttanut, koittanut elättää perhettään ja maksanut vuokraa/ lainaa, ollut työttömänä, hoitovapaalla ym. Aivan älyvapaa aloitus.

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmalla 50+ on enää saman katon alla suurta perhettä. Eiköhän se ole puoliso ja kissa, mitkä pitää elättää. Talo alkaa oleen maksettu ja lapset elättävät omissa asunnoissaan itse itsensä. Kyllä, työllistyminen on vaikeampaa mutta pakkoa vähemmän, kun menot on pienet.

50+ ikäinen työllistyy jo niin huonosti, että on todennäköisestä, että työttömyys johtaa työmarkkinatuelle ja pitkäaikaistyöttömäksi. Aika helkutin pienet menot saa olla, että sillä noin 500e/netto tulolla pärjää. Silloin ainoa toivo on työssäkäyvä puoliso, tai muuten viettää loppuikänsä köyhyydessä kun eläkekin jää surkeaksi 15v pitkäaikaistyöttömyyden (50-65) jälkeen.