Kuinka paljon merkitystä on sillä ovatko muut naiset kauniimpia kuin sinä?

Mun on nykyään enää vaikea arvioida ihmisten ulkonäköä. Kaikki ihmiset näyttää omalla tavallaan tosi kauniilta. Toki erotan metsänpeikon ja miss maailman, mutta en osaa sanoa kumman kauneus on "parempaa". Kuulostaa varmaan jotenkin oudolta, mutta tällainen efekti syntyi kun tein paljon työtä ulkonäköpaineiden kanssa.

Tunsin kerran todella kauniin naisen ja hän oli periaatteessa ihan kiva tai yritti olla, mutta se ulkonäkökeskeisyys vain puski sieltä läpi. Ensinnäkin hän esiintyi koko ajan, skannasi ympäristöään että katsooko joku, ja katsoihan muut aina. Hänen kanssaan oli ikävä käydä esim lounaalla juuri siksi, kun tuntui ettei hän keskittynyt minuun yhtään vaan tarkkaili muita tarkkailemassa häntä. Sitten toinen että ehkä hän olisi ollut kiinnostunepi minusta, jos olisin ollut kauniimpi ja tyylikkäämpi. Varmasti hän ei sellaista kuvaa halunnut antaa ja oli ystävällinen, mutta näkyihän se hänen kaveripiiristään ja kenen seuraan hän hakeutui jos liikuimme isommissa ryhmissä. Näistä syistä en itsekään hänelle lämmennyt ja ehkä en aina onnistunut ihan niin ystävälliseltä itsekään vaikuttamaan, kun tuntui että olin vain statisti siinä keskustelussamme ja oikeasti häntä kiinnostavat asiat tapahtui ihan muualla. Siitä huolimatta että hän oli pinnallisesti katsoen ystävällinen. Ehkä hänen selityksensä minun mahdolliselle nyrpeydelle oli kauneus, mutta juurisyy ei ollut se.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus havainnut tv ohjelmissa tällaisen: jos joku kaunis nainen on tottunut olemaan se katseiden vangitsija ja sitten sattumalta haastateltavaksi tulee joku vielä kauniimpi niin tämä huomion keskipisteenä olemaan tottunut muuttuu elekieleltään "jäykäksi".

mies

Kuvittelet vain.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on toiselle naiselle susi. Ja tulee aina olemaan.

Ja sudet taas ovat erittäin lojaaleja laumaeläimiä. Voi siis hyvinkin pitää paikkaansa.

Katson kaunista ihmistä mielelläni, mutta ei se mulle mikään valintakriteeri seuraan ole. Saati sitten, että olisin asiasta kateellinen. Ei ole koskaan kiinnostanut oma ulkonäkö tippaakaan, joten miksi olisin kiinnostunut tai jopa oikein kateellinen kenenkään toisenkaan ulkonäöstä.

Ainoa asia, josta olen jollekulle ollut joskus kateellinen, on matemaattinen lahjakkuus. En itsekään ole huono matikassa, mutta jotkut laskevat kuin supertietokone, ja silloin mietin, että saisinpa tuon aivot itselleni.

Mutta joku ulkonäkö on täysin yhdentekevää, en mä sellaisella asialla yhtään mitään tekisi.

Tämä on kyllä yksi pysyvimpiä miesten fantasioita, että naiset vihaisivat toisiaan koska kilpailevat juuri heistä, noista ihanista miehistä niin verissäpäin. 

Kai se jotenkin nostaa miehen itsetuntoa kun ajattelee että hänestä tapellaan ja hän voi valita naisista kauneimman, jolloin rumemmat vihaavat tätä valituksi tullutta kaunotarta.

Ei suoraan kauniille sanota aikuisena pahasti, se ilmenee vähän "piilossa", mikroilmeet, eleet, joukosta pois jättämisenä, seläntakan pahan puhumisena, selkään puukotuksena, mustamaslaamisena, vahingonilona. Sellaisia naiset on toisilleen.

Ei ole merkitystä. En valikoi seuraa ulkonäön perusteella. Sisin merkitsee. Ulkonäöllä on merkitystä vähäsen parinvalinnassa, mutta siinäkin lopulta persoonalla on suurempi merkitys. Olen rakastunut ihmisiin, joiden ulkonäöstä en alunperin tykännyt ja lakannut tykkäämästä komeaakin komeammasta tyypistä, koska osoittautui pösilöksi. Kavereissa ihan yhdentekevää minkä näköinen on, kunhan on kiva, sydämellinen, empaattinen, älykäs ja hauska. En ole kateellinen kauneudesta, enkä ehkä edes osaa naisena toisesta sitä arvioida.

Voi tsiisus mikä kysymys.

En ole osallistujana minkäänlaisessa ihmiskisassa.

itselleni sillä ei ole mitään merkitystä. mutta olen huomannut, että joillekkin naisille se on todella tärkeää, että olisi kaunein. varsinkin sellaisille huomiohakuisille ja hieman narsistisille persoonille heidän pitää koko ajan olla se kaunein ja jos ei ole, niin he ovat ihan käärmeissään ja aloittavat kilpailun. narsistiset naiset haluavat koko ajan olla se miesten huomion keskipiste ja koittavat täten saada valtaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei suoraan kauniille sanota aikuisena pahasti, se ilmenee vähän "piilossa", mikroilmeet, eleet, joukosta pois jättämisenä, seläntakan pahan puhumisena, selkään puukotuksena, mustamaslaamisena, vahingonilona. Sellaisia naiset on toisilleen.

Olen huomannut aikoinaan hanttihommia tehdessäni, että tällaista tapahtuu vain alemmissa piireissä ja töissä missä on nokkimisjärjestys. Silloin kun ihmisillä on asiat hyvin, niin kaikenlainen kilpailu vajaista resursseista lakkaa. Tämä koskee myös miehiä.

Vierailija kirjoitti:

itselleni sillä ei ole mitään merkitystä. mutta olen huomannut, että joillekkin naisille se on todella tärkeää, että olisi kaunein. varsinkin sellaisille huomiohakuisille ja hieman narsistisille persoonille heidän pitää koko ajan olla se kaunein ja jos ei ole, niin he ovat ihan käärmeissään ja aloittavat kilpailun. narsistiset naiset haluavat koko ajan olla se miesten huomion keskipiste ja koittavat täten saada valtaa sillä.

Oikea narsismi on aika harvinaista, joten en usko, että tällainen kilvoittelu olisi kovin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei suoraan kauniille sanota aikuisena pahasti, se ilmenee vähän "piilossa", mikroilmeet, eleet, joukosta pois jättämisenä, seläntakan pahan puhumisena, selkään puukotuksena, mustamaslaamisena, vahingonilona. Sellaisia naiset on toisilleen.

Miehet sen sijaan tekee tätä paitsi selän takana myös suoraan päin naamaa ja joukolla yhtä kiusaten, läpällä hei tietenkin ja älä nyt leikistä suutu. Yksi kahvikapitäjä kertoi täällä kerran, että aamulla aikaisin kahvilassa kokoontuva eläkeläismiesten kerho oli nyrkyllisintä mitä hän on ikinä kuullut.

No, jostain syystä kyllä mun kaveripiiri on silloin nuorena koostunut aina kaniista neidoista. Missä ne rumat on sitten olleet? Itseäni kyllä pidin rumana, mutta jälkikäteen tiedän, etten ollut. Se oli vaan heikkoa itsetuntoa. En kyllä ylipäätään meidän koulustakaan muista kuin yhden tytön, joka mielestäni ruma. Hänkin pariutui ja sai lapsia. Minä en. Nykyisin ei ole kaveripiiriä, mutta ne nuoruuden kaverit on järestään paremman näköisiä kuin minä nykyään.

Erittäin pinnallisille ihmisille sillä voi olla merkitystä. Mutta kaikki naiset eivät ole automaattisesti pinnallisia. Luulen, että miehillä miesten kesken voi olla suurempi ongelma, jos jollain on vaikka: täydellinen hiusraja, suorat valkoiset hampaat, laatikkoleuka jne... Vai miten se tänne joka ketjuun liitetty luettelo nyt menikään.

En sanoisi että valikoin seuraani kauneuden mukaan. Tunnen itseni kauniiksi, mutta olen aika luomu. Sellaisten seurasta mieluiten hankkiudun pois joilla on paljon meikkiä, tekokynnet, paljastavia vaatteita, muoti hyvin tärkeää jne. Tulee hyvin pinnallinen vaikutelma

sanoinkin hieman narsistisille persoonille, heitä on somessa aika paljon. senhän tunnistaa siitä, kun kuvissa esiintyy vain oma naama, eikä mitään muuta. tärkein asia on se miltä oma naama näyttää ja montako tykkäystä. tähän ominaisuuteenhan insta perustuu, että näitä narsistisia oman kuvan rakastajia on riittävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suoraan kauniille sanota aikuisena pahasti, se ilmenee vähän "piilossa", mikroilmeet, eleet, joukosta pois jättämisenä, seläntakan pahan puhumisena, selkään puukotuksena, mustamaslaamisena, vahingonilona. Sellaisia naiset on toisilleen.

Olen huomannut aikoinaan hanttihommia tehdessäni, että tällaista tapahtuu vain alemmissa piireissä ja töissä missä on nokkimisjärjestys. Silloin kun ihmisillä on asiat hyvin, niin kaikenlainen kilpailu vajaista resursseista lakkaa. Tämä koskee myös miehiä.

Harvemmat naiset ovat asiantuntijatöissä, suurin osa työskentelee tavallisissa alemman palkkatason perushommissa. Tämä koskee suurta joukkoa.

En mieti omaa tai toisten ulkonäköä juuri yhtään.

Ei ole merkitystä. Joitain kertoja olen ollut seurassa missä on ollut mun mielestä mua paremman näköinen nainen.