Abortti vai adoptio
Toivon, ettei tässä otettaisi kantaa abortin eettisyyteen, sille löytyy omat ketjunsa.
Olen tosi kauan, keskusteluja ja uutisia seuranneena, ihmetellyt että miksi abortteja tehdään Suomessa 8000, mutta adoptioon vapautuu joitain kymmeniä? Siis miksei ole enemmän naisia, jotka synnyttävät lapsensa ja antavat adoptioon mieluummin kun abortoivat lapsen?
Onko syynä jossain vanhoissa ketjuissa kuvattu paskamyrsky läheisiltä? Eikö asian voisi nykyaikana selittää ymmärrettävästi? Ja kunnioittaa tuota valintaa? Kritisoitiin myös adoptioprosessia, se on noista 2005 vuoden keskusteluista varmasti kehittynyt paljon.
Onko ajatuksia tai kokemuksia?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin lapsen adoptioon. Eipä siitä mitään hyvää ole seurannut.
et lopettanut lapsen elämää
Niin. Mutta aikuinen kolmekymppinen lapsi on ollut vihainen mulle kauan. Ja on paljon muutakin
Olen saanut valtavasti haukkumista ja vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisnainen päätyi antamaan lapsensa adoptioon ja on kärsinyt siitä sen jälkeen (nyt pian 30v). Ensinnäkin hänelle raskausaika aiheutti pysyvän terveydellisen haitan, jolta hän olisi välttynyt, jos raskaus olisi keskeytetty alkuvaiheessa. Toisekseen hänen siskonsa käyttää tätä adoptiota lyömäaseena koko ajan, vetoaa siihen, että hän ei ole pystynyt olemaan vastuullinen jne. (sisko ei tiedä kaikkea, mikä johti adoptioon antamiseen; raskaus ei todellakaan alkanut minkään ihanan romanttisen rakkaustarinan aikana) ja uhkaa kertoa mm. tämän sukulaisnaisen nuorille lapsille, että heillä on sisarus, ja kiristää siskoaan sitten tällä.
Käsittääkseni adoptoidulla lapsella on ollut ihan ok elämä, mutta tällä äidillä elämä meni kyllä pitkäksi aikaa raiteltaan raskauden ja adoption vuoksi (ja nimenomaan hänelle EI ollut vaihtoehtoa pitää lasta, eikä kadu adoptioon antoa, vaan nimenomaan sitä, ettei tehnyt raskaudenkeskeytystä) ja terveys meni loppuiäksi.
(teiniraskaudet eivät ole kovin turvallisia sille teiniäidille)
Onkohan tämä pipipää empatiakyvytön sisko, joka tahtoo satuttaa siskonsa lapsiakin, itse kyvytön saamaan lapsia?
Asiasta toiseen, ei siskojen kanssa ole pakko olla tekemisissä. Mä en tietenkään ole antanut lasta adoptioon mutta katkaissut välit narkomaanisiskoon kun juurikin alkoi riehua lastenkin edessä ja "kertoa totuuksia" (100% hänen versioitaan itsensä armahtaakseen) koko suvusta. Estoon vaan ja selväksi sukulaisille, että ei tule samaan aikaan samaan paikkaan.
Siskolla on lapsia ja puoliso, perusperhe.
Abortti on murha, sunniteltu tappaa ihminen, joka on halunnut tänne syntyä.
Adoptio on vaihto ehto sille, jos ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan joka pian syntyisi
ja lapsi kiittää, että sai elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin lapsen adoptioon. Eipä siitä mitään hyvää ole seurannut.
et lopettanut lapsen elämää
Sä et ilmeisesti osaa lukea muita kommentteja kun jankutat vain jostain lapsesta vaikka abortissa ei lopeteta LAPSEN elämää. Ei ole vielä mitään lasta. Sehän se pimeää olis jos joku synnyttäisi lapsen ja lopettais sen elämän. Joo ehdottomasti adoptio ois sitä parempi
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisnainen päätyi antamaan lapsensa adoptioon ja on kärsinyt siitä sen jälkeen (nyt pian 30v). Ensinnäkin hänelle raskausaika aiheutti pysyvän terveydellisen haitan, jolta hän olisi välttynyt, jos raskaus olisi keskeytetty alkuvaiheessa. Toisekseen hänen siskonsa käyttää tätä adoptiota lyömäaseena koko ajan, vetoaa siihen, että hän ei ole pystynyt olemaan vastuullinen jne. (sisko ei tiedä kaikkea, mikä johti adoptioon antamiseen; raskaus ei todellakaan alkanut minkään ihanan romanttisen rakkaustarinan aikana) ja uhkaa kertoa mm. tämän sukulaisnaisen nuorille lapsille, että heillä on sisarus, ja kiristää siskoaan sitten tällä.
Käsittääkseni adoptoidulla lapsella on ollut ihan ok elämä, mutta tällä äidillä elämä meni kyllä pitkäksi aikaa raiteltaan raskauden ja adoption vuoksi (ja nimenomaan hänelle EI ollut vaihtoehtoa pitää lasta, eikä kadu adoptioon antoa, vaan nimenomaan sitä, ettei tehnyt raskaudenkeskeytystä) ja terveys meni loppuiäksi.
(teiniraskaudet eivät ole kovin turvallisia sille teiniäidille)
Onkohan tämä pipipää empatiakyvytön sisko, joka tahtoo satuttaa siskonsa lapsiakin, itse kyvytön saamaan lapsia?
Asiasta toiseen, ei siskojen kanssa ole pakko olla tekemisissä. Mä en tietenkään ole antanut lasta adoptioon mutta katkaissut välit narkomaanisiskoon kun juurikin alkoi riehua lastenkin edessä ja "kertoa totuuksia" (100% hänen versioitaan itsensä armahtaakseen) koko suvusta. Estoon vaan ja selväksi sukulaisille, että ei tule samaan aikaan samaan paikkaan.
Siskolla on lapsia ja puoliso, perusperhe.
Ei silti ole mikään pakko olla tekemisissä tuollaisen kus i pään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha, sunniteltu tappaa ihminen, joka on halunnut tänne syntyä.
Adoptio on vaihto ehto sille, jos ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan joka pian syntyisi
ja lapsi kiittää, että sai elämän.
Olen pahoillani tuon adoptoidun puolesta joka jo ehti kertoa miten hänen tunteillaan ei ole väliä. Tännekin joku valheellisessa ylemmyyden tunteessaan riensi kertomaan mitä hänen pitäisi tuntea.
Miksi mitätöit toisen aikuisen ihminen tunteita? Mitä tuosta saat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisnainen päätyi antamaan lapsensa adoptioon ja on kärsinyt siitä sen jälkeen (nyt pian 30v). Ensinnäkin hänelle raskausaika aiheutti pysyvän terveydellisen haitan, jolta hän olisi välttynyt, jos raskaus olisi keskeytetty alkuvaiheessa. Toisekseen hänen siskonsa käyttää tätä adoptiota lyömäaseena koko ajan, vetoaa siihen, että hän ei ole pystynyt olemaan vastuullinen jne. (sisko ei tiedä kaikkea, mikä johti adoptioon antamiseen; raskaus ei todellakaan alkanut minkään ihanan romanttisen rakkaustarinan aikana) ja uhkaa kertoa mm. tämän sukulaisnaisen nuorille lapsille, että heillä on sisarus, ja kiristää siskoaan sitten tällä.
Käsittääkseni adoptoidulla lapsella on ollut ihan ok elämä, mutta tällä äidillä elämä meni kyllä pitkäksi aikaa raiteltaan raskauden ja adoption vuoksi (ja nimenomaan hänelle EI ollut vaihtoehtoa pitää lasta, eikä kadu adoptioon antoa, vaan nimenomaan sitä, ettei tehnyt raskaudenkeskeytystä) ja terveys meni loppuiäksi.
(teiniraskaudet eivät ole kovin turvallisia sille teiniäidille)
Onkohan tämä pipipää empatiakyvytön sisko, joka tahtoo satuttaa siskonsa lapsiakin, itse kyvytön saamaan lapsia?
Asiasta toiseen, ei siskojen kanssa ole pakko olla tekemisissä. Mä en tietenkään ole antanut lasta adoptioon mutta katkaissut välit narkomaanisiskoon kun juurikin alkoi riehua lastenkin edessä ja "kertoa totuuksia" (100% hänen versioitaan itsensä armahtaakseen) koko suvusta. Estoon vaan ja selväksi sukulaisille, että ei tule samaan aikaan samaan paikkaan.
Siskolla on lapsia ja puoliso, perusperhe.
Ei silti ole mikään pakko olla tekemisissä tuollaisen kus i pään kanssa.
En ole tämä kelle vastasit vaan toinen adoptioon lapsen antanut äiti. Kaikki pilkkaavat, jos saavat asiasta tietää. Kukaan normi perheellinen ei tajua asiaa. Tämän olen usean vuosikymmenen aikana huomannut enkä ole monelle asiasta puhunut. Olen myös vaihtanut paikkakuntaa ettei sitä raskautta ole kukaan täällä nähnyt. Ei sitä asiaa vaan tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha, sunniteltu tappaa ihminen, joka on halunnut tänne syntyä.
Adoptio on vaihto ehto sille, jos ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan joka pian syntyisi
ja lapsi kiittää, että sai elämän.
Olen pahoillani tuon adoptoidun puolesta joka jo ehti kertoa miten hänen tunteillaan ei ole väliä. Tännekin joku valheellisessa ylemmyyden tunteessaan riensi kertomaan mitä hänen pitäisi tuntea.
Miksi mitätöit toisen aikuisen ihminen tunteita? Mitä tuosta saat?
Hänelle on elämän missio saada abortti kielletyksi Suomessa, jotta adoptiomarkkinoille tulis edes lisää niitä vauvoja niin ehkä hänkin sais sellaisen. Niillä, jotka jäisivät ilman kotia tais syntyisivät vammaisina tai kuolisivat laittomiin abortteihin... Ei väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha, sunniteltu tappaa ihminen, joka on halunnut tänne syntyä.
Adoptio on vaihto ehto sille, jos ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan joka pian syntyisi
ja lapsi kiittää, että sai elämän.
Olen pahoillani tuon adoptoidun puolesta joka jo ehti kertoa miten hänen tunteillaan ei ole väliä. Tännekin joku valheellisessa ylemmyyden tunteessaan riensi kertomaan mitä hänen pitäisi tuntea.
Miksi mitätöit toisen aikuisen ihminen tunteita? Mitä tuosta saat?Hänelle on elämän missio saada abortti kielletyksi Suomessa, jotta adoptiomarkkinoille tulis edes lisää niitä vauvoja niin ehkä hänkin sais sellaisen. Niillä, jotka jäisivät ilman kotia tais syntyisivät vammaisina tai kuolisivat laittomiin abortteihin... Ei väliä.
Tai ne lapset, jotka syntyisivät perheisiin jossa ei olisi enää ollut voimavaroja. Ei-toivottuna eläisivät ja tuntisivat sen nahoissaan.
Mut mitä väliä!
Olisivat kiitollisia, stna.
Raskaus ja synnytys voi aiheuttaa ihan lopullisia terveysongelmia. Eli kyse ei ole mistään "vain" 9 kk kestävästä kärsimyksestä, vaan naiselle voi jäädä loppuelämäkseen vaivoja ja vaikeuksia. En itse ainakaan missään tapauksessa ottaisi näitä riskejä voidakseni antaa lapsen adoptioon. Abortti olisi parempi vaihtoehto. En halua enempää lapsiakaan, koska en ole valmis ottamaan näitä riskejä edes toista omaa lasta saadakseni. Sen verran huono kokemus on ensimmäisestä raskaudesta jääneiden ongelmien kanssa.
Vielä raskaampaa kuin päättää oman lapsen elämä olisi minusta se, että antaisin hänet jollekulle toiselle. Silloin minun olisi pakko luottaa, että se toinen tekee sen, rakastaa lasta ja pitää hänestä parhaan mahdollisen huolen koko sydämestään. Hirveä ajatus, että lapsi joutuisi kärsimään tämän adoptiovanhemman alkoholiongelmasta, mielenterveysongelmista, väkivallasta, huonosta asuinympäristöstä, mitä ikinä voisikaan sattua kohdalle.
Vaikka adoptiovanhemmat seulotaankin tarkkaan, mitä tahansa voi tapahtua myöhemmin. Tietysti myös itselleni, mutta silti kokisin vastuun lapsen biologisena vanhempana olevan minulla. Joten ehdottomasti abortti, jos lapsen onnea ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
ei pysty nimettömästi luopumaan lapsesta , jossain maissa on ne vauvaluukut
jos joku on ihmisarvoa halventavaa niin tuollaiset hylkää lapsesi luukut
Abortin tehtyäsi ei tarvitse
- vastata vatsan paisumista koskeviin kyselyihin
- kuulla onnitteluja vauvasta
- kyselyjä koska se syntyy
- miettiä missä lapsi on
- kärsiä vuotavista rinnoista
- synnytystuskista
- juosta lääkärissä ultrissa ja neuvolassa
Abortin tehtyäsi olet vapaa jatkamaan elämääsi.
Tätini joutui antamaan poikalapsensa adoptioon 40-luvulla. Abortti ei ollut silloin Suomessa laillinen ja yh-äitinä olo mahdotonta hänelle ilman tukiverkkoja, vanhemmat asuivat 600 km päässä. Hän olisi tehnyt abortin, jos olisi voinut mutta olisi pitänyt mennä puoskarille. Lapsi joutui lopulta johonkin uskovaiseen lahkoon, ja sitten kun löysi äitinsä niin yritti käännyttää ortodoksi-tätiäni siihen uskoon. Ei heille koskaan mitään välejä tullut. Enemmänkin riitaa. Tapasin pojantätini hautajaisissa ja myöhemmin perunkirjoituksessa. Täti oli tehnyt testamentin, ja jätti puolet minulle ja puolet pojalle. Täti sanoi usein, että olisi ollut henkisesti helpompaa jos olisi saanut sen abortin.
Minä sen tädin hautakiven lopulta kustansin.
Vierailija kirjoitti:
Abortin tehtyäsi ei tarvitse
- vastata vatsan paisumista koskeviin kyselyihin
- kuulla onnitteluja vauvasta
- kyselyjä koska se syntyy
- miettiä missä lapsi on
- kärsiä vuotavista rinnoista
- synnytystuskista
- juosta lääkärissä ultrissa ja neuvolassa
Abortin tehtyäsi olet vapaa jatkamaan elämääsi.
Tätini joutui antamaan poikalapsensa adoptioon 40-luvulla. Abortti ei ollut silloin Suomessa laillinen ja yh-äitinä olo mahdotonta hänelle ilman tukiverkkoja, vanhemmat asuivat 600 km päässä. Hän olisi tehnyt abortin, jos olisi voinut mutta olisi pitänyt mennä puoskarille. Lapsi joutui lopulta johonkin uskovaiseen lahkoon, ja sitten kun löysi äitinsä niin yritti käännyttää ortodoksi-tätiäni siihen uskoon. Ei heille koskaan mitään välejä tullut. Enemmänkin riitaa. Tapasin pojantätini hautajaisissa ja myöhemmin perunkirjoituksessa. Täti oli tehnyt testamentin, ja jätti puolet minulle ja puolet pojalle. Täti sanoi usein, että olisi ollut henkisesti helpompaa jos olisi saanut sen abortin.
Minä sen tädin hautakiven lopulta kustansin.
No sen pois annetun pojanko se kivi olisi pitänyt kustantaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortin tehtyäsi ei tarvitse
- vastata vatsan paisumista koskeviin kyselyihin
- kuulla onnitteluja vauvasta
- kyselyjä koska se syntyy
- miettiä missä lapsi on
- kärsiä vuotavista rinnoista
- synnytystuskista
- juosta lääkärissä ultrissa ja neuvolassa
Abortin tehtyäsi olet vapaa jatkamaan elämääsi.
Tätini joutui antamaan poikalapsensa adoptioon 40-luvulla. Abortti ei ollut silloin Suomessa laillinen ja yh-äitinä olo mahdotonta hänelle ilman tukiverkkoja, vanhemmat asuivat 600 km päässä. Hän olisi tehnyt abortin, jos olisi voinut mutta olisi pitänyt mennä puoskarille. Lapsi joutui lopulta johonkin uskovaiseen lahkoon, ja sitten kun löysi äitinsä niin yritti käännyttää ortodoksi-tätiäni siihen uskoon. Ei heille koskaan mitään välejä tullut. Enemmänkin riitaa. Tapasin pojantätini hautajaisissa ja myöhemmin perunkirjoituksessa. Täti oli tehnyt testamentin, ja jätti puolet minulle ja puolet pojalle. Täti sanoi usein, että olisi ollut henkisesti helpompaa jos olisi saanut sen abortin.
Minä sen tädin hautakiven lopulta kustansin.
No sen pois annetun pojanko se kivi olisi pitänyt kustantaa?!
Saihan se perintöäkin joka hänelle ei olisi kuulunut. Adoptoituhan ei mitenkään liity enää perinnönjakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei pysty nimettömästi luopumaan lapsesta , jossain maissa on ne vauvaluukut
jos joku on ihmisarvoa halventavaa niin tuollaiset hylkää lapsesi luukut
Tässä perimmäisenä tarkoituksena on estää lapsisurmia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi huomattavasti helpompaa luopua lapsesta sen ollessa solumöykky, kuin elävästä ja hengittävästä lapsesta 9 kk kärsimyksen ja synnytyksen jälkeen sairaalassa. Abortti siis aivan ehdottomasti. Lisäksi adoptioon päätyminen ei ole lapselle mitenkään edullinen aloitus elämälle.
Taas tämä solumöykky. Ei alkio sellainen ole ja sikiö vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortin tehtyäsi ei tarvitse
- vastata vatsan paisumista koskeviin kyselyihin
- kuulla onnitteluja vauvasta
- kyselyjä koska se syntyy
- miettiä missä lapsi on
- kärsiä vuotavista rinnoista
- synnytystuskista
- juosta lääkärissä ultrissa ja neuvolassa
Abortin tehtyäsi olet vapaa jatkamaan elämääsi.
Tätini joutui antamaan poikalapsensa adoptioon 40-luvulla. Abortti ei ollut silloin Suomessa laillinen ja yh-äitinä olo mahdotonta hänelle ilman tukiverkkoja, vanhemmat asuivat 600 km päässä. Hän olisi tehnyt abortin, jos olisi voinut mutta olisi pitänyt mennä puoskarille. Lapsi joutui lopulta johonkin uskovaiseen lahkoon, ja sitten kun löysi äitinsä niin yritti käännyttää ortodoksi-tätiäni siihen uskoon. Ei heille koskaan mitään välejä tullut. Enemmänkin riitaa. Tapasin pojantätini hautajaisissa ja myöhemmin perunkirjoituksessa. Täti oli tehnyt testamentin, ja jätti puolet minulle ja puolet pojalle. Täti sanoi usein, että olisi ollut henkisesti helpompaa jos olisi saanut sen abortin.
Minä sen tädin hautakiven lopulta kustansin.
No sen pois annetun pojanko se kivi olisi pitänyt kustantaa?!
Saihan se perintöäkin joka hänelle ei olisi kuulunut. Adoptoituhan ei mitenkään liity enää perinnönjakoon.
Ennen vuotta 1980 laillistetut adoptiot: lapsi peri biologisen vanhempansa.
Siis ajatteleeko ihmiset todella, että adoptioon annettu olisi jotain velkaa kenellekään? Edes moraalista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin lapsen adoptioon. Eipä siitä mitään hyvää ole seurannut.
et lopettanut lapsen elämää
Sä et ilmeisesti osaa lukea muita kommentteja kun jankutat vain jostain lapsesta vaikka abortissa ei lopeteta LAPSEN elämää. Ei ole vielä mitään lasta. Sehän se pimeää olis jos joku synnyttäisi lapsen ja lopettais sen elämän. Joo ehdottomasti adoptio ois sitä parempi
Eri
Ihminen kuitenkin elämänsä alussa.
et lopettanut lapsen elämää