Lue keskustelun säännöt.
Kun olin lapsi, äitini oli aina hädissään jos minulle sattui jotain...
19.03.2023 |
..ja panikoi pienistäkin asioista. Jos esimerkiksi kaaduin, hän alkoi huutamaan kauhuissaan esim."voi kauhea, voi kauhea, mitenhän nyt! Pitääkö lähteä lääkäriin!" Hän pelkäsi aina pahinta. Mikäli hänelle itselleen sattui jotain tai hänellä oli vaikka päänsärkyä, hän puhui meille lapsille että onkohan hänellä syöpä ja kuoleekohan hän ja kukahan meitä sitten hoitaa. Muistan että lapsena usein pelkäsin että äitini kuolee. Äiti jotenkin nautti siitä että me lapset pelkäsimme hänelle jotain sattuvan.
Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Nyt kun olen itse kahden lapsen äiti, on tosi vaikea ymmärtää miksi äitini toimi niinkuin toimi. Itse olen aina rauhallinen ja kohtaan ensin lapsen, mikäli jotain sattuu. Enkä koskaan voisi kuvitella sanovani lapselle että kuolenkohan minä nyt siihen ja siihen sairauteen. Ennemminkin puhun aina optimistisesti että kaikki kyllä järjestyy.
Kommentit (25)
Histrioninen persoonallisuus kenties.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä kommentoijista kyllä huomaa, että ei ole takana elämänkokemusta eikä ole vielä joutunut pitämään huolta vanhoista vanhemmista.
Siis muuttaako vanhemmista huolehtiminen ihmisen vatipääksi vai miten se tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
äitisi taisi olla yh?
Ei ollut. Ihan ydinperhe alusta loppuu.
-aloituksen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kaverin äiti on tollanen.
Lapsi on kieltänyt minua kertomasta hänen äidilleen jos hänelle on jotain sattunut.
Yhden kesän tämä lapsi istui kotona kun muut menivät. Äiti ei päästänyt oikein mihinkään. Taisi olla viime kesä. Tytöt nyt 13 vuotiaita.
Itsekin pelkään yli kaiken sitä että lapsille sattuu jotakin mutta koitan olla näyttämättä sitä heille.
Olen huomannut myös sen että pystyn toimimaan aika rauhallisesti jos jotakin sattuu ja pyrin rauhoittamaan tilanteen.Mistä päättelit että äitisi nautti teidän lasten pelosta?
Päättelin/tiedän sen siitä, kun äitini keksi ihan tyhjänpäiväisiä pelottelun aiheita. Kuten että joku luomi on ihan varmasti syöpää. Vaikka kävi lääkärissä, sanoi meille lapsille että se on varmasti kuitenkin syöpää. Lisäksi esimerkiksi kävelyllä saattoi "heittäytyä" keskelle tietä kävelemään ja sanoi meille lapsille että nyt varmasti jää auton alle. Tekee tätä samaa vielä lapsenlapsilleenkin. Minun lapseni eivät ole tuollaiseen tottuneet, joten vastaavat tuollaisiin asioihin vain nauramalla. Äitini loukkaantuu siitä ja sanoo tyyliin että "no eihän ketään haittas vaikka mummo kuolee".
-aloituksen kirjoittanut
Toiset nyt vaan ovat myös varovaisempia kuin toiset. En voisi itse kuvitellakaan hankkivani lapsia, jollei olisi jotain turvaverkkoja. En kuvittele olevani kuolematon enkä ajattele, että lapsilla on aina automaattisesti kaksi vanhempaa, joihin he voivat turvautua. Monilla ei ole.