IL "miksi jotkut on ikisinkkuja"
maksumuurin takana, onko joku lukenut, mistä on kyse?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi tietää, minkä artikkeli antaa syyksi ikisinkkuudelle.
jep🤭ap
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
Ei oo paljon kyselty pystynkö vai en. Kun ei kelpaa kenelläkään tai ole koskaan kenellekään se ykkösvalinta, niin eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin ja itsenäinen. T: ikisinkkunainen 43v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
Ei oo paljon kyselty pystynkö vai en. Kun ei kelpaa kenelläkään tai ole koskaan kenellekään se ykkösvalinta, niin eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin ja itsenäinen. T: ikisinkkunainen 43v.
Näin juuri. Harvoin ikisinkkuus on valinta jonka voisi tehdä toisinkin.
Alle eurolla tiedettäis, pitäiskö maksaa😝ap
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä tuo miehellä vaadi muuta kuin lievän ujouden ja sen, että ei kulje pää kolmantena jalkana inhottavissa harrastuksissa tai ole valmis hakemaan naista kehitysmaasta.
Useimmat miehet tarrautuvat opiskeluaikana johonkin muikkeliin ja puristavat rystyset valkoisena tätä samaa naista, jonka kanssa sitten ehkä tehdään lapsia. Tämä on se yksinkertaisin elämänpolku.
Mutta mitä jos on terveyden kanssa tai sosiaalisia ongelmia nuorena ja opiskelut alkaa vaikka kolmekymppisenä? Vaikka olisi toisten opiskelijoiden ympärillä, voi olla jo liian vanha niille ja sitten päätyä vielä työpaikkaan, jossa jokaisella naisella on sormus sormessa.
Se määrä naisista, joka on kiinnostunut tavallisesta miehestä on erittäin pieni ja vaatii sen, että mies on tämän naisen 'tyyppiä'. Sekin vaatii vielä lisäksi molemminpuolista rohkeutta, kommunikaatiota ja onnellisia sattumia, että tutustuminen lähtee käyntiin.
Nainen voi saada ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin ja jopa persoonallisuushäiriöinen jätenainen voi tehdä lapsia itselleen hedelmöityshoidoilla tai huijaamalla ehkäisyssä. Nelikymppisenä ulkonäön rupsahtaessa naiset ja miehet ovat siinä mielessä tasa-arvoisempia, että naiset eivät enää voi saada yhtä paljon parisuhteen etuja antamatta mitään takaisin, vaan yksinäisen vanhuuden todellisuus alkaa piirtyä silmissä, jos ei suostu sitoutumaan yhteen kumppaniin.
Länsimaiset naiset ovat Tinder-aikakauden pelimiehiä. Islamistisissa kehitysmaissa voi olla sitten vielä miespuolisia pelimiehiä, koska siellä kulttuuri estää naisia ottamasta rusinat pullasta.
Tästä oli jo pitkä ketju, kaivapa se.
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
Mikä on aloite? Yleensä ensin tunnustellaan kiinnostusta ja tehdään se sitova aloite vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
Eikö sulle ole vielä tullut selväksi että mies ei saa lähestyä naista. Tälläkin sivustolla on satoja kirjoituksia jossa se on mainittu, ja satoja niitä yläpeukuttaneista.
Se on nykyään naisen tehtävä.
Minä kysyin samaa jokin aika sitten. Lähti lapasesta ja syttyi sota.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5043915/iltalehti-miksi-jotkut-ovat-iki…
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Olen kohdannut yhden. Prosessi kesken 😅
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
On paljon ihmisiä joilla se ikisinkkuus ei ole valinta. Nämä ihmiset eivät vaan kerta kaikkiaan kykene saamaan itselleen kumppania.
Ihminen on todella sopeutuva nisäkäs, ja oppii kyllä pärjäämään yksinkin, vaikkei se mukavalta tunnukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
Eikö sulle ole vielä tullut selväksi että mies ei saa lähestyä naista. Tälläkin sivustolla on satoja kirjoituksia jossa se on mainittu, ja satoja niitä yläpeukuttaneista.
Se on nykyään naisen tehtävä.
Siinähän sitten ollaan. Mulla ei ole aikomustakaan tehdä miesten töitä miesten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
"Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen"
Noilla seteillä saa kyllä tehdä ihan hartiavoimin töitä että onnistuu epäonnistumaan kumppanin saamisessa.
Miten teit sen? Onko sinulla jotain aivan galaktisen mittaluokan mielenterveysongelmia, jotka näkyvät päälle päin? Vai miten tuo on edes mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.
Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.
"Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen"
Noilla seteillä saa kyllä tehdä ihan hartiavoimin töitä että onnistuu epäonnistumaan kumppanin saamisessa.
Miten teit sen? Onko sinulla jotain aivan galaktisen mittaluokan mielenterveysongelmia, jotka näkyvät päälle päin? Vai miten tuo on edes mahdollista?
Itseään nättinä pitävät naiset voivat olla hyvinkin jo tätimäisiä tai tätimäistymässä kovaa vauhtia...
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
Eli sinä tarvitset validaation ja ohjauksen ulkoapäin. Jotkut toiset ovat kokonaisia itsekin ja omassa varassaan tasapainoisia riippumatta ulkoa tulevasta arvottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.
Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?
Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.
Eli sinä tarvitset validaation ja ohjauksen ulkoapäin. Jotkut toiset ovat kokonaisia itsekin ja omassa varassaan tasapainoisia riippumatta ulkoa tulevasta arvottamisesta.
Kyllä tarvitsen, jotta osaan pysyä ns.ruodussa ja pärjään sosiaalisesti muiden kanssa. Toisinaan käyn jonkinlaisilla kierroksilla ja silloin mieheni huomauttaa, että hei nyt sama levy pyörii koko ajan. Sitten taas rauhoitun. Oma kokemukseni itsenäisistä naisista on se, että heillä sosiaaliset taidot ovat todella paljon heikommat, ajattelevat olevansa aina oikeassa eivätkä osaa ottaa muita huomioon. Siksi pohdinkin onko kyse vain ihmistyypistä, ehkä heidän kaltaiset eivät pariudu helposti. Vai onko kyse siitä, että ikisinkkuus ajaa ihmisen sellaiseen itsekkyyteen, ettei joudu ajattelemaan sanomisiaan ja niiden seurauksia eikä joudu kohtaamaan omia ikäviä puoliaan.
Muakin kiinnostaisi tietää, minkä artikkeli antaa syyksi ikisinkkuudelle.