IL "miksi jotkut on ikisinkkuja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.

Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?

Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.

Eli sinä tarvitset validaation ja ohjauksen ulkoapäin. Jotkut toiset ovat kokonaisia itsekin ja omassa varassaan tasapainoisia riippumatta ulkoa tulevasta arvottamisesta.

Kyllä tarvitsen, jotta osaan pysyä ns.ruodussa ja pärjään sosiaalisesti muiden kanssa. Toisinaan käyn jonkinlaisilla kierroksilla ja silloin mieheni huomauttaa, että hei nyt sama levy pyörii koko ajan. Sitten taas rauhoitun. Oma kokemukseni itsenäisistä naisista on se, että heillä sosiaaliset taidot ovat todella paljon heikommat, ajattelevat olevansa aina oikeassa eivätkä osaa ottaa muita huomioon. Siksi pohdinkin onko kyse vain ihmistyypistä, ehkä heidän kaltaiset eivät pariudu helposti. Vai onko kyse siitä, että ikisinkkuus ajaa ihmisen sellaiseen itsekkyyteen, ettei joudu ajattelemaan sanomisiaan ja niiden seurauksia eikä joudu kohtaamaan omia ikäviä puoliaan.

Mun tuntemat rouvaihmiset luulevat että on ihan ok alkaa päsmäröimään minunkin, ikisinkun, elämää mieleisekseen. Mikähän mt-häiriö se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkut kiinnostavat mua ihan hirveästi ja huomaan omaavani ristiriitaisia ajatuksia ikisinkkuudesta. Tavallaan hienoa kyetä olemaan niin itsenäinen, itse kun tarvitsen jatkuvaa huomiota sekä myös kritiikkiä itsestäni. Olen seurustellut koko aikuisikäni ja tuntuu, etten osaisi olla edes oikealla tavalla ihminen, ellei mulla olisi sitä puolisoa, joka reflektoi tunteita ja käytöstäni ja saa mut toisinaan tuntemaan oloni maailman ihanimmaksi tyypiksi ja toisinaan katsomaan peiliin ja menemään itseeni.

Ja tavallaan pidän ikisinkkuja itsekkäinä ja toisia hieman jopa pelkureita. Pelätäänkö sitä kritiikkiä toiselta? Onko se sitä että minä haluan elää just silleen kuin itse haluan?

Toisinaan itsekin haaveilen siitä että saisin elää yksin. Mutta tiedän, etten pystyisi. Siksi tämä ikisinkkuus kiinnostaa. Miten toiset siihen pystyy.

Eli sinä tarvitset validaation ja ohjauksen ulkoapäin. Jotkut toiset ovat kokonaisia itsekin ja omassa varassaan tasapainoisia riippumatta ulkoa tulevasta arvottamisesta.

Kyllä tarvitsen, jotta osaan pysyä ns.ruodussa ja pärjään sosiaalisesti muiden kanssa. Toisinaan käyn jonkinlaisilla kierroksilla ja silloin mieheni huomauttaa, että hei nyt sama levy pyörii koko ajan. Sitten taas rauhoitun. Oma kokemukseni itsenäisistä naisista on se, että heillä sosiaaliset taidot ovat todella paljon heikommat, ajattelevat olevansa aina oikeassa eivätkä osaa ottaa muita huomioon. Siksi pohdinkin onko kyse vain ihmistyypistä, ehkä heidän kaltaiset eivät pariudu helposti. Vai onko kyse siitä, että ikisinkkuus ajaa ihmisen sellaiseen itsekkyyteen, ettei joudu ajattelemaan sanomisiaan ja niiden seurauksia eikä joudu kohtaamaan omia ikäviä puoliaan.

Älä turhaan ylenkatso tai sääli itsenäisiä naisia.

Vaikuttaa siltä, että sinulta on jäänyt jokin kehitystehtävä välistä, kun tarvitset tuollaista ohjausta kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkkuja miehiä olen nähnyt ja kohdannut tarpeeksi, joten kysyn ikisinkkunaisilta. Miten on mahdollista ettei ole kohdannut ketään kenen kanssa seurustella? Naisille kun ottajia on joka sormelle. Kai joku niistä olisi potentiaalinen.

Eipä vain ole. Olen hoikka, nätti, korkeakoulutettu, mukavana pidetty pitkätukkainen hymyilevä nainen. Mun ainoa vaatimus miehelle on, että hänellä on tarpeeksi munaa tehdä aloite ja pyytää mua treffeille. Ei ole tullut vastaan ainuttakaan miestä, joka tämän ainoan kriteerini täyttää.

Eikö sulle ole vielä tullut selväksi että mies ei saa lähestyä naista. Tälläkin sivustolla on satoja kirjoituksia jossa se on mainittu, ja satoja niitä yläpeukuttaneista.

Se on nykyään naisen tehtävä.

Siinähän sitten ollaan. Mulla ei ole aikomustakaan tehdä miesten töitä miesten puolesta.

Sitten sinä jatkat sinkkuelämää? Ei kenelläkään miehellä ole ennustajan lahjoja että voisi tietää ketä naista saa lähestyä ja ketä ei. Parempi olla lähestymättä ketään niin eipähän tule ainakaan mitään väärinkäsityksiä. Tänä päivänä miehelle on tehty huomattavasti helpommaksi lähestyä ainoastaan ulkomaalaisia naisia koska kaikenlaisen keskusteluyhteyden luominen on huomattavasti helpompaa. Valitettavasti tähän on päädytty.

Mä olen ikisinkkumies ja kysykää jos on kysyttävää, tässä ruokaa samalla teen joten ehdin vastailla.

Ei ole mt ongelmia ja päihdeongelmaa sekä ihan vakitöissä käyn.

M32

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ikisinkkumies ja kysykää jos on kysyttävää, tässä ruokaa samalla teen joten ehdin vastailla.

Ei ole mt ongelmia ja päihdeongelmaa sekä ihan vakitöissä käyn.

M32

No miksi sä olet sinkku? Mitä vikaa löydät itsessäsi tai muissa, jos pariutuminen ei onnistu? Vai oletko ikisinkku ihan omasta tahdosta?