Suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin eroja

Miksei kukaan ole maininnut saunaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi ei juhli itsenäisyyspäivää. Koska se on aina ollut olemassa... Du gamla, du fria...

Kyllä Ruotsissa juhlitaan "Nationaldagen" kuudes kesäkuuta. Joka vuosi. Jos se on arkipäivä ihmiset saavat vapaapäivän töistä. Jos se osuu viikonlopulle, työnantaja korvaa päivän.

Aika yksin olen Ruotsin lipun kanssa heilunut Strandvägenilä kun kuningaskortege menee ohi. Ei ruotsalaiset uskalla lippuja heiluttaa ettei saa rasistin leimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska keskustelu, olen asunut itse Ruotsissa suurimman osaa aikuisikääni. :)

Se on totta että lapsille puhutaan usein mukavampaan sävyyn. Suomessa ei ole mikään harvinaisuus että vanhempi huutaa lapselle naama punaisella julkisella paikalla ja tuntuu että jokaisella turistikohdelomalla siellä altaalla on se yksi perhe jossa äiti passiivisesti lukee kirjaa on kuin ei huomaisikaan ja isä vaahtoaa lapsille pää punaisena. Mukava muistutus myös omaan suomalaiseen lapsuuteeni jossa vallitsi samanaikainen dynamiikka.

Yksi suuri ero on seuraava enkä ole koskaan törmännyt Ruotsissa vastaavaan: Suomessa köyhäilyä, ostelemattomuutta ja mahdollisimman vaatimatonta elämäntapaa pidetään hyveenä ja vastaavasti prameammat hankinnat tai vaikka ruuat lautasella on tuomittavaa hienostelua. Tälläkin palstalla näkee todella usein miten ei ne lapset tarvitse mitään puhelimia tai hienoja leluja joululahjaksi, kirja vaan käteen! Minä se syön vaan kaalia ja oman puun omenoita ja kaurapuuroa vuodenajasta toiseen! Jäätelökioski on varastamista, Xtran 30snt tuutti on vähintään yhtä hyvää!

Tuo viimeinen esimerkki etenkin tiivistää suomalaisen piheyden ja vaatimattomuuden joka on minusta lähinnä ankeaa vaikka olenkin mielestäni sekä ekologisesti että taloudellisesti vastuullinen kuluttaja. Oman isäni mielestä muuten aurinkolomalle ei ole mitään järkeä lähteä kun aurinko paistaa Suomessakin.

Mistä päästäänkin siihen että Ruotsissa pienet arjen ilot ja estetiikka on korkeammassa arvossa. Kestitään muita kotona brunssin tai illallisen merkeissä, pidetään Melodifestivalen-katsomoita kaikilla herkuilla, käydään lomalla, urheilumatseissa ja konserteissa. Tietysti oman talouden sallimissa rajoissa, mutta esimerkiksi omat vanhempani eivät periaatesyistä halua käyttää rahaa mihinkään maksullisiin kokemuksiin tai hieman kalliimpaan pihviin ja noita mainittuja asioita pitävät hienosteluna ja rahan tuhlaamisena mikä on aika surullista. Ei ihmekään ettei oikein mikään yritystoiminta meinaa Suomessa menestyä kun ensisijaisen kuluttajaryhmän asenne on liian usein se että teen itse ja säästän tai olen ilman ja turhat hömpät pois!

Olen töissä hoitoalalla. Eräskin perhe ,jossa ei säästetä ruoassa, vaan haetaan taksilla muutaman sadan kruunun päivälliset kotiin hampurilaisbaarista ja ostetaan kotiin hillittömästi karkkia, sipsejä ja limukkaa sekä viinejä. Nyt tuli hätä.Piti rakentaa pieni pihavaja.Tarvikkeet makaa tontilla mutta rahaa laittamiseen ei ole. Suostuin lainaamaan  pienen summan. 

Että näin voi olla jos törsää liikaa.Itse oen oppinut että pahan päivän varalle pitää aina olla rahaa. 

Eli mitä halua sanoa tällä on se että suomalainen hoitaa talouden siten että on aina pikkuisen säästöjä  jos hätä tulee. 

Varmasti tällaisia tapauksia löytyy kummastakin kansakunnasta jos yksilötasolla asiaa tarkastelee, mutta oma pointti oli se etten ole Ruotsissa törmännyt tuollaiseen asenteeseen tai oletukseen että rahan käyttäminen ei välttämättömyyksiin olisi pahe. Pihejä ruotsalaisia olen itsekin tavannut, mutta he eivät ole olleet sitä kuitenkaan kovin äänekkäästi ja samassa lauseessa omaa säästeliäistä erinomaisuuttaan esille tuoden. :)

Vierailija kirjoitti:

Tukholmassa ei näy venäläisyydestä mitään merkkejä, Helsinki on toista maata tältä osin. Meissä on siis enemmän inhaa itää, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Vaikken pidä itäisestä naapuristamme, ei kaikki sieltä tuleva ole inhaa. Mielestäni suomalaisuus on aika kiinnostava käsite, olemme niin sekoitus eri vaikutteita ja nämä vaikutteet ovat sitten muhineet täällä pohjoisen syrjäisessä kolkassa.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen Ruotsissa tuodaan vanhemmille juhlakahvit (sama tapa on Suomessakin). Ruotsissa kahvitarvikkeiden joukossa on ruotsinlippu. En osaa kuvitellakaan, että Suomessa olisi tarjottimella suomenlippua. Täällä arkaillaan omaa kulttuuria ja pyydellään anteeksi, ettei kenellekään erilaiselle tulisi paha mieli.

Mielestäni tuo Ruotsin tapa on hieno - onhan uusi kansalainen syntynyt.

Tai alamainen. Suomessa olemme onneksi kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska keskustelu, olen asunut itse Ruotsissa suurimman osaa aikuisikääni. :)

Se on totta että lapsille puhutaan usein mukavampaan sävyyn. Suomessa ei ole mikään harvinaisuus että vanhempi huutaa lapselle naama punaisella julkisella paikalla ja tuntuu että jokaisella turistikohdelomalla siellä altaalla on se yksi perhe jossa äiti passiivisesti lukee kirjaa on kuin ei huomaisikaan ja isä vaahtoaa lapsille pää punaisena. Mukava muistutus myös omaan suomalaiseen lapsuuteeni jossa vallitsi samanaikainen dynamiikka.

Yksi suuri ero on seuraava enkä ole koskaan törmännyt Ruotsissa vastaavaan: Suomessa köyhäilyä, ostelemattomuutta ja mahdollisimman vaatimatonta elämäntapaa pidetään hyveenä ja vastaavasti prameammat hankinnat tai vaikka ruuat lautasella on tuomittavaa hienostelua. Tälläkin palstalla näkee todella usein miten ei ne lapset tarvitse mitään puhelimia tai hienoja leluja joululahjaksi, kirja vaan käteen! Minä se syön vaan kaalia ja oman puun omenoita ja kaurapuuroa vuodenajasta toiseen! Jäätelökioski on varastamista, Xtran 30snt tuutti on vähintään yhtä hyvää!

Tuo viimeinen esimerkki etenkin tiivistää suomalaisen piheyden ja vaatimattomuuden joka on minusta lähinnä ankeaa vaikka olenkin mielestäni sekä ekologisesti että taloudellisesti vastuullinen kuluttaja. Oman isäni mielestä muuten aurinkolomalle ei ole mitään järkeä lähteä kun aurinko paistaa Suomessakin.

Mistä päästäänkin siihen että Ruotsissa pienet arjen ilot ja estetiikka on korkeammassa arvossa. Kestitään muita kotona brunssin tai illallisen merkeissä, pidetään Melodifestivalen-katsomoita kaikilla herkuilla, käydään lomalla, urheilumatseissa ja konserteissa. Tietysti oman talouden sallimissa rajoissa, mutta esimerkiksi omat vanhempani eivät periaatesyistä halua käyttää rahaa mihinkään maksullisiin kokemuksiin tai hieman kalliimpaan pihviin ja noita mainittuja asioita pitävät hienosteluna ja rahan tuhlaamisena mikä on aika surullista. Ei ihmekään ettei oikein mikään yritystoiminta meinaa Suomessa menestyä kun ensisijaisen kuluttajaryhmän asenne on liian usein se että teen itse ja säästän tai olen ilman ja turhat hömpät pois!

Olen töissä hoitoalalla. Eräskin perhe ,jossa ei säästetä ruoassa, vaan haetaan taksilla muutaman sadan kruunun päivälliset kotiin hampurilaisbaarista ja ostetaan kotiin hillittömästi karkkia, sipsejä ja limukkaa sekä viinejä. Nyt tuli hätä.Piti rakentaa pieni pihavaja.Tarvikkeet makaa tontilla mutta rahaa laittamiseen ei ole. Suostuin lainaamaan  pienen summan. 

Että näin voi olla jos törsää liikaa.Itse oen oppinut että pahan päivän varalle pitää aina olla rahaa. 

Eli mitä halua sanoa tällä on se että suomalainen hoitaa talouden siten että on aina pikkuisen säästöjä  jos hätä tulee. 

Varmasti tällaisia tapauksia löytyy kummastakin kansakunnasta jos yksilötasolla asiaa tarkastelee, mutta oma pointti oli se etten ole Ruotsissa törmännyt tuollaiseen asenteeseen tai oletukseen että rahan käyttäminen ei välttämättömyyksiin olisi pahe. Pihejä ruotsalaisia olen itsekin tavannut, mutta he eivät ole olleet sitä kuitenkaan kovin äänekkäästi ja samassa lauseessa omaa säästeliäistä erinomaisuuttaan esille tuoden. :)

Jos minua tarkoitat voin sanoa että aina olen ollut turvassa ekonomisesti siitä päivästä kun Suomenmaan jätin taakseni enkä sitä häpeä . 

Olen viime aikoina miettinyt ruotsalaisuutta paljon, sillä olen tutkinut heidän maahanmuuttopolitiikkaansa ja ylipäätään suhtautumista ulkomaalaisiin.

En tiedä olenko aivan pihalla mutta olen alkanut nähdä ruotsalaiset eri tavalla. On alkanut piirtyä kuva hyväuskoisista, saamattomista ihmisistä, joilla ei ole kykyä tarttua vaikeisiin aiheisiin. Mietin että oliko jopa heidän koronapolitiikkansa sitä, etteivät vaan tehneet mitään kun asia oli vaikea ja olisi pitänyt tehdä vaikeita päätöksiä. Ennen pidin ruotsalaisten positiivisesta tyylistä, nyt he eivät enää ole silmissäni kovinkaan fiksuja..

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt ruotsalaisuutta paljon, sillä olen tutkinut heidän maahanmuuttopolitiikkaansa ja ylipäätään suhtautumista ulkomaalaisiin.

En tiedä olenko aivan pihalla mutta olen alkanut nähdä ruotsalaiset eri tavalla. On alkanut piirtyä kuva hyväuskoisista, saamattomista ihmisistä, joilla ei ole kykyä tarttua vaikeisiin aiheisiin. Mietin että oliko jopa heidän koronapolitiikkansa sitä, etteivät vaan tehneet mitään kun asia oli vaikea ja olisi pitänyt tehdä vaikeita päätöksiä. Ennen pidin ruotsalaisten positiivisesta tyylistä, nyt he eivät enää ole silmissäni kovinkaan fiksuja..

Ruotsalaiset ovat aina kilttejä ja välttelevät vaikeita aiheita. Mielestäni se on totta. Positiivisuus on todella kivaa silloin kun kaikki menee hyvin, mutta jonkun pitäisi olla se ikävä tyyppi joka tekee vaikeat päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa osa ajattelee Suomea ja Ruotsia ikää kuin yhtenä maana, joka on historiallisista syistä sattunut jakaantumaan. Suomalaiset tuntevat Ruotsin kanssa yhteenkuuluvuutta ja pitävät heitä hyvinä naapureina, mutta ajattelemme että olemme kaksi täysin eri maata.

Täytyy vaan poistaa tuo "pikkuveli" mentaliteetti , koska nytkin Natoon hyväksyttiin Suomi, ei Ruotsia., että kylllä saavat aiheesta hävetä sosialistit täällä. Ei tulta ilman savua . 

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole maininnut saunaa???

Suomalaisten suhde saunaan on tosiaan aivan oma juttunsa. Ruotsissakin on sauna, mutta ei se ole yhtä syvällinen osa kulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalaiset arvostavat enemmän omaa kulttuuriaan ja vaalivat esim vanhoja rakennuksia, suomalaiset haluavat hävittää kaiken vanhan ja häpeävät omaa kulttuuriaan.

Allekirjoitan tuon, että haluavat hävittää kaiken vanhan, se on täysin totta ja surullista sekä ärsyttävää.

Sen sijaan emme sentään omaa kulttuuriamme häpeä, en tällaista ole havainnut.

Noh, itselläni tulee aika nopeasti muutama juttu mieleen. Suvivirsi, äidinkieli, pukeutuminen esimerkiksi. Joka asiasta pitää hävetä ja miettiä, mitä ne muutkin ajattelee.

Juopottelukulttuuria ei kai hävetä, ja siitä on siirrytty luontevasti seuraavalle tasolle, mikäli jätevesinäytteisiin on uskominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt ruotsalaisuutta paljon, sillä olen tutkinut heidän maahanmuuttopolitiikkaansa ja ylipäätään suhtautumista ulkomaalaisiin.

En tiedä olenko aivan pihalla mutta olen alkanut nähdä ruotsalaiset eri tavalla. On alkanut piirtyä kuva hyväuskoisista, saamattomista ihmisistä, joilla ei ole kykyä tarttua vaikeisiin aiheisiin. Mietin että oliko jopa heidän koronapolitiikkansa sitä, etteivät vaan tehneet mitään kun asia oli vaikea ja olisi pitänyt tehdä vaikeita päätöksiä. Ennen pidin ruotsalaisten positiivisesta tyylistä, nyt he eivät enää ole silmissäni kovinkaan fiksuja..

Ruotsalaiset ovat aina kilttejä ja välttelevät vaikeita aiheita. Mielestäni se on totta. Positiivisuus on todella kivaa silloin kun kaikki menee hyvin, mutta jonkun pitäisi olla se ikävä tyyppi joka tekee vaikeat päätökset.

Nythän uusi hallitus yrittää muuttaa suuntaa .Kuka on ensimmäisenä haukkumassa , 5 viikon entinen  pääministeri Magdalena Andersson, jonka politiikka on vienyt maan perikatoon .Ja nyt vaatii että uusi hallitus kädenkäänteessä muuttaa kaikki positiiviseksi höpeämättä!

Suomessa politiikasta puhutaan avoimemmin, vaikka oltaisiin eri mieltä kaverin kanssa. Voi olla vain oma kokemukseni ja ei kenties koske kaikkia suomalaisia kuplia.

Ruotsi-tuntemukseni perustuu Tukholmaan ja Lindköpingiin. Ruotsalaiset tykkää istua samassa pöydässä vaikka vieraidenkin kanssa kahviloissa ja ravintoloissa. Eivät välttämättä juttele, mutta lähelle tulevat ja hymyilevät.

Suht'sujuva ruotsin lukutaitoni riittää juuri ja juuri iskelmien ja tyttökirjojen tekstien ymmärtämiseen (ilman kovasti sanakirjan apua) Ruotsin maa on sinänsä kyllä aika kaunis ja tarjoaa sekin paljon vaihtelua maisemissa .

Lapsena olin aina  telkkarin ruudun ääressä kun Peppi Pitkätossun uusi jakso esitettiin. Ruotsissa on paljon omaa perinteistä kansanmusiikkia ja erityisesti niitä kitaralla itseään säestäviä ns. trubaduureja ja Carl Michael Bellmannin perinteisiä lauluja ja muutenkin hieno musiikkielämä on siellä ollut aina.

Ai niin,ja tuleehan Ruotsista nykyään niitä hyviä dekkareita (luen kyllä vasta suomennettuina) ja pidin myös sen 'Vadelmavenepakolainen' -nimisen kirjan huumorista.

Tätini oli naimisissa ja suurehkon maatilan emäntänä Västerbottenin läänissä ,Sundsvallin kaupungin lähistöllä . Lapsena olin siellä monena kesänä ja ainakin yksi joulukin siellä vietettiin äidin kanssa vierailulla,ja olinpa siellä eräällä pääsiäislomallakin käymässä ja olemassa..

Suomessa ollaan huvittavan kiinnostuneita siitä, jos tehdään jotain paremmin kuin ruotsissa :) Ruotsi on mutta, johon vertaamme itseämme

"En finne igen" lienee tunnetuin Ruotsissa viljelty ilmaus meistä. Ei kovin mairitteleva...

Suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia kauniimpina ja ruotsalaiset puolestaan suomalaisia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalaisnaiset eivät ole niin karvaisia kuin suomalaiset.

Ruotsissa en ole koskaan persjalkaisia nähnyt, Suomessa heitä näkee paljon.

Katsohan vähän tarkemmin, kun seuraavan kerran käyt Ruotsissa.

Ihan huvittavaa jos ei ole nähnyt näitä isoja laumoja tosi persjalkaisia . Nykyään se on hyvinkin tavallista, ennen vanhaan vaan pitkäsäärisiä kaunottaria .

Vierailija kirjoitti:

"En finne igen" lienee tunnetuin Ruotsissa viljelty ilmaus meistä. Ei kovin mairitteleva...

Mutta tapahtui 70-luvulla. Jokainen ruotsalainen jonka olen tavannut rakastaa ja jopa Suomea ja pitää meitä veljeskansoina, kenties kuitenkin samaan tyyliin kuin isoveli on ylpeä pikkuveljestä