Miten muut yksinelävät jaksatte aina tehdä kaiken yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

No tuollaiset sähkösopimukset ja nettiliittymät olen hoitanut jo eka kerran, kun muutin kotoa pois. Ei kai noissa nyt mitään ihmeellistä ole. Ja kyllä sitä ihan omin silmin näkee, jos on jotain korjattavaa. No nyt nuo silikonit näyttää siltä, että ne pitää uusia. Ihan maalaisjärjellä mennään. 

Auton huollot tehdään huoltokirjan mukaan. Vien huoltamoon ja ne tekevät mitä tarvitsee tehdä. Uusimmissa autoissa taitaa olla sähköinen huoltokirja, joka ilmoitta mitä pitää tehdä. Öljyt ja nesteet tsekkaan aina huoltojen välissä, että kaikki kunnossa. Ei kai katsastuksessa ole mitään ihmeellistä, kun vaan ajaa sinne katsastettavaksi. Parisuhteessakin minä vein auton huoltoon ja kävin katsastamassa auton ja käytin renkaiden vaihdossa, kun se oli minun nimissä ja minä enimmäkseen sitä ajoin. Eksä ei ollut autoihmisiä eikä mikään remonttireiska vaan kyllä se huoltomies silloinkin kutsuttiin paikalle tarvittaessa. 

Tämä kuulosti siltä kuin en tietäisi miten nämä kuuluu hoitaa. Tiedän kyllä ja olen myöskin hoitanut itse jo 10v ajan, vaikka välillä suhteessa olen ollutkin. Olen vain tarkkaillut omaa lähipiiriä ja siellä se asioiden hoito jakaantuu jotenkin, minä päivästä toiseen vastaan kaikesta yksin. Huolehtisin mielelläni esimerkiksi omat laskut ja ruokapuolen, jos joku muu hoitaisi loput. Ap

Ei kai sulla muita laskuja olekaan kuin omia laskujasi? Mutta joo, ton ruokapuolijutun ymmärrän. Tykkään ruuanlaitosta, mutta inhoan siivoamista. Vaikea kuitenkin olisi löytää miestä, joka huolehtisi kaikki muut kotityöt paitsi ruuanlaiton. 

Uskoisin ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Haluaisit kumppanin, joka jakaisi kanssasi monet asiat. Ettei aina sun tarttis olla se, joka huolehtii. Tämä on varmaan pitkälti luonnekysymys. Mä taas pidän siitä, että huolehdin itse asiat. Saan tehdä kaiken haluamallani tavalla, käyttää täsmälleen haluamani summan rahaa eikä mun tarvitse neuvotella toisen kanssa, mitä tehdään, mitä jätetään tekemättä ja miten paljon mikäkin saa maksaa. Silloinkin, kun mä olen ollut parisuhteissa, mä huolehdin kaikista asioista, jotka jollain tavalla liittyivät mun elämääni. Mies sitten hoiti oman autonsa ja omat juttunsa. Kun erosin, mulla oli täsmälleen sama määrä asioita hoidettavana kuin parisuhteessakin eli mies vei mennessään myös ne asiat, joista hän oli parisuhteessa huolehtinut (kuten just se auto). Mä en ole lainkaan parisuhdeihminen. Pikemminkin sellainen "it's my way or highway" -ihminen. Haluan, että kaikki tärkeät asiat on mun hyppysissäni ja mä myös teen niitä koskevat päätökset. 

On ikävä asua yksin . 

Mun erosta on niin vähän aikaa että en edes jaksa ajatella, että eläisin tätä arkea muuta kuin itseni kanssa. Ystäviä tapaan ja teen asioita heidän kanssaan mutta esim kaikki viikonloput haluan olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Ihanaa että joku edes ajattelee samoin. Niin, siksi en varmaan kirjoittanut että yksinäiset koska on minullakin muutama ystävä ja vanhemmat sekä sisko asuu aika lähellä. Mutta jos näen ehkä kerran viikossa jotakin näistä niin ei se poista tuota mistä kirjoitin. Ja joo, tuo rahallinen puoli, sitä en jaksanut edes avata. Ap

Kerran viikossa?! Minä näen siskoani korkeintaan kahdesti vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihanaa. Saa suunnitella ja tehdä kaiken niin kuin itse haluaa. Joku toinen siinä vain vinkuisi ja keksisi jotain hidasteita, haluaisi tehdä asiat eri tavalla. Jatkuvasti pitäisi neuvotella ja tehdä kompromisseja.

totta,kaikista mieluummin yksin kuin huonossa seurassa......kaikilla ei vaan oo vaihtoehtoja ja se omakin seura on silloin erittäin riittävää,saahan sitä kysyttyä apua jos todella tarvii.vaikkei sitä aina helpolla sitten saa ja joutuu odottelemaan

Kyllä elämä olisi varmaan harmaata, jos jäisi yksin. Ei olisi ketään jolle sanoa hyvää huomenta, hyvää yötä. Ei sitä kivaa ihanaa kaveria, jonka kanssa synkkaa, ja joka tuntee mut läpikotaisin, ja aina vain jaksaa rakastaa, jonka kanssa on samanlainen huumorintaju ja varsin pitkälle sama arvomaailmaa. Joo, surulla jo etukäteen ajattelen mitä se elämä on jos jää yksin, ja sama toisinpäin.

Pääasiallisesti yksineläminen on mulle luksusta. Välillä joo rasittaa vastata kaikesta yksin, mutta ajatus jostakusta toisesta riesana rasittaa sekin. Loppujen lopuksi oma tupa, oma lupa. Kavereista saa seuraa leffaan yms. jos kaipaa.

Mee mukaan ihmisten pariin , niin saat kavereita! Kuntosalillakin on kivaa kun siellä yleensä on muitakin ja saa tunteen että kuuluu johonkin porukkaan. Erilaisissa harrastuksissa pääsee myös helposti mukaan porukoihin ja pian voi olla paljonkin tuttuja ja saada jopa kavereita joiden kanssa suunnitella yhteisiä illanviettoja ja tekemistä :)

Kun kaikkien asioitten hoito on omilla harteillaan, tietää tasan tarkkaan, missä jamassa mikin asia on. Ei tarvitse kiristellä hermoja odotellessa, hoitaako toinen oman osuutensa vai ei. Kukaan esim ei käy aamulla tyhjentämässä taloustiliä, ja levittele iltapäivällä käsiä, että rahaa ei ole. Kukaan ei jää sohvalle makaamaan kun itse lähtee töihin, eikä auton bensatankki ole yllättäin tyhjä, vaikka olisi sen eilen tankannut. Ei tarvitse pyytää ja odottaa, että toinen huolehtisi yhteisistä asioista. Jos joku on hoitamatta, tietää tasan, että milloin ja miten sen hoitaa, ei tarvitse arvuutella eikä etenkään luulla, ettei siihen tarvitse itse reagoida. Helpotus tämä yksin eläminen on, vaikka omat murheensa tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

Sitä oppii huolehtimaan asioista, eikä esim. nuo mainitsemasi jutut tunnu hankalilta. Olen itse opetellut vastaan tulleet asiat sitä mukaan, kun tarvetta on ollut. Autoa minulla ei nyt ole, mutta olen auton renkaankin näppärästi vaihtanut tienpäällä ollessani. Olen laitellut sähköjohtoja sokeripaloihin. Hoidellut monet muutot. Tehnyt sopimukset. Ottanut asunto- ym. lainat. Matkustanut yksin. Viettänyt juhlapäiviä, kuten jouluja ja juhannuksia yksin. Jne. Kyllästyttää välillä, mutta tähän on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Ihanaa että joku edes ajattelee samoin. Niin, siksi en varmaan kirjoittanut että yksinäiset koska on minullakin muutama ystävä ja vanhemmat sekä sisko asuu aika lähellä. Mutta jos näen ehkä kerran viikossa jotakin näistä niin ei se poista tuota mistä kirjoitin. Ja joo, tuo rahallinen puoli, sitä en jaksanut edes avata. Ap

Rakas ap ja se toinen yksin kaikki hoitava! Ilmoittaudun joukkoonne! Eli ilman kenenkään apua, tukea, seuraa jne. saan kaiken tehdä. On paljon asioita, joita parillinen ihminen ei kuvittelisikaan yrittävänsä yksinään, eikä ymmärrä ilmeisesti sellaisia olevankaan, kun heti ovat suuna päänä laukomassa typeryyksiään.

Elämästä katoaa toisinaa kaikki ilo, kun energia menee selviytymiseen sellaisesta, joka ei olisi temppu eikä mikään kaverin kanssa. Yksinään ei myöskään pääse pakoon ajatuksiaan ja murheitaan, kun ei ole ketään juttukaveria, joka veisi huomion muualle. Ei ole rattoisaa, leikkisää rupattelua jne. Olen sellainen, etten pura huoliani muille, joten turha tulla vänkäämään tästäkään aiheesta.

Parilliset ne tuntuvat jauhavan keskenään esim. tekemättömistä töistä ja remonteista. 😏😄

Olen itse nyt juuri toipumislomalla, jonka aiheutti ylivoimainen taakka yksineläjälle hoidettavaksi. Tsemppiä meille!

Kun on aina ollut sinkku, niin harvoin ollut muuta vaihtoehtoa. - Toisaalta jo aiemmin kertasiin oman päähän pinttyneen vinksahatneen ajatukseni, joten toisetakoon se taas; nko yksi keskeisimpi ä syitä sinkkuuteni se, että olen jotenkin jo liian itsenäinen, enkä koe tarvitsevani kumppania (naista) elämääni, vaan hänen/ kumppani olis enempi bonus tai ekstraa, joka täydentäsi elämääni, eiä joku jonka tulis tehdä ja toteuttaa jotain määrättyä. - Vaikka toki hänen varmasti jotain täytyisi tuoda j aantaa, koska ellei "antaisi" niin silloin minun luultavsti olsi parasta jatkaa ilman häntä. Täytyy voida antaa, että voi saada mutta ei parisuhde kuitenkaan minulle mitään nollasumma peliä ole.

Kun ei ole ketään kenelle homman voisi nakittaa niin onhan se sitten itse tehtävä tai ei tapahdu mitään.

Äsken tein viemärinavaustöitä ja olisihan se ollut mukava olla joku mies joka asian olisi hoitanut puolestani mutta en ole ikinä asunut miehen kanssa yhdessä niin täysin utopiaa jäädä odottelemaankaan jos en olisi "jaksanut".

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikkien asioitten hoito on omilla harteillaan, tietää tasan tarkkaan, missä jamassa mikin asia on. Ei tarvitse kiristellä hermoja odotellessa, hoitaako toinen oman osuutensa vai ei. Kukaan esim ei käy aamulla tyhjentämässä taloustiliä, ja levittele iltapäivällä käsiä, että rahaa ei ole. Kukaan ei jää sohvalle makaamaan kun itse lähtee töihin, eikä auton bensatankki ole yllättäin tyhjä, vaikka olisi sen eilen tankannut. Ei tarvitse pyytää ja odottaa, että toinen huolehtisi yhteisistä asioista. Jos joku on hoitamatta, tietää tasan, että milloin ja miten sen hoitaa, ei tarvitse arvuutella eikä etenkään luulla, ettei siihen tarvitse itse reagoida. Helpotus tämä yksin eläminen on, vaikka omat murheensa tässäkin.

Juuri näin. Syy siihen, miksi haluan pitää kaikki tärkeät langat omissa käsissäni on se nuoruuden pari vuotta kestänyt avoliitto, jolloin meillä oli yhteinen vuokrasopimus. Kasarilla ei vielä ollut verkkopankkeja, joista olisi voinut kytätä, onko laskut maksettu. Olin nuori, naiivi ja sinisilmäinen. Annoin miehelle osuuteni vuokrasta käteisenä ja tietenkin oletin, että hän myös maksaa vuokran. En tajunnut vaatia pankin kuittia nähtäväksi. Alkuun hän maksoikin, mutta pari kuukautta ennen eroamme ei enää ollutkaan maksanut. Kun sitten erottiin ja muutettiin asunnosta pois, vuokranantaja ilmoitti mulle, että kahden kuukauden vuokrat on maksamatta. Ja koska meillä oli yhteinen vuokrasopimus, olin osaltani vastuussa siitä, että rästit maksetaan. Kiva nakki opiskelijalle :D Eipä siinä auttanut muu kuin mennä hattu kourassa vanhempien luokse ja pyytää heiltä apua. Sen jälkeen olen aina halunnut, että mulle tärkeistä asioista vastaan minä. En joutuisi pulaan, jos kumppani jättäisi autonsa osamaksut maksamatta tai jotain muuta vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Ihanaa että joku edes ajattelee samoin. Niin, siksi en varmaan kirjoittanut että yksinäiset koska on minullakin muutama ystävä ja vanhemmat sekä sisko asuu aika lähellä. Mutta jos näen ehkä kerran viikossa jotakin näistä niin ei se poista tuota mistä kirjoitin. Ja joo, tuo rahallinen puoli, sitä en jaksanut edes avata. Ap

Kerran viikossa?! Minä näen siskoani korkeintaan kahdesti vuodessa.

Minullakin on ollut pitkään tilanne, että ainoat ihmiskontaktini olivat kertaviikkoisia. Voin aivan järkyttävän huonosti, ettei sitä oikein enää tajuakaan. Sosiaaliset kontaktit ovat ainakin omalla kohdallani ne tärkeimmät hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja vähän triggeröidyn sellaisesta sukulaisten/ystävien vähäisestä näkemisestä lesoilulla, mitä jotkut harrastavat ja joita aina ilmaantuu tämän tyylisiinkin ketjuihin. 

Joillekin parisuhde/ihmissuhteet ylipäätään ovat aivan henkireikä ja ilman niitä voidaan huonosti. Henkilökohtaisesti uskon, että sitä se on oikeasti lähes kaikille, mutta defenssit puskevat monesti asiassa pintaan.

Minäkin ajattelin otsikon perusteella, että pitäisit ongelmana kotitöiden hoitamista. Nehän onnistuu yksin asuessa paremmin kuin perheessä, jossa joku kuitenkin sotkee heti vastasiivotun kodin. Itseni on myös paljon helpompi viitsiä yksin ollessa alkaa esim. siivoaminen tai muu pakollinen homma, kun tietää, ettei kukaan muukaan sitä tee. Parisuhteessa sitä helpommin olettaa ja odottaa puolison hoitavan osan hommista.

Yksin asuessa tietää itse mitä aikoo tehdä ja osaa ennakoida paremmin.

Opettelua tämä minulla vasta on. Mies halusi erota 28 yhteisen vuoden jälkeen. Tehtiin ja harrastettiin niin paljon yhdessä ja mieheni teki 90% meidän talouden ruuat (siis tykkäsi tehdä ja poisti minut keittiöstä). Ykskaks minä olen 100% yksinhuoltaja. 9 kk nyt erosta ja pikkuhiljaa helpottaa. On talvilomat pitämättä ja kesälomakin ahdistaa, viime kesänä kaikki tapahtui viikkoa ennen meidän yhteistä lomaa ja jäin yksin. Olen tottunut asuntoautoilemaan, mökkeilemään + reissaamaan perheenä ja myös miehen kanssa kaksisteen, nyt ei ole mitään. Ei ajokorttia yms. On tähän tottumista. Olin ennen ihminen joka kaipasi välillä ihan omaa aikaa yksin, mutta on tässä iso ero olla todellakin yksin. Lapsi on jo niin iso, että sillä omat menot.

Pakkohan tähän on tottua.

Otin vaimostani avioeron 4v sitten. Asun yksin ja nautin elämästäni yksin. En edes kaipaa kavereita ja skippaan 95% kaikki pyynnöt, jos joku pyytää bisselle tai jotain. Pari kaveria on kenen kanssa teen jotain, jos teen. En vaan kaipaa hälinää ympärilleni enkä enää jaksanut miettiä asioita niin, että toistakin pitäs ajatella jos teen jonkin päätöksen. Yhdessö asuminen alkoi käymään niin sietämättömäksi, että en vaan pystynyt siihen enää. Pyysin vaimoltani anteeksi, koska hän on hyvä ihminen eikä eroon liity mitään ns draamaa, vaikka ehkä ikävästi teinkin, kun halusin eron. Onneksi hän ymmärsi ja aidosti ymmärsikin. Soitellaan silti välillä. Lapsia ei kerennyt tulla. Loppui oudot vatsakivut ja ahdistus. Nyt, kun käy kaupassa, niin voi ostaa mitä vaan ja syödä ajattelematta toista tai kysyä mitä tänään syötäis. Nyt, kun saa ite vaan mennä ja päättää ilman kyselyitä, niin aika helppoa elämää. Minullle oikeaa elämää.

Viikon päästä lähden Toscanaa viikoksi yksin. Enkä ole kertonut kellekkään, että lähden, kun ei tarvitse.

Eipä oo muitakaa tekemässä. Itsepalvelua. Kyl se pikkuhiljaa helpottuu. Rutiinit,arko kevenee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

Oletko kehitysvammainen kun sähkösopimus tuottaa vaikeuksia? Se on parilla klikkauksella tehty eikä niitä joka päivä tehdä. Nettiliittymä on aivan sama. Jos asuu taloyhtiössä niin huolto toivoo, että et puuhaile mitään itseksesi vaikka osaisitkin. Jos osaat ajaa autoa, osaat ajaa sen katsastukseen ja huoltoon. 

eri