Miten muut yksinelävät jaksatte aina tehdä kaiken yksin?

Parisuhteessa on erilainen moodi päällä, silloin on pakko tehdä yhdessä, sitten taas yksineläessä se muuttuu hyvin nopeasti ettei tunnu vaikealta tehdä asioita yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei välillä jaksakkaa, varsinkin kun tulee joku vastoin käyminen..niin vituttaa.. taloudellisesti olisi tai sitten ei jos olisi joku jakamassa menot..

Toisaalta mistä noista siiåoistakaan tietää mitä selän takana touhuavat...velathan menee erossa jakoon myös..jos toinen on selän takana puuhastellut niin ylläriä pukkaa...

Kyllä ne vaan toisen kontolle jää, kun toinen muuttaa muualle eikä talo mene kaupaksi. Sitten painostetaan lunastamaan toisenkin osuus, vaikkei itsekään haluaisi mörskään jäädä.

Näen koko ajan paljon vaivaa erilaisten harrastuskavereiden etsimiseen. Ihmiset ovat Helsingissä niin kiireisiä että haastavaa on. Jos löydän vaikka kivan lenkkikaverin, hänellä on aikaa ehkä muutaman kerran vuodessa lähteä sinne lenkille. Pitää sitten olla todella aktiivinen niin että niitä kavereita on todella paljon. Kannattaa etsiä luonteeltaan aktiivisia ja ulospäinsuuntautuvia, jottei joudu kaiken lisäksi olla se joka järjestää kaikki tapaamiset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

kenen sitten pitäisi sun asioita hoitaa, vanhmpien/puolison? omia velvotteita voi karsia aika paljon( asuminen kerrostalossa, ei autoa tms), samoin kotona voi ulkoistaa kotitöitä( tiskikone, robotti-imuri). t. ilmeisesti liian itsenäinen sinkkunainen.

Mulla on laaja kaveripiiri ja kiva perhe, en ole yksin jos en halua. Mutta musta on ihana asua yksin, kotona on just niin siistiä tai sotkuista kuin itse haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

En omista autoa, mutta jos omistaisin niin aivan varmasti opettelisin seuraamaan autossa huollon tarvetta ja käyttämään auton katsastuksessa. Nuo on asioita, jotka pitää jokaisen aikuisen osata jos meinaa ajaa autolla, käyttää nettiä ja saada sähköt asuntoon. Ei ole väliä asuuko yksin tai vaikka kommuunissa, nuo on tavallisia elämiseen kuuluvia juttuja.

- N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Ihanaa että joku edes ajattelee samoin. Niin, siksi en varmaan kirjoittanut että yksinäiset koska on minullakin muutama ystävä ja vanhemmat sekä sisko asuu aika lähellä. Mutta jos näen ehkä kerran viikossa jotakin näistä niin ei se poista tuota mistä kirjoitin. Ja joo, tuo rahallinen puoli, sitä en jaksanut edes avata. Ap

Kerran viikossa?! Minä näen siskoani korkeintaan kahdesti vuodessa.

Minullakin on ollut pitkään tilanne, että ainoat ihmiskontaktini olivat kertaviikkoisia. Voin aivan järkyttävän huonosti, ettei sitä oikein enää tajuakaan. Sosiaaliset kontaktit ovat ainakin omalla kohdallani ne tärkeimmät hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja vähän triggeröidyn sellaisesta sukulaisten/ystävien vähäisestä näkemisestä lesoilulla, mitä jotkut harrastavat ja joita aina ilmaantuu tämän tyylisiinkin ketjuihin. 

Joillekin parisuhde/ihmissuhteet ylipäätään ovat aivan henkireikä ja ilman niitä voidaan huonosti. Henkilökohtaisesti uskon, että sitä se on oikeasti lähes kaikille, mutta defenssit puskevat monesti asiassa pintaan.

No en todellakaan lesoillut, totesin. Mitä lesoilua tuossa olisi. AP on onnekas, että hänellä on niin läheiset välit siskonsa kanssa.

Siihen tottuu. Silloin tällöin tulee hetkiä kun ajattelee että olisipa mukavaa jos olisi joku toinenkin jakamassa arkea ja voisi yhdessä tehdä asioita kuten esim. remontointi. Mutta kun ei ole onnea parisuhdeasioissa niin eihän sille voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Eipä se parisuhteessakaan auvoista ole, voi olla että kumppani kituuttaa ihan yhtälailla kulujen kanssa eikä voi laskea sen varaan, että hänestä saa aina seuraa leffaan, keikoille, lenkille tai ravintolaan kun itse sitä kaipaa. Kotona joutuu tekemään asioita yksin, vaikka sulla seuraa siellä olisikin. Sen kumppanin ei kuulu olla oletusseuralainen, jonka velvollisuus on osallistua kaikkeen elämässäsi kun sitä kaipaat. Ethän sinäkään olisi velvoitettu vastaavaan. Enkä sano tätä pahalla, vaan itsekin ajattelin nuorempana noin ennen nykyistä parisuhdettani. Parisuhteeseen ei kannata panostaa sen vuoksi, ettei osaa olla itsekseen.

Hiljaisuus on mulle välttämätöntä. En kestäisi, että joku koko ajan meluaa ja pölöttää ja vie tilaa. Pystyisin asumaan vaan toisen itseni kaltaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Ihanaa että joku edes ajattelee samoin. Niin, siksi en varmaan kirjoittanut että yksinäiset koska on minullakin muutama ystävä ja vanhemmat sekä sisko asuu aika lähellä. Mutta jos näen ehkä kerran viikossa jotakin näistä niin ei se poista tuota mistä kirjoitin. Ja joo, tuo rahallinen puoli, sitä en jaksanut edes avata. Ap

Kerran viikossa?! Minä näen siskoani korkeintaan kahdesti vuodessa.

Minullakin on ollut pitkään tilanne, että ainoat ihmiskontaktini olivat kertaviikkoisia. Voin aivan järkyttävän huonosti, ettei sitä oikein enää tajuakaan. Sosiaaliset kontaktit ovat ainakin omalla kohdallani ne tärkeimmät hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja vähän triggeröidyn sellaisesta sukulaisten/ystävien vähäisestä näkemisestä lesoilulla, mitä jotkut harrastavat ja joita aina ilmaantuu tämän tyylisiinkin ketjuihin. 

Joillekin parisuhde/ihmissuhteet ylipäätään ovat aivan henkireikä ja ilman niitä voidaan huonosti. Henkilökohtaisesti uskon, että sitä se on oikeasti lähes kaikille, mutta defenssit puskevat monesti asiassa pintaan.

No en todellakaan lesoillut, totesin. Mitä lesoilua tuossa olisi. AP on onnekas, että hänellä on niin läheiset välit siskonsa kanssa.

En tarkoittanut sinua.

Olen tottunut tekemään yksin. Teen raskaatkin työt itse. Jos en osaa jotain niin opettelen.

En ole koskaan asunut kenenkään kanssa yhdessä enkä kaipaa sellaista.

Tunnen naisen joka ei osaa edes autoa ajaa vaikka on ajokortti. mies aina ajaa. Yrittää opettaa naista ajamaan mutta eihän se nainen opettele kun on oppinut olemaan palveltavana. Muitakin outoja juttuja, joissa turvautuu mieheen. Olisi aivan kauheaa olla niin avuton.

Tiedän että selviän kaikesta ja se antaa itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Valitettavasti moni parisuhteessa elävä tekee nämä kaikki yksin, itse. Toinen on vain loinen mukana siinä. Helpompi olisi olla ihan vain yksin. Ja tämä on paljon raskaampaa, koska joutuu hoitamaan  ja maksamaan sen loisenkin asiat, jos ei muuta, niin kuluttaahan se sähköä, syö ruokaa, käyttää vettä, tarvitsee puhelinta. Ja se loinen vaan haukkuu, että väärin maksettu laskut, väärin huollettu auto, väärin tehty ruoka, väärin käyty lenkillä.

Tasan ei mene koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas näitä vastauksia ihmisiltä, että auton vien huoltoon ja taloyhtiö hoitaa muut asiat. Mutta mä tiedän tarkkaan mitä aloittaja tarkoittaa ja hakee aloituksellaan. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja tunnen samoin. Sen lisäksi, että olen yksinäinen, olen todella väsynyt siihen, että on yksin vastuussa kaikista asioista ja itse joutuu hoitamaan kaiken. Lisäksi tässä on se taloudellinen puoli, että vastaa tasan itse kaikista kuluista. Enkä todellakaan tarkoita, että haluaisin suhteen taloudellisen puolen vuoksi, mutta on tosi raskasta esim tällä hetkellä koko ajan pelätä ja sinnitellä, että pärjääkö kaikkien nousseiden kulujen kanssa. Mutta tosiaan suurin asia on se, että aina kaikki asiat joutuu tekemään yksin, leffaan, ulkoilemaan, keikoille jne jne. Kavereista saa joskus seuraa, mut jos olisi kumppani niin seuraa olisi niin sanotusti omasta takaa koko ajan. Eli täällä aloittajan kaltainen sinkkunainen, joka ymmärtää aloituksen täysin. 

Valitettavasti moni parisuhteessa elävä tekee nämä kaikki yksin, itse. Toinen on vain loinen mukana siinä. Helpompi olisi olla ihan vain yksin. Ja tämä on paljon raskaampaa, koska joutuu hoitamaan  ja maksamaan sen loisenkin asiat, jos ei muuta, niin kuluttaahan se sähköä, syö ruokaa, käyttää vettä, tarvitsee puhelinta. Ja se loinen vaan haukkuu, että väärin maksettu laskut, väärin huollettu auto, väärin tehty ruoka, väärin käyty lenkillä.

Tasan ei mene koskaan.

Minulla oli tuollainen loinen vaimona, mutta kyllä tämä yksin eläminen on silti raskaampaa. Siis henkisesti. Ymmärrän ap:tä täysin.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

En omista autoa, mutta jos omistaisin niin aivan varmasti opettelisin seuraamaan autossa huollon tarvetta ja käyttämään auton katsastuksessa. Nuo on asioita, jotka pitää jokaisen aikuisen osata jos meinaa ajaa autolla, käyttää nettiä ja saada sähköt asuntoon. Ei ole väliä asuuko yksin tai vaikka kommuunissa, nuo on tavallisia elämiseen kuuluvia juttuja.

- N30

Mä tunnen monta parisuhteessa elävää naista, joilla on oma auto. Ja jokainen näistä naisista huolehtii omasta autostaan ihan itse. Itse vaihtaa tai käy vaihdattamassa renkaat, huolehtii autonsa katsastuksista jne. 

Olen vaan tottunut tekemään kaiken yksin. Se on vaan mun arkea, enkä ole tottunut jonkun muun tekevän jotain puolestani, joten en osaa sellaista kaivata. On ihanaa että saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Asunto just niin siisti tai sotkuinen kun haluan, Kukaan ei melua tai ole hankala mun asunnossa. Asiaa auttaa tietysti se, että en ole läheisyyttä kaipaava ihminen ja saan tarpeeksi sosiaalisuutta töissä työkavereille jutellessa tai jos käy jossain muiden kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat asumiseen ja autoon liittyvää? Auton vien huoltoon ja jos asunnossa on ongelmia, niin huoltomies paikalle. Tykkään syödä yksin omia pöperöitä. Telkkaria on mukavampi katsoa yksin, kun toinen ei siinä vieressä hölötä ja häiritse. Olen ollut parisuhteessa ja ihan mukavaa on nyt asua yksin. Kavereita on kyllä. 

Esimerkiksi sähkösopimukset, nettiliittymät, korjaustarpeiden kartoitus ja siihen liittyvät asiat. Autoissa huollon tarpeet, pienet itse tehtävät huollot ja katsastukset. Ainakin tällaisia asioita olen havainnut monien miesten hoitavan. Ap

Autooni liittyvät asiat hoidin ihan itse, sen hankinnankin, pitkässä parisuhteessakin. Minähän sillä ajankin. Mies taas hoiti ihan itse oman autonsa asiat, ennemmin niin päin että sitä hankkiessaan minäkin kävin ne koeajamassa. As. Oyssä asuessa huoltoyhtiö hoiti ja minä hoidin oman pihan ruohonleikkuun, hän yleensä lumityöt. Sähkösopimukset, nettiliittymä, vakuutukset, on kerran otettu, ei niitä sen jälkeen ole kilpailutettu. Korjaustarpeet - hmm, lähinnä siis remontit meidän tapauksessa, enemmän niistä vaivaa kahdestaan oli kun nyt yksin. Silloin piti keskustella ja olla yksimielisiä siitä mitä tehdään ja millainen pitää lopputuloksen olla. Paljon helpompaa ne on yksin päättää.

Ei itsellinen nainen ketään halua omaan kotiinsa asumaan. Säälittävää olla läheisriippuvainen. Sitä ei nuppi kyllä pitkään kestä.

Se on vain pakko jaksaa, kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Esimerkiksi mökillä käyn tosiaan yksin. Mielelläni ottaisin sinne silloin tällöin jotain kivoja vieraita, mutta on sen verran pitkässä matkassa, ettei sellaisia sinne saa tulemaan. Ei ole myöskään mikään houkutteleva järvenrantakohde tai merenranta, niin ei niitä kiinnosta. 

Kavereilla niitä kivoja järvenrantamökkejä on ihan näillä lähiseuduilla ja joskus olen miettinyt, että jos minulla olisi joku yksinäinen kaveri, niin tottakai kutsuisin  joskus häntäkin. Ei ole kukaan ikinä kutsunut, vaan kaikki haluavat vain viettää perheinä aikaa tai korkeintaan kutsua kaveriperheen, jolla on samanikäisiä lapsia.

Minun ongelmani ei ole yksin asuminen vaan se, että naiivina ihmisenä luulin kolmikymppiseksi, että voisin kuitenkin kaverisuhteita pitää yllä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat parisuhteissa tai jopa lapsiperheellisiä. Ei onnistunut.

Mutta minkäs teet: En ole niin sosiaalinen ihminen, että haluaisin koko ajan kiehnätä kotona jonkun toisen kanssa. Mitään välimuotoa ei vain nähtävästi tämän ikäisillä ole. 

Ap, taidat olla väsynyt. Ymmärrän sinua hyvin. Itsekin olen. Olen ihan liian uupunut kaiken hoidettavien asioiden taakan alle ja siihen, että kaikki pitää tehdä pääsääntöisesti yksin. 

Nyt on vähän alivireinen hetki, kahdelta ystävältä kysyin, josko mentäisiin kahville tai syömään. Olisin piristynyt siitä, mutta ei heille sopinut. Olen syönyt tai kahvitellut seurassa maaliskuussa tähän mennessä kerran.