Siis kamalaa. Nytkö tämä loppui?
Mä en enää rakasta mun miestä. Se loppui kuin seinään, naks. Emme ole nähneet pariin viikkoon ollenkaan (no joo, olen nähnyt hänen nukkuvan kun herään töihin aamulla klo 5.45).
Mutta ei ole ollut ikävä, olen vain kamalan tylsistynyt ja masentunut. En halua puhua hänen kanssaan, en nähdäkään. Äsken soitti töistä, mutta minua ei vain kiinnostanut puhua hänen kanssaan. EVVK.
Näimme aamulla pikaisesti, ja minua raivostutti.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, olen vain totaalisen kyllästynyt siihen mieheen. Kamalaa.
Olemme olleet nyt yhdessä 6 vuotta. Kai se 7. vuoden kriisi alkoi. Kauheaa, eihän tunteet voi näin kuolla?????
Kommentit (2)
mutta niin se vain on että tunteet laimenee jos ei näe juuri koskaan.
Minä olen ollut sitä mieltä että suhde pysyy virkeänä jos ei näe, mutta taitaa ollakin päinvastoin. Suhde laimenee ja katoaa, jos yhteistä aikaa ei olekaan.
Harmittaa. Onneksi (kai?) meillä on kohta loma ja olemme koko perhe koossa. Sitten sen tilanteen näkee. Mutta nyt tuntuu aika ankealta.
ap
Olen ainoastaan ärtynyt mieheni seurassa ja huomaan usein ajattelevani, miten kivaa olisi asua tytön kanssa kahdestaan. Kuitenkin ajatus erosta tuntuu raastavalta ja tiedän, että ikävöisin miestäni takuulla. Enkä haluaisi, että tyttäreni ja isänsä tiet erkanisivat mun vuoksi.