Lue keskustelun säännöt.
Elämä on todella lyhyt. Olen sen alkanut ymmärtämään.
17.03.2023 |
Sitä vain havahtuu miten nopeasti aika menee.
Minusta tuntuu, että en itse oikein pysy perässä.ja välillä se tuottaa kriisiä, että mitä pitäisi tehdä elämässä.
Yritän kuitenkin vain asioiden mennä omalla painollaan ja elää tätä ihmeellistä hetkeä.
Kymmenen vuotta on mennyt ihan hetkessä mutta on siihen kyllä sisältynyt hurjasti asioita ja kokemuksia.
Kymmenen seuraavan vuoden päästä lähennyt jo 40-vuotta! Mitä ihmettä? Pelkästään edessä häämöttävä 30-vuotias minä tuottaa jo hieman kummastusta kun koen olevani vielä niin alussa elämässä monin tavoin ja tunnen itseni nuoremmaksi.
Vanhemmatkin ovat pian 60-vuotiaita. Sitäkin on hieman outo ajatella. Kaikki tosiaan menee vain eteenpäin ja melko vauhtia. Onneksi tämänkin saa kuitenkin kokea.
Kommentit (71)
Ärsyttää kun mun nuoriso ei jo perusta perhettä ja hommaa lapsia. Haluaisin jo ryhtyä mummiksi. Miksi vetkutella? Aika kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
55v täytettyäni olen alkanut tuntea kiitollisuutta. Näin sitten kävi minullekin.
Rahaa ei ole kertynyt mutta työ on, terveyttäkin, lapsi joka tuntuu pärjäävän elämässä, pari ystävää ja harrastus josta tuli sivutyö eli kirjoittaminen. Ne vanhat fraasit elämä on lahja jne joille nuorena nauraa alkavat näyttää todelta vanhemmiten.
Ai jaa ei musta. Olen kaiken vapaa-aikani yksin eikä yksinkertaisesti huvita tehdä mitään joten makaan vaan sängyssä ja lasken tunteja että on ilta ja pääsen nukkumaan. Arki menee ihan ok kun olen töissä, tosin illat tylsiä kuten viikonloputkin kun ei mitään tekemistä. Elän vain ulkomaan matkoja varten joita saan pskaduunipalkallani tehtyä 2-3/vuodessa. Muuten vaan makaan ja odotan k uolemaa.
Vierailija kirjoitti:
55v täytettyäni olen alkanut tuntea kiitollisuutta. Näin sitten kävi minullekin.
Rahaa ei ole kertynyt mutta työ on, terveyttäkin, lapsi joka tuntuu pärjäävän elämässä, pari ystävää ja harrastus josta tuli sivutyö eli kirjoittaminen. Ne vanhat fraasit elämä on lahja jne joille nuorena nauraa alkavat näyttää todelta vanhemmiten.
Mä en. Mä olen yhä kiukkuisempi ja pettyneempi. Nuorena se ei niin haitannut, että jäi osattomaksi ja sivuun mutta vanhemmiten se harmittaa ihan hirveästi. Tarkoitan tässä työpaikkaa. Ei ole kiva fiilis kun tietää, että edessä on ikävä ja köyhä vanhuus.
Mitään järkehän tässä ei ole eläkeikää nostetaan koko ajan. Ei taida enää ehtiä eläkkeestä nauttia kun kroppa sanoo poks tai ei enää muuten kykene nauttia vapaalla olosta kun on muisti mennyt ja makaa hoivakodissa. Tää maailma on luotu niin että raha on pakko ja ilman sitä ei voi elää ja joutuu tässä oravanpyörässä olemaan jos ei satu saamaan lottovoittoa tai syntyä kultalusikka persiissä. Ei tässä ennenaikaiselle eläkkeelle kovin moni pysty jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia nauran niille "jos nyt luovut kaikesta kivasta mutta sijoitat kuussa 300 euroa, sinulla on 85-vuotiaana miljoona arvo-osuustilillä!"
Joo, lohduttaa tosi paljon jotkut digitaaliset numerot siellä näytöllä siinä vaiheessa kun vedän viimeisiä elinkorinoita jossain Pihlajalinnan palveluhelvetissä joka kuppaa minut puhtaaksi, enkä pysty edes nousemaan omin avuin pystyyn nauttimaan niistä varoista.
Ottaisin koska tahansa mielummin perheenperustamisiässä, eli silloin kun resursseille on oikea evoluution määrittelemä tarve (suvun jatkaminen) 20 tonnia kuin miljoonan siinä vaiheessa kun elämä saattaa päättyä luonnollisista syistä liki minä tahansa vuorokautena.
(Minä kyllä harrastan rahastosijoittamista, mutta laitan sinne vain hiluja kuten viisi kymppiä kuussa, en aio todellakaan kärvistellä ja luopua kaikesta kivasta elämässä kuten satunnaiset kahvilakäynnit tai elokuvakäynnit ystävien kanssa vain siksi että joskus ikivanhana mummona olisi joku numerosarja tilillä :D )
kyllä,nuorenakin sitä rahaa tarvitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivas odottaa Jeesuksee uskovaa. Iånkaikkine elämä siis
Vierailija kirjoitti:
Nauti elämästä. Teet niitä juttuja mistä tulet onnelliseksi. Elämällä ei ole tarkoitusta, Se on vain kokemus.
Heh. On se kuitenkin parempi kokemus, jos löydät sille jonkin tarkoituksen. Ihan maailmanparantaja ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän huhtikuussa 65 ja tunnen itseni tosi vanhaksi :(
Tota ajan kiihtymistä pitäisi pohdiskella enemmän. Siinä on salaisuus moneen asiaan ja tahtoisin ymmärtää ns tipping pointia paremmin. Sama kiihtyvyys, tai siis eksponentiaalinen kasvu on monessa muussakin. Korkoa korolle. Painon kertyminen. Esimerkkeinä.
Muutenkin aika ja raha korreloi vahvasti. Jos "haluat tulla paremmaksi rahan kanssa" niin opi säntilliseksi. Opi tietämään mitä kello on, itsestäsi siis, ole aina ajoissa JA opi tietämään sentilleen, kuinka paljon rahaa sinulla on tilillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun mun nuoriso ei jo perusta perhettä ja hommaa lapsia. Haluaisin jo ryhtyä mummiksi. Miksi vetkutella? Aika kuluu.
kaikki ei halua lapsia,tai ei voi saada tai puolisoista toinen ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ja etenkin nuoruus on *erittäin* lyhyt. Moni on huonokuntoinen ja monisairas jo nelikymppisenä.
30 kolkuttelee oikeasti jo vanhuuden portteja vaikka miten yritetään nykyään leipoa vaikka 39v:stä tai 51v:stä "nuorekasta" tai "ikinuorta".
Raha ja elintaso ei myöskään kompensoi raihnaistuvaa kehoa ja rapistuvia kasvoja. Mielikin tulee kyynisemmäksi ja yhä harvempi asia enää tuottaa iloa.
-39v jonka mielestä todellakin parhaat päivät ovat jo takana päin.
Ei 30v ole kyllä vanha mitenkään. Joka suhteessa täysin iskussa ja elinkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kesällä 58. Isäni kuoli tuon ikäisenä. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että olen jossakin vaiheessa vanhempi kuin hän kuollessaan. Jos olen sukuni geenit saanut, eipä tarvitse murehtia pitkästä vanhuudesta.
No olet ainakin oivaltanut sen, mikä on oikeasti olennaista ja olet vielä nuori! Ikävuodet 30-40 kuitenkin ovat vielä nuoren/nuorehkon ihmisen aikaa elämässä. Minä tajusin oman kuolevaisuuteni vasta 40 vuotta täytettyäni. Ja tiedän, että jotkut vasta 50-v kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mutta koska keskivertoihminen on niin pelokas ja egoistinen niin yritetään pyristellä viimeiseen asti tuon toteamista vastaan.
Mielestäni on jopa surullista katsella kun jotkut kuusikymppiset ovat mielestään vielä "ihan nuoria" vaikka on jo ties mitä alkavaa dementiaa, virtsankarkailua, kihtiä ja muuta skeidaa.
Elämä on ohi todella nopeasti. Se geriatrinen vaihe on lähinnä elossa olemista, ei se ole enää oikeaa elämää.
Mitä surullista tuossa on? Minusta on surullisempaa katsoa ihmisiä, jotka luovuttavat jo kuusikymppisinä, alkavat valittaa vanhuuttaan ja jumiutuvat sohvan nurkkaan. Ajattelusta tulee näköalatonta ja puheeseen sellainen perus vaikertava sävy.
Täytin 35 ja sain neljänkympin kriisin. Elämä on nyt ja tässä! Ei sitten kun lapset on isoja, ei sitten kun asuntolaina on maksettu tai kun on kesäloma tai sitä ja tätä elämästä täytyy nauttia JUURI NYT , kukaan ei ole luvannut sulle huomista ja elämä menee vilistäen silmien ohi jos vain istut ja katselet. Aloin heti toteuttamaan unelmiani, ja asiat alkaa tapahtua heti kun muutat ajatteluasi. Kuulostan hihhulilta, mutta tuntuu kun olisin herännyt.
No enpä tiedä. Olen nyt 31v ja kun katsoo taaksepäin, tuntuu että olen elänyt jo pienen ikuisuuden. Muistoja ja kokemuksia on niin valtavasti ja lapsuuskin tuntuu jo todella kaukaiselta. Jos olen sukuuni tullut eikä mitään yllättävää sairautta tai onnettomuutta kohtaa, tässä on mahdollisesti ollut vasta 1/3 elämästäni. Minusta tuntuu aika pitkältä ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa ei musta. Olen kaiken vapaa-aikani yksin eikä yksinkertaisesti huvita tehdä mitään joten makaan vaan sängyssä ja lasken tunteja että on ilta ja pääsen nukkumaan. Arki menee ihan ok kun olen töissä, tosin illat tylsiä kuten viikonloputkin kun ei mitään tekemistä. Elän vain ulkomaan matkoja varten joita saan pskaduunipalkallani tehtyä 2-3/vuodessa. Muuten vaan makaan ja odotan k uolemaa.
Kannattaisko hommata joku harrastus? Jooga, että saat maata illat mutkalla?
Olen 48 v. ja tunnen oloni nuoreksi tai samanlaiseksi kuin 35-vuotiaana, paitsi lapset ovat isompia.
Yhdyn mielipiteeseesi, että elämä menee liian nopeasti. Tärkeintä on perhe, ystävät ja mielekäs (tai edes siedettävä) työ. Perusturvallisuus.
Opiskele ja tavoittele unelmiasi! Elä, koe ja arvosta ystäviäsi.