Mistä johtuu se, että toisille matematiikka on tosi helppoa ja toisille taas todella vaikeaa?
Onko osittain myös kiinnostuksesta kiinni? Anteeksi jos kyselen tyhmiä, minulle matematiikka on aina ollut helppoa ja minun on vaikea ymmärtää miten joku ihminen ei vaan ymmärrä sitä.
Kommentit (106)
Minulla on ainakin niin päin, että koska matematiikka on minulle vaikeaa, se ei kiinnosta minua. Osaan kyllä tavalliset prosenttilaskut ja sen mitä arkielämässä tarvitaan, mutta mitään sen vaativampaa en koskaan kiinnostunut opettelemaan, olen vaan kuitannut asian sillä, että en osaa, en ymmärrä.
Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?
Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...
Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Motivaatio merkkaa aivan hitosti.
Jos matematiikkaa, tai mitä tahansa oppii helposti, motivaatio tulee siitä itsestään.
Toisaalta jos oppiminen takeltelee, motivaatio auttaa vain tiettyyn rajaan asti. Jonkin verran tietysti kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...
Voi olla myös liian helppoa niin ei motivoi. Yks tuttu veti yläasteen kutosta ja seiskaa, lukion pitkästä ysiä ja kymppiä
Suomalaisista yli puolet ovat keskivertoa tyhmempiä. Johtuisikohan siitä.
Tunne-elämän voi kanssa merkitä. Jos on huonoja kokemuksia matematiikasta niin se tunnelukko estää rationaalisen ajattelun, sydän alkaa hakkaamaan eikä ajatus kulje ollenkaan. On voitu esim pilkata epäonnistumisista jne
Jos rajataankin aihe, ja puhutaan vain perusopetusohjelmaan kuuluvasta matematiikasta, ratkaisevaa voikin olla kova työnteko matematiikassa menestymisen vuoksi. Se taas voi johtua esim. riittämättömyyden tunteesta ja siitä, henkilö katsoo matematiikassa pärjäämisen hienosti kompensoivan hänen puutteitaan (-> ahkeruus, kunnianhimo ja/tai kilpailuhalu).
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?
Ilmeisesti ajattelet, että jos on tarpeeksi älykäs, oppii helposti matematiikkaa.
Tietysti matematiikan oppimiseen älyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan kaikkeen oppimiseen – miksi silloin ihminen, joka on aivan huippu matematiikassa, saattaa olla aivan surkea englannissa, vaikka kuinka yrittää? Näitä tällaisia nimittäin on ihan jonkun verran.
t. Englanninopettaja
Vierailija kirjoitti:
Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.
Peruskoulumatematiikat opettelee motivoitunut ihminen alle vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...
Sepä se, kun lukion lyhyt matematiikka on todellla helppoa.
Motivaatio merkkaa aivan hitosti.