En uskalla synnyttää alateitse

Itse pelkäsin eniten sitä, että joutuisin sektioon. Viimeinen synnytykseni oli lähellä päätyä sektioon, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Tähän loppui kyllä lapsenteko.

Palautuminen on nopeampaa alateitse synnyttämällä, se vain on fakta.

Pelko olisi hyvä käsitellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkäsin siksi pyysin kaikki puudutteet, niin en tuntenut oikeastaan koko alatiesynnytyksestä mitään, palautuminenkin oli nopeaa, repeämästä huolimatta.

Pelkään, että häntäluun alueelta/yläpuolelta selkäranka antaa periksi ja halvaannun. Olen tutkinut itseäni ja häpyluun ja häntäluun väliin jäävä väli on todella pieni, ei sieltä vauva voi mitenkään mahtua, ei ainakaan jos ei tapahdu nikamien periksiantoa, ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen. 

Ja ne kivut... Onhan sitä kivunlievitystä saatavilla mutta silti. Ja erityisesti nimenomaan se ponnistusvaihe, siis alakautta synnyttäminen, on se pahin pelkoni. Pelkään myös etten kestä sitä koko synnytystä, että sydämeni pettäisi. Siinä on esiintynyt rytmihäiriöitä. Olen jo nuorena naisena ajatellut haluavani sektion. 

Ap

Lantion alueen luut erkaantuvat toisistaan luonnostaan raskauden aikana. Sektiokin voi olla kivulias, ja arpi voi oireilla ja kiristää vuosia sektion jälkeen, kun taas repeymät voivat parantua jo kuukaudessa, ja paikat palata ennalleen. Omassa (alatie)synnytyksessä kivuliasta oli ainoastaan supisukset, epiduraali vei kokonaan ponnistuskivut.

Mutta kaikki on toki yksilöllistä. Suosittelen silti selvittelemään tarkkaan molempien tapojen haittavaikutuksia ja hyviä puolia.

Onko tutkimustietoa lapsen temperamentin kehityksestä, jos hän syntyy kuin Alien- kahdeksas matkustaja vatsanpeitteen läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkäsin siksi pyysin kaikki puudutteet, niin en tuntenut oikeastaan koko alatiesynnytyksestä mitään, palautuminenkin oli nopeaa, repeämästä huolimatta.

Pelkään, että häntäluun alueelta/yläpuolelta selkäranka antaa periksi ja halvaannun. Olen tutkinut itseäni ja häpyluun ja häntäluun väliin jäävä väli on todella pieni, ei sieltä vauva voi mitenkään mahtua, ei ainakaan jos ei tapahdu nikamien periksiantoa, ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen. 

Ja ne kivut... Onhan sitä kivunlievitystä saatavilla mutta silti. Ja erityisesti nimenomaan se ponnistusvaihe, siis alakautta synnyttäminen, on se pahin pelkoni. Pelkään myös etten kestä sitä koko synnytystä, että sydämeni pettäisi. Siinä on esiintynyt rytmihäiriöitä. Olen jo nuorena naisena ajatellut haluavani sektion. 

Ap

Sinä voit ja saat pysyä kannassasi. Ei tarvitse kuin sanoa että koet pelkoa ja ettet suostu synnyttämään. En toivoisi sen olevan este lapsen saamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkimustietoa lapsen temperamentin kehityksestä, jos hän syntyy kuin Alien- kahdeksas matkustaja vatsanpeitteen läpi?

Entä jos syntyy päästä revittynä äidin häntäluun murtaen. Ei taida temperamenttiin vaikuttaa, enempi geenit vaikuttaa siihen

Alatiesynnytyksessä menee vagina aivan pilalle. Et tunne siellä penistä enää lainkaan :(

Pelon takia ei kannata jättää lapsia tekemättä. He ovat parasta elämässä.

Synnytys on tosiaan se päivä, kun saat lapsesi syliisi. Se on aivan ihana päivä. 

Pelotti todella paljon, mutta alasynnytykset ovat menneet kohtuullisen hyvin ja nopeasti. Kakkoslapsen kohdalla pelkäsin kovasti ponnistusvaihetta, jota ei oikeastaan tullut, sillä lapsi syntyi supistuksen mukana. Ajatus synnytyksestä ikäänkuin kypsyy raskauden edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkäsin siksi pyysin kaikki puudutteet, niin en tuntenut oikeastaan koko alatiesynnytyksestä mitään, palautuminenkin oli nopeaa, repeämästä huolimatta.

Pelkään, että häntäluun alueelta/yläpuolelta selkäranka antaa periksi ja halvaannun. Olen tutkinut itseäni ja häpyluun ja häntäluun väliin jäävä väli on todella pieni, ei sieltä vauva voi mitenkään mahtua, ei ainakaan jos ei tapahdu nikamien periksiantoa, ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen. 

Ja ne kivut... Onhan sitä kivunlievitystä saatavilla mutta silti. Ja erityisesti nimenomaan se ponnistusvaihe, siis alakautta synnyttäminen, on se pahin pelkoni. Pelkään myös etten kestä sitä koko synnytystä, että sydämeni pettäisi. Siinä on esiintynyt rytmihäiriöitä. Olen jo nuorena naisena ajatellut haluavani sektion. 

Ap

Oletko joku luulosairas?Naisen lantio leviää ennen synnytystä että sieltä lapsi mahtuu ja jos ei mahdu niin kyllä sen lääkäri  huomaa ja sitten ottavat sektiolla.

Ja minulla ei ole kehossani mitään merkkejä synnytyksestä. Ei raskausarpia, ei mitään.

Pelkäsin todella paljon, että joudun sektioon. Se oli minun isoin pelko.

T. edellinen vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkimustietoa lapsen temperamentin kehityksestä, jos hän syntyy kuin Alien- kahdeksas matkustaja vatsanpeitteen läpi?

Entä jos syntyy päästä revittynä äidin häntäluun murtaen. Ei taida temperamenttiin vaikuttaa, enempi geenit vaikuttaa siihen

Munimalla syntyy ilmeisesti pääosin vegaaneja, joten sitäkin vaihtoehtoa kannattaisi miettiä.

Vaikka ei raskaana ollessa usko että miten voi alatiesynnytys onnistua niin raskaana ollessa hormonit pehmittävät lantion luiden alueen liitokset ja samoin vauvan pään luut eivät ole luutuneet yhteen vaan ovat aukileilla auki ja pää ja kroppa joustaa synnytyksen aikana. Luonto on sen järjestänyt.

Alatiesynnytys voi olla sektiota vähemmän jännittävää osalle.

Pelon vuoksi taitaa nykyään kyllä saada sektion aika usein, jos pelko on paha.

Sektion saa kyllä ihan varmasti. Jos olet varma että sitä haluat, ei kannata edes suostua mihinkään keskusteluihin vaan pysyt tiukasti kannassasi. Minä menin kerran keskustelemaan kätilön kanssa ja perustelin asiani hyvin, hän sanoi viiden minuutin kuluttua että asiasta on selvästi turha puhua enempää ja laittaa lääkärille tiedon halustani sektioon, lääkäriltä lupaus tuli nopeasti. 

Neuvolassa synnytyspelko otetaan moneen kertaan puheeksi ja se kannattaa itsekin ottaa puheeksi hyvissä ajoin. Synnytyspelkoa varten on oma poliklinikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkäsin siksi pyysin kaikki puudutteet, niin en tuntenut oikeastaan koko alatiesynnytyksestä mitään, palautuminenkin oli nopeaa, repeämästä huolimatta.

Pelkään, että häntäluun alueelta/yläpuolelta selkäranka antaa periksi ja halvaannun. Olen tutkinut itseäni ja häpyluun ja häntäluun väliin jäävä väli on todella pieni, ei sieltä vauva voi mitenkään mahtua, ei ainakaan jos ei tapahdu nikamien periksiantoa, ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen. 

Ja ne kivut... Onhan sitä kivunlievitystä saatavilla mutta silti. Ja erityisesti nimenomaan se ponnistusvaihe, siis alakautta synnyttäminen, on se pahin pelkoni. Pelkään myös etten kestä sitä koko synnytystä, että sydämeni pettäisi. Siinä on esiintynyt rytmihäiriöitä. Olen jo nuorena naisena ajatellut haluavani sektion. 

Ap

Oletko joku luulosairas?Naisen lantio leviää ennen synnytystä että sieltä lapsi mahtuu ja jos ei mahdu niin kyllä sen lääkäri  huomaa ja sitten ottavat sektiolla.

Eipä mahtunut sukulaisellani ja sektiopäätöstä vitkuteltiin niin kauan että lapselle tuli hapenpuute ja älyllinen kehitysvamma. 

Itsellä synnytyksessä helpottaa ajatus että se on ihmislajille luonnollista. Ihmiset joilla on jonkinlainen trauma, kokevat enemmän tarvetta kertoa asiasta ja siksi erilaisia huonoja kokemuksia löytyy netistä luettavaksi vaikka kuinka.

Harvoin keskusteluun nousee tarinat siitä että olipas nyt synnytys joka ei herättänyt synnyttäjässä sen kummempia ajatuksia kuin että vauva syntyi ja muutti elämää.

Käsittääkseni toipuminen on pitempi sektion kanssa, joten useimmilla normaali synnytys kannattaa. Mutta olen ymmärtänyt, että myös pelon vuoksi voi sektiota toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä synnytyksessä helpottaa ajatus että se on ihmislajille luonnollista. Ihmiset joilla on jonkinlainen trauma, kokevat enemmän tarvetta kertoa asiasta ja siksi erilaisia huonoja kokemuksia löytyy netistä luettavaksi vaikka kuinka.

Harvoin keskusteluun nousee tarinat siitä että olipas nyt synnytys joka ei herättänyt synnyttäjässä sen kummempia ajatuksia kuin että vauva syntyi ja muutti elämää.

Se on luonnollista ja erittäin luonnollista ja yleistä on myös ollut kuolla synnytykseen ennen kuin tähän luonnollisuuteen on pystytty puuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni toipuminen on pitempi sektion kanssa, joten useimmilla normaali synnytys kannattaa. Mutta olen ymmärtänyt, että myös pelon vuoksi voi sektiota toivoa.

No jaa, alatiesynnytyksestä toivuin puoli vuotta, sektiohaava oli vähän kipeä reilun viikon. 

Vaadi sitten että ottavat vakavasti ja sektio luvataan tosissaan toteuttaa. Tässä maassa on päästään viallinen alatiesynnyttäjien joukkio, jonka mielestä ihmisten toiveilla tai peloilla ei ole mitään väliä. Joten heistä synnytyksen alkaessa olet muuttunut pelkäksi vauvasi elämän mahdollistajaksi ja luopunut minuudestasi, joten tässä vaiheessa sinut voidaan pakottaa repimään itsesi, olet jo hommasi kohdullasi hoitanut siihen pisteeseen, ettei sinua enää tarvita kuin antamaan viimeinen hyödyllisten bakteerien silaus.

Ylläoleva on kärjistys, mutta tällaista huttua saa täältäkin lukea. Vaatikaa sektio, synnyttäjät, päätös on teidän.

Itse päätin jättää lapset tekemättä, onneksi ei ollut elämäni suurin haave vaikka suuri olikin. Synnytyspelko niin suuri, enkä terveydenhuollossa saanut tarpeeksi vakuuttavaa lupausta sektiosta.