En uskalla synnyttää alateitse

Vierailija kirjoitti:

Se on luonnollista ja erittäin luonnollista ja yleistä on myös ollut kuolla synnytykseen ennen kuin tähän luonnollisuuteen on pystytty puuttumaan. 

Mitä ihminen saa siitä että kirjoittelee tällaista synnytyspelosta kärsivän kysymyksiin vastaukseksi. Mitä tuollaisesta pelottelusta saa?

Tilastoa löytyy siitä että kuinka moni kuolee synnytykseen Suomessa. Suomessa se on erittäin alhainen määrä.

Keisarileikkaukset ei valitettavasti ole ilman komplimaatioita nekään vaan ovat keskisuuri leikkaus, joissa on riskinsä.

Synnytyksiin liittyen on kirjoja kuten Hyvien synnytystarinoiden kirja ja kirjoja joissa käydään neutraalisti läpi synnytysten eri vaiheita ja mitä tapahtuu. Voi olla mielenkiintoista tietää miten se etenee.

Vierailija kirjoitti:

Sektion saa kyllä ihan varmasti. Jos olet varma että sitä haluat, ei kannata edes suostua mihinkään keskusteluihin vaan pysyt tiukasti kannassasi. Minä menin kerran keskustelemaan kätilön kanssa ja perustelin asiani hyvin, hän sanoi viiden minuutin kuluttua että asiasta on selvästi turha puhua enempää ja laittaa lääkärille tiedon halustani sektioon, lääkäriltä lupaus tuli nopeasti. 

Voisinko kysyä mitä perusteita käytit? Koska itse haluaisin myös sektion, mutta en ole hyvä artikuloimaan..

Alatiesynnytyksestä jäi vain  himmeät raskausarvet vatsanahkaan, hätäsektiosta valtava, 50-senttinen poikkiarpi lonkkaluusta toiseen. Vieläkin kinnaa ja näkyy, vaikka sektiosta on jo 34 vuotta! Sektiolpseni on autoimmuunisairauksista kärsivä, normaalisynnytetty täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan synnyttämistä. Pääsisipä vielä kerran kokemaan sen.

Toi on valetta. Provo. Kukaan usko. Ootko mies.

Olen kokenut molemmat. Sektiolla syntynyt sairasti lapsena paljon ja nyt aikuisena on kroonisesti sairas. Normaalisti alatiesyntyneet ovat terveitä, lapsena pikkunuhia toki. Sattumaa ehkä, mutta valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen lapsen edun nimissä. Kyllä sektiohaavakin on kipeä ja näkyy lopun elämää, toisin kuin alatiesynnytys.

Juuri toisen pelkosektion kokeneena:

1. Ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse

2 . Hoitopolku menee pakosti näin: neuvolasta lähete pelkopoli> keskustelu kätilön kanssa > keskustelu lääkärin kanssa joka antaa pelkosektiopäätöksen ja leikkausaika varataan

3. En usko että päätöstä on mahdollista saada ilman/ennen raskautta,

4. Molemmissa tavoissa on riskinsä ja on synnyttäjän valinta kumman kokee paremmaksi.

5. Suunniteltu sektio on todella turvallinen ja parantuminen nopeaa (itse reippailla kävelyillä viikon päästä leikksuksesta). Sektion pelotteluvut tulevat kiireellisistä ja hätäsektiosta.

6. Pelkopolille ei tarvitse mennä itkien. Sokuinen aikuiselle järkevästi puhuen sektion saa kyllä. Ekalla kerralla minun piti perustella enemmän, mutta kun olin asenteella että tiedä että saan sen ja olen varma päätöksestäni, oli asia sillä selvä. Tokalla kerralla ei tarvinbut kuin etänä sanoa kätilölle että edelleen haluan sektion ja sitten varattiinkin aika lääkärille joka selitti vain että viran puolesta pakko kysyä että olen varma ja sitten varattiinkin jo leikkausaikaa.

7. Sektiopäätös menee pakosti pitkälle, koska virallisesti asia tulee päättää synnytystapa-arviossa noin viikolla 36. Se ei haittaa koska jo kätilö kirjaa aikaisemmin vahvan sektiotoiveen jolloin edelleen saa sektion jos syntyy paljon etuajassa. Ja jos syntyy vielä aikaisemmin niin vauva ri ehkä sektiolla selviäisi jolloin itsestänikin on perusteltua silloin (tyyliin alle 30 viikkoisen) synnyttää alateitse.

8. Missään nimessä älä jätä lapsia tämön takia tekemättä!saat kyllä sektion.

9. Pahoittrlut virheistä, sylissä tuhisee pieni sektiovauva tyytyväisenä ( ja mulla ei kipuja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkäsin siksi pyysin kaikki puudutteet, niin en tuntenut oikeastaan koko alatiesynnytyksestä mitään, palautuminenkin oli nopeaa, repeämästä huolimatta.

Pelkään, että häntäluun alueelta/yläpuolelta selkäranka antaa periksi ja halvaannun. Olen tutkinut itseäni ja häpyluun ja häntäluun väliin jäävä väli on todella pieni, ei sieltä vauva voi mitenkään mahtua, ei ainakaan jos ei tapahdu nikamien periksiantoa, ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen. 

Ja ne kivut... Onhan sitä kivunlievitystä saatavilla mutta silti. Ja erityisesti nimenomaan se ponnistusvaihe, siis alakautta synnyttäminen, on se pahin pelkoni. Pelkään myös etten kestä sitä koko synnytystä, että sydämeni pettäisi. Siinä on esiintynyt rytmihäiriöitä. Olen jo nuorena naisena ajatellut haluavani sektion. 

Ap

Oletko joku luulosairas?Naisen lantio leviää ennen synnytystä että sieltä lapsi mahtuu ja jos ei mahdu niin kyllä sen lääkäri  huomaa ja sitten ottavat sektiolla.

No aika monta kertaa ole lehdistä lukenut hoitovirheistä, miten sektiopäätöstä on pitkitetty ja lapselle tullut vaurio tai jopa menehtyminen. Kuinka usein sektioista lukee tällaista? Sillähän usein pelastetaan lapsen ja mahdollisesti myös äidin henki. 

Ap

Pitääkö muuten paikkansa, että nykyään mitataan jotenkin ranneluusta se, onnistuuko alatiesynnytys luuston puolesta? Minulla on kapea ranne, vaikka lantio näyttää leveältä, mutta sekin johtuu enemmänkin luiden päällä olevista "pehmusteista". 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytyksestä jäi vain  himmeät raskausarvet vatsanahkaan, hätäsektiosta valtava, 50-senttinen poikkiarpi lonkkaluusta toiseen. Vieläkin kinnaa ja näkyy, vaikka sektiosta on jo 34 vuotta! Sektiolpseni on autoimmuunisairauksista kärsivä, normaalisynnytetty täysin terve.

- Yleensä siinä vaiheessa kun hätäsektioon päädytään sillä lapsella on oikeasti hätä. Todennäköisesti tilanne olisi vähintään sama (tai pahempi) kuin jos hän olisi syntynyt alateitse. 

Mulla on suunnitellusta sypesektiosta erittäin hyvät fiilikset. Olin koko ajan hyvissä käsissä, vauva saatiin autettua turvallisesti ulos maailmaan ilman pelkoa hapenpuutteesta jne. Itsekin palauduin suhteellisen nopeasti (olin toki tosi kipeä leikkauksen jälkeen, mutta paraneminen alkoi nopeasti). Muistona tästä kaikesta on noin 13,5cm pitkä arpi, joka jää alushousujen alle piiloon. 

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö muuten paikkansa, että nykyään mitataan jotenkin ranneluusta se, onnistuuko alatiesynnytys luuston puolesta? Minulla on kapea ranne, vaikka lantio näyttää leveältä, mutta sekin johtuu enemmänkin luiden päällä olevista "pehmusteista". 

Ap

Ei mittailla ranteesta, eikä lantion ulkomitoistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voit saada sen. Suomessa on lupa kieltäytyä alatiesynnytyksestä. Joudut pyytämään sitä ja tulet kuulemaan mitä etuja olisi alatiesynnytyksestä, mutta sen jälkeen voit kuitenkin sanoa ettet pysty siihen ja sit pääset sektioon.

Jos itse vielä teen toisen, haluan sektioon koska minulta meni 6 kk palautua synnytyksestä

Puoli vuotta on ihan normaali aika palautua.

Ja sektiosta palautuminen vie kauemmin.

Varaa aika yksityislääkärille, joka työskentelee sinun sairaanhoitopiirin synnytyssairaalassa päivätyönään. Ja kysy häneltä nämä asiat, saat varmat vastaukset.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö muuten paikkansa, että nykyään mitataan jotenkin ranneluusta se, onnistuuko alatiesynnytys luuston puolesta? Minulla on kapea ranne, vaikka lantio näyttää leveältä, mutta sekin johtuu enemmänkin luiden päällä olevista "pehmusteista". 

Ap

No ei kyllä mittailla ja ylipäätään, jos kerrot pelosta ja pääset synnytyspelkopoliklinikalle niin synnytystapaa mietitään aika paljon tarkemmin kuin katsomalla lantiota.

Ranteista puhumatta, niitä ei katsota kellään.

2 lasta pelkosektiolla. Palauduin erinomaisesti. En edes harkinnut alatietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voit saada sen. Suomessa on lupa kieltäytyä alatiesynnytyksestä. Joudut pyytämään sitä ja tulet kuulemaan mitä etuja olisi alatiesynnytyksestä, mutta sen jälkeen voit kuitenkin sanoa ettet pysty siihen ja sit pääset sektioon.

Jos itse vielä teen toisen, haluan sektioon koska minulta meni 6 kk palautua synnytyksestä

Puoli vuotta on ihan normaali aika palautua.

Ja sektiosta palautuminen vie kauemmin.

Minä palauduin kyllä reippaasti alle 6kk,älä yleistä. Alatiestä ei kokemusta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Pelon takia ei kannata jättää lapsia tekemättä. He ovat parasta elämässä.

Synnytys on tosiaan se päivä, kun saat lapsesi syliisi. Se on aivan ihana päivä. 

Pelotti todella paljon, mutta alasynnytykset ovat menneet kohtuullisen hyvin ja nopeasti. Kakkoslapsen kohdalla pelkäsin kovasti ponnistusvaihetta, jota ei oikeastaan tullut, sillä lapsi syntyi supistuksen mukana. Ajatus synnytyksestä ikäänkuin kypsyy raskauden edetessä.

Minä jätin. Papa-kokeenkin ottaminen sattuu niin paljon että näen tähtiä ja otto keskeytetään.

Tyypillistä ajatella vain kroppaansa. Älä raskaudu.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö muuten paikkansa, että nykyään mitataan jotenkin ranneluusta se, onnistuuko alatiesynnytys luuston puolesta? Minulla on kapea ranne, vaikka lantio näyttää leveältä, mutta sekin johtuu enemmänkin luiden päällä olevista "pehmusteista". 

Ap

Ulkoisesti leveä lantio voi olla sisältäpäin ahdas.

yläteitse se on vielä kamalampaa. vauvan pää voi juuttua kurkkuusi ja tukehdut.