En uskalla synnyttää alateitse

Mitä miehet sanovat viiltoarvelle? Entä jos aukaistaan uudestaan?

Eiköhän se oteta ulos samaa kautta kuin on sisälle pantukin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehet sanovat viiltoarvelle? Entä jos aukaistaan uudestaan?

Miehet voivat sanoa mitä haluavat, Suomessa on sananvapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voit saada sen. Suomessa on lupa kieltäytyä alatiesynnytyksestä. Joudut pyytämään sitä ja tulet kuulemaan mitä etuja olisi alatiesynnytyksestä, mutta sen jälkeen voit kuitenkin sanoa ettet pysty siihen ja sit pääset sektioon.

Jos itse vielä teen toisen, haluan sektioon koska minulta meni 6 kk palautua synnytyksestä

Puoli vuotta on ihan normaali aika palautua.

Ja sektiosta palautuminen vie kauemmin.

Minä palauduin kyllä reippaasti alle 6kk,älä yleistä. Alatiestä ei kokemusta.

Eri

Niin mäkin alateitse synnytyksen jälkeen.

Kyllä sektio vaatii pidemmän toipumisajan vaikka joku toipuu nopeasti ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytyksestä jäi vain  himmeät raskausarvet vatsanahkaan, hätäsektiosta valtava, 50-senttinen poikkiarpi lonkkaluusta toiseen. Vieläkin kinnaa ja näkyy, vaikka sektiosta on jo 34 vuotta! Sektiolpseni on autoimmuunisairauksista kärsivä, normaalisynnytetty täysin terve.

Hätäsektiossa on kiire, silloin haavakin voi olla vähän sinne päin. Suunnitellussa sektiossa on aikaa tehdä siistimpi haava.

Tämä se on jännä että joku alkaa aina puhumaan sektioarven ulkonäöstä kun naisten huolena on vakavat jokaista päivää loppuiän haittaavat vammat ja vauriot alapäässä. Nekö ei haittaa?

Ne on todella harvinaisia ja niiden pelko johtuu vain ja ainoastaan disinformaatiosta. Se todella haittaa että luonnollisesta asiasta tehdään mörkö.

Olen synnyttänyt molemmilla tavoilla ja hyvin menivät, kuten suurimmalla osalla. Itsekin nuorempana kammosin ajatusta synnyttämisestä. Erityisesti ällötti ajatus, että saliin tunkisi opiskelijoita yleisöksi tirkistelemään. Halusin paikalle vain ne henkilöt, joista olisi minulle hyötyä noin intiimissä tilanteessa. Salaa ilakoin, kun esikoinen oli perätilassa, eikä häntä saatu käännettyä. Minulta kysyttiin, kummalla tavalla haluan lapsen synnyttää, molemmat keinot onnistuisivat. Valitsin sektion. Nyt jos vielä lapsen saisin, niin haluaisin mielummin alatiesynnytyksen. Se oli kokemuksena monin verroin vaikuttavampi ja hienompi (eikä ollut turhaa porukkaa paikalla). 

 

Aina voi jotain mennä pieleen. Esimerkiksi liikenteessä sattuu vahinkoja joka päivä. Jotkut halvaantuvat, toiset kuolevat, joku saa aivovaurion, toinen selviää nenän murtumalla. Tästä huolimatta en jää kotiin peloissani piileksimään. Uskallan ajaa autolla ja luotan pääseväni perille. Joskus uskaltaudun jopa bussinkuljettajan kyytiin (kääk!), vaikken silloin itse pysty vaikuttamaan suuntaan ja nopeuteen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan synnyttämistä. Pääsisipä vielä kerran kokemaan sen.

Ei jäänyt huonona muistona itsellekään. Se on vähän kuin miesten armeijajutut, niitä on hauska muistella, vaikka se ei olisi ollut juuri sillä hetkellä hauskaa. Upea kuitenkin kokemuksena kaikkiaan.

Minä kirjoitin tämän kommentin, että pääsisipä vielä kokemaan synnytyksen. Sain todella typeriä kommentteja, kuinka olen trolli tai, että mulla on hyvä lääkitys.

Se vain on ollut yksi hienoin kokemus elämäni aikana. Olen saanut kasvattaa vatsassani rakasta lastani ja synnyttää hänet alakautta. Synnytyksessä olin ihan jossakin omassa maailmassa. Kehoni toimi oikein.

Mitä ihmeellistä siinä on, jos joku oikeasti pitää synnyttämisestä? Kipu unohtui heti, kun rakas lapsi tuli rinnan päälle.

Meitä synnyttämään luotuja naisia löytyy kyllä enemmänkin.

Olen kyllä saanut jo ennen ensimmäistä raskauttani kirjallisen sektiolupauksen  

gyneltä, joka johti siihen aikaan kaupunkimme yliopistollisen keskussairaalan synnytysosastoa - olin hänen potilaana yksityisellä puolella. Ei tarvinnut paljon perustella eikä käydä pelkopolilla. Jos en olisi saanut sektiolupausta, en olisi uskaltanut edes yrittää raskautta.

3 sektiota takana, minulle sektio on ainoa oikea synnytystapa

Se on pahat tilanteet, ei se suustakaan ulos tule.

Alateitse kannattaa yrittää

Synnytyssairaaloissa on yleensä pelkopoliklinikka. Pyydä päästä sinne, kun olet raskaana.

Siellä hoitajan ja lääkärin kanssa käydään asiaa läpi. Voit joutua laatimaan kirjalliset perustelut,miksi haet keisarinleikkausta.

Leikkaus on alatiesynnytystä kalliimpi. Sinua taivutellaan alatiesynnytykseen ja perustellaan sen turvallisuudella.

Jos silti ilmoitat, ettet pysty, saat jossain vaiheessa tiedon, että pääset leikkaukseen.

Leikkaus on kivuton, siinä saa hyvät puudutteetalusta loppuun. Synnytyksessä ei edes repeämien ompeluun käytetä kunnollista puudutetta, vaan kätilö sanoo että et se oikein puudu paremmin. Ajatellaan ehkä ettei sillä niin väliä synnytyksen jälkeen. Mitä muita lääketieteellisiä toimenpiteitä tehtäisiin ilman toimivaa puudutusta?! Monelle se ompeluvaihe on kauheinta synnytyksessä. Tämä on siis ihan nykypäivää, ei mitään 60-lukua. Tässä yksi monista syistä, miksi valitsin sektion kolme kertaa.