Iltalehti: "Miksi jotkut ovat ikisinkkuja?"
Voisiko joku artikkelin lukenut ystävällisesti kertoa, mitä nuo asiantuntijat kertovat ikisinkkuuden syyksi, ja mitä tuo kuva oikein kertoo? Vai onko taas kyseessä klikkiotsikko ja mitäänsanomaton lehtijuttu?
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/1e100606-26ce-4499-930f-60ea11bbe831
t. Ikisinkku 58 v.
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on onnellisin sinkkuna. M28
Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.
Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.
Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.
Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.
Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla.
Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.
Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.
Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.
Tilastollisesti parisuhde on myös vaarallinen naiselle. Naisen kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa tekijä on useimmiten oma (miespuolinen)puoliso.
Lähes joka ihmisellä kilahtaa jos joutuu vuosi kausia kuuntelemaan pelkästään nalkutusta valitusta ja vaatimuksia. Vai oletko tosissasi sitä mieltä että ei ole mitään merkitystä kuinka ala arvoisesti ja kuinka paljon henkistä väkivaltaa naiset kohdistavat miehiin ja miehet ei saa tehdä naiselle yhtään mitään?
Minkä takia tuollaisessa suhteessa pitää sitten jumittaa vuosia?! Kantapäät vaan vastakkain heti kun kerran ajatukset/tavoitteet/haaveet ym ei kohtaa millään tasolla.
Parisuhteen ei kuulu olla jatkuvaa vääntöä ja kinaamista joka ikisestä asiasta eikä sen puolison kuulu olla vihollinen jonka olemassaolon ainoa syy on oman kurjuuden maksimointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36v mies ja ei koskaan ole ollut seurustelua. Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys! No miehenä hankin baareista yms. naisia ja niitä aikoinaan jonkun verran löysinkin, mutta vaikka sitä kuinka yritti vaihtaa numeroita ja olla yhteyksissä, niin aina nuo naiset kuitenkin ghostaavat. Elikä ei naisista vain ole suhteisiin. Tiedän kyllä, että jos olisin yli 180 cm pitkä ja naama olisi väh. 8/10, niin saisin melkein kenet tahansa naisen. Naisten suhteen asia on niin, että kun he eivät saa tuollaisia em. miehiä, niin he masentuvat ja valittavat kun eivät kelpaa "kenellekään". Kun vain 5-20 % parhaimmisto kelpaa naisille itselleen. On naisten oma syy kun he ovat sinkkuja ja seurauksena naisten valinnoista moni mieskin jää sinkuksi.
Tässä on yhden lajin oppitunti harhaisuudesta. Mene Prismaan ja katso onko naisista suhteisiin vai ei. Sinusta ei ole suhteeseen, siksi naiset ghostaavat. Tuo alla oleva prosenttihöpinä kertookin kaiken tarvittavan siitä miksi. Suoraan sanottuna en usko että sua voi auttaa.
Jopas kolahti kun katkera nainen älähti! :D Kyllä se oikeasti menee niin, että se 1/5 miehistä vie naisia kuin litran mittaa ja naiset kuvittelevat, että seksinsaannin markkina-arvo olisi sama kuin parisuhteen saamisen markkina-arvo. Todisteena tästä on hirveä kasa ~40v yksinäisiä sinkkunaisia kissan kanssa, jotka kuvittelevat olevansa 20 % alfa-miesten tasoisia kaikki kun ovat kerran sellaisten kanssa sekstanneet. :D
Voihan markkina-arvo sentään. Kuule, rakkaudella ei ole mitään tekemistä minkään markkina-arvon kanssa. Mutta mitäpä sinä siitä mitään tiedät, kun et ole koskaan ollut rakastunut.
Muista sitten kun seuraavan kerran rakastut johonkin Valjakkalaan (oli muuten 7 kertaa naimisissa, jännä juttu kun m...rhamiehet kelpaavat kyllä ennemmin kuin tavalliset työssä käyvät miehet), että kun se hakkaa sinut, niin muista taas kerran syyllistää KAIKKI miehet, äläkä ota taaskaan vastuuta omasta surkeasta valinnasta, niin kuin naiset eivät koskaan ota! Miksi te naiset ette osaa ottaa vastuuta yhtään mistään?
Miten niin murhamiehet kelpaavat paremmin? Tavallinen työssäkäyvä mies on naimisissa sen yhden tai maksimissaan kaksi kertaa elämässään, koska nainen ei hae eroa hänestä eikä mies juokse pettämässä. Se mieshän kelpaa oikein hyvin, kun se kelpaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samalle naiselle. Ei ole mikään temppu saada aina uusi nainen huijattua suhteeseen, verrattuna siihen, että saisi pidettyä yllä yhden ainoan parisuhteen koko elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on onnellisin sinkkuna. M28
Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.
Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.
Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.
Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.
Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla.
Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.
Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.
Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.
Tilastollisesti parisuhde on myös vaarallinen naiselle. Naisen kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa tekijä on useimmiten oma (miespuolinen)puoliso.
Lähes joka ihmisellä kilahtaa jos joutuu vuosi kausia kuuntelemaan pelkästään nalkutusta valitusta ja vaatimuksia. Vai oletko tosissasi sitä mieltä että ei ole mitään merkitystä kuinka ala arvoisesti ja kuinka paljon henkistä väkivaltaa naiset kohdistavat miehiin ja miehet ei saa tehdä naiselle yhtään mitään?
Minkä takia tuollaisessa suhteessa pitää sitten jumittaa vuosia?! Kantapäät vaan vastakkain heti kun kerran ajatukset/tavoitteet/haaveet ym ei kohtaa millään tasolla.
Parisuhteen ei kuulu olla jatkuvaa vääntöä ja kinaamista joka ikisestä asiasta eikä sen puolison kuulu olla vihollinen jonka olemassaolon ainoa syy on oman kurjuuden maksimointi.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/accdaba4-9092-4703-bd68-0a97b791b…
Niinpä. Tämäkin varmaan vaan nalkutti ja vaati vuosia ja alisti miestä henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?Aikamoista fantasiaa.
Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä.
Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea
Ota mies sitten. Enemmän kuulostaa siltä ettet osaa deitata. En kiellä etteikö naisissa olisi samaa.
Ikävä kyllä en ole homoseksuaali ja en tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa miehiä kohtaan.
Panosta siihen Bulgarian matkaan. Kirjaa paperille toiveista naisten suhteen. Et sarjadeittaa. Keskity Tinderissä ottamaan selvää naisen arvoista. Pyydä jatkoille lähinnä semmoinen joka vastaa hakemaa. Käytä avainsanana housewife termiä. Seiso sanojesi takana. Mikäli nainen vaikuttaa tulevien viikkojen aikana epämääräiseltä aloitat katselun uusiksi.
Housewife? Elämäntapatyöttömälle?
Siellähän voivat sitten päivisin katsoa telkasta vanhoja suomi-filmejä. Oppii nainen 50-luvun tavoille ja oppi kielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi.
Kyllä ne jännäpojat ovat just niitä, jotka yleensä kuolivat ennen 30v johonkin alkoholin tai huumeen yliannostukseen tai sitten niiden vaikutuksen alla autolla ajoivat ojaan tms. Ja ne kaikki jännäpojat eivät olleet kiusaajia, mutta saivat kyllä silti ansaitsemansa lopun. :D
Näinpä juuri. Omasta "kaveriporukasta" viisi siihen kuuluneista seitsemästä pojasta tosiaan kuolivat ennen kolmikymppisiään.
En silti sanoisi ihan noin karkeasti, että saivat anseitsemansa lopun. Itse sen omin silmin näin, kuinka vaikeista olosuhteista nämä lapset tulivat. Meilläkin rapajuopot vanhemmat antoivat meille alkoholia ja tupakkaa silloin kun olimme vielä ala-asteikäisiä. Tämä vain sen takia, kun jompi kumpi koki tarvetta avautua kuin vertaiselleen ja kyllähän silloin oman muksun kanssa täytyy vetää röökiä liesituulettimen alla, jotta ollaan riittävän hengenheimolaisia. Monissa kodeissa touhu oli vielä sairaampaa, yhden kaverin esim. pani paksuksi oma isäpuoli.
Ja kuten hyvin tiedät, näissä piireissä ei kaihdeta keinoja käyttää ihmisiä omaksi hyväksi ja kusetetaan milloin mitenkin saadakseen seksiä, rahaa, palveluksia jne. Ja nämä mukakiltit uikuttajat sitten kadehtivat vierestä, kun eivät itse osaa olla riittävän uskottavia valehtelijoita ja hyväksikäyttäjiä. Sillä välin valtaosa kansasta elää normaalia perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on onnellisin sinkkuna. M28
Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.
Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.
Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.
Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.
Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla.
Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.
Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.
Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.
Tilastollisesti parisuhde on myös vaarallinen naiselle. Naisen kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa tekijä on useimmiten oma (miespuolinen)puoliso.
Lähes joka ihmisellä kilahtaa jos joutuu vuosi kausia kuuntelemaan pelkästään nalkutusta valitusta ja vaatimuksia. Vai oletko tosissasi sitä mieltä että ei ole mitään merkitystä kuinka ala arvoisesti ja kuinka paljon henkistä väkivaltaa naiset kohdistavat miehiin ja miehet ei saa tehdä naiselle yhtään mitään?
Minkä takia tuollaisessa suhteessa pitää sitten jumittaa vuosia?! Kantapäät vaan vastakkain heti kun kerran ajatukset/tavoitteet/haaveet ym ei kohtaa millään tasolla.
Parisuhteen ei kuulu olla jatkuvaa vääntöä ja kinaamista joka ikisestä asiasta eikä sen puolison kuulu olla vihollinen jonka olemassaolon ainoa syy on oman kurjuuden maksimointi.
Jos olet huomannut, näille palstamiehille ihan kaikki kanssakäyminen perustuu vääntöön ja kinaamiseen ja vihollisten etsimiseen. Ja todellakin sitä omaa kurjuutta maksimoidaan kaikin tavoin. Totta kai heille myös parisuhde näyttäytyy tällaisena toksisena symbioosina. Tästä syystä he ovat mm. täysin vakuuttuneita siitä, että jokaisen naisen unelma on epätasapainoin rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuus on kyvyttömyyttä ottaa toinen osapuoli huomioon. Ei mitään muuta. Syinä voi olla hedonistinen elämäntapa, ulkonäkökeskeisyys you name it.
Joo tai ihan vain halu olla tekemättä tuota huomioon ottamista ym. Olin parikymmentä vuotta parisuhteessa. Kyllä on ihan hitokseen ihanaa elää viimeinkin niin ettei tarvitse koko ajan tehdä kompromisseja ja joustaa omista tarpeistaan ja menemisistään. Tuntuu kuin paino olisi pudonnut hartioilta.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi.
Et sinäkään miestäsi olisi silloin teininä edes huomannut jos ei olisi ollut millään tapaa jännittävä
No muhun iski silmänsä sellainen riittävän jännäpoika, joka oli väkivaltainen ja käytti ainakin miedompia huumeita jne. Olipa aika kiusallista, kun sitä pelkäsi, vaikkei oltu edes suhteessa enkä olisi ikinä ryhtynyt suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi.
Kyllä ne jännäpojat ovat just niitä, jotka yleensä kuolivat ennen 30v johonkin alkoholin tai huumeen yliannostukseen tai sitten niiden vaikutuksen alla autolla ajoivat ojaan tms. Ja ne kaikki jännäpojat eivät olleet kiusaajia, mutta saivat kyllä silti ansaitsemansa lopun. :D
Näinpä juuri. Omasta "kaveriporukasta" viisi siihen kuuluneista seitsemästä pojasta tosiaan kuolivat ennen kolmikymppisiään.
En silti sanoisi ihan noin karkeasti, että saivat anseitsemansa lopun. Itse sen omin silmin näin, kuinka vaikeista olosuhteista nämä lapset tulivat. Meilläkin rapajuopot vanhemmat antoivat meille alkoholia ja tupakkaa silloin kun olimme vielä ala-asteikäisiä. Tämä vain sen takia, kun jompi kumpi koki tarvetta avautua kuin vertaiselleen ja kyllähän silloin oman muksun kanssa täytyy vetää röökiä liesituulettimen alla, jotta ollaan riittävän hengenheimolaisia. Monissa kodeissa touhu oli vielä sairaampaa, yhden kaverin esim. pani paksuksi oma isäpuoli.
Ja kuten hyvin tiedät, näissä piireissä ei kaihdeta keinoja käyttää ihmisiä omaksi hyväksi ja kusetetaan milloin mitenkin saadakseen seksiä, rahaa, palveluksia jne. Ja nämä mukakiltit uikuttajat sitten kadehtivat vierestä, kun eivät itse osaa olla riittävän uskottavia valehtelijoita ja hyväksikäyttäjiä. Sillä välin valtaosa kansasta elää normaalia perhe-elämää.
Jep, noissa piireissä tosiaan kaikin tavoin sairaat ihmiset käyttävät toisiaan hyväksi. On siellä toki ihan aitojakin välittäviä ihmissuhteita, mutta nekin aina jollain tapaa rampoja ja useimmiten ne ovat tyttöjen välisiä ystävyyssuhteita, ei tosiaankaan parisuhteita. Ja noista piireistä tulee ne tämän päivän Valjakat moniongelmaisine morsiammineen, ei todellakaan niistä taviksisista.
Ihmettelen tosi paljon tätä kahdehdintaa noita piirejä kohtaan. Itse kadehdin heitä joilla oli perusturvallinen koti ja tavallisia kavereita. Uskon vahvasti, että noiden uikuttajien kadehdinta loppuisi siihen paikkaan kun ymmärtäisivät millaista on elää jatkuvan väkivallan uhan alla tai vähintään olla todistamassa sitä yhtenään. Voihan se toisten keskenkasvuisten kanssa vaikuttaa tosi siistiltä, kun osa porukasta sekoilee kylillä pitkin öitä, mutta he eivät nähneet sitä puolta, että sekoilu oli mahdollista kun kukaan ei välittänyt.
Ihmettelen myös sitä, miksi joku halusi poistaa tuon aiemman kommenttini :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi itsekään klikata, mutta tunsin kaksikin jo kuollutta vanhaapoikaa, jotka yksinkertaisesti sanoivat että ei uskallus riittänyt aloitteen tekemiseen, toinen ihan omin sanoin sanoi olevansa liian nössö. Kumpikaan ei ollut mitenkään naisvihamielinen vaan naisia oli kavereina
Mies jää sinkuksi, jos ei tee aloiteta. Outo jäänne menneisyydestä, vaikka eletään feminismin kulta-aikaa ja nainenkin voi olla rohkea.
Syy on ihan se, että kun nainen tekee aloitteen, mies voi lähteä hommaan mukaan saadakseen seksiä vaikka ei ole millään tavalla kiinnostunut naisesta. Se on miesten versio friendzonesta eli tarjolla on huonohkoa kaveruutta seksillä. Jos nainen odottaa miehen aloitetta, niin on mahdollista että mies on kiinnostunut naisesta.
Nyt kyllä miehenä sanoisin, että vaikka lähdetään miehen aloitteella liikkeelle niin on ihan samat mahkut aitoon tai falskiin kiinnostukseen. Riippuu täysin muista asioista, kuten miten paljon ja millaista seksiä miehellä on tällä hetkellä saatavilla.
Tee vaan rohkeasti niitä aloitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?Aikamoista fantasiaa.
Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä.
Ja vieläpä käyneet kaupassa, koska eivät kokkaa sitä, mitä sattui olemaan suunnitelmissa vaan nimenomaan lempiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36v mies ja ei koskaan ole ollut seurustelua. Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys! No miehenä hankin baareista yms. naisia ja niitä aikoinaan jonkun verran löysinkin, mutta vaikka sitä kuinka yritti vaihtaa numeroita ja olla yhteyksissä, niin aina nuo naiset kuitenkin ghostaavat. Elikä ei naisista vain ole suhteisiin. Tiedän kyllä, että jos olisin yli 180 cm pitkä ja naama olisi väh. 8/10, niin saisin melkein kenet tahansa naisen. Naisten suhteen asia on niin, että kun he eivät saa tuollaisia em. miehiä, niin he masentuvat ja valittavat kun eivät kelpaa "kenellekään". Kun vain 5-20 % parhaimmisto kelpaa naisille itselleen. On naisten oma syy kun he ovat sinkkuja ja seurauksena naisten valinnoista moni mieskin jää sinkuksi.
"Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys!"
Paitsi ne tytöt joita myös kiusattiin, mutta hehän olivat näkymättömiä ihan kaikille muille kuin niille kiusaajapojille ja ne itseni kaltaiset lukuisat tavistytöt, joita ei kuitenkaan kiusattu. Tämä on muuten jotenkin aivan sairas ilmiö (johon en ole onneksi törmännyt kuin vauva-palstalla), että aikuiset ukot jumittavat jossain yläasteajoissa ja jankuttavat niistä koko ajan.
"Tämä on muuten jotenkin aivan sairas ilmiö (johon en ole onneksi törmännyt kuin vauva-palstalla), että aikuiset ukot jumittavat jossain yläasteajoissa ja jankuttavat niistä koko ajan."
Mitä sairasta siinä on? Meinaatko siis, että jos henkinen kehitys on jäänyt kiusaamisen vuoksi hieman muita jälkeen ja sen vuoksi joutuu monessa paikassa vielä vanhempanakin syrjityksi, että siitä kertominen olisi jotenkin muka epäreilua? Niin ja ketä kohtaan epäreilua? Niitä kiusaajia vai? Onko mielestäsi kaikista epäkohdista "jankuttaminen" turhaa? Pitäisikö poliisi ja oikeuslaitoskin lakkautta sen vuoksi, koska eihän niistä rikoksistakaan kannata mitään jankuttaa, mennyt on mennyttä ja millään tapahtuneella ei ole mitään väliä elämässä.
Tai sitten voisit kasvaa aikuiseksi ja lopettaa menneiden märehtimisen.
Sanotko saman naiselle joka on traumatisoitunut väkivallasta tai vaikka raiskauksesta että kasva aikuiseksi ja lopeta menneiden märehtiminen vai onko se vain miesten juttu että menneitä ei saa miettiä?
Kyllä ainakin minä sanon. Kehotan hakemaan ammattiapua, koska vain se uhri itse kärsii siitä menneiden miettimisestä. Ei kukaan muu. Kaikkein vähiten se väkivallan tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutusta:
Tutkijat: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
No shit Sherlock
Kyllä sen naamasta näkee miksi on sinkku - rumuus 🤣😂Harvoin se on puhtaasti ulkonäöstä kiinni. Tärkeimmät syyt lienee vaikeusjärjestyksessä autismin kirjo, vaikeat mt-ongelmat kuten paha sosiaalinen fobia, olemattomat sosiaaliset taidot ja kotiin linnoittautuminen, huonon ulkonäön korostaminen epäsiisteydellä ja epäpukevalla hiusmallin ja parran valinnalla.
Vaatii miehenä vain vähän huonoa tuuria.
Naiset ja miesmallit ovat ovat 'universaalista' veriryhmää, joka saa vähintään lyhyen hetken hupia lähes kaikilta.
Suurin osa miehistä kuuluu tiettyyn 'veriryhmään', joka voi saada hyväksyntää vain tietynlaisilta naisilta, joiden 'tyyppiä' he ovat.
Jos siis tavis tai ruma mies ei kohtaa piireissään juuri niitä naisia, joiden tyyppiä hän on, niin se olikin sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36v mies ja ei koskaan ole ollut seurustelua. Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys! No miehenä hankin baareista yms. naisia ja niitä aikoinaan jonkun verran löysinkin, mutta vaikka sitä kuinka yritti vaihtaa numeroita ja olla yhteyksissä, niin aina nuo naiset kuitenkin ghostaavat. Elikä ei naisista vain ole suhteisiin. Tiedän kyllä, että jos olisin yli 180 cm pitkä ja naama olisi väh. 8/10, niin saisin melkein kenet tahansa naisen. Naisten suhteen asia on niin, että kun he eivät saa tuollaisia em. miehiä, niin he masentuvat ja valittavat kun eivät kelpaa "kenellekään". Kun vain 5-20 % parhaimmisto kelpaa naisille itselleen. On naisten oma syy kun he ovat sinkkuja ja seurauksena naisten valinnoista moni mieskin jää sinkuksi.
"Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys!"
Paitsi ne tytöt joita myös kiusattiin, mutta hehän olivat näkymättömiä ihan kaikille muille kuin niille kiusaajapojille ja ne itseni kaltaiset lukuisat tavistytöt, joita ei kuitenkaan kiusattu. Tämä on muuten jotenkin aivan sairas ilmiö (johon en ole onneksi törmännyt kuin vauva-palstalla), että aikuiset ukot jumittavat jossain yläasteajoissa ja jankuttavat niistä koko ajan.
"Tämä on muuten jotenkin aivan sairas ilmiö (johon en ole onneksi törmännyt kuin vauva-palstalla), että aikuiset ukot jumittavat jossain yläasteajoissa ja jankuttavat niistä koko ajan."
Mitä sairasta siinä on? Meinaatko siis, että jos henkinen kehitys on jäänyt kiusaamisen vuoksi hieman muita jälkeen ja sen vuoksi joutuu monessa paikassa vielä vanhempanakin syrjityksi, että siitä kertominen olisi jotenkin muka epäreilua? Niin ja ketä kohtaan epäreilua? Niitä kiusaajia vai? Onko mielestäsi kaikista epäkohdista "jankuttaminen" turhaa? Pitäisikö poliisi ja oikeuslaitoskin lakkautta sen vuoksi, koska eihän niistä rikoksistakaan kannata mitään jankuttaa, mennyt on mennyttä ja millään tapahtuneella ei ole mitään väliä elämässä.
Tai sitten voisit kasvaa aikuiseksi ja lopettaa menneiden märehtimisen.
Sanotko saman naiselle joka on traumatisoitunut väkivallasta tai vaikka raiskauksesta että kasva aikuiseksi ja lopeta menneiden märehtiminen vai onko se vain miesten juttu että menneitä ei saa miettiä?
Kyllä ainakin minä sanon. Kehotan hakemaan ammattiapua, koska vain se uhri itse kärsii siitä menneiden miettimisestä. Ei kukaan muu. Kaikkein vähiten se väkivallan tekijä.
Niinpä. Ei minulle kukaan ole päin naamaa noin "rumasti" sanonut, että kasva aikuiseksi, koska käyttäydyn hyvin, mutta nimenomaan itse tiedostan sen, että yritän kasvaa aikuiseksi ja olen käyttänyt valtavan määrän self helpiä ja myös terapiaa kasvaakseni yli traumoistani.
Kyllä naimaan pääsee sinkkukin.
Nimimerkillä Kokemusta on.
En tiedä miksi lähes jokaisella kommentoijalla, joka on sinkku, on jokin tunneperäinen syy sinkkuuteen.
Minä olen sinkku täysin omasta tahdostani, ihan vaan siksi kun mulla on kaikki todella hyvin. En tarvitse, enkä tahdo minkäänlaista parisuhdetta sotkemaan omaa elämääni. En usko, että mikään saisi minut luopumaan tämänhetkisestä elämästäni. On mielekäs työ ja rahaakin jää hyvin säästöön. Teen mitä haluan ja milloin haluan. Täydellistä!
Minulla oli aikoinaan vientiä, mutta olen sille päälle sattuessani niin vaikea ja veemäinen luonne, että nykyisen puolisoni tapasin vasta vuosien heilastelujen jälkeen. Minulla oli vaikeita mielenterveysongelmia, mutta mieheni näki minut niiden läpi ja auttoi korjaamaan elämäni. Hän on yksi kolmesta ihmisestä, jonka sanaa uskon edes joskus, ja tähän mennessä ainoa, joka on kestänyt minua.
Kunnioitan myös naisia lähtökohtaisesti hieman enemmän kuin miehiä. Mieheni taas haluaisi elää muutamaa vuosikymmentä taaempana. Kumpikin on individualisti. Vuosien varrella sitä on käyty monenlaisia kiinnostavia keskusteluita, mutta meillä on aivan uniikki yhteys.
Minussa on edelleen se toinen persoona, joka ottaa välillä vallan. Mutta ikäkin on rauhoittanut, jo tässä on pari vuosikymmentä oltu saman katon alla.
Antakaa tulla ja säälikää miestäni, heh. Ei meidän arki ole sen kummempaa kuin muillakaan.
Ja mies on sanonut että jos botoxia tai fyllinkejä otan, se on oksat pois. Kukapa niitä nyt haluaisi? Antaa ryppyjen tulla ja naaman olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi itsekään klikata, mutta tunsin kaksikin jo kuollutta vanhaapoikaa, jotka yksinkertaisesti sanoivat että ei uskallus riittänyt aloitteen tekemiseen, toinen ihan omin sanoin sanoi olevansa liian nössö. Kumpikaan ei ollut mitenkään naisvihamielinen vaan naisia oli kavereina
Mies jää sinkuksi, jos ei tee aloiteta. Outo jäänne menneisyydestä, vaikka eletään feminismin kulta-aikaa ja nainenkin voi olla rohkea.
Harva mies on niin upea, että nainen jaksaa alkaa häntä vikittelemään. Eri asia jos tuntee toisen entuudestaan ja tietää, että kyseessä on hyvä tyyppi. Silloin naiset tekevät aloitteita, koska persoonallisuudella ja kemialla on suuri merkitys tulevan parisuhteen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi lähes jokaisella kommentoijalla, joka on sinkku, on jokin tunneperäinen syy sinkkuuteen.
Minä olen sinkku täysin omasta tahdostani, ihan vaan siksi kun mulla on kaikki todella hyvin. En tarvitse, enkä tahdo minkäänlaista parisuhdetta sotkemaan omaa elämääni. En usko, että mikään saisi minut luopumaan tämänhetkisestä elämästäni. On mielekäs työ ja rahaakin jää hyvin säästöön. Teen mitä haluan ja milloin haluan. Täydellistä!
Siis kaikki vapaaehtoisesti sinkuthan kommentoivat ihan samaan tyyliin omaa sinkkuuttaan kuin sinä. Tunteella vetää vain pieni porukka ulisten taas noita vakioprosenttejaan ja harhaisia teorioitaan. Kuten aina.
Sen verran sivusta lisään tähän oivalliseen rautalanka-malliin, että jos itse on sohvalla röhnöttävä katkero, joka tykkää päihteillä ja ilkeillä niin sitten pitää katsella se kumppanikin samanlaisesta tyypistä.
Parisuhteessa kun on tarkoitus elää toisen kanssa yhdessä niin silloin ajatusten ja elämäntapojen on syytä olla suunnilleen samankaltaiset.
Toki sellaisen sohvakatkeron kohtaaminen livenä on hankalaa koska kumpikin liikkuu vähänlaisesti ihmisten ilmoilla ja kun liikkuvat niin olemus on täydellisen tympääntynyt ja luotaantyöntävä ettei kontaktia uskalla ottaa edes toinen samanmoinen möllykkä.
Esim tällä palstalla näitä kohtaamisia sen sijaan vaikuttaa tapahtuvan ja näin sivusta seuranneena olisi vaikea ennustaa kovinkaan ruusuista tulevaisuutta jos näistä katkeroista keskenään pariskuntia muodostuisi.