Iltalehti: "Miksi jotkut ovat ikisinkkuja?"

Uskallan väittää että miehissä on vapaaehtoisesti sinkkuja enemmistö ja naisissa taas on enemmistö niitä ketkä ei rumuutensa vuoksi kelpaa miehille.

Miehissä on siis enemmistö niitä ketkä ei koe tarvitsevansa naista mihinkään ja naisissa enemmistö taas ne ketkä on vain rumia eikä kelpaa miehille. En usko että naisissa on kovinkaan paljoa ikisinkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna en tiedä miksi olen ikisinkku eli en ole koskaan seurustellut. En ole oikeastaan edes koskaan kummemmin ajatellut asiaa mutta nyt kun miettii niin en minä ole edes treffaillut juurikaan enkä edes etsi kumppania itselleni. 

Kai minä kuulun myös siihen sinkkujoukkoon jotka eivät vaan koe parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässä? Enkä koe että minä sitä naista mihinkään tarvitsen.

En mä varmasti edes osaisi elää parisuhteessa koska ikää on jo vähän yli 30 vuotta ja tuntuisi erittäin oudolle jos joku muu ihminen asuisi saman katon alla mun kanssa.

Mt ongelmia ei ole eikä päihdeongelmia ja ihan töissä käyn myös. 

M33

Tämä juuri. Itse en ole koskaan kokonut mitään tarvetta parisuhteeseen ja nyt kun olen elänyt koko aikuisikäni yksin, olisi aivan vieras ajatus asua jonkun kanssa yhdessä. Tuntuu siltä, kuin se juna olisi mennyt jo ja hyvä niin, koska sen kyytiin hypätessä olisin varmasti ollut väärässä junassa.

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 36v mies ja ei koskaan ole ollut seurustelua. Yläasteella kiusattiin ja tytöthän olivat niiden kiusaajien kanssa, *tietysti*. Ei mikään yllätys! No miehenä hankin baareista yms. naisia ja niitä aikoinaan jonkun verran löysinkin, mutta vaikka sitä kuinka yritti vaihtaa numeroita ja olla yhteyksissä, niin aina nuo naiset kuitenkin ghostaavat. Elikä ei naisista vain ole suhteisiin. Tiedän kyllä, että jos olisin yli 180 cm pitkä ja naama olisi väh. 8/10, niin saisin melkein kenet tahansa naisen. Naisten suhteen asia on niin, että kun he eivät saa tuollaisia em. miehiä, niin he masentuvat ja valittavat kun eivät kelpaa "kenellekään". Kun vain 5-20 % parhaimmisto kelpaa naisille itselleen. On naisten oma syy kun he ovat sinkkuja ja seurauksena naisten valinnoista moni mieskin jää sinkuksi.

Voi olla noin. Tai sitten 

A) sinulla oli epäsiisti asunto

B) et osannut enää keskustella aamulla normaalisti, kun alkoholin vaikutus oli lakannut

Tai sitten nappasit matkaan naisen joka halusikin vain panon. Heitäkin on.

Lisäksi yksi vaihtoehto (joka kyllä liittyykin osin tuohon b-vaihtoehtoon) on se, että tuo "ei mua kukaan kelpuuta ja nirppanokka-naiset tahtoo top-10-miehen"- asenne paistoi kaikesta eli et ollut terveellä tavalla itsevarma etkä sitten edes oikealla tavalla epävarma vaan se epävarmuus ilmeni katkeruutena/kaunaisuutena/vihana/ilkeytenä/omahyväisyytenä.

Minua itseäni ei haittaa yhtään vaikka mies olisikin ujo, epävarma tai sosiaalisesti kömpelökin, kunhan ei vaan ole katkera, pahantahtoinen ja ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna. M28

Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.

Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.

Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.

Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.

Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla. 

Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.

Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.

Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Vierailija kirjoitti:

Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi. 

Minä hengasin yläasteellä niiden jännäpoikien kanssa. Ihan vain sen takia, että tulin erittäin huonosta perheesta ja isoveljeni oli tuollainen poika, jonka perässä minä sitten "pääsin piireihin". Voin sanoa, ettei noiden poikien kanssa todellakaan liikkuneet ne luokan suosituimmat tytöt, vaan tosiaan kaltaiseni ongelmakimput.

Ne suositut tytöt olivat niitä, joilla oli laadukkaat vaatteet, siistit meikit ja hyvä/OK koulumenestys ja he hengasivat vastaavanlaisten poikien kanssa. Yleisemmin kuitenkin pojat ja tytöt hengasivat omissa (samaa sukupuolta edustavissa) kaveriporukoissaan, kuten lapsilla ja teineillä oli tuolloin tapana.

T. Vm -87

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Ota mies sitten. Enemmän kuulostaa siltä ettet osaa deitata. En kiellä etteikö naisissa olisi samaa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi. 

Et sinäkään miestäsi olisi silloin teininä edes huomannut jos ei olisi ollut millään tapaa jännittävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna. M28

Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.

Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.

Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.

Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.

Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla. 

Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.

Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.

Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.

Tilastollisesti parisuhde on myös vaarallinen naiselle. Naisen kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa tekijä on useimmiten oma (miespuolinen)puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi. 

Kyllä ne jännäpojat ovat just niitä, jotka yleensä kuolivat ennen 30v johonkin alkoholin tai huumeen yliannostukseen tai sitten niiden vaikutuksen alla autolla ajoivat ojaan tms. Ja ne kaikki jännäpojat eivät olleet kiusaajia, mutta saivat kyllä silti ansaitsemansa lopun. :D

No mutta eihän näihin kukaan rakastunut ainakaan minun kaveripiirissäni. Kyllä ne oli ne sosiaaliset ja kovaääniset, itsevarmat pojat, meidän koulussa liittyivät usein tiettyyn urheilulajiin. En muista että kukaan kaveripiirissäni olisi kuolannut sen oikeasti jännemmän pojan perään. Hänellä oli tyttökaveri kyllä, mielenterveysongelmaisen yh-äidin tytär. Eli jännyys oli näissä rikkinäisissä perheissä kasvaneilla samalla tasolla. Minä en ollut riittävän sosiaalinen enkä nätti niille komeimmille urheilupojille tai muuten itsevarmoille joihin ihastuin yläkoulussa, mutta ei se silti tee heistä mitenkään jänniä. Katsoin joku aika sitten lukion luokkakuvaa ja jestas että se luokan rohkea kingikin oli sellainen pikkuruinen maitonaama ja tosi kiltin näköinen :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Ota mies sitten. Enemmän kuulostaa siltä ettet osaa deitata. En kiellä etteikö naisissa olisi samaa.

Ikävä kyllä en ole homoseksuaali ja en tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa miehiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi. 

Et sinäkään miestäsi olisi silloin teininä edes huomannut jos ei olisi ollut millään tapaa jännittävä

Lue "miehekkäät" piirteet ja sosiaalinen. Kas kun muutenkin monta vuotta poikia kehityksessä edelle olevan tytön on hyvin vaikea ihastua lapsen piirteet omaavaan hintelään ja 150 cm pitkään "mieheen" jolla ei ole vielä edes äänenemurrosta ollut. Kun naiset ei ole pedareita sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna en tiedä miksi olen ikisinkku eli en ole koskaan seurustellut. En ole oikeastaan edes koskaan kummemmin ajatellut asiaa mutta nyt kun miettii niin en minä ole edes treffaillut juurikaan enkä edes etsi kumppania itselleni. 

Kai minä kuulun myös siihen sinkkujoukkoon jotka eivät vaan koe parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässä? Enkä koe että minä sitä naista mihinkään tarvitsen.

En mä varmasti edes osaisi elää parisuhteessa koska ikää on jo vähän yli 30 vuotta ja tuntuisi erittäin oudolle jos joku muu ihminen asuisi saman katon alla mun kanssa.

Mt ongelmia ei ole eikä päihdeongelmia ja ihan töissä käyn myös. 

M33

Tämä juuri. Itse en ole koskaan kokonut mitään tarvetta parisuhteeseen ja nyt kun olen elänyt koko aikuisikäni yksin, olisi aivan vieras ajatus asua jonkun kanssa yhdessä. Tuntuu siltä, kuin se juna olisi mennyt jo ja hyvä niin, koska sen kyytiin hypätessä olisin varmasti ollut väärässä junassa.

N34

Hyvin sanottu. Itsekin olin päälle 30-vuotias kun vasta oikeasti tiesin minkälainen ihminen itse oikeasti olen ja samalla selkeni sekin minkälainen mies on minulle aidosti sopiva. Nuorempana olin kyllä kahdessakin seurustelusuhteessa, mutta ne miehet oli aivan vääränlaisia vaikka eivät mitään naistennaurattajia tai muutenkaan renttuja olleet. Oltiin vaan kuitenkin liian erilaisia pohjimmiltaan, että perheenperustaminen olisi tuntunut oikealta. Ei siis osunut oikein ajatusmaailma yksiin edes vapaa-ajanviettämisen suhteen ja itse en jaksa vääntää ja tehdä kompromisseja jatkuvasti kun taatusti sellainen paremminkin sopiva kumppani on mahdollista löytää.

Toki se oli ihan omaa hölmöyttä, että edes alkoi tuollaiseen suhteeseen ja kuvitteli, että toisen tapoihin kyllä sopeutuu ja tottuu. Toisaalta tuli noista oppiakin eli enää en joustaisi tietyissä asioissa edes alussa, koska ei juttu sitten pidemmän päällekään tule toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

En viitsi itsekään klikata, mutta tunsin kaksikin jo kuollutta vanhaapoikaa, jotka yksinkertaisesti sanoivat että ei uskallus riittänyt aloitteen tekemiseen, toinen ihan omin sanoin sanoi olevansa liian nössö. Kumpikaan ei ollut mitenkään naisvihamielinen vaan naisia oli kavereina

Surullista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin joku päivä tällaisen ketjun innoittamana että niin rakastuinko minäkin sellaiseen jännäpoikaan - joo - paitsi että nyt kun aikuisena mietin asiaa, niin eihän siinä pojassa ollut mitään jännää :D. Hän oli söpön näköinen urheilupoika joka ei ollut mukana minkäänlaisessa pahanteossa. Samoin huvittaa kun täällä aikuiset miehet jankkaa mopopojista. No oman lapsenkin kavereissa on näitä huonomaineisia "mopopoikia - he tarvii sitä mopoa kouluun pääsemiseen :D. Tää kuvaa niin sitä miten asiat vääristyy kun aikuinen mies perustaa katkeruutensa alaikäisten lasten asemaaan asettumisesta käsin. Kyllä kai se rohkea ja sosiaalinen pari vuotta vanhempi urheilijapoika tuntui kovinkin jännältä silloin seiskalla juuri ala-asteelta päässeenä. Näin aikuisen näkökulmasta sitä pikkujantteria voisi kutsua lähinnä unelmavävyksi. 

Minä hengasin yläasteellä niiden jännäpoikien kanssa. Ihan vain sen takia, että tulin erittäin huonosta perheesta ja isoveljeni oli tuollainen poika, jonka perässä minä sitten "pääsin piireihin". Voin sanoa, ettei noiden poikien kanssa todellakaan liikkuneet ne luokan suosituimmat tytöt, vaan tosiaan kaltaiseni ongelmakimput.

Ne suositut tytöt olivat niitä, joilla oli laadukkaat vaatteet, siistit meikit ja hyvä/OK koulumenestys ja he hengasivat vastaavanlaisten poikien kanssa. Yleisemmin kuitenkin pojat ja tytöt hengasivat omissa (samaa sukupuolta edustavissa) kaveriporukoissaan, kuten lapsilla ja teineillä oli tuolloin tapana.

T. Vm -87

Just näin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna. M28

Tutkimusten mukaan itse asiassa naiset ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja miehen onnellisuutta taas lisää juurikin parisuhde.

Todennäköisesti onnellisimmillaan sinkkuina ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka haluavat elää sinkkuina. Jostain syystä naiset vain haluavat miehiä useammin elää sinkkuina.

Jaksan toistaa itseäni, mutta onnellisuus ja parisuhteessa oleminen ovat yhtä tiukassa kausaaliteetissa kuin hukkuminen ja jäätelönsyönti.

Eli onnellisuus ja parisuhteessa oleminen korreloi juuri miesten osalta, mutta ei selitä miesten onnellisuutta. Ai miksi? Ehkä siksi, että pitkäaikaiseen ja hyvään parisuhteeseen päätyvät miehet, jotka ovat onnellisia elämässään noin yleisestikin ottaen. Joko parisuhteessa tai sitä ilman. Mutta koettu onnellisuus, tasapainoisuus ja hyvät elämäntavat ovat aivan varmasti tekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat parisuhteeseen pääsemisen. Kun taas elämässään vähemmän onnelliset miehet eivät pysty muodostamaan hyvää parisuhdetta, vaikka haluaisivatkin.

Kääntäen sama pätee naisiin. Onnellinen nainen kokee, että ei tarvitse parisuhdetta, vaikka saattaakin haluta (hyvää) parisuhdetta - tai olla haluamatta. Sen sijaan vähemmän onnellista elämää elävä nainen saattaa kokea tarvitsevansa parisuhdetta enemmän kuin elämässään esimerkiksi menestynyt, onnellinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa onnellinen, vaikka unelma esimerkiksi perheestä ja hyvästä, vakaasta ja turvallisesta parisuhteesta ei olisikaan toteutunut. Vähemmän onnellinen nainen on vähemmän onnellinen parisuhteessa ehkä senkin vuoksi, että ei tavoittele pelkästään laadultaan erinomaista parisuhdetta erinomaisen (elämäänsä tyytyväisen, onnellisen, menestyvän) miehen kanssa, vaan saattaa lopulta päätyä parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olekaan tavalla tai toisella ihan niin hyvä tai tasokas kuin voisi olla. 

Minusta tämä kertoo lähinnä siitä, että hyvistä, elämäänsä tyytyväisistä, onnellisista ja vahvoista miehistä on kysyntää enemmän kuin vastaavista naisista. Hyväntuulisen, miellyttävän, empaattisen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kanssa on helppo olla onnellinen - ja siksi onnellinen nainen joko haluaa sellaisen miehen tai sitten jättäytyy sinkuksi, jos ei sellaista onnistu löytämään. Heikompi-itsetuntoinen ja vähemmän onnellinen kanssasisar saattaa "tyytyä" mieheen, joka ei olekaan laadultaan niin hyvä, miellyttävä, empaattinen, onnellinen ja vahva - ja tästä seuraa onnettomuutta, ainakin tälle naiselle. Mies saa ehkä itsetuntoonsa kohennusta, kun edes joku sattui hänestä kiinnostumaan.

Tutkimuksen silti osoittavat, että eron jälkeen miehet voivat useammin huonosti, kun taas ero lisää naisen elämänlaatua.

Ja onnellisimpia, ja terveimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavaksi onnellisimpia ja terveimpiä sinkkumiehet. Onnettomimpia olivat sinkkumiehet. Parisuhde laskee naisen elämänlaatua, mutta nostaa miehen elämänlaatua. Parisuhde on siis huono diili naiselle.

Tilastollisesti parisuhde on myös vaarallinen naiselle. Naisen kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa tekijä on useimmiten oma (miespuolinen)puoliso.

Voi voi! Naisen oma syy kun valitsee vaarallisen miehen eikä "tylsää" ja tavallista työssä käyvää! Kannattaisiko katsoa peiliin! :D

Termit kuten ikisinkku yms. ovat klikkiotsikko materiaalia. Harva on käytännössä ikisinkku ja useimmiten syynä on se etteivät kohtaa heitä joiden kanssa klikkaisi. Esimerkiksi minulla sinkkuus johtuu siitä, että seuraani hakeutuvat ne miehet, jotka eivät kiinnostaisi minua millään tasolla sen sijaan, että suurin piirtein saman ikäiset ja saman ajatusmaailman omaavat lähestyisivät minua. Eläkeläiset eivät kiinnosta saatika isäni ikäiset. Parisuhteessa myös seksuaalisella vetovoimalla on merkitystä enkä usko rakastumiseen kaveruuden tai ystävyyden perusteella, ellei mukana ole myös vetovoimaa ja viehtymystä myös fyysisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Hah, ole vain noissa harhaisissa ajatuksissasi. Todellisuutta ne eivät kuvasta pätkääkään.

T. Juuri äsken miehelleen soittanut, että mennään yhdessä kauppaan. Sen jälkeen tehdään yhdessä ruokaa ja sen jälkeen suihkun kautta aion ottaa suihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Ota mies sitten. Enemmän kuulostaa siltä ettet osaa deitata. En kiellä etteikö naisissa olisi samaa.

Ikävä kyllä en ole homoseksuaali ja en tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa miehiä kohtaan.

Panosta siihen Bulgarian matkaan. Kirjaa paperille toiveista naisten suhteen. Et sarjadeittaa. Keskity Tinderissä ottamaan selvää naisen arvoista. Pyydä jatkoille lähinnä semmoinen joka vastaa hakemaa. Käytä avainsanana housewife termiä. Seiso sanojesi takana. Mikäli nainen vaikuttaa tulevien viikkojen aikana epämääräiseltä aloitat katselun uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Etkö haluaisi tulla huonon päivän jälkeen kotiin, jossa puoliso on laittanut sulle lempiruokaasi, kun on saanut tietää että töissä meni huonosti?

Aikamoista fantasiaa. 

Tuskin läheskään kaikkien puolisot pääsevät aina töistä aiemmin, jotta ehtivät kokkaamaan sille puoliskolle, jolla on ollut huono päivä. 

Lisätäkseni edelliseen että ei nykypäivänä naiset anna tai tee yhtään mitään miehen eteen kun pelkästään vaatii asioita mieheltä itselleen ja kun oikein tosissaan miettii niin eihän naiset miehiä muutenkaan tue oikeastaan missään asiassa kun mies on se jolta tukea vaaditaan ja mieheen ei voi tukeutua jos miestä tarvii tukea

Ota mies sitten. Enemmän kuulostaa siltä ettet osaa deitata. En kiellä etteikö naisissa olisi samaa.

Ikävä kyllä en ole homoseksuaali ja en tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa miehiä kohtaan.

Panosta siihen Bulgarian matkaan. Kirjaa paperille toiveista naisten suhteen. Et sarjadeittaa. Keskity Tinderissä ottamaan selvää naisen arvoista. Pyydä jatkoille lähinnä semmoinen joka vastaa hakemaa. Käytä avainsanana housewife termiä. Seiso sanojesi takana. Mikäli nainen vaikuttaa tulevien viikkojen aikana epämääräiseltä aloitat katselun uusiksi.

Housewife? Elämäntapatyöttömälle?