Mummi suosii vanhinta lastenlasta

Eiköhän moni isovanhempi suosi jotain lastenlasta seuraavasta syystä:

-isovanhemman suosima lapsi on helppo: iloinen, reipas, ei ole vaativa jne

-lapsi on persoonaltaan samanlainen kuin isovanhempi, kemiat kohtaavat sen vuoksi

-lapsessa on ulkoisia piirteitä, jotka ovat samoja kuin isovanhemmalla/hänen suvussaan

-lapsi on isovanhemman toivomaa sukupuolta

-lapsi muistuttaa isovanhempaa lapsena, joten isovanhempi samaistuu tähän

-isovanhempi pitää myös tuon lapsen vanhemmasta (kenties on jo omien lasten kohdalla valinnut suosikin)

Ja edelleen olen sitä mieltä, että aikuisen pitäisi osata olla näyttämättä tuota suosimista. Tunteilleen ei mitään voi, mutta omaa käytöstä voi miettiä.

Ei se ole aina toisen lapsen suosimista vaan kun toisella on kaikkea ja elämä kunnossa perheessä ..toisella ei niinkään.se voi näyttää suosimisesta mut ei kohdallani ole sitä vaan heikomman auttamista.t.mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äitisi suosinut myös omaa esikoislastaan? Ainakin ennen esikoislapsen asema on ollut hyvin vahva, muut sisarukset ovat jääneet esikoislapsen varjoon.

Äitsi saattaa huomaamattaan toistaa tuota perinnettä.

En osaa sanoa, mikäli on niin ei ainakaan yhtä räikeästi kuin tätä esikoisensa ensimmäistä lasta 🤔 Kyllä useasti on muistellut, kuinka kärsivät isäni kanssa lapsettomuudesta ja ensimmäisen lapsen syntymä oli heille ihme.

Tuli mieleen tästä, että äitini suorastaan painosti meitä lapsia "hankkimaan hänelle lapsenlapsia". Syyllisti, kuinka väärin on, että suurimmalla osalla hänen ystävistään on jo lapsenlapsia ja hänellä ei! Itsehän sai vanhemmalla iällä lapset (lapsettomuudesta johtuen), joka selittää ainakin osittain, me olimme liian nuoria lisääntymään kun hänen ystävänsä lapset olivat jo aikuisia. Joten kun isoveljeni sai lapsen, oli se jotain aivan maagista, mikä mullisti äitini koko elämän.

Ketään muita lapsenlapsistaan ei ole ikinä(!) suostunut hoitamaan. Veljeni lapsi oli vuoden ajan hänellä ns päivähoidossa, koska mummin kultaa ei saanut laittaa niin nuorena päiväkotiin. Edelleen lähes viikoittain mummi käy hakemassa hänet hoitoon. Tälle lapselle on myös nimetty oma huone mummilassa, mihin tietenkin sisältää oma nimetty sänky ja ruokapöydän ääressä oma tuoli. Muut lapset saavat varastosta varatuolin, jos ovat kylässä. Hulluinta kaikesta: muille lapsille ei myöskään ole ruokatarjoilua ikinä mummilassa ja tuomme itse mukanamme eväät, mikäli vierailulla käymme, kun mummi häärää ruokaa ja tarjottavaa itselleen ja silmäterälleen! Ja huom, asumme kaikki noin 15km säteellä toisistamme, välimatka tai harvemmat tapaamisvälit eivät ole syynä.

Olen joskus ottanut tämän käytöksen puheeksi, mutta se ei johda mihinkään. Mummi ei ääneen kehtaa myöntää mutta ei myöskään pysty kieltämään törkeää eriarvoistamista. Plääh, pääsisinpä tästä yli.

Ap

Miksi viet lapsiasi tuonne, mitä lapsesi noista vierailuista saavat, muuta kuin pahan mielen? Toivotko sisimmässäsi, että mummo yhtäkkiä muuttuu kuin taikaiskusta ja huomaa sinunkin lastesi olemassaolon. Inhimillinen toive, mutta turha, sillä mummo ei muutu.

Säästä lastesi tunteita ja keskittykää vaalimaan suhteita oman perheen jäseniin, sekä muihin sukulaisiin.

Itse olin neljästä lapsenlapsestaan mummille tuo silmäterä. En tiedä tarkalleen miksi, minulla oli huonot kotiolot ja mummi yritti auttaa.

Myöhemmin muutinkin mummini luo ja minusta tuli hänen ns. tyttärensä. Näin hän minulle aina sanoi ja muille myös.

Ei siitä kukaan ihmeemmin katkeroitunut, ymmärsivät varmaan.

Mutta ap tilanne on kyllä epäreilu. Eihän sille mitään voi, pakottamalla ei tuollainen onnistu.

Eli pitää vaan suhtautua ja sopeutua. Ikävää tietty muille lapsille, mutta jos aikuinen tekee asiasta numeron, se on vielä ikävämpää.

Onhan omienkin lapsien eriarvoisuus aika yleistä. Ehkä se siirtyy sukupolvelta seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin neljästä lapsenlapsestaan mummille tuo silmäterä. En tiedä tarkalleen miksi, minulla oli huonot kotiolot ja mummi yritti auttaa.

Myöhemmin muutinkin mummini luo ja minusta tuli hänen ns. tyttärensä. Näin hän minulle aina sanoi ja muille myös.

Ei siitä kukaan ihmeemmin katkeroitunut, ymmärsivät varmaan.

Mutta ap tilanne on kyllä epäreilu. Eihän sille mitään voi, pakottamalla ei tuollainen onnistu.

Eli pitää vaan suhtautua ja sopeutua. Ikävää tietty muille lapsille, mutta jos aikuinen tekee asiasta numeron, se on vielä ikävämpää.

Onhan omienkin lapsien eriarvoisuus aika yleistä. Ehkä se siirtyy sukupolvelta seuraavaan.

Kyllä lapset huomaa tilanteen ilman, että aikuiset tekevät tilanteesta numeron.

Vierailija kirjoitti:

Minun omat vanhemmat kuolivat jo kauan sitten, joten lapsillani on vain yksi mummo, anoppi. Hän suosi miehen siskon eli tyttärensä lapsia aluksi erittäin räikeästi, he olivat siellä hoidossa jopa koko kesän putkeen, mutta meidän lapset eivät päässeet edes yökylään, koskaan. Sitten kun miehen siskon perhe muutti kauemmas, alkoi anoppi suosia meidän kuopusta. Esikoinen ei edelleenkään pääse kylään, kuopus kyllä ja usein. Omasta mielestään on tietenkin tosi tasapuolinen ja vaan loukkaantuu verisesti, jos asian ottaa puheeksi. En halua rikkoa välejä lasten ainoaan isovanhempaan. Kyllä tämä on todella surullista ja ahdistavaa.

Vuoden äiti 2023 -ehdokas tuo yllä oleva. Miksi mahdollistat sen, että mummu kiusaa ja kohtelee vanhempaa lastasi törkeästi?

Miksi suhde isovanhempaan on tärkeämpi kuin lapsesi hyvinvointi?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole aina toisen lapsen suosimista vaan kun toisella on kaikkea ja elämä kunnossa perheessä ..toisella ei niinkään.se voi näyttää suosimisesta mut ei kohdallani ole sitä vaan heikomman auttamista.t.mummo

Miksi sitten tehdä se suosiminen niin, että ne muut huomaavat sen? Kyllä lapset huomaavat ja pahoittavat mielensä.

On muuten ahnein ja v-maisin ihminen tuo "avustettu" serkku nykyään, mummun vielä ollessa elossa kuppasi kaiken mummulta mitä irti lähti. Vieläkin ilmeisesti odottaa, että koko maailma on velvollinen kompensoimaan hänelle hänen kurjaa lapsuuttaan.