Lue keskustelun säännöt.
Mummi suosii vanhinta lastenlasta
11.03.2023 |
Joo, aiheesta on varmaan jo sata keskustelua. Toivoisin kokemuksia, miten päästä yli tästä, varsinkin kokemuksia niiltä, joille asian hyväksyminen oli hyvin vaikeaa. Äidilläni on 4 lastenlasta, joista suosii ja rakastaa vanhinta vaikka kaikki ovat siis syntyneet 2,5 vuoden sisällä eli ikäeroa ei lapsilla juurikaan ole. Lienee sanomattakin selvää, että oma lapseni ei ole suosimisen kohde. En vain pääse asian yli, vaikka yritän kuinka sitä käsitellä.
Kommentit (67)
Sama täällä. Kyse lähinnä materiasta. Esikoislapsi saa kaikenlaista (puhutaan tuhansilla avustamisesta), vaikka on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ensimmäinen lapsenlapsi ja mummini ikuinen suosikki. Vuosi ennen syntymääni mummini poika kuoli tapaturmaisesti ja minusta tuli ilmeisesti hänelle tärkeä lohtu. Mummini on minulle hyvin tärkeä tuki ja olemme läheisiä ystäviä toisillemme. Joku voi kokea jääneensä vähemmälle??
Vierailija kirjoitti:
Olen ensimmäinen lapsenlapsi ja mummini ikuinen suosikki. Vuosi ennen syntymääni mummini poika kuoli tapaturmaisesti ja minusta tuli ilmeisesti hänelle tärkeä lohtu. Mummini on minulle hyvin tärkeä tuki ja olemme läheisiä ystäviä toisillemme. Joku voi kokea jääneensä vähemmälle??
Olet siis itsekäs paska
Minä tiedän perheen, jossa mummo suosi perheen keskimmäistä lasta. Tuo tyttö oli hyvin samanlainen persoonaltaan, kuin mummo oli itse ollut lapsena. Rämäpäinen ja kovaääninen. Mummo ei ollut saanut lapsena 50-luvulla olla avoimesti oma itsensä, vaan hänen oli käsketty olla hillitympi. Näki siis tuossa tytössä itsensä lapsena ja siksi suosi juuri tuota tyttöä.
Näin sivusta seuranneena suvun muissa lapsissa ei ole vikaa, ovat oikein ihania tyttöjä ja poikia.
Olen 4 lapsen täti
Yksinkin jonka kanssa klikkaa
Nuorin kylläkin
Muut ei vaan luonteeltaan ole niin kivoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun äiti on typerä ja tuo mitä luettelit on suorastaan sairasta. Muistahan tämä sitten kun se makaa vanhainkodissa, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ainakaan tuollaista ihmistä kävisi katsomassa.
Kommenttisi perusteella olet itse todellakin typerä ja kostonhimoinen!
Onko äitisi dementoitumassa? Ei mikään vitsi. Käytöksen kontrolli herpaantuu. Oma anoppini on miestenvihaaja, johtuen lapsuuden hyväksikäytöstä. Noteeraa tältä taustalta lapsenlapsistaan vain tytöt. Nyt sairauden edettyä pitää silti poikia potentiaalisina kumppaneina omalle tyttärelleen, siis kälylleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan yleistä ja noin selkeä eriarvoistaminen tuntuu kyllä ulkopuolisestakin väärältä. Mutta äitiäsi et voi muuttaa, joten ei siihen auta kuin sopeutua tavalla tai toisella. Itse jättäisin kyllä käymättä kylässä. Kokisin kohtelun niin vääräksi omia lapsiani kohtaan, koska eihän lapset tyhmiä ole ja huomaavathan he kaiken jossain vaiheessa.
Meidän lapset ovat ensimmäiset lapsenlapset kaikille isovanhemmilleen, joten huomiota on riittänyt meidän perheeseen. Sittemmin serkkuja on tullut paljon, ja pieniä on kyllä suosittu ihan selvästi viime vuosina. Tilanne on kuitenkin niin erilainen nykyään. Kaikki isovanhemmat olivat vielä työelämässä, kun meidän lapset olivat pieniä. Nyt ovat eläkkeellä ja aikaa on eri tavalla. Eikä teini-iässä enää edes haluta mummolaan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä et voi muuttaa isovanhempaa. Jotkut ovat suosimiselleen sokeita, toiset tekevät sen ihan tietoisesti.
Hämmästyin kerran, kun tapasin erään iäkkään äidin. Hänellä oli 5 lasta, 4 tyttöä ja 1 poika. Aikuisia kaikki. Poika kuoli ja äiti oli aivan hädissään, mitä perinnölle, vanhempien omistamalle maatilalle ja metsille nyt käy. Äiti puhui aivan kuin olisi menettänyt kaikki lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mummi, en suosi ketään. Mutta jos toisen lapsenlapsen perhe pitää minuun yhteyttä ja toinen ei-niin minkäs teet. En tuppaudu väkisin. Ja aina menen ilolla kun kutsutaan kummankin luokse.
Oletko huomannut, että toista mummia suositaan enemmän?
Meillä sama. Vanhemman pojan perhe vierailee meillä paljon koko perheenä, ihan vain käväisevät eivätkä odota mitään erityistä huomiota. Vanhemmat kulkevat lapsensa perässä koko ajan, ei tule tunnetta, että lapsi olisi vastuullani eikä tarvitse erikseen nostella tavaroita sivuun, koska "kyllä me tästä huolehditaan". Tarjoiluksi riittää kahvi ja tee, ei odoteta mitään erityisherkkuja lapselle (tyyliin maissinaksut tai tietty hedelmäsose), tälle on omat eväät.
Sitten on nuoremman pojan perhe, jossa miniä linnoittautuu sohvalle ja huokaisee, että ihana hetki levätä ja saada omaa aikaa, puhelin käteen ja uppoutuminen omaan maailmaan. Poika kulkee lapsen perässä tai sanoo minulle, että katso sitä hetki, me mennään isän kanssa katsomaan autoa/kelkkaa/suksia mitä milloinkin, mistä on sovittu. Tai sanoo saman isälle, jos se "yhteinen juttu" liittyy minuun. Siinä minä säntäilen lapsen perässä ja samalla laitan kahvipöytää tai oikeastaan yritän olla laittamatta, koska lapsi yrittää sabotoida tekosiani.
Vanhemman pojan perheelle me olemme yhteistä aikaa, nuoremman pojan perheelle omaa aikaa. Ei liene vaikea arvata, kumman perheen kanssa on luontevampaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin synnäriltä vanhemmilleni että meillä on nyt lapsi. Vastaus oli vaan että miksi siitä nyt tärkeää oli ilmoittaa. Oishan sen ehtinyt myöhemminkin kertoa, vaikka kun tulet (ei siis: tulette) käymään.
Silloin silmäni avautuivat. Olin koko ikäni kuullut juhlintaa ja hihkuntaa kun joku sisaruksistani, serkuistani, naapurin lapsista tai vanhempieni hoitolapsista sai lapsen.
Meidänkin lapset olivat ensimmäisiä lapsenlapsia kummankin vanhemmille. Suuri juttu! Kun lapset olivat 7v ja 9v, syntyi sisaruksille lyhyessä ajassa kolme vauvaa. Vanhemmat sanoivat suoraan, etteivät jaksa samalla tavalla hoitaa ja huomioida noita nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökemia
Jos näin ollut ihan vauvasta asti? Tuskin henkilökemia siihen niin paljoa vaikuttaa.
Meillä äitini suosii selvimmin poikia. Ei onneksi mitenkään räikeästi.
Sinä takerrut sukupuoleen, etkä ole edes huomannut että jo vastasyntyneet ovat omia persooniaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökemia
Jos näin ollut ihan vauvasta asti? Tuskin henkilökemia siihen niin paljoa vaikuttaa.
Meillä äitini suosii selvimmin poikia. Ei onneksi mitenkään räikeästi.
Sinä takerrut sukupuoleen, etkä ole edes huomannut että jo vastasyntyneet ovat omia persooniaan?
Mummit voi joskus olla sellaisia. Ota siitä logiikasta selvää.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kyse lähinnä materiasta. Esikoislapsi saa kaikenlaista (puhutaan tuhansilla avustamisesta), vaikka on aikuinen.
Esikoisen pitäisi jakaa sisarusten kesken noin suuret summat jotka eivät enää ole enää normaalien synttärilahjojen rajoissa.
En ole noin räikeetä eriarvoisuutta missään nähnyt tai se on pidetty salassa.
Lapseni toinen mummu inhosi kuopusta jo ennen tämän syntymää. "Kyllä teille olisi yksikin riittänyt".
Tämä näkyi ihan kaikessa. Toiselle ostettiin 200 € lahjat, toiselle 5 €. Esikoista kehuttiin kun oli oppinut sitä ja tätä, nuorempaa ilkuttiin jälkeenjääneeksi kun ei osannut samoja asioita kun 1,5 vanhempi veljensä.
Muita lapsenlapsia hänellä ei ole, tuskin tuleekaan. Hyvä jos nämäkään lapsenlapset enää tunnistavat mummuaan, kun vastaan tulee. On toki ollut tämän mummun kanssa muitakin ongelmia kuin tämä törkeä suosiminen, mutta jostain syystä välit ovat kovin etäiset. Lapsia tulee suojella pahoilta ihmisiltä, joskus se paha jolta tulee suojella on mummu.
Mä olin mummuni suosikki. Lapsena minua ahdisti, kun mummu antoi minulle rahaa, mutta ei veljelleni eikä saman ikäiselle serkulleni, joka oli minulle kuin sisko. Mummu vielä vannotti, että en saa kertoa kenellekään. Aikoinaan se 100 mk oli mulle tosi iso raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kyse lähinnä materiasta. Esikoislapsi saa kaikenlaista (puhutaan tuhansilla avustamisesta), vaikka on aikuinen.
Esikoisen pitäisi jakaa sisarusten kesken noin suuret summat jotka eivät enää ole enää normaalien synttärilahjojen rajoissa.
En ole noin räikeetä eriarvoisuutta missään nähnyt tai se on pidetty salassa.
Nämä on kipeitä asioita, eikä niistä hirveästi huudella.
Kiinnostaisi tietää, millainen oli äitisi lapsuus ja hänen kohtelunsa silloin? Hän voi toistaa mallia, joka tuntuu hänestä hyvältä ja turvalliselta kuin joutua kohtaamaan omat, käsittelemättömät lapsuuden aikaiset tunteensa.
Joskus voi auttaa, jos tiedostaa toisen toimintatavan perimmäiset syyt. Tilanne ei muutu toisen kohdalla mihinkään, mutta itse voi keksiä uudenlaisen tavan puhua asiasta toisen ymmärtämällä tavalla.
Äitisi tapa toimia on lyhyttnäköistä ja se kostautuu, kun hän tarvitsisi teidän kaikkiea apua vanhuudessaan.Siinä voisi, ehkä, olla yksi motivointikeino äidillesi? Uskon kuitenkin vakaaasti, että äitisi kohdalla ongelmat ovat tosi syvällä. Jos ei ole muutenkaan mikään ruudinkeksijä voi olla vaikeaa tehdä tilanteelle yhtään mitään keskustelemalla ongelmasta.
Viimeinen keino on vähentää käyntejä. Sinä haluat suojella lapsiasi epäoikeudenmukaisuudelta ja se on aivan hyvä syy jättää mummo väliin.