Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin helppoja ja mutkattomia ja toiset eivät?
11.03.2023 |
Jäin miettimään tätä, kun vietettiin hiihtolomaa kahden eri perheen kanssa peräkkäin. Ekassa oli hankalaa, ruokia mietittiin ja sitten ei kaikille maistunut ja jollekin tuli jo liian nälkä ja ulkona lapsia paleli ja sisällä oli tylsää ja vaikka mitä selviteltävää siinä parin päivän aikana. Ja sitten toisessa perheessä kaikki olivat mutkattomia ja joustavia ja ohjelmat ja menemiset saatiin sovittua helposti.
Molemmat perheet siis mukavia ja kavereitani, mutta jäin vain miettimään, että temperamentti vai mikä tämän tekee, että joillain vaan homma sujuu ja toisilla on kaikki vaikeaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä moni asia on vaikeaa, koska mies kokee asiat vaikeiksi. Jos lähdetään vaikkapa reissuun, täytyy kaikki suunnitella hirveän tarkkaan, koska muuten väännetään siitä, kenellä on nälkä, koska pysähdytään seuraavan kerran, mitä syödään ja juodaan, voiko jollain toisella olla jokin tarve, vaikkei miehellä juuri sillä hetkellä ole (nälkä, pissahätä, persus puuduksissa, väsymys tai muuten vain tarve pysähtyä).
Sain joskus hyvän todisteen tästä. Tein tietyn pitkän ajomatkan mieheni kanssa. Kaikki oli vähän hidasta ja hankalaa juuri edellä kuvatulla tavalla. Myöhemmin tein saman pitkän ajoreissun isäni kanssa: pysähdyimme juuri sopivin väliajoin, isäni huolehti tarkasti siitä, ettei ollut liian pitkiä ruokataukoja tai ajomatkat eivät venähtäneet kerralla liian pitkiksi. Ajoimme vuorotellen ja kaikki sujui todella jouhevasti. Pysähdykset olivat sopivan mittaisia. Perillä olimme normiväsyneitä, mutta ilman nälkäkiukkua tai jotain älytöntä ajan venymistä.
Johtuisiko siitä, että olette (?) lapsuutesi eläneet samassa taloudessa ja siksi teidän rytmit osuu luontevasti yksiin?
Ei tarvii olla edes mitään mäkkäriä, siitä tavallisesta kotiruuastikin voi saada erimielisyyksiä, kun se kotiruoka tehdään vähän eri tavoin eri perheissä.
Itse koen, että me ollaan niitä mutkattomia, onhan meitä pyydettykin toiste ja kolmannenkin kerran mukaan mökkilomille. Yksi tuttu pariskunta ei ole se helpoin seura, he näyttävät selkeästi, jos joku ei miellytä ja jäävät vähän muhimaan siihen harmitukseensa. Tuntuu, etä heidän kanssaan saa aina vähän olla varpaillaan , että milloin heitä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Tämä aikataulutus ja muutkin asiat olivat kerran ystäväpariskunnan kanssa lomalla iso ongelma. Minä ja mieheni emme juo alkoholia kuin vähän ja ryyppääminen ei ole meidän mielestä se loman paras juttu. Ystäväpariskunta taas päätti juoda joka ikinen päivä ja ilta ihan kunnolla, "kerranhan tässä lomalla ollaan!" -tyyliin. Ja he joivat myös, joten aamulla ei lähtö onnistunutkaan, kun nukutti ja päähän sattui. Menimme siis mieheni kanssa katsomaan nähtävyyksiä, kun tämä toinen pariskunta jäi hotelliin nukkumaan.
Pariskunnan rouva päätti sitten, että haluaa ruskettua ja niinpä hän makasi hotellin uima-altaalla monta tuntia päivässä. Mies olisi halunnut nähdä muutakin kuin uima-altaan ja lähteä meidän kanssa katselemaan paikkoja, mutta siitä rouva suuttui, joten sinne he jäivät kökkimään. Me koimme upean loman, jossa sai rentoutua, nähdä uutta ja erilaista, syödä hyvin erilaisissa paikoissa ja myös nukkua ilman alkoholin pilaamaan unta. Oli meillä onneksi muutamana iltana ihan hauskaakin yhdessä, mutta se oli eka ja vika reissu yhdessä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvii olla edes mitään mäkkäriä, siitä tavallisesta kotiruuastikin voi saada erimielisyyksiä, kun se kotiruoka tehdään vähän eri tavoin eri perheissä.
Itse koen, että me ollaan niitä mutkattomia, onhan meitä pyydettykin toiste ja kolmannenkin kerran mukaan mökkilomille. Yksi tuttu pariskunta ei ole se helpoin seura, he näyttävät selkeästi, jos joku ei miellytä ja jäävät vähän muhimaan siihen harmitukseensa. Tuntuu, etä heidän kanssaan saa aina vähän olla varpaillaan , että milloin heitä harmittaa.
Tottakai ruuasta ja sen valmistamisesta tulee nopeasti sanomista, jos tällainen asia päätetään jakaa.
Meillä se näkyi esimerkiksi miehen suvun mökillä juhannusta viettäessä aikaisemmin. Silloin sinne on joskus tullut meidän perheen lisäksi miehen kahden sisaruksen perheet ja vaikka olemme sopineet tyyliin, että juhannusaattona tekee meidän perhe ruuan, juhannuspäivänä miehen siskon perhe ja sunnuntaina miehen veljen perhe + siihen vielä karkea sopimus siitä mitä tulee ruuaksi, niin joka kerta se meni jotenkin pieleen. Meidän perhe on satsannut ruuan laatuun ja määrään, toinen perhe valmistaa toisella kädellä jotain halvinta skeidaa ja kolmas päättää lähteä pois ennen kuin heidän vuoronsa edes tulee.
Onneksi nämä suvun yhteiset juhannukset ovat nyt toistaiseksi historiaa, sillä me irtauduimme niistä hankkimalla oman mökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä moni asia on vaikeaa, koska mies kokee asiat vaikeiksi. Jos lähdetään vaikkapa reissuun, täytyy kaikki suunnitella hirveän tarkkaan, koska muuten väännetään siitä, kenellä on nälkä, koska pysähdytään seuraavan kerran, mitä syödään ja juodaan, voiko jollain toisella olla jokin tarve, vaikkei miehellä juuri sillä hetkellä ole (nälkä, pissahätä, persus puuduksissa, väsymys tai muuten vain tarve pysähtyä).
Sain joskus hyvän todisteen tästä. Tein tietyn pitkän ajomatkan mieheni kanssa. Kaikki oli vähän hidasta ja hankalaa juuri edellä kuvatulla tavalla. Myöhemmin tein saman pitkän ajoreissun isäni kanssa: pysähdyimme juuri sopivin väliajoin, isäni huolehti tarkasti siitä, ettei ollut liian pitkiä ruokataukoja tai ajomatkat eivät venähtäneet kerralla liian pitkiksi. Ajoimme vuorotellen ja kaikki sujui todella jouhevasti. Pysähdykset olivat sopivan mittaisia. Perillä olimme normiväsyneitä, mutta ilman nälkäkiukkua tai jotain älytöntä ajan venymistä.
Johtuisiko siitä, että olette (?) lapsuutesi eläneet samassa taloudessa ja siksi teidän rytmit osuu luontevasti yksiin?
Voi olla. En myöskään koskaan riitele isäni kanssa, en riidellyt edes teininä. Äidin kanssa sen sijaan oli vääntöä, ja nykyään miehen kanssa monista jutuista.
Helpoilla ja mutkattomilla on itsetunto kohdillaan ja ego oikean kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin tällä nyt kaikkea, en vain ruokaa. Että osaavat olla eikä kukaan lähde sooloilemaan ja toisaalta kukaan ei istu tuppisuunakaan, mielipiteitä ja elämänkokemusta ym on, eli ovat hyvää seuraa, mutta eivät ole hankalia.
Mä luulen, että tuo hyvä seura riippuu tosi paljon siitä, kuka arvioi. Mä olisin varmaan se tuppisuu. Yhteiset reissut onnistuu mulla parhaiten sellaisten kanssa, jotka osaa mennä välillä omia menojaan ja välillä olla yhdessä. Jatkuvasti puhuviin hölöttäjiin väsyn.
Täällä toinen tuppisuu ja sen lisäksi vielä tyyppi, joka ei halua kuunnella edes musiikkia kaiken aikaa. Tiedän, että nämä asiat eivät miellytä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Meille sopii sellainen reissu, jossa ei tartte hirveästi miettiä mitään. Sellainen, että yövytään hyvässä hotellissa ja mennään hotellin ravintolaan syömään. Ja ettei aktiviteetteja ole liikaa, niin että koko loma menisi kelloa kytätessä ja seuraavaan ohjelmaan valmistautuessa.
Joku asuntoautomatkailu ois meille vihonviimeinen, tai sellainen metsäreissu laavuineen ja nokipannukahveineen. Liikaa kaikkea, mikä voi mennä ihan vikaan, kun tyyliin eksyminen tai hyttyset vois pilata koko reissun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpoilla ja mutkattomilla on itsetunto kohdillaan ja ego oikean kokoinen.
Helpot ja mutkattomat voivat olla myös perässähiihtäjiä, joilla ei ole oikeasti mitään omaa mielipidettä mistään asiasta. Sellaisia on aika paljon.
Joskus sellaiset ovat jälkeenpäin myös pahimpia valittajia.
Vierailija kirjoitti:
Oman suvun 2 sisarusperhettä. Toisessa onnistuu kaikki, asiat caan hoidetaan, ei kitistä, ollaan elämäniloisia ja yleensä terveenä. Toisessa kaikki on hankalaa, valitetaan, uhriudutaan, ja kaikki on kokoajan sairaana.
Samoista vanhemmista, samat geenit, sama kasvuympäristö ja samat altistukset ja ravinto lapsena.
Altistus ei ole sama. Toinen pomottanut ja toinen joustanut. Aina!
Mietin kumpi on se hankala perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Meille sopii sellainen reissu, jossa ei tartte hirveästi miettiä mitään. Sellainen, että yövytään hyvässä hotellissa ja mennään hotellin ravintolaan syömään. Ja ettei aktiviteetteja ole liikaa, niin että koko loma menisi kelloa kytätessä ja seuraavaan ohjelmaan valmistautuessa.
Joku asuntoautomatkailu ois meille vihonviimeinen, tai sellainen metsäreissu laavuineen ja nokipannukahveineen. Liikaa kaikkea, mikä voi mennä ihan vikaan, kun tyyliin eksyminen tai hyttyset vois pilata koko reissun.
No ei kai nuo sun mainitsemat vihonviimeiset vaihtoehdot lisää mietintää mitenkään. Ainakaan jos handlaa ne jutut. Teltan kanssa esim. on tosi rentoa, ei tarvii miettiä, missä nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Tämä aikataulutus ja muutkin asiat olivat kerran ystäväpariskunnan kanssa lomalla iso ongelma. Minä ja mieheni emme juo alkoholia kuin vähän ja ryyppääminen ei ole meidän mielestä se loman paras juttu. Ystäväpariskunta taas päätti juoda joka ikinen päivä ja ilta ihan kunnolla, "kerranhan tässä lomalla ollaan!" -tyyliin. Ja he joivat myös, joten aamulla ei lähtö onnistunutkaan, kun nukutti ja päähän sattui. Menimme siis mieheni kanssa katsomaan nähtävyyksiä, kun tämä toinen pariskunta jäi hotelliin nukkumaan.
Pariskunnan rouva päätti sitten, että haluaa ruskettua ja niinpä hän makasi hotellin uima-altaalla monta tuntia päivässä. Mies olisi halunnut nähdä muutakin kuin uima-altaan ja lähteä meidän kanssa katselemaan paikkoja, mutta siitä rouva suuttui, joten sinne he jäivät kökkimään. Me koimme upean loman, jossa sai rentoutua, nähdä uutta ja erilaista, syödä hyvin erilaisissa paikoissa ja myös nukkua ilman alkoholin pilaamaan unta. Oli meillä onneksi muutamana iltana ihan hauskaakin yhdessä, mutta se oli eka ja vika reissu yhdessä heidän kanssaan.
Ehkä hekin kokivat upean loman, hyvin ruskettuneina ja hyvin juoneina.
Tosiaan kannattaa reissata seurassa missä aktiviteettimieltymykset kohtaavat tai ainakin ilman turhia pahastumisia antaa toisten tehdä toista ja tekee itse toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Meille sopii sellainen reissu, jossa ei tartte hirveästi miettiä mitään. Sellainen, että yövytään hyvässä hotellissa ja mennään hotellin ravintolaan syömään. Ja ettei aktiviteetteja ole liikaa, niin että koko loma menisi kelloa kytätessä ja seuraavaan ohjelmaan valmistautuessa.
Joku asuntoautomatkailu ois meille vihonviimeinen, tai sellainen metsäreissu laavuineen ja nokipannukahveineen. Liikaa kaikkea, mikä voi mennä ihan vikaan, kun tyyliin eksyminen tai hyttyset vois pilata koko reissun.
Se on hyvä tietää mikä on itselle huono ja ikävä, niin sitten osaa sanoa että ei lähde.
Minulle ja meidän perheelle taas vaellusreissut ovat niitä parhaita, eli 10-20 km vaellusta ainakin kauniissa maisemassa, ruuan laittamista nuotiolla, nukkuminen teltassa tai vaikka riippumatossa, oikea säänmukainen varustus ja reitti, jossa ei voi eksyä, kun osaa lukea kompassia.
Viime kesänä olimme viimeksi vaeltamassa koko perheen voimin. En ikinä ottaisi sinne mukaan jotain märisevää ystäväperhettä, joka ei osaisi pukeutua oikein, joka pelkäisi hyttysiä, ei jaksaisi kävellä kuin muutaman kilometrin ja jolle pitäisi olla ravintolatasoiset ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Tämä aikataulutus ja muutkin asiat olivat kerran ystäväpariskunnan kanssa lomalla iso ongelma. Minä ja mieheni emme juo alkoholia kuin vähän ja ryyppääminen ei ole meidän mielestä se loman paras juttu. Ystäväpariskunta taas päätti juoda joka ikinen päivä ja ilta ihan kunnolla, "kerranhan tässä lomalla ollaan!" -tyyliin. Ja he joivat myös, joten aamulla ei lähtö onnistunutkaan, kun nukutti ja päähän sattui. Menimme siis mieheni kanssa katsomaan nähtävyyksiä, kun tämä toinen pariskunta jäi hotelliin nukkumaan.
Pariskunnan rouva päätti sitten, että haluaa ruskettua ja niinpä hän makasi hotellin uima-altaalla monta tuntia päivässä. Mies olisi halunnut nähdä muutakin kuin uima-altaan ja lähteä meidän kanssa katselemaan paikkoja, mutta siitä rouva suuttui, joten sinne he jäivät kökkimään. Me koimme upean loman, jossa sai rentoutua, nähdä uutta ja erilaista, syödä hyvin erilaisissa paikoissa ja myös nukkua ilman alkoholin pilaamaan unta. Oli meillä onneksi muutamana iltana ihan hauskaakin yhdessä, mutta se oli eka ja vika reissu yhdessä heidän kanssaan.
Ehkä hekin kokivat upean loman, hyvin ruskettuneina ja hyvin juoneina.
Tosiaan kannattaa reissata seurassa missä aktiviteettimieltymykset kohtaavat tai ainakin ilman turhia pahastumisia antaa toisten tehdä toista ja tekee itse toista.
Mies ei kokenut hyvää lomaa ainakaan, rouvan taas ei kannattaisi maksaa niin isoa summaa epäterveellisesti rusketuksesta ja alkoholista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Tämä aikataulutus ja muutkin asiat olivat kerran ystäväpariskunnan kanssa lomalla iso ongelma. Minä ja mieheni emme juo alkoholia kuin vähän ja ryyppääminen ei ole meidän mielestä se loman paras juttu. Ystäväpariskunta taas päätti juoda joka ikinen päivä ja ilta ihan kunnolla, "kerranhan tässä lomalla ollaan!" -tyyliin. Ja he joivat myös, joten aamulla ei lähtö onnistunutkaan, kun nukutti ja päähän sattui. Menimme siis mieheni kanssa katsomaan nähtävyyksiä, kun tämä toinen pariskunta jäi hotelliin nukkumaan.
Pariskunnan rouva päätti sitten, että haluaa ruskettua ja niinpä hän makasi hotellin uima-altaalla monta tuntia päivässä. Mies olisi halunnut nähdä muutakin kuin uima-altaan ja lähteä meidän kanssa katselemaan paikkoja, mutta siitä rouva suuttui, joten sinne he jäivät kökkimään. Me koimme upean loman, jossa sai rentoutua, nähdä uutta ja erilaista, syödä hyvin erilaisissa paikoissa ja myös nukkua ilman alkoholin pilaamaan unta. Oli meillä onneksi muutamana iltana ihan hauskaakin yhdessä, mutta se oli eka ja vika reissu yhdessä heidän kanssaan.
Ehkä hekin kokivat upean loman, hyvin ruskettuneina ja hyvin juoneina.
Tosiaan kannattaa reissata seurassa missä aktiviteettimieltymykset kohtaavat tai ainakin ilman turhia pahastumisia antaa toisten tehdä toista ja tekee itse toista.
Mies ei kokenut hyvää lomaa ainakaan, rouvan taas ei kannattaisi maksaa niin isoa summaa epäterveellisesti rusketuksesta ja alkoholista.
Ei ole joustavan ihmisen merkki katsella nenänvartta pitkin toisten valintoja. Jos hän nautti alkoholista ja rusketuksesta, se oli hälle kivaa, paheksutpa sinä sitä miten paljon vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Meille sopii sellainen reissu, jossa ei tartte hirveästi miettiä mitään. Sellainen, että yövytään hyvässä hotellissa ja mennään hotellin ravintolaan syömään. Ja ettei aktiviteetteja ole liikaa, niin että koko loma menisi kelloa kytätessä ja seuraavaan ohjelmaan valmistautuessa.
Joku asuntoautomatkailu ois meille vihonviimeinen, tai sellainen metsäreissu laavuineen ja nokipannukahveineen. Liikaa kaikkea, mikä voi mennä ihan vikaan, kun tyyliin eksyminen tai hyttyset vois pilata koko reissun.
Tässäkin huomaa, miten erilaisia ihmisiä meitä on.
Olen joutunut aikoinaan tekemään liikaa työmatkoja ja niissä yöpymiset ovat olleet aina persoonattomissa, mutta ihan hyvissä hotelleissa. Ruokailut ovat tapahtuneet lähinnä ravintoloissa. Oli tylsää ja mälsää, onneksi ei tarvitse enää ikinä tehdä sellaista.
Asuntoautoreissut ovat olleet tosi rentoja ja mukavia, esimerkiksi Norjassa, Virossa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa. Olemme tehneet ainakin yhden päivän ruuista itse autossa ja ainekset olemme ostaneet paikallisista kaupoista ja toreilta. Yöksi olemme jääneet sinne missä näyttää kivalta ja Norjassakin yövyimme ties missä vuoristoissa huoletta ja vapaina.
Nuorempana harrastimme enemmän vaellusta ja yöpymistä luonnossa, mutta oikeastaan sitä vois alkaa taas harrastamaan enemmän, kun lapsetkin jaksavat kävellä ja kantaa reppunsa ihan pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Meille sopii sellainen reissu, jossa ei tartte hirveästi miettiä mitään. Sellainen, että yövytään hyvässä hotellissa ja mennään hotellin ravintolaan syömään. Ja ettei aktiviteetteja ole liikaa, niin että koko loma menisi kelloa kytätessä ja seuraavaan ohjelmaan valmistautuessa.
Joku asuntoautomatkailu ois meille vihonviimeinen, tai sellainen metsäreissu laavuineen ja nokipannukahveineen. Liikaa kaikkea, mikä voi mennä ihan vikaan, kun tyyliin eksyminen tai hyttyset vois pilata koko reissun.
No ei kai nuo sun mainitsemat vihonviimeiset vaihtoehdot lisää mietintää mitenkään. Ainakaan jos handlaa ne jutut. Teltan kanssa esim. on tosi rentoa, ei tarvii miettiä, missä nukkuu.
Sitten se on enemmänkin luonne- ja mukavuuskysymys. Meidän lomissa siis helppous tarkoittaa sitä, ettei tarvitse kauheasti tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Ei, en valita, mutta en vain jaksa olla seurallinen koko aikaa ja samanlaisia ovat tosiaan muutkin perheessäni, eli mies ja teinit.
Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta tykkäämme syödä aika terveellisesti, mikään mäkkärisapuska ei siis innosta joka päivä. Kahden perheenjäsenen ruoka-aineallergiat pitää myös huomioida aika tarkasti tai voi tulla isoja ongelmia. Tämän asian monet haluavat valitettavasti unohtaa.
Yksi juttu reissuissa on ollut myös se, että tykkään lähteä jo aamusta liikenteeseen, eli jos toisen porukan tyypit kömpivät liikkeelle vasta puolilta päivin tai iltapäivän puolella, niin yhteisiä reissuja on hankala suunnitella.
Tämä aikataulutus ja muutkin asiat olivat kerran ystäväpariskunnan kanssa lomalla iso ongelma. Minä ja mieheni emme juo alkoholia kuin vähän ja ryyppääminen ei ole meidän mielestä se loman paras juttu. Ystäväpariskunta taas päätti juoda joka ikinen päivä ja ilta ihan kunnolla, "kerranhan tässä lomalla ollaan!" -tyyliin. Ja he joivat myös, joten aamulla ei lähtö onnistunutkaan, kun nukutti ja päähän sattui. Menimme siis mieheni kanssa katsomaan nähtävyyksiä, kun tämä toinen pariskunta jäi hotelliin nukkumaan.
Pariskunnan rouva päätti sitten, että haluaa ruskettua ja niinpä hän makasi hotellin uima-altaalla monta tuntia päivässä. Mies olisi halunnut nähdä muutakin kuin uima-altaan ja lähteä meidän kanssa katselemaan paikkoja, mutta siitä rouva suuttui, joten sinne he jäivät kökkimään. Me koimme upean loman, jossa sai rentoutua, nähdä uutta ja erilaista, syödä hyvin erilaisissa paikoissa ja myös nukkua ilman alkoholin pilaamaan unta. Oli meillä onneksi muutamana iltana ihan hauskaakin yhdessä, mutta se oli eka ja vika reissu yhdessä heidän kanssaan.
Ehkä hekin kokivat upean loman, hyvin ruskettuneina ja hyvin juoneina.
Tosiaan kannattaa reissata seurassa missä aktiviteettimieltymykset kohtaavat tai ainakin ilman turhia pahastumisia antaa toisten tehdä toista ja tekee itse toista.
Mies ei kokenut hyvää lomaa ainakaan, rouvan taas ei kannattaisi maksaa niin isoa summaa epäterveellisesti rusketuksesta ja alkoholista.
Ei ole joustavan ihmisen merkki katsella nenänvartta pitkin toisten valintoja. Jos hän nautti alkoholista ja rusketuksesta, se oli hälle kivaa, paheksutpa sinä sitä miten paljon vain.
Jep, emme enää matkustelekaan yhdessä. Opimme kerrasta, että heidän tapansa pämpätä ja möllöttää vain hotellilla ei ole meidän juttumme. Valitsemme seuramme viisaammin.
Niin, toiset ovat joustavampia kuin toiset. Yksi nillittäjä saa helposti tuin kireyden tarttumaan muihinkin ja sitten kaikki alkaa tuntumaan vaikealta. Esim. mökkeily siskoni perheen kanssa on toisaalta oikein mukavaa, mutta kaikki se pilkuntarkka suunnittelu sekä suunnitelmista ja aikatauluista kiinni pitäminen loma-aikaankin on ihan älytöntä.