Miksi jotkut ihmiset ovat niin helppoja ja mutkattomia ja toiset eivät?
Jäin miettimään tätä, kun vietettiin hiihtolomaa kahden eri perheen kanssa peräkkäin. Ekassa oli hankalaa, ruokia mietittiin ja sitten ei kaikille maistunut ja jollekin tuli jo liian nälkä ja ulkona lapsia paleli ja sisällä oli tylsää ja vaikka mitä selviteltävää siinä parin päivän aikana. Ja sitten toisessa perheessä kaikki olivat mutkattomia ja joustavia ja ohjelmat ja menemiset saatiin sovittua helposti.
Molemmat perheet siis mukavia ja kavereitani, mutta jäin vain miettimään, että temperamentti vai mikä tämän tekee, että joillain vaan homma sujuu ja toisilla on kaikki vaikeaa.
Kommentit (64)
Tarkoitin tällä nyt kaikkea, en vain ruokaa. Että osaavat olla eikä kukaan lähde sooloilemaan ja toisaalta kukaan ei istu tuppisuunakaan, mielipiteitä ja elämänkokemusta ym on, eli ovat hyvää seuraa, mutta eivät ole hankalia.
Kai se on perusluonne. Töissäkin huomaa, miten helppoa on työskennellä joidenkin kanssa, mutta joillekin kaikki on niin vaikeaa.
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
Ihmiset vaan ovat erilaisia. Toiset ovat todella energiasyöppöjä, tätä mietin, että eivätkö itse tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on perusluonne. Töissäkin huomaa, miten helppoa on työskennellä joidenkin kanssa, mutta joillekin kaikki on niin vaikeaa.
Joku pitää sinuakin hankalana.
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
Löytyi se ap:n mainitsema toisen perheen edustaja. ^
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaan ovat erilaisia. Toiset ovat todella energiasyöppöjä, tätä mietin, että eivätkö itse tajua sitä.
Veikkaan, että juuri ap on se energiasyöppö ja hankala tyyppi, joka haluaa päättää kaikesta ja jonka pillin mukaan pitäisi kaikkien tanssia.
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
No sinä et ainakaan kuulu näihin mutkattomiin luonteisiin, vaan vaikutat juuri sellaiselta perusvalittajalta.
Oman suvun 2 sisarusperhettä. Toisessa onnistuu kaikki, asiat caan hoidetaan, ei kitistä, ollaan elämäniloisia ja yleensä terveenä. Toisessa kaikki on hankalaa, valitetaan, uhriudutaan, ja kaikki on kokoajan sairaana.
Samoista vanhemmista, samat geenit, sama kasvuympäristö ja samat altistukset ja ravinto lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin tällä nyt kaikkea, en vain ruokaa. Että osaavat olla eikä kukaan lähde sooloilemaan ja toisaalta kukaan ei istu tuppisuunakaan, mielipiteitä ja elämänkokemusta ym on, eli ovat hyvää seuraa, mutta eivät ole hankalia.
Mä luulen, että tuo hyvä seura riippuu tosi paljon siitä, kuka arvioi. Mä olisin varmaan se tuppisuu. Yhteiset reissut onnistuu mulla parhaiten sellaisten kanssa, jotka osaa mennä välillä omia menojaan ja välillä olla yhdessä. Jatkuvasti puhuviin hölöttäjiin väsyn.
Hyvä kysymys. Kun sit taas olen törmännyt siihenkin sujuvaan ja suitsaitsukkelaan, joka ei ole leppoisa.
Perhedynamiikka natsaa joillakin hyvin reissussa. Kotioloissa joku voi hyvinkin dominoida ja määrätä tahdin. Lomalla ollaan rennommin ja se ehkä heijastuu myös lapsiin. Tässä yksi selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ätäs teidän perhe, mihin kategoriaan se kuuluu? Vai onko teidän perhe se, joka haluaa määrätä tahdin, sapuskat, sapuska-ajat, menemiset, tulemiset ja ihan kaikki? Ja kun toinen perhe ei ollutkaan teidän kanssa samaa mieltä, olivat he hankalia? Toinen perhe sitten taas nöyristeli ja suostui kaikkeen, niin he olivat hyviä tyyppejä?
Luultavasti.
Minäben lähde enää ikinä tuollaisille yhteisreissuille muiden kanssa kuin oman perheen. Olemme olleet aikaa ennen lapsia ja perheellisinä muutamien ystävien ja ystäväperheiden kanssa reissuissa ja päätyneet aina siihen, että kaikille helpompi, kun olemme vain osan aikaa päivästä yhdessä ja muuten menemme ja tulemme niin kuin itselle sopii. Eli emme mene mihinkään samoihin mökkeihin, vaan molemmille perheille omansa, omat sapuskat pääosin ja sitten katsotaan päiväohjelmat lähempänä. Niin homma sujuu hyvin ja olemme kavereita vielä jälkeenkin.
Löytyi se ap:n mainitsema toisen perheen edustaja. ^
No enpä tiedä, mutta en oikein jaksa muiden päsmäröintiä. Oma perhe on kuitenkin aina se paras matkaseura ja meillä on oikein mukavia reissuja.
Olemme koko perhe aika introverttejä tyyppejä ja en todellakaan jaksa muiden seuraa koko valveillaoloaikana. Muutama tunti päivässä menee vielä ihan kivasti, mutta sitten alkaa seurallisuus riittämään ja pää kaipaa hiljaisuutta.
Meitä introverttejä on paljon, mutta ekstrovertit eivät oikein ymmärrä tätä. Ehkä olemme hankalia sen takia jonkun mielestä.
Jotkut on vaan luonteeltaan liiankin pedanttisia nillittäjiä. Toki jos lasten kanssa ollaan liikkeellä, täytyy joku roti olla mutta tietty joustavuus on mielestäni viisasta ja miellyttävää. Toisten täytyy aina nostaa mekkala ja saada tahtonsa läpi joka asiassa.
Kai se vaan on luonne- ja elämänasennekysymys. Toiset vääntää ja veivaa kaikesta pienimmästäkin, ja toiset osaa joustaa ja tehdä yhteisen hyvän eteen kompromisseja, eikä maailma kaadu mitättömyyksiin, kuten ns. väärään ravintolavalintaan. Toiset vaan osaa suhteuttaa asiat oikeisiin mittoihin, eikä luo stressiä itselleen tai muille.
Lisäksi täytyy huomauttaa, että toisin kuin vihjaillaan, kyllä niillä joustavilla ja leppoisillakin on mielipiteensä ja aktiivinen tapa ehdottaa tekemisiä; se vaan tehdään hyvässä rakentavassa hengessä.
Meillä moni asia on vaikeaa, koska mies kokee asiat vaikeiksi. Jos lähdetään vaikkapa reissuun, täytyy kaikki suunnitella hirveän tarkkaan, koska muuten väännetään siitä, kenellä on nälkä, koska pysähdytään seuraavan kerran, mitä syödään ja juodaan, voiko jollain toisella olla jokin tarve, vaikkei miehellä juuri sillä hetkellä ole (nälkä, pissahätä, persus puuduksissa, väsymys tai muuten vain tarve pysähtyä).
Sain joskus hyvän todisteen tästä. Tein tietyn pitkän ajomatkan mieheni kanssa. Kaikki oli vähän hidasta ja hankalaa juuri edellä kuvatulla tavalla. Myöhemmin tein saman pitkän ajoreissun isäni kanssa: pysähdyimme juuri sopivin väliajoin, isäni huolehti tarkasti siitä, ettei ollut liian pitkiä ruokataukoja tai ajomatkat eivät venähtäneet kerralla liian pitkiksi. Ajoimme vuorotellen ja kaikki sujui todella jouhevasti. Pysähdykset olivat sopivan mittaisia. Perillä olimme normiväsyneitä, mutta ilman nälkäkiukkua tai jotain älytöntä ajan venymistä.
Se on se kemia, joku toinen voi kokea sinulle helpon ihmisen vaikeana.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on perusluonne. Töissäkin huomaa, miten helppoa on työskennellä joidenkin kanssa, mutta joillekin kaikki on niin vaikeaa.
jep ja kun joidenkin perusluonteeseen kuuluu vielä kaikessa ihan kaikessa vastavirtaan vänkääminen, niin se on hirveän hauskaa yhteishengen kannalta. Pitäisi osata höllätä pipoa että nyt ollaan töissä ja saadaan työt sujumaan, eikä että tämä on henkilökohtainen areenani yrittää päteä ihan koko ajan.
Ei se ihan noinkaan mene. Joillekin kelpaa kaikki, mitä tarjotaan, mutta muu onkin vaikeaa, ihmissuhteet varsinkin.