Ero sen takia, että saisi joskus levätä ilman lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tilaa itsellesi all inclusive loma Kap Verdelle, sinne siksi että siellä ei oikeasti voi tehdä muuta kuin levätä, tosin vaatimus on että pitää kalaruuasta se ja aurinko ovat siellä hyviä. Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin ero ja ehkä puoliso huomaa mitä teet perheen eteen.

AINOA järkevä ehdotus.

Siihen riittää toki myös että menet työväenopiston kurssille. Niin mun mutsi teki kun oltiin pieniä. Isä sai kerran viikossa helahoidon vastuulleen. Eipä ukko nalkuttanut enää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muitakin keinoja lepäämiseen täytyy voida keksiä kuin ero. Erossa menee lasten koti, tulevien mahdollisten lastenlasten mummola jne. Voihan sitä vaikka ottaa asumuseron, jossa hankitaan vaikka toinen asunto lepäämistä varten, mutta ei pureta parisuhdetta kuitenkaan.

Voi herranjestas teidän juttuja! Järjetöntä miettiä jotain mummolaa, kun lapset ovat päiväkoti-iässä... Ja sitäpaitsi lastenlasten mummola on se, jossa mummo sattuu asumaan silloin, kun lapsenlapset ovat pieniä - eivät ne lapsenlapset koe, että "mummola meni", jos mummo ei enää asu samassa asunnossa kuin 30 vuotta aikaisemmin. Ja eikö mummola tuon sinun logiikkasi mukaan mene myös, jos lastenlasten isovanhemmat vaihtavat asuntoa vaikka omien lastensa muutettua pois kotoa? Lastenlasten syntymään voi silloin olla vielä yli 10 vuotta aikaa, mutta pitäisikö kaikkien sitten surra, että "tulevien lastenlasten mummola menee", jos iäkäs pariskunta haluaa vaikka muuttaa pienempään asuntoon omien lastens akasvettua aikuisiksi?

Samaa mieltä. Mikä tahansa peruste ja selitys aina on järkevä syy erota.

Lapset saavat uusia turvallisia aikuisia elämään sekä hyötyliikuntaa kahden kodin välisissä matkoissa aina kun eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Ero on ratkaisu kaikkiin asioihin. Vain eroamalla saa onnen. Mitä enemmän elämässä on tunnetta, kihelmöivää jännitystä sekä draamaa niin sen parempi.

Muistaakaa ihmiset erota enemmän!!!

Kyllä lapset aina sopeutuu.

Aikuisenmuotoinen lapsi puhuu

Ehkä ero toisi enemmän omaa aikaa, mutta se myös kiristäisi taloutta ja lisäisi riskiä siihen, että lapsista tulisi entistä vaativampia ( oireilisivat eroa). Siihen päälle väännöt eksän kanssa, niin olisko tuo nyt sitten kuitenkaan helpompaa kuin nyt, jos teillä ei mitään isompia ongelmia ole?

Miehen mieslapseus saattaa tulla esille vasta lapsen syntymän jälkeen. Innolla odotetaan lasta, tehdään hankintoja, maalaillaan tulevaa isyyttä, mutta kun lapsi syntyy, niin ääni muuttuu kellossa. Sen sijaan, että osallistutaan siihen lapsen arkeen, niin pakoillaan mahdollisimman paljon omien menojen parissa. Sitten erotaan, kun vaimon ulkonäkökin kärsi raskaudesta ja synnytyksestä, otetaan uusi naisystävä, ja toistetaan sama kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset, olkaa aikuisia. Älkää itsekyytenne vuoksi aiheuttako lapsillenne tuskaa.

Jos toinen perheen aikuisista on väsynyt, asiasta täytyy jutella puolison kanssa. Tunti tai kaksi vapaata illassa piristää jo kummasti. Käy lenkillä, kirjastossa tai vaikka elokuvissa. Perheellisellä ei voi kuitenkaan jatkuvasti olla omia menoja.

Kun lapset ovat pieniä, omat vapaa-ajan haaveet täytyy haudata muutamiksi vuosiksi, jos ei sitten satu olemaan mummoloita tms lähettyvillä. Kun lapset kasvavat, oma aika lisääntyy taas. Lapset ovat pieniä vain hetken aikaa.

Aikuisuutta on ajatella ensin omia vaihtuvia tunteitaan. Ei ihmistä voi omistaa ja kahlita ydinperhehelvettiin. Vain riuhtaisemalla itsensä irti uuden rakkausihmisen avulla voi saada onnen. Lapset saavat eroamisesta arvokasta kokemusta että voivat itsekin aikuisena erota kun siltä tuntuu. Elämä on hetki eikä huomisesta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on ratkaisu kaikkiin asioihin. Vain eroamalla saa onnen. Mitä enemmän elämässä on tunnetta, kihelmöivää jännitystä sekä draamaa niin sen parempi.

Muistaakaa ihmiset erota enemmän!!!

Kyllä lapset aina sopeutuu.

Aikuisenmuotoinen lapsi puhuu

Ehkä oli sarkasmia

Jos mahdollista, ota muutama lomapäivä siten, että mies on töissä ja lapset hoidossa. Itse tiedät, ottaisitko ne peräkkäin vai silloin tällöin yksittäisen arkivapaan. Silloin saat olla yksin kotona ja tehdä haluamasi asioita. Edellyttää, että mies suostuu silti viemään ja hakemaan lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä maailman typerin idea, mutta olen miettinyt sitä joskus itsekin.

Ota muutama lomapäivä että saat levät kotona yksin? Sitten miehen kanssa vakava keskustelu sinun väsymyksestäsi ja työnjaosta. Eli nyt miehellä on "omaa aikaa" joka päivä sen jälkeen kun sinä tulet töistä? Ja mies perustelee tätä sillä, että hän on työmatkasi ajan huolehtinut lapsista? Ei mene reilusti näin. Lapsien hoitoa ei jaeta tasan minuuttimittarilla. Kummallekin vanhemmalle kuuluu vapaa-aikaa.

Sopikaa, että kummallakin on esim. yksi tietty ilta viikosta "omaa aikaa". Arki-iltaisin pikkulapsiperheessä ei ole realistista, että muu perhe poistuisi paikalta että sinä saisit jäädä kotiin harrastaaksesi yksin. Mene sinä vaikka kirjan kanssa kivaan kahvilaan/kirjastoon/uimahalliin/kävelylle/ystävälle kylään. Tai korvatulppien kanssa (lukolliseen) makuuhuoneeseen päiväunille. Joskus viikonloppuisin voisit ehdottaa, että mies veisi lapset vaikka HopLopiin ja sinä jäisit kotiin (ja sama tarvittaessa toiste päin).

Jos on tuollaisia ajatuksia, niitä voisi hyvin lähteä käsittelemään perheneuvolassa. Uupumus synnyttää ikäviä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on ratkaisu kaikkiin asioihin. Vain eroamalla saa onnen. Mitä enemmän elämässä on tunnetta, kihelmöivää jännitystä sekä draamaa niin sen parempi.

Muistaakaa ihmiset erota enemmän!!!

Kyllä lapset aina sopeutuu.

Aikuisenmuotoinen lapsi puhuu

Ehkä oli sarkasmia

Saattaa olla koska jos ei ole niin on aika mieleltään vajaan ja keskenkasvuisen puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Kuntosaleilla on lapsiparkkeja ja siinä saa mukavasti omaa aikaa.

Minkä ongelman tämä ratkaisi-ei mitään.

Parisuhteessa väkivaltaa ei saa sietää. Se on myrkkyä koko perheelle. Väkivaltaisesta puolisosta pitää erota.

Tylsyyttä puolestaan pitää osata sietää. Jos ei vielä osaa, täytyy opetella. Elämässä on aina myös tylsyyttä. Perhe-elämä on välillä tosi tylsää.

Suorituskeskeisyydestä kannattaa yrittää päästä eroon. Perheen perusasiat ja rutiinit täyttyy huolehtia, mutta muuta ei sitten tarvitsekaan suorittaa. Kannattaa ottaa lapset mukaan omaan arkeen. Ei lapsia tarvitse jatkuvasti kouluttaa, kehittää ja viihdyttää. Tavallinen riittää.

Oman liiallisen mukavuudenhalun kannattaa unohtaa silloin, kun lapset ovat pieniä. Vaikka illalla olisi kivaa valvoa somen ja elokuvien seurassa, kannattaa usein mennä varhain nukkumaan, niin jaksaa sitten paremmin arkea.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku puhui "mieslapsista". Jos puoliso on ns. aikuinen kakara, eikö sen huomaa jo ennen lasten tekemistä? Kai kakaramaisuus näkyy aika nopeasti ihmisestä läpi?

Näkyyhän se, mutta eipä sitä välttämättä tajua, jos kummatkin on vähän kakaroita vielä. Lapsen saannin myötä kaikki lapselliset typeryydet ja haihattelut yleensä jää pois, koska vastuu on niin valtava. Kaikki eivät kuitenkaan pysy tahdissa valitettavasti. Ei ole kykyä tai halua, vastuunottaminen pelottaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut 8 vuotta sitten ja meillä yhteishuoltajuus. Lapset ovat 50/50. Kyllä - lapsivapailla viikoilla voin tehdä mitä vain. Olen levännyt, stressi on kadonnut ja elämä vapaampaa. MUTTA en koe itseni kokonaiseksi äidiksi. En pääse osallistumaan kaikkiin heidän elämänvaiheisiin, jään ulkopuolelle synttäreistä (joka toinen vuosi toinen pitää toiselle), enkä saa esim kaikkia heidän muistojaan mitä tuovat koulusta tms. Lapsilla on täysin eri elämä isänsä luona, mitä en koskaan tule näkemään. En voi vaikuttaa heidän kasvatukseen siellä, sääntöihin, käytökseen etc. Itse ottaisin kyllä milloin tahansa ydinperheen elämän (jos suhde on vain onnellinen) kuin tälläisen puolikkaan lapsiperhe-elämän.

Mä mietin että pitäisikö tyytyä puolikkaaseen lapsiperhe-elämään kun miehen valinnasta olen tällä hetkellä yksin lasten kanssa 90% vapaa-ajasta ja loput 10% täytyy olla miehen ja lasten kanssa. Ei ole varsinaisesti mikään mieslapsi, mutta rento ja hauska mies päätti alkaa megamenestyväksi yrittäjäksi, jonka kaikki aika menee tärkeämpien asioiden parissa eikä siitä neuvotella. Jos yrittää niin alkaa henkinen, pari kertaa fyysinen väkivalta. Oon ihan lopen kyllästynyt elämään "perhe-elämää" tän kanssa. Enkä koe, että jäisin paljosta paitsi jos en näkisi kaikkea mitä mies lasten kanssa tekee. Hän tuppaa tekemään kaikkea spesiaalia lasten kanssa jos joskus harvoin en ole paikalla. Vaikka mielestäni sellainen poissaolon hyvittäminen ei ole paras vaihtoehto, mutta ei hän jousta. Hänestä on tullut tosi kova ja joustamaton vaikka nuorena oli hauska ja rento. Sellainen 80-20 huoltajuus olisi varmaan ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mieslapseus saattaa tulla esille vasta lapsen syntymän jälkeen. Innolla odotetaan lasta, tehdään hankintoja, maalaillaan tulevaa isyyttä, mutta kun lapsi syntyy, niin ääni muuttuu kellossa. Sen sijaan, että osallistutaan siihen lapsen arkeen, niin pakoillaan mahdollisimman paljon omien menojen parissa. Sitten erotaan, kun vaimon ulkonäkökin kärsi raskaudesta ja synnytyksestä, otetaan uusi naisystävä, ja toistetaan sama kuvio.

Näin just. Tehdään asioita into piukeana niin kauan, kun se on kivaa ja mukavaa. Loppupelissä kyse on kuitenkin siitä, että tehdään asioita silloinkin, kun on univelkainen, nälkäinen, rasittunut ja vi*****tunut, eikä lyödä hanskoja tiskiin, kun ei se ny ollukkaan niin hauskaa ku luuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mieslapseus saattaa tulla esille vasta lapsen syntymän jälkeen. Innolla odotetaan lasta, tehdään hankintoja, maalaillaan tulevaa isyyttä, mutta kun lapsi syntyy, niin ääni muuttuu kellossa. Sen sijaan, että osallistutaan siihen lapsen arkeen, niin pakoillaan mahdollisimman paljon omien menojen parissa. Sitten erotaan, kun vaimon ulkonäkökin kärsi raskaudesta ja synnytyksestä, otetaan uusi naisystävä, ja toistetaan sama kuvio.

Jos naisesta tulee naarasnalkutin niin missä on sanottu ettei uutta kuplivaa rakkausihmistä voisi ottaa elämäänsä.

Naarasnalkutin. Jep. Toi on just hyvä tekosyy mieslapselle lähteä etsimään uutta kuplivaa rakkausihmistä. Rakkaus ja kuplinta kummasti loppuu, jos sen uuden kanssa saa myös lapsen. Sitten taas uutta kehiin.

Ei rakkaus ole aina pysyvää jos toinen ei täytä tarpeitani joka ikinen hetki. Silloin pitää mennä uutta rakkausihmistä kohti aina. Vain ehdoton vapaus itselle on rakkautta. Kunpa ihmiset eroaisivat enemmän ja useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mieslapseus saattaa tulla esille vasta lapsen syntymän jälkeen. Innolla odotetaan lasta, tehdään hankintoja, maalaillaan tulevaa isyyttä, mutta kun lapsi syntyy, niin ääni muuttuu kellossa. Sen sijaan, että osallistutaan siihen lapsen arkeen, niin pakoillaan mahdollisimman paljon omien menojen parissa. Sitten erotaan, kun vaimon ulkonäkökin kärsi raskaudesta ja synnytyksestä, otetaan uusi naisystävä, ja toistetaan sama kuvio.

Jos naisesta tulee naarasnalkutin niin missä on sanottu ettei uutta kuplivaa rakkausihmistä voisi ottaa elämäänsä.

Naarasnalkutin. Jep. Toi on just hyvä tekosyy mieslapselle lähteä etsimään uutta kuplivaa rakkausihmistä. Rakkaus ja kuplinta kummasti loppuu, jos sen uuden kanssa saa myös lapsen. Sitten taas uutta kehiin.

Ei rakkaus ole aina pysyvää jos toinen ei täytä tarpeitani joka ikinen hetki. Silloin pitää mennä uutta rakkausihmistä kohti aina. Vain ehdoton vapaus itselle on rakkautta. Kunpa ihmiset eroaisivat enemmän ja useammin.

Lue vähemmän wt-juttuja somesta ja kasvapa aikuiseksi.

Olen miettinyt samaa. Ei koskaan omaa lomaa, lapsivapaata viikkoa. Ja omat lapseni ovat jo isoja koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin eronneita ystäviäni, he ovat onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin. Heillä on menevä elämä, uudet poikaystävät joita aina deittailevat lapsettomilla viikoilla ja he ovat levänneitä ja hyvinvoivia. Mutta ainut mitä he käsittelevät ovat lasten suru. Lapsille ero ja vuoroviikoin kodin vaihtaminen on ollut rankkaa ja monesti joku itkee sitä kun joutuu isälle tai ei saanut olla isällään.

Että kyllä joo toisinaan kadehdin tätä kaikkea vapautta. Mutta kun katson onnellisia lapsiani en heidän takiaan ihan heppoisesti eropäätöstä tekisi.

Jep, ero on aina itsekkään vanhemman päätös. Ainut poikkeus on jos toinen vanhempi on vaarallinen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin eronneita ystäviäni, he ovat onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin. Heillä on menevä elämä, uudet poikaystävät joita aina deittailevat lapsettomilla viikoilla ja he ovat levänneitä ja hyvinvoivia. Mutta ainut mitä he käsittelevät ovat lasten suru. Lapsille ero ja vuoroviikoin kodin vaihtaminen on ollut rankkaa ja monesti joku itkee sitä kun joutuu isälle tai ei saanut olla isällään.

Että kyllä joo toisinaan kadehdin tätä kaikkea vapautta. Mutta kun katson onnellisia lapsiani en heidän takiaan ihan heppoisesti eropäätöstä tekisi.

Jep, ero on aina itsekkään vanhemman päätös. Ainut poikkeus on jos toinen vanhempi on vaarallinen lapsille.

Plaa plaa. Eroaminen on vapautta. Ydinperhe on rajoittavaa. Aina.