En ymmärrä miten joku voi ostaa suklaakevyn, ottaa pari riviä ja laittaa kaappiin. MInua tietoisuus suklaasta polttisi niin että en saisi edes unta ja syönkin koko levyn heti

Mulla on kaapissa suklaata josta olen ottanut pari riviä. On myös ylipainoa ja siitä aiheutuneita todennettuja terveysongelmia mikä motivoi kovastikin itseäni kohtuuteen.

Teidän, jotka ette pysty vastustamaan asunnosta löytyvää suklaalevyn kiusausta vaan se on ahmittava heti, on varmaan helppo ymmärtää alkoholistia.

Minulla oli aikoinaan kämppis, joka kolusi ja suurin piirtein purki koko asunnon viinanhimossaan, jos tiesi tai vaikka vaan epäili, että minulla on jotain alkoholipitoista juomaa piilossa.

Nykyään vaimo koluaa asuntoa ja etsii suklaakätköäni. Ihan turha kuvitella, että näkyville tai helppoon piiloon jätetty suklaa säilyisi.

Itse syön kerrallaan yhden tai kaksi palaa suklaata silloin tällöin, useimmiten kahvin kanssa. Konjakki pullo säilyy kaapissa pitkään.

Minäkin olen sellainen, joka syö kaikki herkut heti. Olisi aivan ihanaa olla ihminen, jolla on esim. vierasvaraa kaapissa, mutta ei se minulla toimi. Muistan jo lapsena syöneeni salaa herkkukaapista herkkuja. Yksi ison perheen lapsista olen, joten ehkä lapsena piti ahmia herkut, jottei jäänyt ilman? Hyvin perso makealle olen silti yhä, siksi ostan herkkuja vain kerran viikossa (enkä ole tästä syystä ylipainoinen).

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sellainen, joka syö kaikki herkut heti. Olisi aivan ihanaa olla ihminen, jolla on esim. vierasvaraa kaapissa, mutta ei se minulla toimi. Muistan jo lapsena syöneeni salaa herkkukaapista herkkuja. Yksi ison perheen lapsista olen, joten ehkä lapsena piti ahmia herkut, jottei jäänyt ilman? Hyvin perso makealle olen silti yhä, siksi ostan herkkuja vain kerran viikossa (enkä ole tästä syystä ylipainoinen).

Täytyy vielä lisätä, että ei mua enää aikuisena muiden perheenjäsenten herkut kiinnosta. Puolison ja lasten herkut pysyy toki koskemattomina ja yhteisesti herkuista syön heti vain oman osuuteni. Mutta niihin omiin herkkuihin ei edelleenkään löydy mitään rajoitinta.

Ei säily avattu suklaalevy täälläkään syömättä pitkään. Ostan nykyisin suklaapatukoita, niitä pystyy syömään yhden päivässä, kun ovat erillisiä paketteja.

M

Vierailija kirjoitti:

Joulun tienoilla kyläreissuilla tulee vihaiseksi kun konvehtirasiasta kehtaa ottaa vain sen yhden. Ei tyydytä herkkuhammasta sitten yhtään. Sama pätee pariin palaan suklaalevystä, suututtaa vain.. 

Kuvutelkaa että saatte eteenne annoksen lempiruokaanne joka yhden haarukallisen jälkeen viedään pois. Tai lasillisen lempiviiniänne mutta yhden huikan jälkeen sanotaan tsot tsot ja viedään lasi pois. 

Tulet vihaiseksi siitä ette kehtaa vetää naamariin enempää? Huhhuh, ite syön herkkuja vain vähän silloin tällöin ja se riittää

Onko teillä herkkujen ahmijoilla ollut karkkipäivä

Minulla ei ollut lapsena, eikä meidän lapsilla luonnollisestikaan ole ollut. Oppii luonnostaan säännöstelemään, kun ei ole opetettukaan syömään isoja määriä yhtenä päivänä.

Niin, ovatko ahmijat entisiä karkkipäiväläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ovatko ahmijat entisiä karkkipäiväläisiä?

Meidän varttuneempien suklaanahmijoiden nuoruudessa ei tunnettu karkkipäivä. Eikä niitä kyllä muutenkaan ollut usein tarjolla.

En voi mitenkään syödä koko levyä kerrallaan, mutta koko levy toki menee kevyesti pitkin päivää huomaamatta tissutellen. Samat kalorit silti. En osta suklaalevyjä kotiin.

Hyvin. En tykkää suklaasta, joten jos sitä joskus on, niin jonkun toisen tuomana. Tarjoan vieraille ja nostan takaisin kaappiin aina kun sitä jää. Toisinaan tuputan jonkun mukaankin jämät, kun ei itsellä tosiaan mene.

Sama pullan kanssa, en yhtään tykkää mistään vehnäisistä. Sitä tosin onneksi kukaan ei edes tuo.

Karkki sen sijaan kuluu mulla huomaamatta itsekseen muutama kerrallaan. Sitä ostan itsekin. En kuitenkaan silloinkaan ahmaise koko pussia kerralla, vaan laitan kaappiin ja otan sieltä kun mieli tekee. Sillä laillahan siitä on iloa paljon pidempään.

Mulla on kaiken makean kanssa sama juttu, joko tai. Joko ei syödä yhtään tai syödään se 200g kerralla. Se on sellainen pakkomielle, koska minua selvästi vain henkisesti ärsyttää tieto siitä makeasta mitä on saatavilla, enkä kykene unohtamaan sitä. En osta kotiin makeaa kuin vain sen verran mitä haluan siinä hetkessä syödä, en voi säilyttää siellä suurempia pakkauksia.

Minä olen myös sellainen ettei mitkään herkut säily yhtään, en voi ostaa keksejä vierasvaraksi sillä kun vieraita lopulta tulee, keksit on syöty. Suklaapatukoita on turha ostaa "kolme kpl vitosella" tarjouksesta ajatellen että on sitten suklaata kaapissa, vedän kaikki kolme patukkaa samana päivänä.

Tämä pätee myös ruokaan, jos teen oikein hyvää ruokaa syön normaalisti ja laitan lautasen tiskiin ja menen sitten vaikka nettiin. Kohta palaan keittiöö ja syön ruokaa lisää suoraan kattilasta.

Mun mielestä sellainen pari palaa jotain fazerin sinistä on ihan pelleilyä, toisaalta ei tee mieli syödä koko levyäkään. Ehkä vajaa puolet syön kerralla, loput saa ootella kaapissa.

Ihmiset on erilaisia. Mulle tulee mitta täyteen suklaan kanssa nopeasti, rupeaa iljettämään se sokerinen tahmaisuus hyvin pian. Liiasta sokerista tulee huono olo eikä mielihalu suklaaseen jatku, jos on normaalit energiatasot ja on syönyt tarpeeksi oikeaa ruokaa päivän aikana. Pakko myös päästä melko pian pesemään hampaat, kun hampaiden pinnalle kertyy se haiseva sammal.

Aamuisin tilanne on kyllä usein se, että jos tietää kaapissa olevan jotain namia, niin pakko mennä syömään sitä. Ei silti mene koko levyä, vaan muutama pala kahvia odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ovatko ahmijat entisiä karkkipäiväläisiä?

Minulla oli lapsena karkkipäivä, ja juuri siksi syön nykyisin makeaa vain tosi vähän kerrallaan. Lapsena oli kamalaa, kun tuntui, että karkkia sai harvoin, ja siksi sitä piti karkkipäivinä vetää kaksin käsin. Seurauksena oli aina ihan järkyttävän huono olo, joka kesti vielä seuraavankin päivän.

Mä syön vain vähän kerrallaan.

Taitaa olla pari kuukautta vanha suklaalevy kaapissa. Joulukuus ostin yhden konvehtirasian ja en kerennyt kokonaan syömään jouluun mennessä. Piti lopulta heittää pois loput. 

Mutta annas olla jos on viinaa....