Lue keskustelun säännöt.
Selkeät mielialan vaihtelut.
10.03.2023 |
Kaikki alkoi kun olin 14-15v.
> seurustelin
> erosin
> masennuin ja pohdin kuolemaa
> viiltely jne
> olin mieli maassa yli 6kk
> ykskaks eräänä päivänä kaikki olikin ihanaa.
> ystävät ihmettelivät ja kommentoivat muuttunutta mielialaani. Olin ykskaks kuin eri ihminen.
> 17v muutto muualle
> seurustelusuhde
> 20v ero
> masennuin, masennustesteissä ei silti masennusta.
> ykskaks taas kaikki oli jälleen ihanaa muutaman kk jälkeen.
> 22v taas alamäki tällä kertaa ilman selkeää syytä.
> tällöin oli niin paha olla, että menin lääkäriin.
> juttelua lääkärin kanssa, jonka lopetin seinään kun mieli taas nousi ykskaks.
> 25v. tutun kuolema
> lääkäriin ja diagnoosi traumaperäinen stressihäiriö. Avuksi juttelua, lepo ja sairasloma
> mieli parani taas, lopetin juttelun
> 27v. Masentaa ilman syytä. Stressiä on, mutta mitään suurempaa syytä ei. Kestänyt 3kk jo. Mielessä pyörii pahat ajatukset.
> En jaksa mitään. Mistään ei tule mitään.
Mistä tämä johtuu? Olenko masentunut? Onko masennus tällaista? Sinussa mielenterveyshäiriöitä.
Kommentit (45)
Miten käyttäydyt kun et ole masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulla ihmisiä joille puhua. En vain osaa jutella heille. En osaa pyytää apua.
Mielestäni aivan normaalisti kun en ole masentunut. Joskus olen kuullut sanovan että kuin olisin kasvanut vuosia silloin ku olen minä. Eli nauravainen, eloisa, aurinkoinen. Olen aina myös menossa kaikkialla. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa ja juon paljon, käyn baareissa usein silloin. Elämä tuntuu silloin todella kivalta, eikä minua stressaa mikään. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuulostaa melko normaalilta. Tuossa on yli kymmenen vuoden ajanjakso ja muutamia kertoja olet ollut masentuneella mielellä, kuitenkin ilmeisesti vain joitakin kuukausia ja joka kerta mielialasi on lopulta kohonnut.
Lähes jokaista masentuneisuuttasi on edeltänyt selkeästi tapahtuma, mikä masentaisi melkeinpä ketä tahansa. Eroja ja suruja. On normaalia olla välillä allapäin ja masentuneella mielellä. Hienoa, että olet lopulta selvinnyt.
Olet kuitenkin nyt huolissasi tämän hetkisestä olostasi. Etkö näe mitään laukaisevaa tekijää huonolle olollesi? Mitään pienempiäkään syitä? Tai kasautuneita ongelmia tai huolia? Stressiä?
Voitko puhua jollekin?
Vastasin viestiisi jo hieman edellisessä viestissä, mutta ei, en näe mitään suurta laukaisevaa tekijää. Stressiä hieman läheisestä (tämänkin oppinut sulkemaan pois) ja hieman ehkä stressiä, koska aloitin juuri opinnot ja jäin töistä pois. Mitään muuta syytä ei ole. Olen hyvässä parisuhteessa.
-Ap
Kyllä sinua jokin vaivaa. Tuota jatkunut 10 vuotta. Se ei ole normaalia. Pelkästään masentunut ei myöskään ole koko helmikuuta todella maassa ja heti maaliskuun ekana päivänä kuin Naantalin aurinko. Näin esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa tuo asiaton kommentti!
En näe ketjussa mitään asiatonta.
Täällä oli aiemmin todella törkeä viesti.
Kerroit juovasi paljon. Kokeilisitko olla kuukauden-pari ilman? Alkoholi voi vaikuttaa mielialaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroit juovasi paljon. Kokeilisitko olla kuukauden-pari ilman? Alkoholi voi vaikuttaa mielialaasi.
Olenkin nyt ollut ja aina kun minua alkaa masentaa lopetan juomisen enkä halua käydä missään. Edes ystävien kanssa.
Silloin kun olen normaali minä, juon paljon ja menen kaikkialla. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita mitenkään vähätellä tunteitasi <3 ja itsekin olen toisaalta kokenut erilaisia masennuskausia erilaisista syistä.
Kuitenkin näkisin normaalina, että ihminen kokee surulliset tapahtumat elämässä eri asteisina masennuskausina ja ajan kuluessa elämään tulee taas iloa, kun suru alkaa helpottaa?
Eihän elämä voi olla jatkuvaa iloa ja hyvää mieltä, etenkään jos on tapahtunut välillä surua tuovia tapahtumia?
Elämä ja tunteet on aaltoilua. Myrskyn jälkeen tulee poutasää?
Toki on kuitenkin hyvä käydä aina juttelemassa, jos ja kun tuntuu pahalta. On hienoa, että haet apua. Oma äitini oli kova aina hokemaan "ota ittees niskasta kiinni" enkä tarkoita kuulostaa samalta, mutta tietyllä tapaa näkisin, että sen sijaan että vaadittaisiin ja odotetaan itseltä sitä hyvää mieltä koko ajan ja ikäänkuin kielletään masentuneisuus, olisi hyvä harjoitella sietämään niitä epämukavia tunteita ja oloa myös ja ikäänkuin antaa kaikkien tunteiden tulla, olla siinä läsnä, hyväksyä ne ja aikanaan mennä ohi.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita mitenkään vähätellä tunteitasi <3 ja itsekin olen toisaalta kokenut erilaisia masennuskausia erilaisista syistä.
Kuitenkin näkisin normaalina, että ihminen kokee surulliset tapahtumat elämässä eri asteisina masennuskausina ja ajan kuluessa elämään tulee taas iloa, kun suru alkaa helpottaa?
Eihän elämä voi olla jatkuvaa iloa ja hyvää mieltä, etenkään jos on tapahtunut välillä surua tuovia tapahtumia?
Elämä ja tunteet on aaltoilua. Myrskyn jälkeen tulee poutasää?
Toki on kuitenkin hyvä käydä aina juttelemassa, jos ja kun tuntuu pahalta. On hienoa, että haet apua. Oma äitini oli kova aina hokemaan "ota ittees niskasta kiinni" enkä tarkoita kuulostaa samalta, mutta tietyllä tapaa näkisin, että sen sijaan että vaadittaisiin ja odotetaan itseltä sitä hyvää mieltä koko ajan ja ikäänkuin kielletään masentuneisuus, olisi hyvä harjoitella sietämään niitä epämukavia tunteita ja oloa myös ja ikäänkuin antaa kaikkien tunteiden tulla, olla siinä läsnä, hyväksyä ne ja aikanaan mennä ohi.
Kiitos kommentista. Ei tietenkään kuulu jatkuvasti olla iloinen. Elämässä sattuu ja tapahtuu. En vain pidä enää tätä normaalina masennuksena kun ei ole mitään syytä. Minulla ei koskaan ole aiemmin ollut tällaista oloa. Haluaisin tietää onko jokin vialla ja mikä, jotta voisin hyväksyä nämä. Läheiset myös kun ovat kiinnittäneet huomiota mielialoihini. On siis muitakin, mutta kirjoitin vain ne, joita pidän itse ns. tärkeimpinä. Täällä neuvottiin juttelemaan muille, vaan kun en osaa. Kirjoitan kyllä usein päiväkirjaa jos on oikein paha olo. Se helpottaa edes hieman. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minulla ihmisiä joille puhua. En vain osaa jutella heille. En osaa pyytää apua.
Mielestäni aivan normaalisti kun en ole masentunut. Joskus olen kuullut sanovan että kuin olisin kasvanut vuosia silloin ku olen minä. Eli nauravainen, eloisa, aurinkoinen. Olen aina myös menossa kaikkialla. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa ja juon paljon, käyn baareissa usein silloin. Elämä tuntuu silloin todella kivalta, eikä minua stressaa mikään. -Ap
On sinulla selkeitä -kausia-. Syytä niille en osaa sanoa.
Sh kirjoitti:
Bipo ja epävakaa persoonallisuus
Epävakaasta kirjoitettua:
Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. Tunnetilan muutoksia laukaisevat erityisen tyypillisesti ihmissuhteissa tapahtuvat asiat, jotka yksilö voi mieltää esimerkiksi torjunnaksi, välittämisen puutteeksi, hylkäämiseksi tms. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat usein myös hyvin sensitiivisiä ympäröiville olosuhteille. Muutokset ulkoisissa turvaa tuottavissa puitteissa voivat vaikuttaa vointiin varsin paljon. Voimakkaat tunnetilat tiivistyvät usein äärimmäisen psyykkisen tuskan ja toivottomuuden tunteiden sävyttämiksi kriiseiksi. Häiriön akuuttivaiheessa voi vaikuttaa siltä, että uusi kriisi ilmenee pian yksilön toivottua edellisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita mitenkään vähätellä tunteitasi <3 ja itsekin olen toisaalta kokenut erilaisia masennuskausia erilaisista syistä.
Kuitenkin näkisin normaalina, että ihminen kokee surulliset tapahtumat elämässä eri asteisina masennuskausina ja ajan kuluessa elämään tulee taas iloa, kun suru alkaa helpottaa?
Eihän elämä voi olla jatkuvaa iloa ja hyvää mieltä, etenkään jos on tapahtunut välillä surua tuovia tapahtumia?
Elämä ja tunteet on aaltoilua. Myrskyn jälkeen tulee poutasää?
Toki on kuitenkin hyvä käydä aina juttelemassa, jos ja kun tuntuu pahalta. On hienoa, että haet apua. Oma äitini oli kova aina hokemaan "ota ittees niskasta kiinni" enkä tarkoita kuulostaa samalta, mutta tietyllä tapaa näkisin, että sen sijaan että vaadittaisiin ja odotetaan itseltä sitä hyvää mieltä koko ajan ja ikäänkuin kielletään masentuneisuus, olisi hyvä harjoitella sietämään niitä epämukavia tunteita ja oloa myös ja ikäänkuin antaa kaikkien tunteiden tulla, olla siinä läsnä, hyväksyä ne ja aikanaan mennä ohi.
Kiitos kommentista. Ei tietenkään kuulu jatkuvasti olla iloinen. Elämässä sattuu ja tapahtuu. En vain pidä enää tätä normaalina masennuksena kun ei ole mitään syytä. Minulla ei koskaan ole aiemmin ollut tällaista oloa. Haluaisin tietää onko jokin vialla ja mikä, jotta voisin hyväksyä nämä. Läheiset myös kun ovat kiinnittäneet huomiota mielialoihini. On siis muitakin, mutta kirjoitin vain ne, joita pidän itse ns. tärkeimpinä. Täällä neuvottiin juttelemaan muille, vaan kun en osaa. Kirjoitan kyllä usein päiväkirjaa jos on oikein paha olo. Se helpottaa edes hieman. -Ap
Oletko nainen? Oletko koittanut pitää sellaista mieliala- ja oirepäiväkirjaa?
Esim. itselläni on A4-kalenteri, joillain on jotain hienoja appeja, mut ite oon 40-kymppinen vanha akka ja tykkään tosta vanhanajan tyylistä. Tossa on kahdella aukeamalla kaikki kuukaudet. Yhdelle päivälle on pari riviä tilaa. Merkkaan kuukautiset, ovulaation, jonka tunnistan. Sit kaikki fyysiset oireet, painon vaihtelut, mielialat. Oon huomannut tietyn kaavan kuukautiskierron mukaan. Joinain päivinä korostuu syvät masennukset ilman syytä, joinain päivinä kamalat raivarit, joskus sellaiset huonon itsetunnon päivät. Sit välillä myös ne iloiset päivät.
Selittämättömiin masentuneisiin mielialoihin voi olla myös fyysisiä syitä, joita voisi olla hyvä poissulkea. Esim. joitain verikokeita kannattaa ottaa. Mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt (mm. verikokeet tsh, t4-v, TPOAb, kilpirauhasen ultra), D-vitamiinin puute, munuaisten vajaatoiminta (voi oireilla jo lievänä; verikokeet Krea, GFRe, vuorokausivirtsakeräys ja siitä esim. proteiinin tutkiminen), lisäkilpirauhasen liikatoiminta eli hyperparatyreoosi (lisäkilpirauhaset eri juttu kuin kilpirauhanen!; verikoe PTH, ionisoitunut kalsium ja D-vitamiini), progesteronin puute tai epätasapaino estrogeenin kanssa, maksan toiminnan häiriöt tai maksan rasittuneisuus. Sit vielä eri ravitsemukselliset seikat kuten omega-rasvojen puute, mahdollinen sinkin puute, B12 ja folaatin puute ym. Joillain saattaa olla myös ihan geneettinen "vika" (MTHFR-geenimutaatio, jolloin voi olla folaatin puute ja synteettinen foolihappolisä ei käy ja se voi vain pahentaa oloa).
Tässä joitain nyt lueteltu ja noissakaan ei aina heti diagnoosia löydy, vaikka oireita alkaisi olla ja veriarvot saattaa olla alkuun "siinä ja siinä".
Jutteluavun lisäksi etsisin apua ja kartoitusta ihan kokonaisterveyden osalta.
Jos ei lääkäri anna lähetettä, niin ilman lähetettäkin myös on mahdollista käydä verikokeissa, jos vain varaa ja haluaa tsekata jotain.
Vierailija kirjoitti:
Voimakas tai pitkittynyt psyykkinen stressi edeltää usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksoja. Erilaiset elämän kriisit ja riidat voivat siten laukaista prosessin, joka johtaa mania- tai depressiojakson kehittymiseen. Tutkimusten valossa tämä pitää erityisesti paikkansa sairauden alkuvuosina. Sairauden myöhemmissä vaiheissa jaksojen kehittymiseen ei välttämättä liity ulkonaisesti merkittävää elämänkriisiä. Tällöinkin sairausjakson esioireiden alkaminen voidaan usein jäljittää yksityis- tai työelämän jokapäiväiseltä tuntuvaan mutta kuitenkin tuskaisaan riitaan.
Ei kuitenkaan ole ollut yhtään maniaa tai edes hypomaniaa, eikä pelkkä mielialan parantuminen sitä ole, joten ei täytä kyseisen diagnoosin kriteereitä. Maniassa kyllä ihminen tekee sellaisia asioita että ero normaaliin elämään on niin huomattava ettei sitä voi olla kukaan huomaamatta. Kyllä tuossa ajassa olisi jo esiintynyt selkeitä maniajaksoja. Normaalia mutta ehkä herkempää elämäntilanteisiin reagoimista.
Ihan normaaliin elämään liittyviä asioita. Älä ainakaan mitään pillereitä ala napsimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakas tai pitkittynyt psyykkinen stressi edeltää usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksoja. Erilaiset elämän kriisit ja riidat voivat siten laukaista prosessin, joka johtaa mania- tai depressiojakson kehittymiseen. Tutkimusten valossa tämä pitää erityisesti paikkansa sairauden alkuvuosina. Sairauden myöhemmissä vaiheissa jaksojen kehittymiseen ei välttämättä liity ulkonaisesti merkittävää elämänkriisiä. Tällöinkin sairausjakson esioireiden alkaminen voidaan usein jäljittää yksityis- tai työelämän jokapäiväiseltä tuntuvaan mutta kuitenkin tuskaisaan riitaan.
Ei kuitenkaan ole ollut yhtään maniaa tai edes hypomaniaa, eikä pelkkä mielialan parantuminen sitä ole, joten ei täytä kyseisen diagnoosin kriteereitä. Maniassa kyllä ihminen tekee sellaisia asioita että ero normaaliin elämään on niin huomattava ettei sitä voi olla kukaan huomaamatta. Kyllä tuossa ajassa olisi jo esiintynyt selkeitä maniajaksoja. Normaalia mutta ehkä herkempää elämäntilanteisiin reagoimista.
Ei muuta ole tunnistanut kun olen normaali kuin todella seksuaalinen käytös, tehnyt asioita jotka jälkeenpäin kaduttaneet (en kuitenkaan mitään aivan holtitonta), sitten ruokahalu lakkaa ja alkoholinkäyttö lisääntyy huomattavasti, olo vain kohenee eikä mitään stressaa. On sellainen huoleton olo. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita mitenkään vähätellä tunteitasi <3 ja itsekin olen toisaalta kokenut erilaisia masennuskausia erilaisista syistä.
Kuitenkin näkisin normaalina, että ihminen kokee surulliset tapahtumat elämässä eri asteisina masennuskausina ja ajan kuluessa elämään tulee taas iloa, kun suru alkaa helpottaa?
Eihän elämä voi olla jatkuvaa iloa ja hyvää mieltä, etenkään jos on tapahtunut välillä surua tuovia tapahtumia?
Elämä ja tunteet on aaltoilua. Myrskyn jälkeen tulee poutasää?
Toki on kuitenkin hyvä käydä aina juttelemassa, jos ja kun tuntuu pahalta. On hienoa, että haet apua. Oma äitini oli kova aina hokemaan "ota ittees niskasta kiinni" enkä tarkoita kuulostaa samalta, mutta tietyllä tapaa näkisin, että sen sijaan että vaadittaisiin ja odotetaan itseltä sitä hyvää mieltä koko ajan ja ikäänkuin kielletään masentuneisuus, olisi hyvä harjoitella sietämään niitä epämukavia tunteita ja oloa myös ja ikäänkuin antaa kaikkien tunteiden tulla, olla siinä läsnä, hyväksyä ne ja aikanaan mennä ohi.
Kiitos kommentista. Ei tietenkään kuulu jatkuvasti olla iloinen. Elämässä sattuu ja tapahtuu. En vain pidä enää tätä normaalina masennuksena kun ei ole mitään syytä. Minulla ei koskaan ole aiemmin ollut tällaista oloa. Haluaisin tietää onko jokin vialla ja mikä, jotta voisin hyväksyä nämä. Läheiset myös kun ovat kiinnittäneet huomiota mielialoihini. On siis muitakin, mutta kirjoitin vain ne, joita pidän itse ns. tärkeimpinä. Täällä neuvottiin juttelemaan muille, vaan kun en osaa. Kirjoitan kyllä usein päiväkirjaa jos on oikein paha olo. Se helpottaa edes hieman. -Ap
Oletko nainen? Oletko koittanut pitää sellaista mieliala- ja oirepäiväkirjaa?
Esim. itselläni on A4-kalenteri, joillain on jotain hienoja appeja, mut ite oon 40-kymppinen vanha akka ja tykkään tosta vanhanajan tyylistä. Tossa on kahdella aukeamalla kaikki kuukaudet. Yhdelle päivälle on pari riviä tilaa. Merkkaan kuukautiset, ovulaation, jonka tunnistan. Sit kaikki fyysiset oireet, painon vaihtelut, mielialat. Oon huomannut tietyn kaavan kuukautiskierron mukaan. Joinain päivinä korostuu syvät masennukset ilman syytä, joinain päivinä kamalat raivarit, joskus sellaiset huonon itsetunnon päivät. Sit välillä myös ne iloiset päivät.
Selittämättömiin masentuneisiin mielialoihin voi olla myös fyysisiä syitä, joita voisi olla hyvä poissulkea. Esim. joitain verikokeita kannattaa ottaa. Mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt (mm. verikokeet tsh, t4-v, TPOAb, kilpirauhasen ultra), D-vitamiinin puute, munuaisten vajaatoiminta (voi oireilla jo lievänä; verikokeet Krea, GFRe, vuorokausivirtsakeräys ja siitä esim. proteiinin tutkiminen), lisäkilpirauhasen liikatoiminta eli hyperparatyreoosi (lisäkilpirauhaset eri juttu kuin kilpirauhanen!; verikoe PTH, ionisoitunut kalsium ja D-vitamiini), progesteronin puute tai epätasapaino estrogeenin kanssa, maksan toiminnan häiriöt tai maksan rasittuneisuus. Sit vielä eri ravitsemukselliset seikat kuten omega-rasvojen puute, mahdollinen sinkin puute, B12 ja folaatin puute ym. Joillain saattaa olla myös ihan geneettinen "vika" (MTHFR-geenimutaatio, jolloin voi olla folaatin puute ja synteettinen foolihappolisä ei käy ja se voi vain pahentaa oloa).
Tässä joitain nyt lueteltu ja noissakaan ei aina heti diagnoosia löydy, vaikka oireita alkaisi olla ja veriarvot saattaa olla alkuun "siinä ja siinä".
Jutteluavun lisäksi etsisin apua ja kartoitusta ihan kokonaisterveyden osalta.
Jos ei lääkäri anna lähetettä, niin ilman lähetettäkin myös on mahdollista käydä verikokeissa, jos vain varaa ja haluaa tsekata jotain.
Olen nainen. Lääkäri pyysi minua tällaista pitämään kun kävin juttelemassa toisen kerran, mutten pitänyt ja lopetin silloin sen lääkärissä käymisen. Voisin kyllä ottaa tuon käyttöön! 😊 Kiitos! Laajassa verenkuvassa ja kilpirauhasarvot kävin katsomassa viimeksi kun mieliala laski, ei löytynyt mitään. Valkosolujen hieman koholla, kaikki muu ok. -Ap
Bipo ja epävakaa persoonallisuus