Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia sietämään ilkeitä/kiireisiä ihmisiä?
10.03.2023 |
Olen liian "herkkänahkainen" tähän maailmaan. Otan raskaasti sen, jos joku tuntematon on minulle ilkeä. Tätä tapahtuu ihan kaikkialla ja tiedostan, etten voi muuttaa vieraiden ihmisten käytöstä, mutta voin "valita" itse sen, miten reagoin.
Pyrin aina olemaan mahdollisimman huomaamaton ja mahdollisimman vähän vaivaksi muille. Silti ajaudun tilanteisiin, joissa kiireinen ja/tai ilkeä ihminen ottaa minut kohteekseen.
Esimerkkejä tilanteista:
- Odotan junaa laiturilla. Juna saapuu ja olen sivulla, että ihmiset pääsee junasta ensin pois. Moni yrittää jo änkeä junaan, vaikka ihmisiä tulee vielä ulos. Sitten kun kaikki halukkaat ovat tulleet ulos junasta, niin ihmiset alkavat änketä sisään. Odottelin sivulla "viimeisenä" kauimpana junan ovista, että muut menee ensin, koska en halunnut mennä tungoksessa sisään muita ihmisiä tönien. Vieressä parin metrin päässä seisoo mies raskaiden kassien kanssa ja käännyn vilkaisemaan häntä, että onko hän menossa vai ei - hän on pari metriä lähempänä ovia kuin minä, joten loogisempaa, että hän menisi ensin. Mutta mies v**tuilee yhtäkkiä, että oletko menossa sisään vai mitä sinä siinä oikein pällistelet?! En ehdi reagoimaan tähän, koska tulee niin yllättäen, joten menen junaan ja hän tulee viimeisenä. Kun pääsin kotiin, niin itkin. Jep. olen herkkänahkainen, kuten kirjoitin! Masennuin, että suututin miehen, vaikka halusin kaikille pelkkää hyvää ja päästää muut menemään junaan ensin.
- Kaupan kassalla on pitkä jono ja ihmiset tökkivät ostoskärryillä tai koreilla selkämystäni. Käännyn katsomaan ja totean, että anteeksi, etten pysty antamaan enempää tilaa. Minulle vittuillaan tai pyöritellään silmiä. Kun pääsen kotiin, itken taas, että olin muille ihmisille vaivaksi tai pidin puoliani.
- Olen Ikeassa. Olen tutkimassa tavaraa hyllyllä kun viereeni saapuu pariskunta, jotka lähes tönivät minut siitä pois, että pääsevät hypistelemään samaa tavaraa. En uskalla sanoa mitään.
- Jos ylitän suojatietä, niin moni auto joutuu pysähtymään sen takia ja kun olen ylittänyt suojatien, niin auto alkaa kaasuttamaan täysillä ikään kuin prostestoiden, että olin siinä tien tukkeena. Tai sitten vain kuvittelen ja olen sekaisin.
V**uttaa, että olen tällainen pelkuri.
Miten tässä kannattaa asennoitua, ettei jatkuvasti joudu ikäviin tilanteisiin muiden ihmisten kanssa ja etten ottaisi niin itseeni?
Varmaan lapsuuden kokemukset vaikuttaa aika pahasti, sillä isäni oli jatkuvasti sättimässä minua täysin epäloogisista syistä ja opin olemaan varpaillani kaikkien asioiden suhteen.
Kommentit (28)
Itsellä on samaa. Ja on kyllä raskasta.
En tiedä että millä motiivilla ihmiset käyttäytyvät näin?
Tulee vaan mieleen että toisten huono käytös ei ole sun syy.
Itsellä lapsuudessa vanhemmat ja vanhin sisko oli möläyttelijöitä. Sieltä varmaan on lähtöisin se että itse en halua olla vaivaksi ja yritän olla näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annan aina muiden mennä suosiolla ensin, enkä tunge ihmisjoukkoihin. Kaupassa käyn klo. 23.00.
No minä taas tänään kaupassa siirryin väärään suuntaan antaakseni tietä ja henkilö näytti kädellä ja sanoi et hän on menossa just sinne suuntaan mihin minä väistin. Oho, hymyt ja siirryin pois tieltä ja hän jatkoi hymyillen.
Jotkut osaa olla töykeitä, mutta pitää silti opetella, ettei mene oman nahan alle.
Esimerkiksi taas viimeisilläni raskaana minä kävelin suojatien yli ja keskellä suojatietä valo vaihtui minulla punaiseksi. Kääntyvillä autoilla taas oli vihreä, väistämisvelvollisuus silti suojatiellä. No tämä autoilija painoi korvan vieressä tööttiä, kun en ehtinyt kävelemään loppuun asti vihreilläni. Se meni tunteisiin, luulin et synnytän siihen. Muistan sen, et kuski oli nainen.
Vierailija kirjoitti:
Opettele ensin suomea.
Myös somessa pitää osata käyttäytyä!
Jos yhtään lohduttaa niin eivät nämä ihmiset käyttäydy tökerösti juuri sinun takiasi. Se voisi olla ihan kuka tahansa muu samassa tilanteessa. He eivät edes ajattele sinua koko tilanteen jälkeen.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Kuten joku sanoikin aikaisemmin, ihmiset vain ovat tökeröitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa asuu ihmisiä ihan liian ahtaasti. Ruuhkat ja jonot eivät ole suomalaisten juttu. Eikä suomalaisista ole jenkeiksi sillä me tarvitaan tilaa ympärillemme.
Siksi moni nauttii mökin rauhasta.
(Anteeksi kaikki kielipppivirheet)
Mulla oli teininä sama ongelma.
Mä oon tässä miettinyt, että mahtaako se olla kiinni mielihyvähormoonin puutteesta.
Asiat kun voi näyttäytyä negatiivisimmilta kuin onkaan sen hormoonin puutteen takia.
Nykyään mä oon vähän itsekkäämpi ja itsevarmempi. Ei meidän tarvitse olla toisille yhtään sen mukavempia, kuin he ovat meille.
Röyhkeyksiä en kummiskaan harrasta, vaikka muikkuja on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sillai simppeliä että ei tarvitse oppia sietämään. Kunhan saa sisäistettyä että urpot on urpoja eikä se liity sinuun mitenkään.
Vai onkohan sinulla vaan tapana jäädä pönättämään johonkin hankalaan paikkaan muiden kulkemisen tukkeeksi? Jotenkin tosi outoa, että noita tilantieta tulee sinulle yhtenään vastaan. Ihan vieras ajatus, että yhtenään joku olisi tuuppimassa kassajonossa saati kaasuttelemassa "kostoksi" kohti, kun olen ylittämässä reippaasti suojatietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupan kassalla on pitkä jono ja ihmiset tökkivät ostoskärryillä tai koreilla selkämystäni. Käännyn katsomaan ja totean, että anteeksi, etten pysty antamaan enempää tilaa. Minulle vittuillaan tai pyöritellään silmiä. Kun pääsen kotiin, itken taas, että olin muille ihmisille vaivaksi tai pidin puoliani.
Oletko varma etteivät ne takanaolijat vahingossa tökkineet sinua koreilla/kärryillä? Jos tilaa oli vähän, niin voi olla niin että takana oleva ihminen on vahingossa osunut sinuun.
Jos sitten käännyt ja toteat että et voi antaa tilaa, niin toinen saattaa vähän ihmetellä koska luulet ja oletat, että hän tökkii sinua tahallaan.
Oikea sana on suvaita. Miten oppia suvaitsemaan X ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sietää työkaveria, joka suhtautuu minuun kuin kissan sisälle kantamaan, puolimädänneeseen päästäiseen tai halpaan makkaraan? Katsoo päästä varpaisiin eikä hyväksy. Olen ihmisille ystävällinen enkä varmasti ole tallonut varpaillensa. Ehkä olen hieman hiljaisempi kuin muut, mutten mikään tuppisuu. Naisia tietysti ollaan molemmat. Onneksi tämä ylimielinen tapaus siirtyi hiukan eri työpisteeseen eikä nähdä niin usein. Mikä saa ihmisen suhtautumaan puolituntemattomaan ihmiseen tuolla tavalla, näitä naisia on tullut elämässä joitakin vastaan, mukaan mahtuu joku mieskin. Ainakaan en rupea mielistelemään ja yrittämään ihmisen saada pitämään itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Miten sietää työkaveria, joka suhtautuu minuun kuin kissan sisälle kantamaan, puolimädänneeseen päästäiseen tai halpaan makkaraan? Katsoo päästä varpaisiin eikä hyväksy. Olen ihmisille ystävällinen enkä varmasti ole tallonut varpaillensa. Ehkä olen hieman hiljaisempi kuin muut, mutten mikään tuppisuu. Naisia tietysti ollaan molemmat. Onneksi tämä ylimielinen tapaus siirtyi hiukan eri työpisteeseen eikä nähdä niin usein. Mikä saa ihmisen suhtautumaan puolituntemattomaan ihmiseen tuolla tavalla, näitä naisia on tullut elämässä joitakin vastaan, mukaan mahtuu joku mieskin. Ainakaan en rupea mielistelemään ja yrittämään ihmisen saada pitämään itsestäni.
Naisvaltaisen alan ongelma. Oulusta etelään sijoittuvan kunnan terveyskeskuksessa työskennellessäni sain kohdata huonoa käytöstä vanhemmalta naiskollegalta, joka oli todella epäkohtelias minulle koko opiskeluuni kuuluvan harjoittelun ajan. Aivan posketonta ja asiatonta käytöstä. Työurani on edennyt moitteettomasti tästä huolimatta useiden vuosien ajan. Itse esihenkilönä nyt ja yritän kaikin tavoin kohdella kaikkia reilusti. Kuntasektorilla valitettavasti edelleen on näitä muinaisjäännöksiä, jotka kostavat nuorille oman elämänsä pettymykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattamalla itsetunto ja keskittymällä omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi taas viimeisilläni raskaana minä kävelin suojatien yli ja keskellä suojatietä valo vaihtui minulla punaiseksi. Kääntyvillä autoilla taas oli vihreä, väistämisvelvollisuus silti suojatiellä. No tämä autoilija painoi korvan vieressä tööttiä, kun en ehtinyt kävelemään loppuun asti vihreilläni. Se meni tunteisiin, luulin et synnytän siihen. Muistan sen, et kuski oli nainen.
Näissä liikennetilanteissa mulla nousee aina keskari pystyyn hyvinkin äkkiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sietää työkaveria, joka suhtautuu minuun kuin kissan sisälle kantamaan, puolimädänneeseen päästäiseen tai halpaan makkaraan? Katsoo päästä varpaisiin eikä hyväksy. Olen ihmisille ystävällinen enkä varmasti ole tallonut varpaillensa. Ehkä olen hieman hiljaisempi kuin muut, mutten mikään tuppisuu. Naisia tietysti ollaan molemmat. Onneksi tämä ylimielinen tapaus siirtyi hiukan eri työpisteeseen eikä nähdä niin usein. Mikä saa ihmisen suhtautumaan puolituntemattomaan ihmiseen tuolla tavalla, näitä naisia on tullut elämässä joitakin vastaan, mukaan mahtuu joku mieskin. Ainakaan en rupea mielistelemään ja yrittämään ihmisen saada pitämään itsestäni.
Naisvaltaisen alan ongelma. Oulusta etelään sijoittuvan kunnan terveyskeskuksessa työskennellessäni sain kohdata huonoa käytöstä vanhemmalta naiskollegalta, joka oli todella epäkohtelias minulle koko opiskeluuni kuuluvan harjoittelun ajan. Aivan posketonta ja asiatonta käytöstä. Työurani on edennyt moitteettomasti tästä huolimatta useiden vuosien ajan. Itse esihenkilönä nyt ja yritän kaikin tavoin kohdella kaikkia reilusti. Kuntasektorilla valitettavasti edelleen on näitä muinaisjäännöksiä, jotka kostavat nuorille oman elämänsä pettymykset.
Joo, toi on kamala tunne. Minulle on käynyt noin pari kertaa elämässäni. Kerran lääkärissä, ja kerran opiskelijakaverini toimesta.
Kerran olin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla vuosia sitten. Siellä oli Laura-niminen lääkäri. Olin siellä erinäisten oireiden vuoksi, minulla oli kuumetta, en ollut parhaimmillani. Koko vastaanoton ajan, sen sijaan, että hän olisi edes tutkinut minua, hän keskittyi katsomaan minua kuin halpaa makkaraa tai jotain mädäntynyttä raatoa. Ei kuunnellut mitään sanomaani, narisevalla äänellä vastaili jotain, sen minkä mulkoilultaan kykeni.
Jäi todella inhottava fiilis.
Toisen kerran AMK-luokallani oli nirppanokkainen tyttö. Hän oli kanssa tuollainen. Mutta nykyään hän tykkäilee ig-kuvistani ja vieläkin seuraa minua.
Auttaa vain aika, että tottuu. Ja voi tehdä ihan hyvää jutella asiasta jonkun kanssa, joku kiva ihminen voisi saada taottua päähäsi että sinullakin on oikeus olla olemassa, että ajattelet asioita "väärin". Ja koita keksiä erilaisia syitä toisten käyttäytymiselle. Ehkä sillä kuskilla oli tuntematon auto, jonka kytkintä ei ollut oppinut käyttämään. Kassajonossa tökkijä yritti väistää tyyppiä, joka meni jonon läpi tai hänen lapsensa venkoili kärryihin nojatessa. Ikeassa nyt kuka vaan voi olla äreänä, varsinkin miehille se on yhtä kuin h*lvetti. Juna-asemalla se mies väsyi kantamaan laukkujaan, mutta ei ruuhkan takia päässyt sisälle niitä laskemaan ja koska olit viimeinen, ketä hän odotti ja aikailit, sillä meni vaan hermot.
Itselleni kävi juuri tänään niin, kun poliisit piti turvavyöratsiaa. Toinen niistä ylitti tien ja huitoi kädellään epämääräisesti. En tajunnut yhtään, mitä tarkoitti joten pysähdyin. Ei ollutkaan mitään asiaa kun kaikki oli kunnossa, mutta ai että kun vieläkin ahdistaa kun mokasin kun en tajunnut mitä siinä huitoi. Että kyllä toisillakin nousee ahdistus ja tuskanhiki ihan mitättömyyksistä.
Lähtökohtaisesti sellaiset ihmiset, jotka madaltavat itseään ja ovat aina anteeksipyytelemässä olemassaoloaan, ovat usein ärsyttäviä. Monissa sosiaalisissa tilanteissa on tietty toimimisjärjestys ja asiaa hankaloittaa, jos joku yhtäkkiä ei ota omaa vuoroaan vaan alkaa kursailla.
Junaesimerkissä yrität olla hirmu kohtelias, kun mies vain odottaa että muut menevät edeltä ja pääsee raskaiden kantamusten kanssa junaan. Eli oikein loistava esimerkki siitä, että alemmuudentunteellasi hankaloitat tilannetta. Miksi ihmeessä olit monen metrin päässä junan ovesta etkä liikkunut massan mukana lähemmäs ovea sitä mukaa kun ihmiset junaan menivät?
Kauppaesimerkissä on selkeästi kaksi asiaa: 1) se että huomautat muiden huonosta käytöksestä 2) anteeksipyytelysi tulkitaan vittuiluksi, koska toinen selkeästi oli se väärin tekevä osapuoli.
Ikea ja liikennevalot ovat vain huonokäytöksisiä ihmisiä, heitä maailmassa riittää. Yleisesti, sinun pitää opetella ottamaan oma tila ja yrittää kasvattaa mieltäsi siihen, että olet ihan yhtä oikeutettu asioihin ja toimintaan kuin muutkin. Omasta päästähän se on kiinni.
Pidä focud Jeesuksen rakkaudessa,armossa. Mitä arvostat ja mihin keskityt vaikuttaa suhun. Jos arvosta ihmisten ilkeitä sanoi,alat miettii niitä tulee paha mieli. Mut jos et välitä ilkeist sanoist vaa arvostat jumalan rakkautta sua kohtaa Jeesuksessa voit hyvin. Vähän ku kiikkulauta,toine puoli ylhääl toine alhaal,et voi arvostaa molempia yht aikaa,itse pidän ilketä kommentit kiikun alapäässä ja jumalan rakkauden minua kohtaan Jeesuksessa yläpäässä,eli arvostan sitä.
No, ensinnäkin sisäistä se, että suuri osa ihmisistä on käytöstavattomia moukkia.
Ja sille et voi tehdä mitään, sitä ei voi kukaan muu muuttaa kuin he itse. Sinulla on hyvät käytöstavat ja se on hienoa. Se on hienoa, vaikka kaikki moukat eivät sitä arvosta tai edes huomaa. Se taas johtuu heistä, eikä ole sinun vikasi, eikä sinun vastuullasi.
Moukkien huono käytös ei ole edes useimmiten sinulle henkilökohtaisesti tarkoitettu, vaan moukka tekisi sen saman kenelle tahansa. Ja tekeekin.
Joskus moukkamaisuus voi johtua siitä, että sillä moukalla on suruja, murheita, stressiä tai kiirettä ja hän itsekin harmittelee käytöstään jälkeenpäin.
Eli ala ajattelemaan yksinkertaisesti, että onpa hölmöjä ihmisiä ja keskity sitten ajattelemaan enemmän kaikkia hyviä ja mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa.