IS: Lasten urheilun hinnat räjähtivät taivaisiin Suomessa: Alkaa olla rikkaiden yksinoikeus

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on ollut siis jos puhutaan tietyistä lajeista. Olisihan se hullua jos sossu maksaisi tukielättien lasten alppihiihdot, golfit, ratsastukset, mikroautoilut ja tennikset kun keskituloisellakaan ole sellaisiin aina varaa. 

Sossu maksaa ainakin ratsastusta, hieman ihmettelin tätä.

Minä yhna en vienyt lastani jääkiekkoa pelaamaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei koko kiekko kiinnostanut muksua lainkaan, edes edes luistelu. Lähellä oli hyvä luistelukenttä, jossa oli joka päivä mahdollisuus mennä mukaan pelaamaan kaukaloon. Ei ollut mukulalla paloa eikä halua, muutenhan se olisi siellä asunut.

Uimaseuraan yritin, mutta sinne pääseminen oli sellaista salatiedettä, että luovutin.

Jalkapallokaan ei sitä kiinnostanut, eikä yleisurheilu, itsepuolustuslajeja harrasti niin kauan kun kaveri lopetti. Ei kaikki ole tulevia maailmanmestareita ja harrastaa voi edullisestikin.

Vähän kyseenalaistan eväiden huomioimisen harrastusmaksuissa. Täytyy sen muksun syödä, vaikkei jääkiekkoa harrastaisikaan.

Itse olen urheillut elämässäni paljon ja lapsena ja nuorena hyvin pienellä budjetilla. En esim. muista alaikäisenä, että ikinä olisin ollut harrastuksessa, jossa olisi ollut mitään kuukausimaksua. Harrastin joukkuelajeista paljon esim. jalkapalloa ja jääkiekkoa, säiden mukaan. Yleensä kuvio toimi niin, että kaveriporukassa pelattiin kadulla tai koulun tms. kentällä, monelle kentällehän voi vain mennä ja kysyä mahtuuko mukaan. Pipolätkään ei myös tarvitse juuri mitään varusteita, mistään kk-maksuista nyt puhumattakaan. Urheilemaan myös kuljettiin paljon fillarilla tai jalkaisin, omalla lihasvoimalla, hyvää perusliikuntaa sekin.

Yksilölajeista olen harrastanut mm. hiihtoa (edullisilla välineillä) ja juoksua, taas kelien mukaan. Pimeän syksyn aikaan tein lihaskuntoharjoitteita kotona, kun ei voinut hiihtää tai luistella ja juoksukelitkin olivat heikommat. 

Vaihtoehtoja ja ilmaisia urheilumahdollisuuksia on vaikka kuinka, löytyy pururatoja ja polkuja. Ei aina tarvitse ostaa uusia välineitä ja mitään kk-maksuja ei tarvitse maksaa. Maksulliset urheiluharrastukset eivät ole mitään perustarpeita. Ökylajeja harrastakoot se, jolla on varaa, jos haluaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten suomalaista nuorisoa syytellään siitä, että eivät tuo mitaleja kisoista 🤣

Vanhemmat ei pysty kustantamaan kaikkea, eikä sunnuntaihiihtelijää oteta mihinkään seuraan enää 10 ikävuoden jälkeen.

Hyvä Suomi!

Liikunta on terveellistä, kilpaurheilu tai siinä menestyminen ei ole tärkeää. Itse asiassa aika sairasta näyttää olevan ja vie varmaan ilon koko liikunnasta, jos yksi pääsee mitalisijalle ja kaikki muut joutuvat pettymään.

Ei tuonut Sannan sosialismi onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on ollut siis jos puhutaan tietyistä lajeista. Olisihan se hullua jos sossu maksaisi tukielättien lasten alppihiihdot, golfit, ratsastukset, mikroautoilut ja tennikset kun keskituloisellakaan ole sellaisiin aina varaa. 

No siellä tukielättien lapsissakin voi olla todella taitavia ja potentiaalisia tulevia maailmanmestareita, jos vain saisivat harjoitella.

Montako miljardia pitäisi ottaa lisävelkaa tähän, vai miten ajattelit rahoittaa ökyharrastukset kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyseenalaistan eväiden huomioimisen harrastusmaksuissa. Täytyy sen muksun syödä, vaikkei jääkiekkoa harrastaisikaan.

Mutta nuo ovat sellaisia ektraeväitä, joita ei tarvitsisi, jos ei (sen jääkiekon takia) kuluttaisi enemmän.

Kyllä meillä jäi jopa cheerleading kun olisi pitänyt ruveta kilpailemaan, kausimaksu 2x400 e ja siihen matkat, erityisvalmennus (tämän hintaa ei mainittu) musiikit, vaatteet yms. Lista oli pitkä ja hyvä toki että kerrottiin mitä maksuja on odotettavissa:

Ei yksinkertaisesti rahat riittäneet.

Vaihtoehtona oli jatkaa höntsäryhmässä halvemmalla mutta se ei ymmärrettävästi tuntunut mielekkäältä kauan harrastaneen, taitavan lapsen mielestä.

En ollut yllättynyt jääkiekon kalleudesta, mutta hiihdon oleminen kalleimpien harrastusten joukossa yllätti. No onneksi sitä voi harrastaa ilman valmennustakin, jos ei tavoitteena ammattiurheilu.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyseenalaistan eväiden huomioimisen harrastusmaksuissa. Täytyy sen muksun syödä, vaikkei jääkiekkoa harrastaisikaan.

Samaa ihmettelin. Ehkä ne on sitten erityisen terveellisiä erikoiseväitä joita tarvitaan paljon koska kulutus on kova?

Varmasti on kallista, mutta 900e eväisiin?Eikö ne lapset syö muutenkin?Varusteet on toki kalliita,mutta 600e luistimet?

Moni muukin asia alkaa olla vain rikkaiden etuoikeus.

Lapsi halusi ekalla aloittaa jalkapallon, 750€ oli maksu kevät puolelta, erikseen kesä ja syyskausi. Siihen varusteet yms ni tuli kyllä kalliiksi.

Juoksu on ilmaista.Jalkapallon saa kympillä.Taas pitää kaikkien ihmisoikeus olla joku ratsastus vai?

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

Itse olen urheillut elämässäni paljon ja lapsena ja nuorena hyvin pienellä budjetilla. En esim. muista alaikäisenä, että ikinä olisin ollut harrastuksessa, jossa olisi ollut mitään kuukausimaksua. Harrastin joukkuelajeista paljon esim. jalkapalloa ja jääkiekkoa, säiden mukaan. Yleensä kuvio toimi niin, että kaveriporukassa pelattiin kadulla tai koulun tms. kentällä, monelle kentällehän voi vain mennä ja kysyä mahtuuko mukaan. Pipolätkään ei myös tarvitse juuri mitään varusteita, mistään kk-maksuista nyt puhumattakaan. Urheilemaan myös kuljettiin paljon fillarilla tai jalkaisin, omalla lihasvoimalla, hyvää perusliikuntaa sekin.

Yksilölajeista olen harrastanut mm. hiihtoa (edullisilla välineillä) ja juoksua, taas kelien mukaan. Pimeän syksyn aikaan tein lihaskuntoharjoitteita kotona, kun ei voinut hiihtää tai luistella ja juoksukelitkin olivat heikommat. 

Vaihtoehtoja ja ilmaisia urheilumahdollisuuksia on vaikka kuinka, löytyy pururatoja ja polkuja. Ei aina tarvitse ostaa uusia välineitä ja mitään kk-maksuja ei tarvitse maksaa. Maksulliset urheiluharrastukset eivät ole mitään perustarpeita. Ökylajeja harrastakoot se, jolla on varaa, jos haluaa harrastaa.

Lisään vielä, että ainakin pari vuosikymmentä sitten sai myös käydä urheilukentällä vapaasti harrastamassa eri urheilulajeja, välinelajeista vaikkapa seiväshyppyäkin, jos halusi. Tämä on tuskin muuttunut? 

Itse näkisin yhtenä ongelmana myös sen, kuinka nuo valtaisat harrastusmaksut vaikuttavat perheen dynamiikkaan.

Lapsiperheessä kymppitonni vuodessa on aina pois jostakin: sisaruksien harrastuksista, yhteisestä matkailusta, kotoa lähtevien lasten pesämunista, yhteisestä asunnosta, lasten perinnöstä...

Käytännössähän juuri kukaan ei saa urheilusta ammattia, joten rahat ovat melko lailla hukkaan heitetyt. Toki harrastuksessa oppii aina sosiaalisia taitoja, mutta samat ryhmätaidot hankkisi ilmaiseksi tai jopa pienellä paikalla vaikka seurakunnan isosena.

Tämä hintakysymys on myös itsenäistyvälle nuorelle raskas taakka, ellei hän ole täysin rahan arvoa tajuamaton yksilö. Sellaiseksi ei varmasti kukaan halua lastaan kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyseenalaistan eväiden huomioimisen harrastusmaksuissa. Täytyy sen muksun syödä, vaikkei jääkiekkoa harrastaisikaan.

Mutta nuo ovat sellaisia ektraeväitä, joita ei tarvitsisi, jos ei (sen jääkiekon takia) kuluttaisi enemmän.

Mitenkäs se lasketaan? Meidän Ville söisi välipalaksi iltaisin kaksi leipää, jos ei harrastaisi jääkiekkoa, ja nyt kun harrastaa, syö kolme leipää, ja tiedätään tää koska naapurin Janne syö iltaisin kaksi leipää eikä hän harrasta jääkiekkoa?

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

Itse olen urheillut elämässäni paljon ja lapsena ja nuorena hyvin pienellä budjetilla. En esim. muista alaikäisenä, että ikinä olisin ollut harrastuksessa, jossa olisi ollut mitään kuukausimaksua. Harrastin joukkuelajeista paljon esim. jalkapalloa ja jääkiekkoa, säiden mukaan. Yleensä kuvio toimi niin, että kaveriporukassa pelattiin kadulla tai koulun tms. kentällä, monelle kentällehän voi vain mennä ja kysyä mahtuuko mukaan. Pipolätkään ei myös tarvitse juuri mitään varusteita, mistään kk-maksuista nyt puhumattakaan. Urheilemaan myös kuljettiin paljon fillarilla tai jalkaisin, omalla lihasvoimalla, hyvää perusliikuntaa sekin.

Yksilölajeista olen harrastanut mm. hiihtoa (edullisilla välineillä) ja juoksua, taas kelien mukaan. Pimeän syksyn aikaan tein lihaskuntoharjoitteita kotona, kun ei voinut hiihtää tai luistella ja juoksukelitkin olivat heikommat. 

Vaihtoehtoja ja ilmaisia urheilumahdollisuuksia on vaikka kuinka, löytyy pururatoja ja polkuja. Ei aina tarvitse ostaa uusia välineitä ja mitään kk-maksuja ei tarvitse maksaa. Maksulliset urheiluharrastukset eivät ole mitään perustarpeita. Ökylajeja harrastakoot se, jolla on varaa, jos haluaa harrastaa.

Lisään vielä, että ainakin pari vuosikymmentä sitten sai myös käydä urheilukentällä vapaasti harrastamassa eri urheilulajeja, välinelajeista vaikkapa seiväshyppyäkin, jos halusi. Tämä on tuskin muuttunut? 

No ei siellä kentillä seipäitä tai muuta ole kuin seuran jäsenille, lukkojen takana tietysti kaikki. Kai sinne juoksemaan saa kuitnekin mennä.

Aika moni vähättelee tätä ongelmaa, mutta kyllähän nuo kulut alkaa oikeasti karata käsistä, jos niihin on varaa vain hyvätuloisilla. Kyllä aiemmin jääkiekkoakin harrasti ihan tavallisten keskiluokkaisten ja duunariperheiden lapset. Kohta ei enää harrasta. Ja kannattaa miettiä, mitä se tekee suomalaiselle kilpaurheilulle, että kilpaileva aines päätyy sinne rahalla eikä taidoilla.