Lue keskustelun säännöt.
Huutista joka tuutista! Nyt on jo muotia hakea ADHD-diagnoosinsa purkamista!
Kommentit (56)
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ADHD" on elinikäinen ominaisuus, mutta diagnoosin kriteerinä vain tämän ominaisuuden kokeminen patologisena. Ihminen kehittyy elämänsä aikana ja kokemus ko. ominaisuudesta muuttua, joten on selvää, ettei se välttämättä täytä kriteerejä ADHD-tyyppisen ihmisen koko elinkaaressa. Silti se ominaisuus hänellä on; vaikka se ei häntä häiritsee (eikä patologisuuden kriteerit enää täyty), se ei tarkoita, että ADHD-ominaisuuksilla voi ehdottomasti hakea mitä tahansa työtä, sillä ääritilanteissa ominaisuus voi olla ratkaiseva. Toisin sanoen, henkilön ei välttämättä tulisi olla kelpoinen korkeasti vastuulliseen virkaan, jos hänellä on joskus todettu ko. diagnoosi. Tämän periaatteen pätemistä tulisi mielestäni harkita mihin tahansa virkaan, jossa ollaan vastuussa muiden hengestä tai merkittävästi vastuussa ihmisten hyvinvoinnista (korkeat poliittiset virat).
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Oletpa katkera.
Eikö sinusta se fakta, että Helsingin lukio-oppilaista kolmannes on poikia, kerro mitään siitä, että koulussa on jotain vikaa?
Opettajathan näitä diagnooseja vaativat.
Nuokin resurssit ovat pois heiltä joilla oikeasti on adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaoppinen diagnoosin tekeminen vie kuukausia, pitää olla selvinpäin, kaikki käydään läpi neuvolasta lähtien jne. jotta löytyy joku muu selittävä tekijä.
Eiköhän ole selvä että diagnooseja on alettu antaa hieman helpommalla...
Mikseivät pidä diagnoosia ja myy lääkepiriä eteenpäin sitä enemmän tarvitseville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Toisaalta jos lapsella ei ole diagnoosia niin sitten lapselle pitäisi alkaa pitää kuria, mikä on aika vaarallista nykyilmapiirissä.
ADHD-lääke näyttäytyy joillekin porttina uuteen elämään, mutta todellisuudessa lääkityksen aloittavalla voi olla edessä karvas pettymys. Lääkkeen lopettavan on puolestaan hyvä muistaa, että lopettamisella saattaa olla yllättävä ja merkittävä riski terveydelle.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b91775cf-4fe8-4859-9ca1-9f3ff…
(maksumuuri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä? Eikö meidän pitänyt luottaa tieteeseen ja asiantuntijoihin? Ei kai lääketeollisuudella voisi olla mitään motiiveja sen suhteen, että eri diagnooseja jaetaan mahdollisimman paljon?
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääke näyttäytyy joillekin porttina uuteen elämään, mutta todellisuudessa lääkityksen aloittavalla voi olla edessä karvas pettymys. Lääkkeen lopettavan on puolestaan hyvä muistaa, että lopettamisella saattaa olla yllättävä ja merkittävä riski terveydelle.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b91775cf-4fe8-4859-9ca1-9f3ff…
(maksumuuri)
Kuulostaa älyttömältä, mutta etenkin jotkut nuoret naiset ovat halunneet lääkityksen myös siitä syystä, että sen kerrotaan laihduttavan. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat tajunneet että kyse on laiskuudesta ja nyt haluavat äkkiä laiskuusdiagnoosista eroon.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 20 prosentilla lapsuusiän adhd-tapauksista on adhd myös aikuisiällä. Tämän nojalla diagnoosin purkaminen olisi perusteltua suurimmassa osassa tapauksista.
Miettikää itse niitä tuntemianne Vaahteramäen Eemeleitä. Aika monesta heistä on kasvanut ihan rauhallisia aikuisia. Oma kysymyksensä on, pitääkö kypsymättömyyttä patologisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
ADHD ei ole mikään masennus, joka jossain vaiheessa tulee ja sitten siitä paranee. ADHD on ihan synnynnäinen ominaisuus, eli se kulkee mukana koko elämän, eikä mitenkään yllättäen ala 20 vuotiaana. Osalla tietenkin se oireilee voimakkaammin kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Oletpa katkera.
Eikö sinusta se fakta, että Helsingin lukio-oppilaista kolmannes on poikia, kerro mitään siitä, että koulussa on jotain vikaa?
Opettajathan näitä diagnooseja vaativat.
Onko se kolmannes sinusta paljon vai vähän? Minä elin lapsuuteni 1980-luvulla Itä-Suomessa. Yläkoulun luokalla oli 28 oppilasta, joista yli puolet poikia. Yksikään pojista ei mennyt lukioon, eikä yhdelläkään ollut diagnoosia. Yksi oli jäänyt alakoulussa luokalleen tarkkavaisuusongelmien vuoksi, muita tukitoimia ei kenelläkään ollut. Tytöistä kolme neljäsosaa meni lukioon. Näin siis vanhoina hyvinä aikoina.
-eri
Kyllä mun käy sääliksi niitä joilla on adhd, läydään kuin vierasta sikaa vasemmalta ja oikealta koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
ADHD ei ole mikään masennus, joka jossain vaiheessa tulee ja sitten siitä paranee. ADHD on ihan synnynnäinen ominaisuus, eli se kulkee mukana koko elämän, eikä mitenkään yllättäen ala 20 vuotiaana. Osalla tietenkin se oireilee voimakkaammin kuin toisilla.
Olet oikeassa siinä, että adhd ei voi alkaa 20-vuotiaana. Sen sijaan se voi loppua noin 20-vuotiaana, ja useimmilla loppuukin aikuistumisen myötä. Loppumisella en tarkoita piirteiden katoamista, vaan pikemminkin niiden lievittymistä niin, että arjessa pärjääminen helpottuu.
Adhd on selvästi yleisempää loppuvuodesta syntyneillä pojilla, joten se on ainakin osittain hermostollista kypsymättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Toisaalta jos lapsella ei ole diagnoosia niin sitten lapselle pitäisi alkaa pitää kuria, mikä on aika vaarallista nykyilmapiirissä.
Ei adhd:lla ja huonolla käyöksellä ole tekemistä keskenään. Jos lapsella on adhd eikä vanhempi kykene muutenkaan kasvattamaan lapsiaan, on toki vaara tähän, mutta niin näyttää olevan vaikkei lapsella olisi mitään dg:Tä.
Tiedän yhden adhd-diagnoosilla retostelleen, mutta jälkeenpäin tajunnut että ennen tuollaista kutsuttiin termillä "kylähullu".
Meillä on huomattavasti suurempi suma väärin diagnosoituja kaksisuuntaisia.