Lue keskustelun säännöt.
Huutista joka tuutista! Nyt on jo muotia hakea ADHD-diagnoosinsa purkamista!
Kommentit (56)
Sain adhd-diagnooni noin 15 vuotta sitten ja päätin heti sanoa ei lääkkeille sekä selvitä oireyhtymäni kanssa tutustumalla siihen terapiassa sekä vain elämällä elämääni. Olinhan jo aikuinen ja vastuuntuntoinen siltä osin, että ymmärsin oman vaikutukseni yhteisöissä.
MInuun on suhtauduttu erittäin hyytävästi paasatessani liian nopeista adhd-diagnooseista, lasten turhasta lääkityksestä ja puolustaessani lasten riehakkuutta normaaliksi lasten energiaksi. Olen järkyttynyt opettajaystävistäni, jotka tunkevat jopa omat lapsensa diagnosoitavaksi ja sitten vuoden päästä ihmetellään kun lääke ei enää auta. Vihjaisu, että mitäs jos vanhempi itse miettisi käytöstään lastaan kohtaan voisi vastaus olla siinäkin kuin syyttää adhd:ta.
Monelle adhd-lapselle on ollut suuri helpotus kohdata minut, adhd-aikuisen, ja joka sanoo koko sydämestään että ole villi ja riehakas. Olen auttanut koulutöissä ja tiennyt mistä narusta vetää. Opin sen mummoltani ja äidiltäni, jotka eivät vielä mistään adhd:sta edes tienneet. Minusta tuli ihan tavallinen ahd-aikuinen, mutta elin myös selkeiden sääntöjen ja rajojen lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden adhd-diagnoosilla retostelleen, mutta jälkeenpäin tajunnut että ennen tuollaista kutsuttiin termillä "kylähullu".
Sinäkään et kommenttisi nojalla vaikuta aivan analyyttisimmalta ihmiseltä. Kylähulluilla yleensä oli kyse todellisuudentajun järkkymisestä. Sen sijaan adhd näyttäytyi entisajan yhteisössä lähinnä huonona lukupäänä ja ankarana viinapäänä, yhdistettynä tavattomaan touhuamisen tarpeeseen ja krooniseen huonoon tuuriin hevoskaupoissa.
No joo, touhottaja se ainakin oli että siinä suhteessa...
Kallonikkarit saavat töitä diagnooseillaan ja hyvin on palkatkin kehittyneet. Adhd lääkkeillä myös itsetuhoisuutta ja taas tienaa joku. Miksi erilaisuutta ei sallita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
ADHD ei ole mikään masennus, joka jossain vaiheessa tulee ja sitten siitä paranee. ADHD on ihan synnynnäinen ominaisuus, eli se kulkee mukana koko elämän, eikä mitenkään yllättäen ala 20 vuotiaana. Osalla tietenkin se oireilee voimakkaammin kuin toisilla.
Tämä.
Ennen oli erilaisia ihmisiä, vilkkaampia ja vaisumpia. Nyt heitä diagnosoidaan ja lääkitään tasapäiseksi massaksi, persoonallisuutta vaimentamalla. Kun on "tauti", joka on muodikas, enemmän ihmisiä hakeutuu "hoitoon" saadakseen itsensä yhteiskuntakelpoisiksi.
On tietysti makuasia, jos kokee erilaisuuden lääkittäväksi haitaksi, mutta siinä menetetään erilaisten persoonallisuuksien värikartan sävyjä, jotka aiemmin koettiin mielenkiintoisiksi.
Adhd diagnoosilla nuoret saavat 700e kuntoutustukea kuukaudessa. Lähipiirin mammat hakevat diagnooseja opiskeleville nuorilleen siksi. Onhan se moninkertainen opintotukeen nähden tai sen päälle! Kela on hyvä pankki, eivät lainaa vaan lahjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa purkaa diagnoosi vasta opintojen jälkeen. Kuntoutustuki ja muut edut ovat diagnoosin omaaville paremmat.
Kaveri saa 750e nuoren kuntoutustukea. Ihan normi tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosi kannattaa purkaa vasta aikuisena. Nuorena siitä on hyötyä,aikuisena haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Toisaalta jos lapsella ei ole diagnoosia niin sitten lapselle pitäisi alkaa pitää kuria, mikä on aika vaarallista nykyilmapiirissä.
Ei adhd:lla ja huonolla käyöksellä ole tekemistä keskenään. Jos lapsella on adhd eikä vanhempi kykene muutenkaan kasvattamaan lapsiaan, on toki vaara tähän, mutta niin näyttää olevan vaikkei lapsella olisi mitään dg:Tä.
Olisin varsin varovainen noissa diagnooosiasiasioissa. Nuo seuraa koko loppuiän mukana. Kaikilta meiltä jotain löytyy, jos oikein tutkimaan ruvetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri saa 750e nuoren kuntoutustukea. Ihan normi tyyppi.
Tuohan on enemmän kuin työmarkkinatuki työttömälle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
ADHD ei ole mikään masennus, joka jossain vaiheessa tulee ja sitten siitä paranee. ADHD on ihan synnynnäinen ominaisuus, eli se kulkee mukana koko elämän, eikä mitenkään yllättäen ala 20 vuotiaana. Osalla tietenkin se oireilee voimakkaammin kuin toisilla.
ADHD onnsynnynäinen ominaisuus mutta aivot voivat mukautua ajan kanssa. Eli aivokemia muuttuu vuosien lääkkeiden käytön myötä. Joten lääkkeen käyttö voi olla tarpeetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut päivänselvää, että noita diagnooseja on jaettu avokätisesti ja että ongelmat ovat usein johtuneet puutteellisesta tai olemattomasta kotikasvatuksesta. Mutta tuskin moni vanhempi haluaa edelleenkään diagnoosin purkua - diagnoosihan on toiminut heille kätevänä vapautuksena kaikesta vastuusta, kun heidän pikku kullanmurunsa on riehunut ja käyttäytynyt kuin vammainen.
Diagnoosin purku ei välttämättä tarkoittaisi, että se on joskus ollut aiheeton.
ADHD ei ole mikään masennus, joka jossain vaiheessa tulee ja sitten siitä paranee. ADHD on ihan synnynnäinen ominaisuus, eli se kulkee mukana koko elämän, eikä mitenkään yllättäen ala 20 vuotiaana. Osalla tietenkin se oireilee voimakkaammin kuin toisilla.
Olet oikeassa siinä, että adhd ei voi alkaa 20-vuotiaana. Sen sijaan se voi loppua noin 20-vuotiaana, ja useimmilla loppuukin aikuistumisen myötä. Loppumisella en tarkoita piirteiden katoamista, vaan pikemminkin niiden lievittymistä niin, että arjessa pärjääminen helpottuu.
Adhd on selvästi yleisempää loppuvuodesta syntyneillä pojilla, joten se on ainakin osittain hermostollista kypsymättömyyttä.
ADHD ei katoa aikuistuessa, mutta oireet voivat muuttaa muotoaan. Oireiden kanssa voi oppia jotenkin pärjäämään, mutta normaali arki voi silti olla haastavaa ja kuormittavaa, koska aikuisena on kuitenkin itse vastuussa itsestään. Ja ADHD on ollut alidiagnosoitua aikuisilla, joiden lapsuudessa ei olla tiedetty nitään ADHD:stä.
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääke näyttäytyy joillekin porttina uuteen elämään, mutta todellisuudessa lääkityksen aloittavalla voi olla edessä karvas pettymys. Lääkkeen lopettavan on puolestaan hyvä muistaa, että lopettamisella saattaa olla yllättävä ja merkittävä riski terveydelle.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b91775cf-4fe8-4859-9ca1-9f3ff…
(maksumuuri)
Kepeät mullat, Cobain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on huomattavasti suurempi suma väärin diagnosoituja kaksisuuntaisia.
Kumpaan suuntaan 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri saa 750e nuoren kuntoutustukea. Ihan normi tyyppi.
Tuohan on enemmän kuin työmarkkinatuki työttömälle...
Hienoa, että jotkut ovat kateellisia ihmisille, jotka tarvitsevat tukea työ- ja opiskelukyvyn ylläpitoon. Olisiko parempi, jos he vain syrjäytyisivät pois koulusta ja töistä?
Vierailija kirjoitti:
Kallonikkarit saavat töitä diagnooseillaan ja hyvin on palkatkin kehittyneet. Adhd lääkkeillä myös itsetuhoisuutta ja taas tienaa joku. Miksi erilaisuutta ei sallita.
Erilaisuutta ei sallita koska on helpompi leimata yksilöitä epänormaaliksi kuin tehdä jotain niille asioille jotka ovat päin peetä tässä yhteiskunnassa. Eihän työelämässäkään pärjää kohta enää kuin jotkut robotit, tehostamista tehostamista tehostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on huomattavasti suurempi suma väärin diagnosoituja kaksisuuntaisia.
Kumpaan suuntaan 🤔
Mä mietin myös että mitenpäin hän tarkoitti 😅 Sen tiedän ainakin että miehet ovat saaneet paljon vääriä bipodiagnooseja koska miesten epävakautta ei ole osattu tunnistaa. Sitten vielä sekin käsittämättömyys että tiedän paljon ihmisiä jotka on päihderiippuvaisina diagnosoitu ties miksi. Kun ovat raitistuneet niin kappas vaan kun elämä sujuukin ihan normaalisti. Siis yksi esim. piripsykoosin jälkeen sai kaksisuuntaisen diagnoosin kun oli vielä ihan sekavana. Täällä on myös ollut männä vuosina korkeassa asemassa oleva psykiatri joka kuulemma lätki kaksisuuntaisen diagnoosia joka toiselle. Aika hurjaa touhua lievästi sanottuna. Tulee meinaan aika pahaa jälkeä neurolepteilla monesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on huomattavasti suurempi suma väärin diagnosoituja kaksisuuntaisia.
Jep, diagnoosin ja lääkityksen saa kertakäynnillä oman oirekuvauksen perusteella. Sitten jatkossa mikä tahansa oire laitetaan kaksisuuntaisen piikkiin ja diagnoosi kummittelee loppuiän tiedoissa.
Voi veljet, mahtaa olla kamalaa päästä eroon lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista. Voi kun ihmiset tajuaisi, että lääkkeet eivät ole vastaus ongelmiin tai jotain jolle ulkoistaa vastuu omasta käytöksestä. Työ tehdään puhtaasti korvien välissä.
Sinäkään et kommenttisi nojalla vaikuta aivan analyyttisimmalta ihmiseltä. Kylähulluilla yleensä oli kyse todellisuudentajun järkkymisestä. Sen sijaan adhd näyttäytyi entisajan yhteisössä lähinnä huonona lukupäänä ja ankarana viinapäänä, yhdistettynä tavattomaan touhuamisen tarpeeseen ja krooniseen huonoon tuuriin hevoskaupoissa.