Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kipuilen vanhempien eroa vieläkin

Vierailija
07.03.2023 |

Olen jo 31v ja vanhemmat erosi 15 vuotta sitten. Nyt itselläni on pieni lapsi ja kaikki tuska on taas alkanut vyöryä päälle. Niin katkera siitä miten ne tuhosi lastensa mielenterveyden. Noin 5 vuotta ennen eroa joka ikinen päivä riitoja, mykkäkoulua, huutoa, pelkoa, isä kännissä, perhe pakenee yönselkään, ikinä ei puhuta eikä kertaakaan pyydetä anteeksi. Joka ikinen päivä kävelyä munankuorilla. Se suunnaton helpotus kun toinen vanhemmista oli joskus hyvin harvoin esim viikonlopun jossain reissussa, kotona oli silloin kuin taivaassa! Vasta aikuisena tajusin, että tuo vuosien toksisessa stressissä eläminen vaikutti minun persoonaan ja käytökseen ihan pysyvästi. Olen katkera siitä. Olen sairastanut kausittain masennusta 15-vuotiaasta lähtien. Terapiat käyty jo parikymppisenä. Luulin että olen toipunut, nyt on ollut jo monta hyvää vuotta. Enpä arvannut miten lähelle oman lapsen syntymä voi taas tuoda kaiken. Ne muistot jotka luulin unohtaneeni, tulevatkin kirkkaana mieleen. Miten tästä voi ikinä päästä eroon? Itken taas, joka päivä.

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kipuilisitko jotain muuta, jos vanhempasi eivät olisi eronneet, vaan päättäneet kaikesta huolimatta pysyä yhdessä?

Vierailija
22/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on synnytysmasennus. Varo ettet joudu psykoosiin, lapsivuodepsykoosiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jälleen yksi tapaus jossa vastuuton mies aiheuttaa kelvottomalla käytöksellään traumat lapselleen. On se sitten päiheitä tai pettämistä. Mutta tätähän nykypäivän uuden ajan parisuhdemallin ajajat hakevat. Lapsista viis koska minä ja mun elämä.

Vierailija
24/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en kipuile mitenkään, mutta tänään juuri mietin asiaa, kun oma suhteeni  9 lk. teinityttäreeni on hyvä. 

Omat vanhempani erosivat juurikin kun oli ysiluokalla ja piti tehdä valintoja peruskoulun jälkeen ja oli muutenkin murrosikä päällä.

En muista keskustelleeni kummankaan vanhempani kanssa noihin aikoihin MISTÄÄN. Vihasin heitä molempia eron vuoksi, enkä muista noilta ajoilta mitään normaalia kanssakäymistä, pelkkää vihan tunnetta ja kauheaa pelkoa, tuntui että koko maailmani särkyi.

Kyllähän se siitä sitten laantui kun kasvoin vanhemmaksi, mutta sääliksi vähän käy tuota  15-vuotiasta minää.

Vierailija
25/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi että te jaksatte jankata. Kyllä minä saan sanoa että kipuilen eroa. En nyt tuohon aloitukseen jokaista yksityiskohtaa kertonut. Nimenomaan se ero aiheutti esimerkiksi sen, että 16-vuotiaana jäin kokonaan vastuuseen pikkusiskostani kun isä oli joka päivä kännissä ja äiti lähti uuden miehen luo. Huonosti hoidettu ero. Ikävää jos teillä on jotain syyllisyyden tunteita omasta erostanne eikä siitä saisi puhua mitään negatiivista. AP

Jos haluat toipua, on aivan olennaista määritellä ne asiat, joita haluat käsitellä. Siksi täällä tartutaan sanavalintoihisi.

Nyt kommenttisi kuulostavat siltä, että olet päästänyt mieleesi vasta sen osan traumasta, joka liittyy nimenomaan eroon, ja olet keskittänyt ajatuksesi siihen. Ero herättää sinussa ymmärrettävästi surua ja jopa katkeruutta. Ulkopuoliset kuitenkin näkevät tarinassasi monta paljon todennäköisemmin traumoja aiheuttavaa elementtiä, kuten riitelyn, riehumisen, yleisen turvattomuuden ja päihteet. Näiden asioiden nimeäminen on ensimmäinen askel tiellä toipumiseen.

Vierailija
26/26 |
07.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että te jaksatte jankata. Kyllä minä saan sanoa että kipuilen eroa. En nyt tuohon aloitukseen jokaista yksityiskohtaa kertonut. Nimenomaan se ero aiheutti esimerkiksi sen, että 16-vuotiaana jäin kokonaan vastuuseen pikkusiskostani kun isä oli joka päivä kännissä ja äiti lähti uuden miehen luo. Huonosti hoidettu ero. Ikävää jos teillä on jotain syyllisyyden tunteita omasta erostanne eikä siitä saisi puhua mitään negatiivista. AP

Jos haluat toipua, on aivan olennaista määritellä ne asiat, joita haluat käsitellä. Siksi täällä tartutaan sanavalintoihisi.

Nyt kommenttisi kuulostavat siltä, että olet päästänyt mieleesi vasta sen osan traumasta, joka liittyy nimenomaan eroon, ja olet keskittänyt ajatuksesi siihen. Ero herättää sinussa ymmärrettävästi surua ja jopa katkeruutta. Ulkopuoliset kuitenkin näkevät tarinassasi monta paljon todennäköisemmin traumoja aiheuttavaa elementtiä, kuten riitelyn, riehumisen, yleisen turvattomuuden ja päihteet. Näiden asioiden nimeäminen on ensimmäinen askel tiellä toipumiseen.

Entäpä tilanne jos noita muita elementtejä ei olisi ollut. Vain miehen ja isän kylmän viileä pitkäaikainen pettäminen jota kiinnijäämisestä huolimatta ei pystynyt tai halunnut lopettaa vaan lähti lennosta uuden naisen matkaan. Mitä tällainen aiheuttaa lapselle?