Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö omaan parisuhteeseesi valehtelun sellaisissa asioissa, ettei puolisolle tule paha mieli?
06.03.2023 |
Tai jos tietää, että puoliso ei pidä totuudesta, voiko siitä sitten valehdella?
Esimerkiksi jos puoliso kärsii mustasukkaisuudesta niin onko ok valehdella sille asiat, jotka nostaisi mustasukkaisuuden pintaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Jos puolisoni ystävä lähentelisi minua, osaisin kyllä sanoa kyseiselle ystävälle suorat sanat enkä sotkisi puolisoani asiaan. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi, koska emme koskaan ole missään porukassa "naamat". En pysty kuvittelemaan, että omat ystäväni lähentelisivät puolisoani. Ensinnäkin em. syystä eli emme olisi humalassa ja toiseksi siksi, että läheisistä ystävistäni kaksi on minua yli 20 vuotta nuorempia eli lähes 30 vuotta miestäni nuorempia. Ikäisistäni ystävistä taas tiedän, että he eivät todellakaan ole kiinnostuneita puolisostani.
Jos joku muu minua lähentelee, niin ei tulisi kyllä mieleenkään kertoa siitä puolisolleni. Vaikka nykyiseen työhön ei paljon kuulukaan matkatyötä, niin sen verran kuitenkin reissaan itsekseni, että enpä toivoisi toisen olevan kotona huolissaan siitä, että joku jossain pyrkii iholleni.
No tämäpä tämä, eli osaan oikein hyvin sanoa sanottavani sille toiselle ja siihen ei miehen apua tarvita todellakaan. Miksi ihmeessä sotkisin miehen mukaan johonkin tuollaiseen, kun tilanne on ohi jo ennen kuin se edes alkoi?
Tämä.
Ja otsikossa oli, että "Hyväksytkö omaan parisuhteeseesi valehtelun sellaisissa asioissa, ettei puolisolle tule paha mieli?"
Eli ymmärrän tämän niin, ettei asia ole todellakaan kovin kummoinen juttu, vaan lähinnä olankohautuksella itsellä yli mentävä asia, josta toinen voisi kuitenkin vetää isotkin asiattomat kilarit. En sanoisi kaikkia asioita edes valehteluksi, koska kaikkea ei tarvitse lörpötellä muille.
Jokaisella on tietenkin omat rajansa hyväksytyistä ja hyväksymättömistä asioista, mutta jos olisi vain otsikon "paha mieli" kokoisia asioita, niin pienet ovat murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha on riitaa lietsoa, jos tietää, että toinen voi siitä suuttua tai loukkaantua.
Jos asia ei erityisemmin kosketa puolisoa, niin kaikesta ei tarvitse kertoa.
Mutta jos asia kosketaa puolisoa, niin silloin on parasta kertoa, salailun pidentäminen voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kertominen.
En hyväksyisi. Eksäni valehteli jatkuvasti kaikenlaisista pikkujutuista, jutuista mitkä ei olisi suututtanut minua, mutta se valehtelu suututti. Käytiin asiasta keskustelua monta kertaa ja hän myönsi valehtelevansa ja ymmärtävänsä ongelman, mutta silti vaan jatkoi. Esimerkiksi, ei minua suututtanut se että hänen tupakoinnin lopettamisyritys epäonnistui, se oli hänen ideansa alunperinkin, en siihen patistanut ja itsekin satunnaisesti poltan. Harmi että tällä kertaa epäonnistui mutta suuttumiseen ei ole tarvetta. Kotona hän jäysti nikotiinipurkkaa ja käytti muita korvikkeita, esitti että homma sujuu, niin on sit ihan helvetin kiva kun kehun hänen edistymistään asiassa hänen kavereille ja nää kaverit hekottaa "hehhe kyl se polttaa kokoajan kun me sitä nähdään". Että oli ihan saatanan mukava yllätys kuulla jutusta muilta ja saada tuntea itsensä aivan typeräksi. Nykyään jättäisin samanlaisen tyypin heti ekasta valheesta.
Vierailija kirjoitti:
Turha on riitaa lietsoa, jos tietää, että toinen voi siitä suuttua tai loukkaantua.
Jos asia ei erityisemmin kosketa puolisoa, niin kaikesta ei tarvitse kertoa.
Mutta jos asia kosketaa puolisoa, niin silloin on parasta kertoa, salailun pidentäminen voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kertominen.
Näin minäkin olen toiminut ja luultavasti myös mieheni. Vähäpätöisistä jutuista kertomatta jättäminen on tietenkin ihan ok ja en olisi kiinnostunut kuulemaan miehenikään kertomana joka ikistä asiaa. Mieheni on aikuinen fiksu ihminen ja luotan häneen. En ole saanut häntä koskaan kiinni valehtelusta ja vähäpätöisiä asioita en ehdi edes kuuntelemaan. Sama juttu toisinkin päin. Meistä kumpikaan ei ole edes mitään mustasukkaista tyyppiä, joka alkaisi skitsoamaan ihan kaikesta.
En halua tuhlata energiaani valehteluun enkä arvostaisi myöskään, jos saisin puolisoni valheesta kiinni. Mutta raatorehellisyys ei minusta myöskään tarkoita sitä, että pitäisi toitottaa, jos ei vaikkapa pidä puolisonsa asuvalinnasta tai muusta vastaavasta asiasta. Niissä asioissa noudatan sitä linjaa, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
Onko sinusta ok, että en kerro puolisolleni yhteydenpidosta? Lisään vielä, että häntä se ei mitenkään loukkaa. En koskaan viestittele muutenkaan kenenkään kanssa silloin, kun vietämme yhdessä aikaa, eikä hänen saamansa huomio ja läheisyys ole muuttunut eikä muutu miksikään.
Mua ennemmin harmittais, että puoliso ei kerro mulle asiasta kuin että viestittelee. Salailu tekee asiasta merkityksellisemmän. Haluaa pitää sen itsellään eikä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. En hyväksyisi, jos nainen jättäisi kertomatta häneen kohdistuneet iskuyritykset. Mielestäni sellaiset koskettavat myös minua - etenkin, jos joku kaverini yrittäisi selän takana vokotella naisystävääni. Tuollaiset pitää kertoa, ja niihin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Jos nainen salaa tuollaisen, se voi olla merkki siitä, että hän haluaa pitää sen vikittelijän "varalla".
Yhdessä asiassa teen poikkeuksen: jos kumppani kysyy seksifantasioista, on parasta olla kertomatta. Niiden kertomisesta ei seuraa yleensä ikinä mitään hyvää. Fantasiat pysykööt fantasioina - ainakin ne härskeimmät. Toki voi paljastaa sellaiset viattomat fantasiat, jotka ovat toteutettavissa suht helposti.
Hmmm. Minä olen isossa talossa töissä, ja työpaikalla on pari miestä, jotka ovat olleet jo 10-12 vuotta kiinnostuneita minusta. Molemmat olivat pikkujouluissa viimeksi. Tunsinnsen kiinnostuksen nahoissani. Mitään suoranaisia iskuyrityksia ei tullut, koska en tietenkään ottanut mitään kontaktia tai rohkaissut mitenkään. Tai kyllä toinen tuli juttelemaan, liekö ollut iskuyritys, mutta minä poistuin paikalta.
En ole kertonut näistä miehistä miehelleni. Haluan pikkujouluihin myös ensi vuonna hyvällä fiiliksellä.
N54
No jos ei mitään muuta kuin oma fiilis että näin on, niin enpä mäkään mitään sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pelkästään pahan mielen takia, mutta jos odotettavissa aggressiivista pitkäkestoista reaktiota hyväksyn valehtelun.
Aggressiivisia reaktioita ei pidä sietää, vaan kannattaa oman turvallisuutensa takia erota sellaisista ekasta merkistä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy valehtelua, parisuhteessa en edes niitä valkoisia valheita. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa tai ääneen sanoa.
Mitäs vastaat vaimolle kun kysyy näytänkö lihavalta tässä asussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitutus kasvaa vain pahemmaksi valheita kuunnellessa.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy valehtelua, parisuhteessa en edes niitä valkoisia valheita. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa tai ääneen sanoa.
Tuohan on sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En itse käytä edes valkoisia valheita ja inhoan valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
<
Ei ole pettämistä jos tunteet ei ole pelissä eikä ole aikomuksena tavata.
Enemmänkin, jätän kertomatta jotain juttuja. Etenkin, kun tietää toisen heikot kohdat. Pääsee helpomalla.
Ei pitäisi olla niin, että ei uskalla pahoittaa toisen mieltä. Mutta jos saatta tulla aggressiiviseksi tsi sellaisia monituntisia monipäiväistä märehtimistä ikävään sävyyn asian paljastamisesta ymmärrän ehkä jonkinlaisen salailun.
Tuollaisen henkilön kansa ei saisi siis tulla ikäviä asioita, sopiva hetki onkin sitten ei koskaan.
En pelkästään pahan mielen takia, mutta jos odotettavissa aggressiivista pitkäkestoista reaktiota hyväksyn valehtelun.