Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö omaan parisuhteeseesi valehtelun sellaisissa asioissa, ettei puolisolle tule paha mieli?
06.03.2023 |
Tai jos tietää, että puoliso ei pidä totuudesta, voiko siitä sitten valehdella?
Esimerkiksi jos puoliso kärsii mustasukkaisuudesta niin onko ok valehdella sille asiat, jotka nostaisi mustasukkaisuuden pintaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
Onko sinusta ok, että en kerro puolisolleni yhteydenpidosta? Lisään vielä, että häntä se ei mitenkään loukkaa. En koskaan viestittele muutenkaan kenenkään kanssa silloin, kun vietämme yhdessä aikaa, eikä hänen saamansa huomio ja läheisyys ole muuttunut eikä muutu miksikään.
Kuulostaa itsepetokselta ja siltä, että sinä määrittelet puolisosi puolesta, mikä häntä loukkaa tai ei loukkaa. Itse ainakin tuollaisessa tapauksessa voisin kertoa puolisolleni, että olen iloinen tästä yhteydenotosta, jos se kerta on noin kuin kerrot. Varmaan voisit sinäkin kertoa, jos kyseessä olisikin vanha naispuolinen ystäväsi Maija (nimi keksitty). Jaettu ilo ja silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä pitää elää niin, ettei tarvitse valehdella. Mutta mitä alun esimerkkiin mustasukkaisuuteen tulee, niin sanoisin, ettei totuutta tarvi hieroa toisen naamaankaan.
Eli tietenkään ei saa tehdä mitään kiellettyä, mutta ei sitä tarvi korostakaan, että kävi työlounaalla jonkun toisen kanssa, jos toinen on helposti vainoharhainen. Kysyttäessä ei saa valehdellakaan.
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en muista valehdelleeni. En usko, että hänkään on valehdellut minulle. Voin jättää joitakin asioita kertomatta, mutta asiat ovat yleensäkin sellaisia, että niillä ei ole mitään merkitystä. En ole muutenkaan mikään lörpöttelijä ja sama juttu miehelläni.
Yksi tällainen juttu oli mm. se, että siskoni oli miettinyt avioeroa jo pari vuotta ennen kuin asia eteni muille kertomiseen asti. Jätin asian täysin omaan tietooni ja en tietenkään mennyt lörpöttelemään siitä kenellekään, en edes miehelleni. Mieheni tietenkin ymmärsi päätökseni hyvin.
Olen hyvin onnellinen parisuhteessani ja minulla on ollut mieheni kanssa alusta alkaen levollinen olo. Luotamme toisiimme täysin niin hyvissä kuin ikävissäkin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
Onko sinusta ok, että en kerro puolisolleni yhteydenpidosta? Lisään vielä, että häntä se ei mitenkään loukkaa. En koskaan viestittele muutenkaan kenenkään kanssa silloin, kun vietämme yhdessä aikaa, eikä hänen saamansa huomio ja läheisyys ole muuttunut eikä muutu miksikään.
Jos minä olisin sinun puolisosi, niin loukkaantuisin. Minusta ei ole ok muistella eksän kanssa tuollaista. En haluaisi tietää, koska se rikkoisi meidän väliltä jotain. Ei mitään suurta, mutta pieni särö tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Onpas teillä hyvä parisuhde kun treffipyyntöjä tulee, onko jäänyt jotai kertomatta näille muille miehille?
No kuule ei se sormustaan sormessa ja yhteiskuvat somessa estä , naiset ovat ihan samalla tavalla ukkomiesten kimpussa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy. En hyväksyisi, jos nainen jättäisi kertomatta häneen kohdistuneet iskuyritykset. Mielestäni sellaiset koskettavat myös minua - etenkin, jos joku kaverini yrittäisi selän takana vokotella naisystävääni. Tuollaiset pitää kertoa, ja niihin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Jos nainen salaa tuollaisen, se voi olla merkki siitä, että hän haluaa pitää sen vikittelijän "varalla".
Yhdessä asiassa teen poikkeuksen: jos kumppani kysyy seksifantasioista, on parasta olla kertomatta. Niiden kertomisesta ei seuraa yleensä ikinä mitään hyvää. Fantasiat pysykööt fantasioina - ainakin ne härskeimmät. Toki voi paljastaa sellaiset viattomat fantasiat, jotka ovat toteutettavissa suht helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Miksi nyt tuollaisesta valehdella?
Ymmärrän mustasukkaisuutta silloin, kun siihen on aihetta, esim. taustalla pettämistä.
On nimenomaan edellisessä suhteessa naisella oli vuoden mittainen salasuhde jolle tuli lopulta raskaaksi . Siksi aihe on parasta vain ohittaa . Turha kaivella vanhoja haavoja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. En hyväksyisi, jos nainen jättäisi kertomatta häneen kohdistuneet iskuyritykset. Mielestäni sellaiset koskettavat myös minua - etenkin, jos joku kaverini yrittäisi selän takana vokotella naisystävääni. Tuollaiset pitää kertoa, ja niihin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Jos nainen salaa tuollaisen, se voi olla merkki siitä, että hän haluaa pitää sen vikittelijän "varalla".
Yhdessä asiassa teen poikkeuksen: jos kumppani kysyy seksifantasioista, on parasta olla kertomatta. Niiden kertomisesta ei seuraa yleensä ikinä mitään hyvää. Fantasiat pysykööt fantasioina - ainakin ne härskeimmät. Toki voi paljastaa sellaiset viattomat fantasiat, jotka ovat toteutettavissa suht helposti.
Hmmm. Minä olen isossa talossa töissä, ja työpaikalla on pari miestä, jotka ovat olleet jo 10-12 vuotta kiinnostuneita minusta. Molemmat olivat pikkujouluissa viimeksi. Tunsinnsen kiinnostuksen nahoissani. Mitään suoranaisia iskuyrityksia ei tullut, koska en tietenkään ottanut mitään kontaktia tai rohkaissut mitenkään. Tai kyllä toinen tuli juttelemaan, liekö ollut iskuyritys, mutta minä poistuin paikalta.
En ole kertonut näistä miehistä miehelleni. Haluan pikkujouluihin myös ensi vuonna hyvällä fiiliksellä.
N54
Ei pidä valehdella.
Toki kohteliaisuus pätee myös parisuhteeseen, esim painoa ei kommentoida ikävästi, jos ei ole kyse vakavasta terveydellisestä keskustelusta. Tai muuten ulkonäköä, taitoja, älykkyyttä tms haukuta, vaikka olisikin sinusta ruma kampaus tai väärin tehty makaronilaatikko.
Sanoisin, että valehtelu johtuu usein jostain seuraavista asioista:
-Jätetään kertomatta ihan normaaleja asioita sen pelossa, että puoliso on eri mieltä. Tämä usein miehillä.Esim. Kaverit kysyy kaljalle. Ei kerrota puolisolle. Vedetään herne nenään, kun ei pääse koskaan kaljalle.
-Jätetään kertomatta vakavia asioita, koska haluaa tehdä niitä. Esim. Sutinaa työkaverin kanssa, ei haluta lopettaa flirttailua ja viestittelyä. Tai pelaa/juo perheen säästöjä.
-Sekopäinen puoliso. Esim ylimustasukkainen. Mutta ei voi ikinä tietää kumpi on kyseessä, marttyyri joka vaan ei kestä edes normaalia erimielisyyttä ja siksi salailee, vai onko toisen puoliso oikeasti sekaisin vai haluaako ihminen vain tehdä mitä haluaa. Toki usein, jos tuntee ihmisen, niin on parempi arvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. En hyväksyisi, jos nainen jättäisi kertomatta häneen kohdistuneet iskuyritykset. Mielestäni sellaiset koskettavat myös minua - etenkin, jos joku kaverini yrittäisi selän takana vokotella naisystävääni. Tuollaiset pitää kertoa, ja niihin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Jos nainen salaa tuollaisen, se voi olla merkki siitä, että hän haluaa pitää sen vikittelijän "varalla".
Yhdessä asiassa teen poikkeuksen: jos kumppani kysyy seksifantasioista, on parasta olla kertomatta. Niiden kertomisesta ei seuraa yleensä ikinä mitään hyvää. Fantasiat pysykööt fantasioina - ainakin ne härskeimmät. Toki voi paljastaa sellaiset viattomat fantasiat, jotka ovat toteutettavissa suht helposti.
No eipä niitä iskuyrityksia aina edes muista. Useinhan ne menee niin, että joku tulee iskemaan, kerron olevani varattu ja onnelinen, tyyppi pahoittelee ja poistuu. Kerran jossain työpaikan juhlissa yksi työkaveri tuli pahoittelemaan, kun oli yrittänyt iskeä, enkä edes muistanut, hänellä oli ollut pitkään asiasta paha mieli
Joskus on puolison jonkun kaverin kanssa ollut todella hyvä keskustelu. Hän silloin huonossa suhteessa tulkitsi asiaan enemmänkin ja yritti lähtentyä, sanoin asiasta tiukasti ja hän oli pahoillaan ja selvästi vain projisioi omaa huonoa tilannetta minuun. En nähnyt tarpeelliseksi kertoa puolisolle, koska mitään ei oikeasti tapahtunut, kaveri oli oikeasti häpeissään, eikä ollut mitenkään törkeä. Joskus taas joku puolison kaveri on kähminyt tai ehdotellut, niin olen kyllä kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Jos puolisoni ystävä lähentelisi minua, osaisin kyllä sanoa kyseiselle ystävälle suorat sanat enkä sotkisi puolisoani asiaan. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi, koska emme koskaan ole missään porukassa "naamat". En pysty kuvittelemaan, että omat ystäväni lähentelisivät puolisoani. Ensinnäkin em. syystä eli emme olisi humalassa ja toiseksi siksi, että läheisistä ystävistäni kaksi on minua yli 20 vuotta nuorempia eli lähes 30 vuotta miestäni nuorempia. Ikäisistäni ystävistä taas tiedän, että he eivät todellakaan ole kiinnostuneita puolisostani.
Jos joku muu minua lähentelee, niin ei tulisi kyllä mieleenkään kertoa siitä puolisolleni. Vaikka nykyiseen työhön ei paljon kuulukaan matkatyötä, niin sen verran kuitenkin reissaan itsekseni, että enpä toivoisi toisen olevan kotona huolissaan siitä, että joku jossain pyrkii iholleni.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. En hyväksyisi, jos nainen jättäisi kertomatta häneen kohdistuneet iskuyritykset. Mielestäni sellaiset koskettavat myös minua - etenkin, jos joku kaverini yrittäisi selän takana vokotella naisystävääni. Tuollaiset pitää kertoa, ja niihin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Jos nainen salaa tuollaisen, se voi olla merkki siitä, että hän haluaa pitää sen vikittelijän "varalla".
Yhdessä asiassa teen poikkeuksen: jos kumppani kysyy seksifantasioista, on parasta olla kertomatta. Niiden kertomisesta ei seuraa yleensä ikinä mitään hyvää. Fantasiat pysykööt fantasioina - ainakin ne härskeimmät. Toki voi paljastaa sellaiset viattomat fantasiat, jotka ovat toteutettavissa suht helposti.
Kuulostat aika nuorelta ja myls mustasukkaiselta, jos sinulle pitää lörpötellä kaikki asiat iskuyrityksiä myöten.
Minua on yritetty iskeä usein jo senkin takia, että teen asiakaspalvelutyötä ja olen kaikille mukava, hymyilevä ja juttelevainen. Jos minun pitäisi kertoa kaikista miehelleni ja hän pahoittaisi jokaisesta mielensä, niin yhdessä eläminen olisi syvältä. Varmasti minä saisin myös voimakkaat moitteet tilanteesta ja sinunlainen mies yrittäisi suitsia minut olemaan turpa rutussa ja epäystävällinen ihmisille, että tilanteet loppuisivat.
Iskuyritykset ovat jääneet tietenkin yrityksiksi ja olen tullut aina kotiin rakkaan mieheni luokse. Sen pitää riittää. Mieheni kyllä tietää sen, että olen ystävällinen kaikille ja sellaiseen naiseen hän aikanaan rakastui itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Jos puolisoni ystävä lähentelisi minua, osaisin kyllä sanoa kyseiselle ystävälle suorat sanat enkä sotkisi puolisoani asiaan. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi, koska emme koskaan ole missään porukassa "naamat". En pysty kuvittelemaan, että omat ystäväni lähentelisivät puolisoani. Ensinnäkin em. syystä eli emme olisi humalassa ja toiseksi siksi, että läheisistä ystävistäni kaksi on minua yli 20 vuotta nuorempia eli lähes 30 vuotta miestäni nuorempia. Ikäisistäni ystävistä taas tiedän, että he eivät todellakaan ole kiinnostuneita puolisostani.
Jos joku muu minua lähentelee, niin ei tulisi kyllä mieleenkään kertoa siitä puolisolleni. Vaikka nykyiseen työhön ei paljon kuulukaan matkatyötä, niin sen verran kuitenkin reissaan itsekseni, että enpä toivoisi toisen olevan kotona huolissaan siitä, että joku jossain pyrkii iholleni.
No tämäpä tämä, eli osaan oikein hyvin sanoa sanottavani sille toiselle ja siihen ei miehen apua tarvita todellakaan. Miksi ihmeessä sotkisin miehen mukaan johonkin tuollaiseen, kun tilanne on ohi jo ennen kuin se edes alkoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Jos puolisoni ystävä lähentelisi minua, osaisin kyllä sanoa kyseiselle ystävälle suorat sanat enkä sotkisi puolisoani asiaan. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi, koska emme koskaan ole missään porukassa "naamat". En pysty kuvittelemaan, että omat ystäväni lähentelisivät puolisoani. Ensinnäkin em. syystä eli emme olisi humalassa ja toiseksi siksi, että läheisistä ystävistäni kaksi on minua yli 20 vuotta nuorempia eli lähes 30 vuotta miestäni nuorempia. Ikäisistäni ystävistä taas tiedän, että he eivät todellakaan ole kiinnostuneita puolisostani.
Jos joku muu minua lähentelee, niin ei tulisi kyllä mieleenkään kertoa siitä puolisolleni. Vaikka nykyiseen työhön ei paljon kuulukaan matkatyötä, niin sen verran kuitenkin reissaan itsekseni, että enpä toivoisi toisen olevan kotona huolissaan siitä, että joku jossain pyrkii iholleni.
Niin, te olette vanhoja. Me oltiin nuoria. Lähentely oli hyvin järkyttävä kokemus, ja menin ihan lukkoon siitä. Moni ajattelee, että osaisi kyllä sanoa suorat sanat. Tosiasiassa sitä ei tiedä, ennen kuin kokee.
Lähentely ilman suostumusta on seksuaalista ahdistelua, vallankäyttöä. Ahdistelija oli vieläpä kuin veli minulle. Itse haluan jakaa tällaiset asiat puolisoni eli läheisimmän ihmisen kanssa.
Tekstistäsi tihkuu ylemmyydentunto. Muista kuitenkin, että vaikka sinä ja tuttavapiirisi olisitte kuinka erinomaisia, et ole immuuni sille, etteikö joku joskus olisi jotain aivan muuta, kuin olet aina kuvitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en kertonut mainitsemistasi syistä. Sitten aloin miettiä asiaa niin, että oma paras ystäväni olisi lähennellyt miestäni. Haluaisin ehdottomasti tietää, vaikka olisi ollut kuinka naamat.
Kerroin sitten miehelleni ja hän oli hieman pahoillaan siitä, ettei kuullut heti. Ymmärsi kuitenkin perusteluni ja oli kiitollinen, että kuuli lopulta asiasta. Tämä ns. ystävä sen sijaan syytti minua välien pilaamisesta. Kerroin hänelle, että koska olen parisuhteessa mieheni kanssa, minun täytyy olla lojaali.
Jos puolisoni ystävä lähentelisi minua, osaisin kyllä sanoa kyseiselle ystävälle suorat sanat enkä sotkisi puolisoani asiaan. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi, koska emme koskaan ole missään porukassa "naamat". En pysty kuvittelemaan, että omat ystäväni lähentelisivät puolisoani. Ensinnäkin em. syystä eli emme olisi humalassa ja toiseksi siksi, että läheisistä ystävistäni kaksi on minua yli 20 vuotta nuorempia eli lähes 30 vuotta miestäni nuorempia. Ikäisistäni ystävistä taas tiedän, että he eivät todellakaan ole kiinnostuneita puolisostani.
Jos joku muu minua lähentelee, niin ei tulisi kyllä mieleenkään kertoa siitä puolisolleni. Vaikka nykyiseen työhön ei paljon kuulukaan matkatyötä, niin sen verran kuitenkin reissaan itsekseni, että enpä toivoisi toisen olevan kotona huolissaan siitä, että joku jossain pyrkii iholleni.
No tämäpä tämä, eli osaan oikein hyvin sanoa sanottavani sille toiselle ja siihen ei miehen apua tarvita todellakaan. Miksi ihmeessä sotkisin miehen mukaan johonkin tuollaiseen, kun tilanne on ohi jo ennen kuin se edes alkoi?
No hyvä sinulle! Kuten jo kirjoitin: Kerroin, koska olisin itsekin halunnut tietää vastaavassa tapauksessa. Minulle tuollainen on petollista toimintaa, VAIKKA tilanne olisi nopeasti ohi. Ja se oli itsellenikin järkytys. Mieheni on paras ystäväni ja haluan jakaa asiat hänen kanssaan. Isot ja pienet.
Tee sinä omalla tavallasi ja minä omallani. Turha väitellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen isossa talossa töissä, ja työpaikalla on pari miestä, jotka ovat olleet jo 10-12 vuotta kiinnostuneita minusta. Molemmat olivat pikkujouluissa viimeksi. Tunsinnsen kiinnostuksen nahoissani. Mitään suoranaisia iskuyrityksia ei tullut, koska en tietenkään ottanut mitään kontaktia tai rohkaissut mitenkään. Tai kyllä toinen tuli juttelemaan, liekö ollut iskuyritys, mutta minä poistuin paikalta.
N54
Nyt on itsetunto kohdillaan. Ei iskuyrityksiä eivätkä edes ota kontaktia, mutta selkeästi ovat jo vuosikymmeniä olleet kiinnostuneita kun tuli ihan juttelemaankin pikkujouluissa - ajatella, jutteli kollegan kanssa, tuohan on melkein kosinta 🤣!
Itselläni on hyvä palkka, muttei puolisonikaan palkka nyt ihan syvältä ole. Yhteenlasketut bruttotulot taloudessa on n. 9000.
Olen valehdellut asioissa, mistä nyt muuten tulisi rasittavaa ja kauan kestävää valitusta "ai kauheaa, tommosen kalliin, miten sä tommosen".
Taustaa tähän: miehelläni on ollut köyhä lapsuus ja narsistinen isä, joka mm. otti itselleen pojan kesätöillä hankkiman polkupyörän ja ajoi sen rikki. Siellä katsottiin mustavalkotelkkaria, matkatv- mallista vielä 90-luvulla. (Meillä oli kotona siihen aikaan jo kaikki hiluvitkuttimet, eikä mistään mitään puutetta, vaikka vanhempani oli raksa- ja tehdastöissä.) Anoppi on joskus kertonut aika hurjia juttuja.
Miehestäni on sitten kasvanut melko lailla pihi, ja sen vuoksi meillä on omat tilit. Joskus se pihistely menee naurettavuuksiin, jos en ole mukana ostoksilla järkeä puhumassa. On siinä kehitystäkin tapahtunut, mm. työkalujen suhteen. Silti ne vanhat traumat lyö pintaan. Hän alkaa tuntea syyllisyyttä, jos tavara on kallis eikä raski ostaa/käyttää sitä. Ostin hänelle kaksi vuotta sitten uudet converse-talvitennarit, hän käyttää yhä vanhoja risoja, joihin vesi vuotaa sisään, kuulemma ihan kohta ottaa käyttöön ne uudet........Häntä ei voi päästää kauppaan yksinään ostamaan yhteisiä asioita, koska lopputulos on yleensä jotain "voi ei...." Muuten hyvä mies, mutta tämä asia on riesa.
Kun ostan (ja ostan kyllä tarkkaan harkiten, omakaan lapsuus ei ollut rahoissa uimista!) omia juttuja, niin mies tiedustelee mitä ne maksoi ->valehtelen saaneeni tooooosi halvalla.
Joten jos kerron totuuden että käsilaukku maksoi 300 euroa, niin alkaa viikon kestävä taivastelu että miten viitsin tuhlata noin paljon.
Kuka semmoista jaksaa kuunnella? Parempi se valkoinen valhe.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn valkoiset valheet. Niihin kuuluu myös se, että jättää kertomatta asioita, jotka voisivat tuottaa toiselle pahan mielen vaikka niistä ei todellisuudessa ole mitään harmia tai riskiä parisuhteelle.
Mustasukkaisen ihmisen kanssa en kuitenkaan olisi.
Sama. Turha kuluttaa kummankaan energiaa merkityksettömien pikkuasioiden puimiseen, jos sen voi välttää.
En valehtele, mutta jätän kertomatta asioita. Se on ihan eri juttu.
Luulen silti, että jollain tasolla tajuaa, että tunteeni saattavat nykyään kohdistua toisaalle.