Miten äkkipikaisuuden kanssa pärjää?
Minusta on vanhoilla päivilläni tullut äkkipikainen ja koen sen kiusalliseksi. Miten te muut äkkipikaiset pärjäätte tämän ominaisuuden kanssa? Olen yrittänyt lähteä pois sellaisista tilanteista, joissa ärsyynnyn, mutta eihän se aina ole käytännöllistä tai edes mahdollista. Luin kirjan tästä aiheesta, mutta ei siinäkään annettu varsinaisia neuvoja, kerrottiin vain että kyse on automaattisesta biologisesta reaktiosta, joka on tietoisen kontrollin ulkopuolella, eikä siihen siksi voi vaikuttaa. Jotain kai asialle kuitenkin pitäisi tehdä?
Kommentit (47)
Ihan sontaa ettei itse voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Sama kun sanos ettei voi itse vaikuttaa mitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sontaa ettei itse voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Sama kun sanos ettei voi itse vaikuttaa mitä syö.
Et sitten kuitenkaan vastannut kysymykseen, vaikka muka tiedät vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sontaa ettei itse voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Sama kun sanos ettei voi itse vaikuttaa mitä syö.
Et sitten kuitenkaan vastannut kysymykseen, vaikka muka tiedät vastauksen.
Vastasin sitä ennen. Oikeestiko aikuisella ihmisellä ei ole kärsivällisyyttä ja hermoja.
Ei ole kysymys automaattisesta biologisesta reaktiosta. Kirjasi on huuhaata. Itse olen ollut usein tilanteessa, jossa joku on menettänyt malttinsa, mutta itse en ole. Jos kyse on automaattisesta reaktiosta, minunkin olisi pitänyt menettää malttini. Sinun pitää vain harjoitella, ei se sen kummempaa ole.
Nuorena tuo on aika yleistä. Mutta siitä voi päästä vielä pois, jossain vaiheessa. Ehkä välttelemällä paikkoja joissa se tapahtuu tai jos stressaantuu. Alkoholin välttäminen, kofeiini liikana ja lääkeaineet jotka lisäävät sitä. Kaikki seura ei sovi varmaan, jos se ärsyttää, ehkä omantyyppisten seura sopii joillekin paremmin tai sitten ymmärrys.
Vanhemmilla ihmisillä voi olla levon puute, stressi tai verensokeri lisänä. Keski-ikäisenä tunteiden käsittely onnistuu paremmin, mutta edelleen vaatii stressittömyyttä jossain määrin ja lepoa, elämän muokkaamista itselle sopivaksi. Jos on koko ajan menossa ja monta rautaa tulessa, silloin voi tulla ylikuormitus helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys automaattisesta biologisesta reaktiosta. Kirjasi on huuhaata. Itse olen ollut usein tilanteessa, jossa joku on menettänyt malttinsa, mutta itse en ole. Jos kyse on automaattisesta reaktiosta, minunkin olisi pitänyt menettää malttini. Sinun pitää vain harjoitella, ei se sen kummempaa ole.
Liskoaivoteoria ja henkisten energioiden vaikutus? Ajatusmuodot ja puhdistus? Toksisuudesta pois ja luonnon parantava voima.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kuin itsekuria. Päättää ettei hermostu.
Niin. Ainakin kiistelevä ja riitelevä ilmapiiri pitäisi saada pois. Jollakin voi kummitella exä, kaveri tai sisko mielessä. Tai jonkun aiemmat sanat. Irrottaminen ja sopiva etäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys automaattisesta biologisesta reaktiosta. Kirjasi on huuhaata. Itse olen ollut usein tilanteessa, jossa joku on menettänyt malttinsa, mutta itse en ole. Jos kyse on automaattisesta reaktiosta, minunkin olisi pitänyt menettää malttini. Sinun pitää vain harjoitella, ei se sen kummempaa ole.
Eivät kaikkien ihmisten aivot ole samanlaiset ja toimi samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla siis vaihdevuodet?
Ei vielä pitäisi olla. Olen kolmekymppinen.
Ap
Ymmärtämällä sen, että se ei ole ominaisuus vaan huono tapa josta oppia pois. Aloita meditointi ja mindfulness harjoituksilla.
Itse ajattelin positiivisesti, että on hyvä kun joudun olemaan rasittavien ihmisten kanssa, koska itsehillintäni saa sillä tavalla harjoitusta. Siis esimerkiksi töissä kun piti sietää sietämätöntä pomoa. Huonostihan siinä lopulta kävi. Sietokyky katosi yhtäkkiä niin täydellisesti, että rupesin huutamaan heti kun näin pomon naaman, enkä sen jälkeen pystynyt puhumaan hänen kanssaan edes puhelimessa. Olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että toimintatapani oli aivan väärä ja että olisi pitänyt jo paljon aiemmin vaihtaa työpaikkaa.
Ei siitä ainakaan lääkärille kannata puhua. Et saa mitään apua ja kantaan jää merkinnät jotka leimaavat sinut ikuisiksi ajoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämällä sen, että se ei ole ominaisuus vaan huono tapa josta oppia pois. Aloita meditointi ja mindfulness harjoituksilla.
Voiko se olla huono tapa, jos ap:sta on vasta viime aikoina tullut äkkipikainen?
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin positiivisesti, että on hyvä kun joudun olemaan rasittavien ihmisten kanssa, koska itsehillintäni saa sillä tavalla harjoitusta. Siis esimerkiksi töissä kun piti sietää sietämätöntä pomoa. Huonostihan siinä lopulta kävi. Sietokyky katosi yhtäkkiä niin täydellisesti, että rupesin huutamaan heti kun näin pomon naaman, enkä sen jälkeen pystynyt puhumaan hänen kanssaan edes puhelimessa. Olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että toimintatapani oli aivan väärä ja että olisi pitänyt jo paljon aiemmin vaihtaa työpaikkaa.
Mutta ei aina voi vaihtaa työpaikkaa, vaikka pomo olisi kauhea.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys automaattisesta biologisesta reaktiosta. Kirjasi on huuhaata. Itse olen ollut usein tilanteessa, jossa joku on menettänyt malttinsa, mutta itse en ole. Jos kyse on automaattisesta reaktiosta, minunkin olisi pitänyt menettää malttini. Sinun pitää vain harjoitella, ei se sen kummempaa ole.
Miten pitää harjoitella?
Kannattaa reagoida asioihin heti, kun alkaa ärsyttää. Jos yrittää tukahduttaa ärtymystään, se vain kasvaa ja seurauksena voi olla hallitsematon räjähdys.
Oma ratkaisuni on ollut opetella välinpitämättömäksi. Jos tiedän jonkun ihmisen olevan ärsyttävä, suhtaudun häneen jo alunperin niin etten juurikaan kuuntele puheitaan. Saatan myös poistua tilanteesta, sulkea puhelimen tai mennä nukkumaan, mikäli tilanne sen mahdollistaa.