Lue keskustelun säännöt.
Muut eivät voi matkustaa koska on rahanpuutetta, minä en voi matkustaa koska on seuranpuutetta
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sairautta joka estää, sitten voisi mennä jonkun turistiryhmän mukana. Joskus lähti Tampereelta bussi Hki-Vantaalle lentokentälle ja tullessa takas. Onkohan niitä vielä. Perillä sama hotelli joidenkin suomalaisten kanssa ja turistioppaat. Lisääkö se turvallisuuden tunnetta? Jos saa helposti sairaskohtauksia (vaikka epilepsia, migreeni, kuukautiskrampit) ja on lihaskipuja, silloin matkustaminen hankalaa. Ja pitäisi olla vakuutukset sekä tiedossa lääkärit paikan päällä.
Olen täysin terve. Kumppanin puute vaivaa minua. Haluisin voida suunnitella reissua mutten voi. Nainen olen. Ap
No etsi kumppani sitten. Maailma on yksinäisiä ihmisiä pullollaan, luulisi nyt sinunkin jonkun kelpuuttavan. Tosin jos sinulla ei ole muitakaan ystäväviä, niin ehkä se on vaikeaa.
Jaa. Aika vastikään terapeutti on todennut minulle seuraavat asiat:
- olen seurallinen ja "normaali" ja osaan kiinnittyä ihmisiin
- on hyvä varautua elämään jatkossakin yksin ja tehdä työtä sen hyväksymisen eteen, "normaaleja" miehiä ei vaan riitä kaikille
- on terveellisempää elää yksin kuin haitallisessa suhteessa
En siis ole ap vaan kohtalotoveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainut ap. Minäkin tykkäisin matkustella, mutta ei vaan tule yksin lähdettyä, kun ei ole ystäviäkään.. Rahaa kyllä olisi matkusteluun kyllä.
Perustakaa jotkut "ystävä lomalle" -sivut. Luulisi sille olevan käyttöä, jos jo tässä porukassa olisi yksinäisiä ihmisiä. Ei kai siinä kauan menisi.
En minä halua ystävää lomalle vaan henkilön arkeen, jonka kanssa myös lomailla. Sehän on sama kuin menisi yksin lomalle ja yrittäisi siellä bondautua muiden kanssa, sillä erolla että olisi takuuvarmasti joku siihen halukas.
Miksi pitää lähteä ratkomaan muiden ongelmia eikä voi vain sanoa, että tosi kurja tilanne, on varmaan ikävää, toivottavasti asia muuttuu joskus elämässä.
Ystäväni yrittivät vuosia maanitella minua lähtemään yksin lomalle. Nyt jo tajuavat olla hiljaa, jos eivät itse ole lähdössä kanssani mihinkään.
No hyvänen aika, etsi itsellesi se henkilö arkeen.
No voi hyvänen aika, luuletko, etten ole etsinyt?
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten sitä seuraa pitää matkalla olla? Etkö osaa itse matkustaa? Vai pitääkö sun saada "jakaa" kokemus?
Älä turhaan vähättele (sen lainausmerkkeihin laittaen ) tuota yhteisen kokemuksen ja myöhemmin sitten yhteisten, jaettujen muistojen riemua .
Olipa sitten vain pari ihmistä tai joku matkaseurue kyseessä, niin kyllä se aika iso pointti siinä matkustamisen hauskuudessa on tuo.
On sitäpaitsi paljon turvallisempaakin matkustaa (vähintäänkin)jonkun kaverin kanssa.
Mitä sitten, jos joku ei vaikka osaisikaan matkustaa yksin? Eikö se olisi validi syy olla matkustamatta yksin?
Myös osa yksinmatkustavista on sellaisia, etteivät osaisi matkustaa seurassa.
Jos on yksinäisyyttä ja liikaa yksinoloa jo arjessa niin muuttuisiko se lomalla jotenkin. Millä todennäköisyydellä sieltä matkalta löytyisi jotain seuraa, joka olisi sille ihmiselle sopivaa ja tyydyttävää.
Itse olen introvertimpi ja matkaseurani ekstrovertimpi. Hän matkustaa yksin tai seurassa. Yksin matkustaessaan hän aina löytää seuraa. Minä matkustan vain seurassa ja olen "vaativampi" seuran laadun suhteen.
Me molemmat olemme ystävällisiä ja puheliaita ja matkoilla tulee puhuttua vieraiden ihmisten kanssa. Totta kai itsellekin tulee hyvä mieli jostain kivasta kohtaamisesta, mutta en silti kauheasti saa niistä. Hän sen sijaan saa nautintoa näistä vieraiden kohtaamisista.
Ihmiset on erilaisia. Harvan elämä on täyttä iloa. Jollekin tuo surua, kun ei pääse matkalle seuranpuutteen vuoksi ja joku perheellinen kaipaa lomaa yksin. Jollain taas on lomailuasiat kunnossa, mutta jossai vaiheessa elämää jotain muuta hankaluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisiä ihmisiä yhdistää paska luonne ja passiivisuus.
Poislukien ne, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi pääse kotoaan pois. Kaikki heistäkään eivät ole yksinäisiä koska ovat mukavia ja älykkäitä.
Vai sellaista. Jäin 48 v. leskeksi ja senjälkeen olen matkustellut yksin vaikka minne. En koe olevani passiivinen enkä paskaluonne. Matkustan yksin koska, saan tehdä just niinkuin tykkään: herätä aikaisin aamuisin ja lähteä liikkeelle ilman parin tunnin aamupalojen syömisiä. Mennä päivällä syömään just sinne minne haluan ym. ym. Kokeilin pari kertaa ystävän ja toisenkin kanssa reissailla niin siitä ei tullut oikein mitään, aina piti neuvotella melkein kaikesta. Ystäviä minulla on, jotkut jopa kyselevät lähdenkö heidän kanssaan reissuun. En lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Itsekin matkaillut ' kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten sitä seuraa pitää matkalla olla? Etkö osaa itse matkustaa? Vai pitääkö sun saada "jakaa" kokemus?
Älä turhaan vähättele (sen lainausmerkkeihin laittaen ) tuota yhteisen kokemuksen ja myöhemmin sitten yhteisten, jaettujen muistojen riemua .
Olipa sitten vain pari ihmistä tai joku matkaseurue kyseessä, niin kyllä se aika iso pointti siinä matkustamisen hauskuudessa on tuo.
On sitäpaitsi paljon turvallisempaakin matkustaa (vähintäänkin)jonkun kaverin kanssa.
Ystävä ja entinen työkaveri matkustelee ryhmässä bussiretkiä ympäri Eurooppaa jo vuosia. Ei tunne ketään kun bookkaa matkan, siellä tutustuu sitten toisiin. Itsekin olen pari tuollaista reissua tehnyt. Mukavia ovat olleet. Eipä ole tullut mieleen koskaan joku turvallisuuskysymys, kun opas on matkassa ja ryhmässä mennään. Mielenkiintoista ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertomatkat ovat mukavia yksinkin. Niissä on kuitenkin porukka, eikä tunnu yksinäiseltä. Lisäksi yhden hengen lisämaksu on monesti kohtuullinen.
Ihan turha tulla kertomaan, että yksin matkustaminen on kivaa, kun kaikille se ei ole sitä.
En matkusta yksin kuin pakolliset työmatkat ja vihaan sitä. Olen yksin kaiken arkeni, en halua olla yksin lomamatkalla. Kestän yksinolon arkena, mutta en lomamatkalla ja siihen minulla on täysi vapaus ja oikeus.
Mökötä sitten kotonasi. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertomatkat ovat mukavia yksinkin. Niissä on kuitenkin porukka, eikä tunnu yksinäiseltä. Lisäksi yhden hengen lisämaksu on monesti kohtuullinen.
Ihan turha tulla kertomaan, että yksin matkustaminen on kivaa, kun kaikille se ei ole sitä.
En matkusta yksin kuin pakolliset työmatkat ja vihaan sitä. Olen yksin kaiken arkeni, en halua olla yksin lomamatkalla. Kestän yksinolon arkena, mutta en lomamatkalla ja siihen minulla on täysi vapaus ja oikeus.
Mökötä sitten kotonasi. Elämä on valintoja.
Kaikki elämässä ei ole valintoja.
Varasin majoituksen. Matkustin lomakaupunkiin. Jo menomatka oli tosi kurja. Kaikki yksinolo ja vaillejääminen ja menetykset vyöryivät päälle. Itkin majapaikassa ja sain paniikkikohtauksen vieraassa kaupungissa.
Kotona elän paljon tuskattomampaa yksineläjän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiä löytyy seuraa, jos on ilmainen matka tarjolla. Milloin lähdetään?
Facessa on matkaseuran haulle ryhmiä, en tosin tiedä, miten hyvin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukki viittoo lapsia lähemmäksi ja kaivaa salamyhkäisesti povitaskusta pussin Pohjanmaan pastilleja. "Ottakaahan siitä muutamat pastillit mieheen!" Pieni silmänisku perään ja pussi katoaa takaisin povitaskuun.
Vierailija kirjoitti:
Ukki viittoo lapsia lähemmäksi ja kaivaa salamyhkäisesti povitaskusta pussin Pohjanmaan pastilleja. "Ottakaahan siitä muutamat pastillit mieheen!" Pieni silmänisku perään ja pussi katoaa takaisin povitaskuun.
Väärä keskustelu :D Anteeksi
Itse matkustan kyllä kotimaassa yksin ihan mielelläni, mutta ulkomaille en yksin uskalla lähteä. Onneksi saan isästäni seuraa, hän on matkustanut paljon ja tietää miten lentokentillä ja muualla tulee toimia. Itse en tiedä mitään enkä uskalla edes yksin liikkua ulkomailla vieraassa kaupungissa. Minkään muun kuin lapsuudenperheeni varaan en ulkomaanmatkojani laittaisi, ihmissuhteillani on tapana mennä poikki mitä mielenkiintoisimmista syistä, mutta lapsuudenperhe pysyy.
Haluaisin olla rohkea ja uskaltaa matkustaa yksin, mutta pelottaa jo Helsingissä liikkuminen yöaikaan yksin konserttien jälkeen. Saati sitten jossain Hampurissa, Frankfurtissa tai Berliinissä.
Ihmeellistä, että alapeukutellaan, kun joku kertoo avoimesti peloistaan tai haavoittuvuuksistaan.
Sama juttu. Lähtisin patikoimaan Camino Francesin ja saisin samalla syntini anteeksi jos olisi kaveri. Rahaa on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten sitä seuraa pitää matkalla olla? Etkö osaa itse matkustaa? Vai pitääkö sun saada "jakaa" kokemus?
Se riippuu matkakohteestakin. Kanarian all-inclusive lomalle voin aivan hyvin lähteä yksin, mutta edellä kaipasin seuraa Camino de Santiago-vaellukselle, koska siinä on monenlaista säätämistä jo että ylipäätään pääsee reitin alkuun ja päätepisteestä takaisin kotiin. Myös kaikki majoittumiset jotka pitää hoitaa paikan päällä, olisi luottavaisempi olo kun olisi seuralainen.
Kiitos tästä viestistä