Lue keskustelun säännöt.
Joko tulisi sukupolvi, jossa parisuhteet kestäisivät?
04.03.2023 |
Järkyttävää tämä liittojen hajoaminen. Usein syyt ovat kevyitä ja olisivat hoidettavissa.
Koska uudet sukupolvet usein muuttavat tapoja, olisiko kohta taas konservatiivisten parisuhteiden aika.
Eroperheiden lapset kärsivät. Ja etenkin kärsivät uusperheissä. Myös isovanhemmat saattaa olla eronneita ja suvut hajallaan.
Yhteiskunnankin kannalta se olisi hyvä juttu.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vähän laajemmaltikin mietin: milloinkan nuo kähinät loppuu?
Joko silloin kun ei vaan kiinnosta tai sitten tulee joku globaali katastrofi = ufot, maanjäristys/MegaTsunami = "pakko puhaltaa yhteen hiileen".
(tämän parempaan mun pää ei nyt pysty ....)
Olisit sitten ollut hiljaa. Ei ole pakko vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, väkivalta ja pettäminen olisi ollut hoidettavissa.
Miksi parisuhteen pitäisi kestää? Aikansa kutakin ja kohtia uusia seikkailuita.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tää trendi ole ettei aleta enää ollenkaan parisuhteisiin vaan keskitytään vaan hauskanpitoon. Itsekkyys on trendi. Lapsia ei jakseta kasvattaa. Parempi varmaan niin että kuollaan sukupuuttoon kun tuhotaan vaan kaikki.
No on ihan helvetin itsekästä edes tehdä lapsia. Joten ymmärrän hyvin itsekkyydellä mennään ja erotaan, kun siltä tuntuu ja se on ihan ok asia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole odotettavissa. Miksi olisi?
Minun vanhempani menivät ensimmäisen ja ainoan kerran naimisiin 1950-luvulla ja he olivat loppuun asti yhdessä paitsi että isäni menehtyi noin puolitoista vuotta ennen äitiäni 80-vuotiaana. Äitini ei oikeastaan koskaan toipunut isäni kuolemasti kuolleen 82-vuotiaana. Kasvoin ns. klassisessa ydinperheessä eikä minulla ole mitään veli- tai sisarpuolia, ainoastaan yksi veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tää trendi ole ettei aleta enää ollenkaan parisuhteisiin vaan keskitytään vaan hauskanpitoon. Itsekkyys on trendi. Lapsia ei jakseta kasvattaa. Parempi varmaan niin että kuollaan sukupuuttoon kun tuhotaan vaan kaikki.
Ei siinä ole mitään itsekästä, jos lapsia ei alun alkaenkaan panna alulle. Se on itsekkyyttä, että niitä tehdään, mutta jätetään kuitenkin oman onnensa nojaan, koska itsellä ei ole kivaa.
Moni aikuinen kyllä tajuaa lastentekemisen valinnassa myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Ei niitä ajatella tehtävän joksikin omaksi kivaksi saati projektiksi. Ei ainakaan ennen ajateltu. LIsääntyminen oli lähes velvollisuus, sellaisille jotka kovivat sen vähänkään mahdollisiksi. Silloin myös perheiden koossapysyminen on helpompaa kun koko yhteisö ja yhteiskunta arvostaa ja tukee sitä.
Nyt ei tue eikä arvosta. Kyllä se näkyy. On aivan selvää että meidän ei (tiettyjen tahojen mielestä) haluta lisääntyvän ja perustavan kiinteitä, muut ulossulkevia perheitä. Yhdenlaista perhepolitiikkaa tuokin: mitä tahansa muuta kuin kahden heteron pitkäkestoisia ydinperheitä. Nämähän uhkaavat tiettyjä poliittisia intressejä.
Luojan kiitos tuo asia on muuttunut! Suomessakin on niin paljon lapsia ihmisillä, jotka ei todellakaan sovi vanhemmiksi että toivottavasti tuo velvollisuuslisäntyminen loppuu kokonaan!
Kyllä lasten hankkimisen täytyy olla henkilökohtainen haave ja projekti. Ne joille ei ole, eivät voi olla hyviä vanhempia. Piste.
Mutta harva ihminen osaa katsoa kriittisesti peiliin ja miettiä, kykenenkö vanhemmaksi. Monet hankkivat lapsia vain oman tyhjiönsä täyttämiseksi, jotta saavat edes jonkun merkityksen elämälleen. Ei siinä lapsen tulevaisuutta juuri pohdita.
Vähän laajemmaltikin mietin: milloinkan nuo kähinät loppuu?
Joko silloin kun ei vaan kiinnosta tai sitten tulee joku globaali katastrofi = ufot, maanjäristys/MegaTsunami = "pakko puhaltaa yhteen hiileen".
(tämän parempaan mun pää ei nyt pysty ....)