Lue keskustelun säännöt.
Joko tulisi sukupolvi, jossa parisuhteet kestäisivät?
04.03.2023 |
Järkyttävää tämä liittojen hajoaminen. Usein syyt ovat kevyitä ja olisivat hoidettavissa.
Koska uudet sukupolvet usein muuttavat tapoja, olisiko kohta taas konservatiivisten parisuhteiden aika.
Eroperheiden lapset kärsivät. Ja etenkin kärsivät uusperheissä. Myös isovanhemmat saattaa olla eronneita ja suvut hajallaan.
Yhteiskunnankin kannalta se olisi hyvä juttu.
Kommentit (47)
Ei voi sanoa. Koska mun isovanhemmat oli sotasukupolvea, eivätkä heidän suhteet kestäneet.
Toisaalta, hiljaisessa sukupolvessa joidenkin suhteet kesti sitten ihan loppuun asti :')
(Ei tosin mun vanhempien :( )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan. Z ja A-sukupolvi ei pidä parisuhteita yhtään niin tärkeänä kuin te boomerit. Esim. Japanissa nuoret ei pariudu ollenkaan eikä seksi kiinnosta.
Sitä paitsi ihmiset pysyy yhdessä liian helposti vain siksi, kun muka pitää. Ei pidä! Jos suhde ei ole tyydyttävä, on aika vaihtaa. Mikä tahansa syy erota on tarpeeksi hyvä jos itsestä siltä tuntuu. Parisuhteet kestää aikansa, sitten tulee uusia, välillä ollaan sinkkuna ehkä pitkiäkin aikoja.
Olen itse ollut sinkku nyt 15 vuotta eikä pienintäkään aikomusta ryhtyä enää parisuhteeseen. Terveisiä X-sukupolvelta.
Näin juuri! Ihan liikaa ihannoidaan pitkiä avioliittoja välittämättä siitä millaista paskaa ne on. Toki suhteessa on erilaisia vaiheita ja kriisejä, mutta jos suhde tuottaa enemmän mielipahaa kuin iloa niin ei ole kenenkään etu jäädä sellaiseen suhteeseen.
Ex-mieheni vanhempien avioliitto oli juuri tuollainen räpätysavioliitto, jossa molemmat osasivat olla todella ilkeitä toisilleen. He koko ajan töksäyttelivät toisilleen asioita, anoppi nalkutti ja appiukko vastasi passiivis-aggressiivisesti takaisin. Vuosipäivänään he sitten olivat sitten todella onnellisia, kun olivat olleet niin pitkään yhdessä. Anoppi varsinkin, sillä hän ei ole elämässään tehnyt mitään muuta merkittävää, kuin mennyt naimisiin. Sitten arki jatkui taas samanlaisena naljailuna. Jos olisin tiennyt exäni saaman parisuhdemallin, en olisi koskaan hänen kanssaan edes jatkanut suhdetta. Asuimme heistä niin kaukana ettemme tavanneet usein. Ex oli siis saanut parisuhdemallin, jossa normaali vuorovaikutus oli ikävää puhetta toiselle ja ettei avioliitosta saa koskaan erota. Kun itse toin esiin tyytymättömyyteni, ex ei suostunut pariterapiaan eikä mihinkään muuhunkaan, jotta suhteesta olisi tullut miellyttävämpi. Lopulta kyllästyin kuulemaan päivittäistä huomauttelua milloin mistäkin ja erosin. Erosta on jo vuosia ja edelleen ex jaksaa valittaa minulle miten turhaan erosimme. Hän ei ole vieläkään tajunnut ettei tänä päivänä ole mikään pakko roikkua parisuhteessa, joka ei tuota mitään mielihyvää.
Itse olen eroperheen lapsi. Ja minuun ja siskooni vanhempieni ero vaikutti vain positiivisesti. Kotona oli pitkään hyvin painava ja negatiivinen ilmapiiri. Vaikka vanhemmat eivät ihan aina riidelleetkään(silloin, kun riitelivät niin toinen lähti ovet paukkuen yönselkään raivon vallassa) niin painostavan ilman aisti. Vanhemmat olivat koko ajan kireitä ja minä sisko aloimme oireilemaan siitä. Kaikilla oli huonot välit kaikkiin. Minä riitelin äidin kanssa, minä riitelin isän kanssa ja siskollani ja minulla oli hyvin agressiivisia riitoja, vanhemmat tappeli jne. Sitten he lopulta päättivät erota ja nykyään olen läheisempi kaikkien perheenjäsenieni kanssa enemmän kuin ikinä.
Joo suhteet kesti, koska oli häpeällistä erota ja nainen varsinkin oli riippuvainen miehestään. Siinä sitten kesti kulissiliitossa kaikki nöyryyttämiset ja hakkaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne pitäisi kestää? Kuka sen on määrännyt että ihmisen pitäisi olla saman tyypin kanssa hautaan asti? Mieluummin opetellaan eroamaan sovussa ja hoitamaan mahdolliset yhteiset lapset täydessä yhteisymmärryksessä.
Ihminen on tarkoitettu elämään saman puolison kanssa kuten vaikka joutsen.
Eikä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se hyvä yksilön ja yhteiskunnan kannalta, että olisi pysyvä turvayksikkö (avioliitto, perhe), mutta valitettavasti sen murentaminen jatkuu, tälläkin palstalla.
Seurauksena: yksinäisyyttä, mt-ongelmia, köyhyyttä, sukupuolten välistä vihaa...
Ennen suhteiden piti loppua siihen kun vaimo kuolee synnytykseen ja sitten otetaan uusi nuori nainen niitä lapsia kaitsemaan. Sitä ei ehkä rasiteta niin paljon velvollisuuksilla että pysyy hengissä hoitamassa lapsia ja mies kävi vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se hyvä yksilön ja yhteiskunnan kannalta, että olisi pysyvä turvayksikkö (avioliitto, perhe), mutta valitettavasti sen murentaminen jatkuu, tälläkin palstalla.
Seurauksena: yksinäisyyttä, mt-ongelmia, köyhyyttä, sukupuolten välistä vihaa...
Puppua. Ollaan kaikki tyytyväisiä ja rahaa jää aina enemmän naiselle käyttöön kun sillä ei ole miestä ruokittavana ja elätettävänä. Puhumattakaan tilasta ja mielenrauhasta ja helvetin rumien teknisten laitteiden uupumisen tuomasta ilosta.
En tiedä.
Itse olen ollut saman miehen kanssa 16v ikäisestä.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittoni on nyt kestänyt 28 vuotta.
Se ei tee sinusta hippustakaan parempaa ihmistä kuin kukaan eronnut tai sinkku. 🙂🙂
Ei mutta ei myöskään huonompaa tai jotenkin säälittävää, miten nykyään on ihan tavallista leimata pitkissä parisuhteissa viihtyvät. Tuntuu korpeavan kovasti eräitä tahoja tämä elämänvalinta.
Jotenkin hassua, miten sinun ikäisten (oletan että olet noin 50) ja sinua vanhempien tuntuu olevan niin kova tarve löytää se marttyyrin kaapu aina asiasta kuin asiasta. Missään ei leimata ihmisiä pitkistä suhteista. Ei missään. Päinvastoin, kuten tämänkin ketjun aloitus kertoo. Jos olet onnellinen pitkässä suhteessa, niin hienoa. Olen onnellinen puolestasi. Me nuoremmat sukupolvet pystytään hyväksymään, että on monenlaisia tapoja elää. Kunpa sinäkin pystyisit. <3
Vierailija kirjoitti:
No ei ole pelkoa kun kerran tämä on edelleen vallalla, että ensin pitää riekkua, bilettää ja elää villinä sinkkuna kolmekymppiseksi ja sen jälkeen hätäpäissään etsiä joku, jolle pitää osoittaa seuraavat pari-kolme vuotta kaikin tavoin ettei tarvitse tätä mihinkään ja tämän kanssa yhdessä vietetty aika on pois kaikesta tärkeämmästä/paremmasta ja ajatuskin vaikka teen keittämisestä toiselle on alistamista ja nöyristelyä, koska toiselle nyt vaan ei pidä olla kiva.
Oletpa sinä katkera. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset opetetaan siihen, ettei omaa ajattelukykyä ole. Joka asiaan pitäisi olla terapeutti, vaikka elämä eletään itse.
Media muokkaa ja vääristää arvomaailmaa ja se näkyy lasten pahoinvointina ja parisuhteiden hajoamisena. Ikävää, että känkyräiset toimittajat haluavat niin paljon pahaa perheille.
Lehdet ja muu media tv-ohjelmista lähtien ovat täynnään eroja, suhteista toisiin hyppimistä, pettämistä jne. Eli tuodaan malliksi, että tuo kaikki on normaalia. Tarvittaisiin pysyvien ja terveiden pari-, perhe-, suku- ja ystävyyssuhteiden esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa eroperheen lapsi!! Synnyin 70-luvulla ja omassa lapsuudessa erot alkoi pikku hiljaa yleistyä. Omat vanhempani teki meidän perhe-elämästä silkkaa helvettiä. Joka ilta iltarukouksessa RUKOILIN JUMALALTA että ne eroaisi! Mutta ei. Äiti sanoi suoraan, että niin kauan ei erota kun lapset asuu kotona. Kiva vastuu lasten niskoille vieritettäväksi. Koko lapsuuteni oli aivan järkyttävä sen perhe-helvetin takia. Voitte kuvitella, miten katkeralta tuntui, kun muutama vuosi nuorimman siskon muutettua kotoa he erosivat. Tärkeintä oli, että saatiin kasvattaa lapset mahdollisimman huonoissa oloissa, sen jälkeen kun niiden psyyke on sekoitettu, voidaan lähteä etsimään omaa oneea.
EROTKAA jos olette huonoissa suhteissa! Väkisin yhdessä pysyminen ei ole kenenkään etu. Siitä on lapsille valtavasti tuskaa koko loppuelämäksi!
Ei tule.
Tulevat päivät, kuten Nooan aikana, jolloin maa täyttyi väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tää trendi ole ettei aleta enää ollenkaan parisuhteisiin vaan keskitytään vaan hauskanpitoon. Itsekkyys on trendi. Lapsia ei jakseta kasvattaa. Parempi varmaan niin että kuollaan sukupuuttoon kun tuhotaan vaan kaikki.
Ei siinä ole mitään itsekästä, jos lapsia ei alun alkaenkaan panna alulle. Se on itsekkyyttä, että niitä tehdään, mutta jätetään kuitenkin oman onnensa nojaan, koska itsellä ei ole kivaa.
Moni aikuinen kyllä tajuaa lastentekemisen valinnassa myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Ei niitä ajatella tehtävän joksikin omaksi kivaksi saati projektiksi. Ei ainakaan ennen ajateltu. LIsääntyminen oli lähes velvollisuus, sellaisille jotka kovivat sen vähänkään mahdollisiksi. Silloin myös perheiden koossapysyminen on helpompaa kun koko yhteisö ja yhteiskunta arvostaa ja tukee sitä.
Nyt ei tue eikä arvosta. Kyllä se näkyy. On aivan selvää että meidän ei (tiettyjen tahojen mielestä) haluta lisääntyvän ja perustavan kiinteitä, muut ulossulkevia perheitä. Yhdenlaista perhepolitiikkaa tuokin: mitä tahansa muuta kuin kahden heteron pitkäkestoisia ydinperheitä. Nämähän uhkaavat tiettyjä poliittisia intressejä.
Onko ihminen luonnostaan yksiavioinen? Ei välttämättä.
Vanhempani ovatr olleet naimisissa 60 vuotta, veljeni yli 30 vuotta. Lähes kaikki tädeistäni ja enoistani "kunnes kuolema heidät erotti". Itse en ole ollut naimisissa enkä aio mennäkään koskaan naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tää trendi ole ettei aleta enää ollenkaan parisuhteisiin vaan keskitytään vaan hauskanpitoon. Itsekkyys on trendi. Lapsia ei jakseta kasvattaa. Parempi varmaan niin että kuollaan sukupuuttoon kun tuhotaan vaan kaikki.
Ei siinä ole mitään itsekästä, jos lapsia ei alun alkaenkaan panna alulle. Se on itsekkyyttä, että niitä tehdään, mutta jätetään kuitenkin oman onnensa nojaan, koska itsellä ei ole kivaa.
Moni aikuinen kyllä tajuaa lastentekemisen valinnassa myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Ei niitä ajatella tehtävän joksikin omaksi kivaksi saati projektiksi. Ei ainakaan ennen ajateltu. LIsääntyminen oli lähes velvollisuus, sellaisille jotka kovivat sen vähänkään mahdollisiksi. Silloin myös perheiden koossapysyminen on helpompaa kun koko yhteisö ja yhteiskunta arvostaa ja tukee sitä.
Nyt ei tue eikä arvosta. Kyllä se näkyy. On aivan selvää että meidän ei (tiettyjen tahojen mielestä) haluta lisääntyvän ja perustavan kiinteitä, muut ulossulkevia perheitä. Yhdenlaista perhepolitiikkaa tuokin: mitä tahansa muuta kuin kahden heteron pitkäkestoisia ydinperheitä. Nämähän uhkaavat tiettyjä poliittisia intressejä.
Luojan kiitos tuo asia on muuttunut! Suomessakin on niin paljon lapsia ihmisillä, jotka ei todellakaan sovi vanhemmiksi että toivottavasti tuo velvollisuuslisäntyminen loppuu kokonaan!
Kyllä lasten hankkimisen täytyy olla henkilökohtainen haave ja projekti. Ne joille ei ole, eivät voi olla hyviä vanhempia. Piste.
"Ympäristö tukee tätä ikiteiniyttä kaikin keinoin koska se ylläpitää kaikenlaista kulutusta" ja samaan aikaan minimalismi ja kierrätys(vaatteiden, tavaroiden jne) on aina vain kasvava trendi nuorten keskuudessa.
Ja mitä tuohon stressin sietoon jne tulee: Miksi MIKSI KENENKÄÄN _PITÄISI_ sietää yhtään enempää stressiä kuin tahtoo? Tämän vuoksi meillä on upea valinnanvapaus. Ei tarvitse tehdä elämästään kuluttavaa ja stressaavaa, jos EI TAHDO.
Minä ainakin elän juuri sellaista elämää kuin tykkään, onhan minulla vain tämä yksi ainoa elämä.