Mikä vanhan kansan taito sinulla on?
Osaatko kutoa maton tai tehdä karjalanpaistia? Kerro!
Kommentit (794)
Vierailija kirjoitti:
Osaan katsoa varvulla kaivonpaikan
Osaan ilman varpuakin.
Yritän parhaani mukaan tulkita unia.
Sisään pyydystää lintuja rihmasilla
Osasin lapsena hakea vanhempani käskystä vitsan, jolla sain sitten selkääni. Osaisin varmaan vieläkin, mutta enää en tekisi niin. Ja välillä jätin lapsenakin sen tekemättä. Ikävä kyllä seuraukset olivat sitten vitsaakin huonommat.
Osaan hävikineston eli hyödyntää ruuantähteet jonkun uuden ruuan lisukkeena tai pohjana. Piimäjuuston tekeminen on ihan simppeli. Parempaa ei kaupasta saa.
Se kaivon katsominen, eli mahdollisen vesisuonen hakeminen onnistuu myös. Mukulana isoisä opetti, mista varpu pitää taittaa, jotta se hakee veden, miten sitä pidetään kädessä ja miten sen kanssa pitää liikkua. Jos nukkuu huonosti jossain huoneessa, kannattaa katsoa onko sänky vesisuonen reitillä ja sitten vaihtaa sängyn paikkaa. Vaikuttaa muuten vielä toiseen kerrokseen saakka. Toiset puhuu magneettikentistä, toiset vesisuonista, vaikutus on sama.
Joku erityistaito lienee sekin, että osaan käsikopelolla arvioida tosi lähelle jonkun tuotteen painon ja kelloa katsomatta arvata ajan. Ehkä se ei ole kansantaito, tai sitten on tooosi kaukaa, ajalta ennen vaakaa ja kelloa :D.
Resilienssi, epämukavuuden sieto, priorisointikyky, kokonaisuuksien hahmottaminen.
Näitä ei nykynuorista eikä nuorista aikuisista tahdo löytyä.
Fagotin soitto
Ohrarieskan teko
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan taitoni on siis tulla toimeen vaatimattomissa oloissa ja olla samaan aikaan kaikesta/vähästä tyytyväinen.
Varsinkin tuo jälkimmäinen on harvojen taito👍
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elämäntapa, joka edustaa jollakin tavalla mennyttä aikaa, jolloin kaikkea oli niukasti, ruoka ei ollut monipuolista, vaan syötiin perunoiden kanssa mitä sattui olemaan, joskus se oli vain pelkkä puolukkahillo tai nokare voita ja suolaa. Äitini teki vaatteita (ompeli, neuloi), tv ja puhelin tulivat meille viimeisinä koko kylällä ja viivettä oli ainakin 20 v siinäkin. Autoa ei tietenkään ollut.
Jotenkin on säilynyt itsellä sellainen vaatimaton asenne, ja nythän se on rahanarvoinen taito, koska elintaso on mennyt parina viime vuonna alas päin, inflaation myötä on pitänyt opetella tulemaan toimeen ilman ns ylellisyyksiä. Itselleni se on ollut hyvinkin helppoa. Vanhan kansan taitoni on siis tulla toimeen vaatimattomissa oloissa ja olla samaan aikaan kaikesta/vähästä tyytyväinen.
Vaatteiden ompelu on hauskaa, turha puhua että kankaat kalliita, säästää pitkässä juoksussa. 60-luvulla ne lapset joiden äidit ompelivat olivat parhaiten puettuja.
Myös täällä perunoita voin kanssa.
Ompelu, hevosella ratsastus/ajaminen, eläinten hoito, viinan teko.. :D metsästys, kalastus, luonnossa selviytyminen
osaan vietellä kuin väinämöinen
Vierailija kirjoitti:
Osaan hävikineston eli hyödyntää ruuantähteet jonkun uuden ruuan lisukkeena tai pohjana. Piimäjuuston tekeminen on ihan simppeli. Parempaa ei kaupasta saa.
Se kaivon katsominen, eli mahdollisen vesisuonen hakeminen onnistuu myös. Mukulana isoisä opetti, mista varpu pitää taittaa, jotta se hakee veden, miten sitä pidetään kädessä ja miten sen kanssa pitää liikkua. Jos nukkuu huonosti jossain huoneessa, kannattaa katsoa onko sänky vesisuonen reitillä ja sitten vaihtaa sängyn paikkaa. Vaikuttaa muuten vielä toiseen kerrokseen saakka. Toiset puhuu magneettikentistä, toiset vesisuonista, vaikutus on sama.
Joku erityistaito lienee sekin, että osaan käsikopelolla arvioida tosi lähelle jonkun tuotteen painon ja kelloa katsomatta arvata ajan. Ehkä se ei ole kansantaito, tai sitten on tooosi kaukaa, ajalta ennen vaakaa ja kelloa :D.
Kerron miten vesisuoni löydetään?
Ihan ketju. Minulla on tullut taitoja haltuun jo lapsena pientiloilla syntyneiltä vanhemmilta ja aikuisena perinnetaitojen ylläpito on ollut niin rakas harrastus, että muutin 150-vuotiaaseen taloon kantoveden varaan.
-Leivinuunissa leipominen ja ruuanlaitto
-Puuhellan sytyttäminen savuttamatta säällä kuin säällä
-Nuotion sytyttäminen ilman tulitikkuja
-Keritseminen, karstaus, kehräys, kutominen, neulakinnastekniikka
-Kanan teurastaminen ja valmistelu pataan
-Poikimisessa auttaminen
-Nahan kasviparkinta (rasvaparkinta opettelussa)
-Savusaunan lämmitys
-Kirveellä veistäminen
-Takominen
-Riveäminen, tervaaminen ja muut helpommat puulaivojen huoltotoimet
-Tuohitorven soitto
-Merenkäynti ja purjehdus
-Verkkokalastus
-Hevosen opetus ajolle, valjastus, reellä ajo, tukinajo ja juontaminen
-Juurileivonta, viilin teko, maltaiden teko, sahdin teko…
-Osaan morsettaa ja latinaa
-Niittäminen käy toki myös enkä edes tajunnut, että sitä pidetään perinnelajina. Olenkin ihmetellyt, miksi porukka vetää pehmeitä heinäpientareita siimaleikkurilla kun laiho kaatuisi kevyesti ja hiljaa viikatteella.
Tervanpolton haluaisin vielä opetella, tai ainakin joskus kokea sen.
Voisipa oikeasti sanoa että osaa, mutta kun en niin en. Olen kyllä eräopinnoissa päässyt kaikenlaista muinaistekniikkaa päässyt kokeilemaan. Pettuleivän teko (jonka joku ekoilla sivuilla mainitsi) taitaakin jäädä ainoaksi taidoksi. Toinen "taito" on se, joka virtaa veressä jo valmiiksi eli päässä kuohahtaa yli jos tuo itänaapuri oikeasti tulisi vaatimaan meiltä jotain. Siellä se kytee omassa perimässä näköjään ihan pyytämättä.
Ei oikeastaan mitään. En laske tulipesän tai nuotion sytyttämistä vanhan kansan taidoksi, sitä tarvitaan edelleen satunnaisesti. Vaikka olen viiskymppinen nainen, en osaa neuloa, ei ole ollut koskaan oikein kiinnostusta opetella (ja koulutaidot unohtuneet jo). Kaikenlaiset ruoat olen osannut kyllä tehdä, karjalanpiirakat sun muut, ei kai ne vielä kadonneita taitoja ole, sen kun lunttaa reseptistä, jos ei muuten osaa.
Vanhojen taitojen sijaan hoidan kaikkien tekniset laitteet koko suvussa, ammatin varjopuolia.
Vierailija kirjoitti:
Osaan koodata Fortranilla.
Kymmensormijärjestelmänkin osaan eikä tarvitse katsoa näppäimiin. Tällä olen säväyttänyt yleisöä usein.
Koulussa opiskelin Cobolin ja pakotettuna kymmensormitestit. Eikä siitä ole kuin 25 vuotta. Kumpaakaan en ole töissä tarvinnut kylläkään.
Ja minä osaan variskoida