Sosiaaliset tilanteet hankalia. Pääseekö ujoudesta/arkuudesta pois?

Mulla oli vaikeuksia kaupassa käymisessä teininä. Jännitti ja tuntui, että kaikki katsoo, mutta oikeasti kukaan ei katso sinua kaupassa. Siellä tehdään ostoksia ja ajatellaan niitä.

Mitenkään en hoitanut paniikkia, mutta enää ei tule paniikkia kaupassa tai jutellessa. Vieläkin tulee jännitys puolituttujen seurassa liittyen epävarmuuteen, että ei halua olla toiselle vaivaksi.

Ei täysin, mutta kyllä vuosien mittaan oppii esittämään jotain roolia. Itse olen ollut lapsena ja vielä nuorenakin hyvin ujo. Mutta esiintymisiinkin on tottunut, kun niihin on joutunut. Kerrankin minua vanhempi ihminen tuli eräässä tilaisuudessa sanomaan, että "sinä sentään menit puhumaan, kyllä minäkin olisin halunnut ..." Uskalsi hän sentään tulla puhuttelemaan minua, vierasta ihmistä.

Kuvitteletteko te ihan tosissanne olevanne MUILLE ihmisille se maailman napa, jota tuijotetaan? Ei, hyvät ihmiset! Me kaikki tuijotamme omaa napaamme, emme teitä.

Minäkin olen aina ajatellut, että ujous on tietynlaista itsekeskeisyyttä. Juuri niin kuin numero 2 sanoi, pitää opetella ymmärtämään että muiden ihmisten mielestä sinä ujo et ole se maailman mielenkiintoisin keskipiste. Ketään ei kiinnosta sinun hikoilut ja sammaltamiset niin paljoa että tarvitsisi arastella jotain ihme kaupassakäyntiä.

Kyllä siitä pääsee. Mene lääkäriin. Sieltä ohjataan terapiaan.

Kävin terapiassa samasta syystä ja pääsin jännittämisestä eroon. Töitä pitää tehdä ja prosessi on pitkä. mutta se on sen arvoista! Tsemppiä

Kannustan lämpimästi opettelemaan sosiaalisissa tilanteissa olemista. Se on taito, joka opitaan ja joka helpottaa olemista tosi paljon. On raskasta, jos aina pitää jännittää toisia ihmisiä.

Parhaiten toimii altistus eli hakeutuu säännöllisesti niihin jännittäviin tilanteisiin ja nostaa pikkuhiljaa haastavuustasoa. Kaupassa käynnistä on hyvä aloittaa. Sitten voitkin kokeilla kysyä jotakin myyjältä.

Tuo ajatus rooleista auttaa. Monissa tilanteissa tavallaan pelataan rooleja, asiakas ja asiakaspalvelija on yleinen. Siihen omaan rooliin voi sujahtaa ja harjoitella roolien vaihtamista tarpeen mukaan.

Myös empatia muita kohtaan auttaa. Sinä et ole kaikkien huomion kohteena. Kaupassa ihmiset hoitavat omia kiireellisiä asioitaan ja ajattelevat oman elämänsä murheita. Muitakin voi jännittää, voi olla surua, voi olla kipuja. Esimieskin voi peitellä jännitystä tai epävarmuutta. Voit ajatella, että nytpä yritän olla toista kohtaan ystävällinen ja esimerkiksi hymyilemällä osoittaa hyväksyntääsi, ja silloin tilanne voi muuttua teille molemmille vähemmän jännittäväksi.

Opiskele lähäriksi. Sitten vaan töihin kuuntelemaan työkavereiden v t tuilua ja asiakkaiden h u orittelua. Varmana karaistuu ja ujoudet lähtee.

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Ei varmaan kokonaan

Kun aloittaja tekee ostoksiaan ruokakaupassa niin aika moni vastaantulevista asiakkaista miettii hänestä, että "apua, tuo ihan varmana tuijottaa ja kyttää". Kun siis mietitään kuinka moni suomalaisista syö tälläkin hetkellä erilaisia psyykenlääkkeitä ja rauhoittavia, pystyäkseen käymään töissä ja kaupassa. 

paljon muita ihmisiä kiinnostaa muut ihmiset kun viitsivät toisia kiusata eivätkä keskity vaan omiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Lääkkeillä, mut samalla voimistuu ne toiset ääripää tunteet.

Älä välitä eivät muutkaan välitä

Itsensä altistaminen, ja lopulta alkaa helpottamaan. Ikä myös tuonut minulle varmuutta. N38

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina ajatellut, että ujous on tietynlaista itsekeskeisyyttä. Juuri niin kuin numero 2 sanoi, pitää opetella ymmärtämään että muiden ihmisten mielestä sinä ujo et ole se maailman mielenkiintoisin keskipiste. Ketään ei kiinnosta sinun hikoilut ja sammaltamiset niin paljoa että tarvitsisi arastella jotain ihme kaupassakäyntiä.

Ei noin vaan ujona olet helposti se naurun kohde monelle muulle. Puhettani on aina naureskeltu samoin jännittämistäni. Se on selkeästi helppo kohde pilkata. Harvempi siitä tulee pilkkaajalle mainitsemaan

Kannattaa ruveta itsekkääksi ja lopettaa välittäminen

Kukaan tuskin on samankaltainen koko elämänsä ajan ja ujouskin useimmiten lievittyy iän myötä.

Tosin paska kohtelu muilta voi opettaa aika kyyniseksi ( = oma kokemus). Muutoin olen kyllä ihana ihminen, yhä tietyissä tilanteissa ujohko vain.

Ujous on osa luonnetta. Ei se kokonaan poistu. Helpottaa iän myötä. Nelikymppisenä en ollut enää niin ujo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina ajatellut, että ujous on tietynlaista itsekeskeisyyttä. Juuri niin kuin numero 2 sanoi, pitää opetella ymmärtämään että muiden ihmisten mielestä sinä ujo et ole se maailman mielenkiintoisin keskipiste. Ketään ei kiinnosta sinun hikoilut ja sammaltamiset niin paljoa että tarvitsisi arastella jotain ihme kaupassakäyntiä.

Ei noin vaan ujona olet helposti se naurun kohde monelle muulle. Puhettani on aina naureskeltu samoin jännittämistäni. Se on selkeästi helppo kohde pilkata. Harvempi siitä tulee pilkkaajalle mainitsemaan

Sitten pilkkaavat. Kaikkia ei voi miellyttää. Joten sua ei pitäisi kiinnostaa idioottien mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Älä välitä asiattomista ja epäkohteliaista ihmisistä. Niillä on joku tarve haukkua muita.