Mitä ajattelet heistä, jotka tekevät suunnilleen koko elämänsä töitä avustusjärjestöille?
Itse ajattelen sitä lähinnä patologisena auttamisen tarpeena. Eli en ajattele heistä kovinkaan kauniisti.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko samoin vaikkapa lääkäreistä, sairaanhoitajista jne? Tai esim syöpätutkijoista?
Siellä on käytännöissä paljon tarkistettavaa. Jokin voi olla pielessä niissäkin. Aina löytyy korjattavaa kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Punaisella ristillä tuo osuus on noin 20%.
Ei muuten pidä paikkaansa, sinulle on valehdeltu. Tuo 20 % menee kohteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punaisella ristillä tuo osuus on noin 20%.
Ei muuten pidä paikkaansa, sinulle on valehdeltu. Tuo 20 % menee kohteeseen.
Oikea luku lienee noin 70 %
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punaisella ristillä tuo osuus on noin 20%.
Ei muuten pidä paikkaansa, sinulle on valehdeltu. Tuo 20 % menee kohteeseen.
Voi olla muuttunutkin, mutta tuota se oli muutama vuosi sitten kun vielä kävin noita SPR:n lukuja ja varojen käyttöä lävitse.
Ihmisten oma aktiivisuus on edellytys muutokselle. Oletteko miettineet miksi vanhusten olot ja oikeudet ovat huonommat kuin vangeilla? Siksi, että sinä, sinä ja sinä ette vaatineet, mutta vankien omaiset vaativat. Vain vaatimalla ja tekemällä voi tehdä muutoksen. Valitus ja sivustakatsominen eivät johda muutokseen.
En mitään. Mulle on yks hailee mitä kukin tekee ammatikseen ja muutenkin.
Toimin vapaaehtoisena järjestössä. Ihmisten lempiaihe on sättiä järjestöä siitä, että se ei tee mitään. Ok, meillä on tasan 2 palkatonta henkilöä, jotka ylipäätään tekevät mitään oman päivätyön ja perheen ohessa. Älä vaadi, vaan lähde mukaan toimijaksi. Ihan tavallisia ihmisiä siellä tekee kukin sen mitä pystyy ja tekijöistä on huutava pula. Olipa muutama tunti viikossa tai kuukaudessa, niin jokaiselle löytyy tehtävää.
Suurin osa "hyväntekeväisyys" järjestöistä on 100% vain oman taskun täyttöä hyvän nimessä, imho. En onneksi tunne ketään, joka ei työskentelisi oikeassa järjestössä. Siis sellaisessa missä rahat ja työ menevät oikeasti asiaan eikä vain palkkoihin, etuuksiin ja lisärahan ruinaamiseen
Työskentelin itsekin sekä vapaaehtoisesti että osa-aikaisesti yli 2.5 vuotta Hong Kongissa sijaitsevassa löytökoiratarhassa. Päädyin sinne vapaaehtoistoimintaan koska en jatkanut sopimusta aiemmassa työssäni ja sattui olemaan kesä 2019 :---D oli tylsää ja halusin tehdä jotain
Miten työntekijät voisi tehdä työtään, jos itsekin näkisivät nälkää?
Ymmärrän toki, että tuo voisi olla järkyttävä näky. Jos ne pihvit jakaisi, kuinka kauan kestäisi, että portilla olisi satoja ihmisiä odottamassa lisää?
Yleisesti kannatan omistaan jakamista katastrofin kohdanneille tarpeen vaatiessa. Punaisen ristin kohdalla se voisi olla hallintokuluista leikkaaminen reilusti ja suurempi osuus kohteiden tarpeisiin.