Suomeenkin pitäisi saada eläinlääkäriasemia joilla vähätuloiset ihmiset pystyisivät hoidattamaan eläimiään

Nyt kun oli koronan aikaan se huima koirabuumi niin mietiskelin että miten paljon koiria ja muita eläimiä voi ihmisillä olla ennen kuin eläinlääkärit ja -hoitajat loppuu kesken?

Olen seurannut vierestä lemmikinpitoa ja todennut että oma lompakko tai edes viitseliäisyys ei ikipäivänä riitä moiseen. Etenkin kun se on ihan lottoa millaisia terveysongelmia sille yksittäiselle eläimelle tulee... Tavallaan pahinta jos sairaus on loppuelämän, mutta ns. "helposti hoidettavissa", vaikka joku epilepsia. Pieni syy lopettamiselle mutta sitten se tietää säännöllistä lääkitystä ja seurantakäyntejä eläinlääkärissä vuosien ajan. Huhhuh. Toivottavasti kaikki lemmikin hankkineet ovat muistaneet ottaa tämänkin mahdollisuuden huomioon.

Tai itsensä kun arvauskeskukseen ei saa aikaa.

Höpö höpö! Miksi ihmisten on niin vaikeaa sisäistää ajatus, että lemmikkiä ei oteta, jos siihen ei ole tarpeeksi resursseja! Pitäisi ymmärtää, että tililtä on löydyttävä se ylimääräinen tonni lemmikin äkilliseen hoitoon.

Eräs tuttu pariskunta, jolla on aina rahasta tiukkaa, on jo nyt suunnitellut mikä koira otetaan seuraavaksi, kun nykyisestä aika jättää. Nykyinen isokokoinen koira saa liikuntaa kerrallaan maksimissaan kymmenen minuuttia ja eläinlääkärikäyntejä venytetään. Rakastavat toki koiraansa sydämensä pohjasta, mutta eihän se pelkkä omistajan rakkauden tunne riitä!

Ovat suunnitelleet seuraavaksi ottavansa berninpaimenkoiran. Ja tuollaisen rotukoiran pystyvät hankkimaan ainoastaan velalla. Ei mitään järkeä. Mutta mielihalu menee järjen edelle. Pitävät itseään koiraihmisinä, mutta ei esimerkiksi ymmärretä kuinka paljon lenkittämistä koira oikeasti tarvitsee. Jos työpäivän jälkeen mieluummin rojahtaa sohvalle kuin lähtee viemään koiraansa kunnon lenkille, niin tuollaisen kannattaisi elää ilman.

Olen muutenkin huomannut, että ihmiset eivät lenkitä koiriaan tarpeeksi. Kaupungissa näkee, kuinka koiria tuodaan lähipuistoon tarpeille ja siitä käännytään takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö! Miksi ihmisten on niin vaikeaa sisäistää ajatus, että lemmikkiä ei oteta, jos siihen ei ole tarpeeksi resursseja! Pitäisi ymmärtää, että tililtä on löydyttävä se ylimääräinen tonni lemmikin äkilliseen hoitoon.

Eräs tuttu pariskunta, jolla on aina rahasta tiukkaa, on jo nyt suunnitellut mikä koira otetaan seuraavaksi, kun nykyisestä aika jättää. Nykyinen isokokoinen koira saa liikuntaa kerrallaan maksimissaan kymmenen minuuttia ja eläinlääkärikäyntejä venytetään. Rakastavat toki koiraansa sydämensä pohjasta, mutta eihän se pelkkä omistajan rakkauden tunne riitä!

Ovat suunnitelleet seuraavaksi ottavansa berninpaimenkoiran. Ja tuollaisen rotukoiran pystyvät hankkimaan ainoastaan velalla. Ei mitään järkeä. Mutta mielihalu menee järjen edelle. Pitävät itseään koiraihmisinä, mutta ei esimerkiksi ymmärretä kuinka paljon lenkittämistä koira oikeasti tarvitsee. Jos työpäivän jälkeen mieluummin rojahtaa sohvalle kuin lähtee viemään koiraansa kunnon lenkille, niin tuollaisen kannattaisi elää ilman.

Olen muutenkin huomannut, että ihmiset eivät lenkitä koiriaan tarpeeksi. Kaupungissa näkee, kuinka koiria tuodaan lähipuistoon tarpeille ja siitä käännytään takaisin kotiin.

Eihän siinä järkeä olekaan, mutta ei heidän elämänsä sen järkevämmin sujuisi ilman koiraakaan. Voi olla, että koira pitää heidät jotenkin taloudellisestikin pinnalla, koska ilman sitä rahat menisivät johonkin vielä hullumpaan, esim. alkoholisoitumiseen. Nyt heidän on kuitenkin pakko edes se joku ulkoilurutiinikin ylläpitää, koska suomalaiset eivät katso hyvällä sellaista, ettei koiraa ulkoilutettaisi ollenkaan. 

Sekin on mielenkiintoinen kysymys, että kun koirat lihovat samaa tahtia kuin kansa ja lonkkavika on alun perinkin, niin mahtaisiko se bern jaksaa pitkään edes kävellä. Ehkä meidän täytyy perustaa koirasuojelu lastensuojelun rinnalle, ja sitten etsiä sijoituskoteja koirille. Ehkei niitä tarvitse edes omistajalta kokonaan viedä, jaetaan vain kulut ja hoito naapuruston koiranhaluajan kanssa. Tapaamissopimuksia varten koirienvalvoja? 

Oikeasti, joihinkin ihmisiin moralisointi puree, mutta harvemmin niihin joille se on tarkoitettu. Tämä nykyinen yhtälö johtaa siihen, että köyhien koirat kärsivät, kun niitä ei ole varaa hoitaa ja omistaja alkaa hädissään toiveajatella. Voisiko sille oikeasti yrittää miettiä jotain ratkaisuja vaahtoamisen sijaan? 

Koiria on kuulemma rekisteröity Suomessa väkimäärään nähden enemmän kuin muualla maailmassa - oksettavaa! Olen niin kyllästynyt joka paikassa räksyttäviin, kaikki paikat ulosteellaan sotkeviin, huonosti käyttäytyviin räksyrakkeihin. Toivottavasti seuraava hallitus rajoittaa koiranpitoa ja nostaa koiranruokien ja -tarvikkeiden alvit vaikkapa neljäänkymmeneen prosenttiin. Nykyään on kammottavaa elää kaupungissa kaikkien näiden kapisten rakkien keskellä, kun vielä turvenuijat omistajat pitävät niitä vapaana laieista piittaamatta.

Lopettakaa evidensioissa käyminen ja käyttäkää yksityisiä pienempiä asemia jos vaan pystytte. Vähän isommilla asemilla on myös kaikki tarvittavat laitteet. Evidensia on pörssiyhtiö ja kuuluu samaan ketjuun mustin ja mirrin kanssa. Yksikään lääkäriasema ei saisi olla pörssiyhtiö. Evidensiassa hinnat sen mukaisia ja nehän haluaisi ostaa kaikki lääkäriasemat ja ottaa monopoliaseman.

Tietenkin täytyy muistaa, että eläinlääkäriasemat ostaa itse kaikki laitteet ja ne maksaa, valtio ei rahoita heidän toimintaa tai ole mitään kelaa taustalla 

Lemmikin pito ei ole mikään perusoikeus, vaikka esimerkiksi koiran omistaminen tuo monille ihmisille hyvinvointia ja terveyttä. Eläin on yksin ihmisen vastuulla ja täysin riippuvainen omistajastaan, ja on vastuutonta ottaa vaikkapa koira, jos on niin tiukkaa, ettei ole minkäänlaista puskuria olemassa yllättäviä menoja varten.

Eikä aina ole kyse rahasta. Kaikkein pahimpia typeryksiä ovat koiraihmisinä itseään hehkuttavat tyypit, joilla "on aina ollut koiria" ja haaveilevat jo seuraavasta, vaikka eivät pysty tarjoamaan nykyisillekään eläimilleen hyvää elämää, esimerkiksi tarpeeksi liikuntaa. Lähipiirissä on näitä, ja suututtaa joka kerta kun puhuvat, että hirveä pentukuume. Se on sellaista pohjatonta itsekkyyttä ja tekopyhyyttä, jota ainakin minun on vaikea sietää. Jos ryhtyvät oikeasti etsimään pentua, niin sitten avaan kyllä suuni.