Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on että keski-ikäiselle kaverit ovat todella tärkeitä?
03.03.2023 |
Puoliso etsi uudet tuttavuudet/kaverit harrastuksen kautta ja alkoi liikkua heidän kanssaan mm. matkoilla, tapailee heitä joka viikko muutamia kertoja 2-4 tuntia kerrallaan. Käytännössä viettää "omaa" aikaa poissa kotoa niin paljon että se alkaa jo häiritä perheen muuta toimintaa.
Ymmärrän että omiakin juttuja pitää suhteessa olla, ei kotiin pidä linnottautua. Mutta kun nyt alkaa näyttää ja tuntua siltä nämä uudet ihmiset ovat jo menneet perheen ohi tärkeysjärjestyksessä?! Sen ovat jo lapsetkin huomanneet. Ihmettelevät isänsä jatkuvaa kulkemista. Kun asian ottaa puheeksi niin suuttuu ja alkaa väittää että hän ei saa tehdä yhtään mitään. Että minähän en häntä ala komentelemaan. Hän saa tehdä mitä haluaa. Ei hän siihen lupaa tarvitse. En tajua? Ihan kuin olisi joku kiukutteleva teini!
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
On se jännä miksi aikuinen ihminen haluaa viettää aikaa ikätovereidensa eikä lasten kanssa. Paitsi nythän oli juuri uutinen siitä aikuisesta naisesta, joka halusi viettää kunnolla aikaa lasten kanssa, mutta sekin oli palstan mielestä väärin.
On eri asia viettää aikaa muiden aikuisten kanssa kuin laiminlyödä lapsiaan sen vuoksi, että nyt on Penan synttärit ja lähdetään porukalla Bulgariaan sitten kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen onkin Turmion Kätilöiden keikka toisella puolen Suomea, mistä lähdetään Alen mökille jätkien kanssa juomaan.
Tämä! Tällainen oli ok joskus just 18v. täyttäneenä, ei nelikymppisenä perheellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin uudestaan keskustelua. Sanoin että jospa minäkin sitten alan olla yhtä paljon pois kotoa kuin hän on. Ja kas kummaa, sehän ei sovikaan miehelle! Minun menoni ei kuulema ole yhtä tärkeitä kuin hänen on?! Oikein ihmetteli että miksi minun nyt pitäisi mihinkään lähteä. ap
Okei. Eikö teidän kannattaisi jatkaa eri osoitteessa? Mitä sinä teet ihmisellä, joka ei edes ole siellä missä kuuluu ja käyttäytyy idioottimaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näillä sen kavereilla ole perhettä tai lapsia? Tunnetko heidät? Toinen nainen?
En tunne heitä ollenkaan, vain sen mitä mies kertonut. On perheellisiä sekä ns. poikamiehiä. Mies on välillä hyvin etäinen ja kylmä meitä kohtaan. En tajua mitä on voinut tapahtua? Jonkinlaista masennuksen oiretta oli yhdessä vaiheessa mutta sekin meni ohi. Päihteitä kyllä käyttää mutta määristä en ole ihan varma. Valvoskelee usein öisin ja kuljeskelee pitkin asuntoa, syö jne. Viime yönä meni keskustelut ikävän oloisiksi. Mies alkoi nimitellä minua päästäni sairaaksi kun olen valittanut hänen kavereistaan. Olen niin outo ja sairaalla tavalla reagoin? Kun en voi ymmärtää että hänen tekemisensä on täysin ok ja hyväksyttyä parisuhteessa. Miksi teen hänelle tämmöistä? Vaikka kuinka yritin selittää omaa kantaani niin alkoi vain puhua päälle.. Olen nykyisin naimissa ihan vieraan ihmisen kanssa. ap
Ihan selvä juttu, mies pettää! Tuossa uudessa kaveriporukassa on varmaan menossa mukana sinkkunaisiakin (mikäli oletetaan miehen olevan hetero). Tuollainen levoton yökuljeskelu kertoo siitä, että pohtii tuskaisena miten saa erottua sinusta. Raukka ei pysty vaan suoraan sitä kertomaan, taitaa odottaa jopa, että sinä teet sen likaisen työn.
Olen nelikymppinen nainen, naimisissa ja kaksi lasta. Minulla on hyviä ystäviä ja harrastuksia. Käyn illanvietoissa ja matkustelen ystävien kanssa. Minulla on aika paljonkin elämää perheen ulkopuolella, enkä ole ajatellut että siinä olisi mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen, naimisissa ja kaksi lasta. Minulla on hyviä ystäviä ja harrastuksia. Käyn illanvietoissa ja matkustelen ystävien kanssa. Minulla on aika paljonkin elämää perheen ulkopuolella, enkä ole ajatellut että siinä olisi mitään ihmeellistä.
Niin? Toivottavasti perhe-elämäsi ei kärsi menoistasi. Jos kärsii, niin kyllä se ihan h**vetin ihmeellistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi normaalimpaa jos aina ollut noin. Ja jos kuitenkin lapset saa aikaa myös.
Haisee keski-iän kriisiltä.
Keski-iän kriisikin on normaali osa elämää.
Jos noin vanhalle miehelle pitää asettaa rajoja, kuin jollekin teinille eikä itse niitä tajua niin eipä hyvältä kuulosta!
Yritin uudestaan keskustelua. Sanoin että jospa minäkin sitten alan olla yhtä paljon pois kotoa kuin hän on. Ja kas kummaa, sehän ei sovikaan miehelle! Minun menoni ei kuulema ole yhtä tärkeitä kuin hänen on?! Oikein ihmetteli että miksi minun nyt pitäisi mihinkään lähteä. ap