Kuinka yleistä on että keski-ikäiselle kaverit ovat todella tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

þ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheellinen ihminen haluaa pari kertaa viikossa viettää aikaa ystäviensä kanssa, niin kyllä se mun mielestä vielä on ihan normaalia, ja jopa suotavaakin.

Juuri näin. Fiksut ja sosiaaliset parit osaavat vuorotellen nähdä myös ystäviä elämässään, vaikka heillä on perhe.

Tietysti jotkut katkerat elämän ankeuttajat joilla ei ole ystäviä joita nähdä, haluaa kieltää puolisoltaan mahdollisuuden sosiaaliseen elämään perheen ulkopuolella, koska heillä itsellään ei ole sitä.

Harmi vaan että mies on perustanut perheen eikä halua sen kanssa viettää aikaa ollenkaan.

Ei kai teinit enää mitään jatkuvaa huomiota tarvitse. Omasta teiniajasta muistuu hyvin mieleen, miten kavereiden seura oli huomattavasti mukavampaa kuin kököttää illat vanhempien kanssa.

Ap voi toki erota, jos tuntuu ettei hänkään saa suhteesta mitään ja rakentaa elämästään sellaisen, mikä suo tyydytystä ja iloa.

Teinit vaatii kyllä yllättävän paljon vanhemmiltaan. Eivät he ilman vanhempien huolehtimista kasva tasapainoisiksi.

Tuosta yövalvomisesta tulee mieleen, että terveystarkastus tekisi miehelle hyvää. Diabetes, kole, verenpaine ja kilpirauhasjutut voisi tarkistaa. Sitä miten saisi miehen lekuriin tai edes työterveyshoitajalle, en osaa sanoa.

Ero taitaa olla harkinnassa, jos kerran miestä ei kiinnosta perheen kanssa viettää aikaa eikä edes huolehtia lapsista koskaan(?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.

Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.

Sanna Marin on yksi näistä. Oma lapsi, tai valtion tärkein työ, jää kakkoseksi festareille ja kokkelille/jauhojengille.

Sannan mies menee myös omissa menoissaan. Ovat vuorotellen.

Josbon perheellisestä miehestä kyse niin tähän sopii hyvin yksi sana: mieslapsi.

Kunnon keskustelu ja tapojen muutos, terapia tai ero. Mieshän ei edes ole osa perhettä enää, elää jotain teinivuosia kuin ei vaimoa ja lapsia olisikaan. Harrastaako tai puuhaako mies lapsien kanssa säännöllisesti jotain? Mitä teette kaksin miehen kanssa? Entä perheenä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Oletko varma ettei mies ole toisen naisen luona eikä töissä? Jos kaverit on lapsettomia niin minkä ikäisiä ovat jos teilläkin teini-ikäiset lapset jo niin ette kovin nuoria ole?

Tuohan voi johtua mistä vaan, mutta ekana tuli mieleen, että pettääköhän tai onkohan ihastunut toiseen naiseen. Ei välttämättä, mutta se tuli mieleen. Ei tuo tietenkään normaalia ole, jos tilanne on yhtäkkiä muuttunut tuollaiseksi. En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tunnetko sinä nämä ihmiset, joiden kanssa hän viettää aikaa? Oletko välillä miehesi mukana? Voisitko kutsua heidät teille kylään? Miten miehesi reagoi, jos ehdotat tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei mies ole toisen naisen luona eikä töissä? Jos kaverit on lapsettomia niin minkä ikäisiä ovat jos teilläkin teini-ikäiset lapset jo niin ette kovin nuoria ole?

Niin, totta. Jos tekee 12h työpäiviä, mutta oikeasti tekee 8h, jos matkoihin menee tunti, niin ehtii vielä 3h olla toisen naisen luona joka päivä. Sen lisäksi, että on nuo kaveriajat naisen kanssa.

Olisi normaalimpaa jos aina ollut noin. Ja jos kuitenkin lapset saa aikaa myös.

Haisee keski-iän kriisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Olisiko se tuolle naiselle täysin mahdotonta ihan itsekin ehdottaa että haluaisiko mies viettää pari päivää lomaa itsekseen tai kavereiden kanssa? 

Meillä ollut itsestään selvää että molemmilla on mahdollisuus ladata akkuja mökillä ainakin viikon verran vuodessa joko yksin tai kavereiden kanssa. Ahdistaisi elää suhteessa jossa olisi pakko viettää kaikki aika yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Olisiko se tuolle naiselle täysin mahdotonta ihan itsekin ehdottaa että haluaisiko mies viettää pari päivää lomaa itsekseen tai kavereiden kanssa? 

Meillä ollut itsestään selvää että molemmilla on mahdollisuus ladata akkuja mökillä ainakin viikon verran vuodessa joko yksin tai kavereiden kanssa. Ahdistaisi elää suhteessa jossa olisi pakko viettää kaikki aika yhdessä.

Milloinkas se tämä apn mies olisi sitten lasten kanssa jotta ap saa levätä ja reissata kavereiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Itselle perinteinen perhe-elämä "kaikki tehdään puolison ja lasten kanssa" olisi pahin painajainen. Siksi jätin lapset tekemättä ja löysin miehen, jonka lapset ovat jo reilusti aikuisia.

Ilmeisesti tuokin mies kaipaa elämäänsä jotain muutakin, kuin mitä se sisältää nyt. Ehkä elämänkuviot tuntuvat pieniltä ja sisällä on kasvanut halu kokea enemmän itselle mieluisia asioita. Siihen ei voi oikein kuin sopeutua. Pyristelevää lintua ei pysty kauan pitelemään.

Itse olen tyytyväinen, kun voin vapaasti reissata moottoripyörillä, matkustella, käydä tapahtumissa jne. Välillä ystävien kanssa, välillä miehen.

Ihan keski-ikäinen olen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani "jumahtanut teini-ikään", jos haluan pakollisten velvollisuuksien ulkopuolella tehdä elämästäni mahdollisimman hauskaa, tyydyttävää ja omannäköistä.

N44

Toki siihen mitä voi tehdä vaikuttaa elämänvalinnat. Niin kauan kun ihminen on vastuussa alaikäistä lapsistaan ,mahdollisuudet itsekkääseen hauskanpitoon on vähäisemmät kuin ihmisellä ,jolla ei ole perhettä vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Olisiko se tuolle naiselle täysin mahdotonta ihan itsekin ehdottaa että haluaisiko mies viettää pari päivää lomaa itsekseen tai kavereiden kanssa? 

Meillä ollut itsestään selvää että molemmilla on mahdollisuus ladata akkuja mökillä ainakin viikon verran vuodessa joko yksin tai kavereiden kanssa. Ahdistaisi elää suhteessa jossa olisi pakko viettää kaikki aika yhdessä.

Minä taas en tajua, mikdi ihmiset ylipäätään ryhtyy parisuhteisiin ja perustaa perheitä jos ei sitten kiinnosta viettää aikaa sen perheen kanssa. Miehelleni ja minulle lapsemme on olleet se tärkein asia elämässä. Kun mukaan ei ole koskaan tarvinnut lomaa toisesta tai perhe-elämästä. Hauskaa voi pitää ja mielenkiintoisia asioita tehdä myös sen oman perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Olisiko se tuolle naiselle täysin mahdotonta ihan itsekin ehdottaa että haluaisiko mies viettää pari päivää lomaa itsekseen tai kavereiden kanssa? 

Meillä ollut itsestään selvää että molemmilla on mahdollisuus ladata akkuja mökillä ainakin viikon verran vuodessa joko yksin tai kavereiden kanssa. Ahdistaisi elää suhteessa jossa olisi pakko viettää kaikki aika yhdessä.

Milloinkas se tämä apn mies olisi sitten lasten kanssa jotta ap saa levätä ja reissata kavereiden kanssa?

Sehän on sopimuskysymys. Esimerkiksi näin: mä voisin lähteä mökille itsekseni pari päivää aiemmin, tulkaa te sitten perässä, sä voit sitten olla lopuksi pari päivää itseksesi tai kavereitten kanssa.

Tässä siis ap valittaa parista lomapäivästä ja kavereitten tapaamisesta pari kertaa viikossa. Ap ei kuitenkaan ole valittanut ettei hän teini-ikäisiltä(?) lapsiltaan pääsisi esimerkiksi harrastamaan, jos haluaisi.

Minulle tulee vaikutelma kontrolloivasta takertujasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vedät lapset mukaan teidän erimielisyyksiin. Onkohan miehellä sivusuhde vai onko nää kaverit oikeasti olemassa? Mun mielestä ton ikäisten lasten perheen ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, omiakin menoja voi olla, mutta liika on liikaa. Onko sinulla mitään omaa ystäväpiiriä perheen lisäksi?

Ei se ole ap, joka vetää lapset mukaan, vaan tottakai ne lapsetkin sen huomaa muutenkin, ettei isällä ole koskaan halua viettää aikaa heidän kanssaan. Myös jos mies ehdottaa lasten kuullen, että lapset (ja äiti) voisi lähteä lomalla kesken pois, kun isälle ei ole lomaa olla heidän kanssaan, että isä sitten lomailee lopun aikaa paremmassa seurassa, niin kyllä se on mies, joka ne lapset tuohon on vetänyt mukaan. Siis kohdistaa tuota kamalaa narsistista käytöstään myös lapsiinsa.

Muuten, kun joku ihmetteli työtunteja ja niiden laillisuutta, niin veikkaanpa, että mies on joku johtaja tai vähintään päällikkö. Niille ei ylitöistä makseta, eikä kukaan puutu ns. laittomuuksiin (tai seuraa työaikaa). Johtajasopimuksessa ei työaikaa ole edes rajattu.

Olisiko se tuolle naiselle täysin mahdotonta ihan itsekin ehdottaa että haluaisiko mies viettää pari päivää lomaa itsekseen tai kavereiden kanssa? 

Meillä ollut itsestään selvää että molemmilla on mahdollisuus ladata akkuja mökillä ainakin viikon verran vuodessa joko yksin tai kavereiden kanssa. Ahdistaisi elää suhteessa jossa olisi pakko viettää kaikki aika yhdessä.

Minä taas en tajua, mikdi ihmiset ylipäätään ryhtyy parisuhteisiin ja perustaa perheitä jos ei sitten kiinnosta viettää aikaa sen perheen kanssa. Miehelleni ja minulle lapsemme on olleet se tärkein asia elämässä. Kun mukaan ei ole koskaan tarvinnut lomaa toisesta tai perhe-elämästä. Hauskaa voi pitää ja mielenkiintoisia asioita tehdä myös sen oman perheen kanssa.

Ei kaikkea aikaa tarvitse viettää yhdessä parisuhteessakaan. Jos viikon viettää itsekseen, niin sitä ollaan vielä 51 viikkoa yhdessä. 

Näillä eväin yli 30 vuotta yhdessä.

Pettää. Tai jos ei petä, niin ainakin etsii (alitajuisesti) uutta naista. Ei jaksa enää suhdettanne. Miehille on tyypillistä, että kommunikoinnin sijaan jäävät epämiellyttäväänkin suhteeseen. He alkavat välttelemään kumppaniaan ja keksimään yhteisen tekemisen päälle muita juttuja (ylityöt, kaverit, biletys, ulkomaanreissut). Tekevät tätä siksi, etteivät jäisi tyhjän päälle. Onhan se nyt kivempaa, kun koti pysyy puhtaana ja on jonkinlainen tukiverkosto. Hyödyt siis otetaan irti, mutta haitoista ei edes jakseta keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle perinteinen perhe-elämä "kaikki tehdään puolison ja lasten kanssa" olisi pahin painajainen. Siksi jätin lapset tekemättä ja löysin miehen, jonka lapset ovat jo reilusti aikuisia.

Ilmeisesti tuokin mies kaipaa elämäänsä jotain muutakin, kuin mitä se sisältää nyt. Ehkä elämänkuviot tuntuvat pieniltä ja sisällä on kasvanut halu kokea enemmän itselle mieluisia asioita. Siihen ei voi oikein kuin sopeutua. Pyristelevää lintua ei pysty kauan pitelemään.

Itse olen tyytyväinen, kun voin vapaasti reissata moottoripyörillä, matkustella, käydä tapahtumissa jne. Välillä ystävien kanssa, välillä miehen.

Ihan keski-ikäinen olen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani "jumahtanut teini-ikään", jos haluan pakollisten velvollisuuksien ulkopuolella tehdä elämästäni mahdollisimman hauskaa, tyydyttävää ja omannäköistä.

N44

Toki siihen mitä voi tehdä vaikuttaa elämänvalinnat. Niin kauan kun ihminen on vastuussa alaikäistä lapsistaan ,mahdollisuudet itsekkääseen hauskanpitoon on vähäisemmät kuin ihmisellä ,jolla ei ole perhettä vastuullaan.

Pariskunnat jotka ymmärtävät kumppanin ja omat tarpeet sosiaaliseen elämään myös ystävien kanssa osaavat vuorotellen nähdä ystäviään.

Mitään järkevää argumenttia ei ole sille että lasten kanssa olisi pakko yhdessä molempien vanhempien viettää kaikki vapaa-aika.

Jos ystävien näkeminen tekee onnelliseksi, niin fiksut parit mahdollistavat sen toisilleen.

Onnellinen kumppani = onnellinen elämä

Näitä vastauksia lukiessa aloin miettiä että voisiko mies jopa tahallaan toimia näin? Ärsyttää tms. tarkoituksella. Siis että saisi vieritettyä eron syyksi minut. Että vaimo se oli joka halusi erota eikä hän. Jos miehellä ei ole vaan munaa erota itse vaan odottaa että minä kyllästyn tähän miehen lentelyyn paikasta toiseen. Voin olla toki väärässäkin. Toista naista ja pettämistä on ehdoteltu useissa vastauksissa. Eihän sekään mahdotonta olisi kun alkaa kunnolla miettimään viime aikoja ja kaikkea muuttunutta käytöstä. Jaa-a. Olisi niin paljon helpompaa kun kumppani kertoisi suoraan että mistä kenkä puristaa eikä vain haukkuisi minua psyykkisesti sairaaksi kun yritän puhua. Nyt olen lähinnä yksinhuoltajaäiti. Eikä tämä voi enää näin jatkua. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle perinteinen perhe-elämä "kaikki tehdään puolison ja lasten kanssa" olisi pahin painajainen. Siksi jätin lapset tekemättä ja löysin miehen, jonka lapset ovat jo reilusti aikuisia.

Ilmeisesti tuokin mies kaipaa elämäänsä jotain muutakin, kuin mitä se sisältää nyt. Ehkä elämänkuviot tuntuvat pieniltä ja sisällä on kasvanut halu kokea enemmän itselle mieluisia asioita. Siihen ei voi oikein kuin sopeutua. Pyristelevää lintua ei pysty kauan pitelemään.

Itse olen tyytyväinen, kun voin vapaasti reissata moottoripyörillä, matkustella, käydä tapahtumissa jne. Välillä ystävien kanssa, välillä miehen.

Ihan keski-ikäinen olen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani "jumahtanut teini-ikään", jos haluan pakollisten velvollisuuksien ulkopuolella tehdä elämästäni mahdollisimman hauskaa, tyydyttävää ja omannäköistä.

N44

Toki siihen mitä voi tehdä vaikuttaa elämänvalinnat. Niin kauan kun ihminen on vastuussa alaikäistä lapsistaan ,mahdollisuudet itsekkääseen hauskanpitoon on vähäisemmät kuin ihmisellä ,jolla ei ole perhettä vastuullaan.

Pariskunnat jotka ymmärtävät kumppanin ja omat tarpeet sosiaaliseen elämään myös ystävien kanssa osaavat vuorotellen nähdä ystäviään.

Mitään järkevää argumenttia ei ole sille että lasten kanssa olisi pakko yhdessä molempien vanhempien viettää kaikki vapaa-aika.

Jos ystävien näkeminen tekee onnelliseksi, niin fiksut parit mahdollistavat sen toisilleen.

Onnellinen kumppani = onnellinen elämä

Puhutte nyt ihan eri asiasta kuin ap:n tilanne. Ap:n mies ei ole koskaan kotona. Käy kääntymässä. Aiemmin ovat sentään kesäloman olleet yhdessä, mutta nyt mies on ilmeisesti aika rumin sanankääntein ilmaissut, ettei lasten ja vaimon kanssa vietetty aika ole lomaa hänelle ja haluaa lähettää heidät lapsillekin mieluisasta paikasta pois aikaisemmin.

Ei tuossa ole ollenkaan kyse tavanomaisesta omasta ajasta, vaan siitä, että mies on äksy ja ilkeä perheelleen ja ilmaisee, ettei perheen kanssa oleminen miellytä.