Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeakulttuurirajoitteisia?
03.03.2023 |
Hyvään yleissivistykseen kuuluisi mielestäni se, että tuntisi klassikkokirjat, taide-elokuvat, näytelmät, oopperat, baletit ja muut tanssiteokset, klassisen ja modernin orkesteri- ja kuoromusiikin sekä klassisen ja modernin jazzin. Mitä listasta unohtui? Mitä siis pitäisi tehdä, jotta saisi edes tyydyttävän arvosanan korkeakulttuurin tuntemuksesta? Ja mikä avuksi, kun on taipumus nukahtaa kesken taide-elokuvan ja sinfonian eikä ole saanut koskaan aikaiseksi lukea venäläisiä klassikoita tai James Joycen Odysseusta?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia nimenomaan jazz olisi erityisen tärkeää?
Koska kaikki jazzin harrastajat ja Pori Jazzissa kävijät väittävät jazzin olevan erityisen tärkeää ja korkeakulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porin Jazzeilla ei oo mitään tekemistä enää jazzin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Videopelit kuuluvat myös kulttuuriin.
Mutta ei korkeakulttuuriin
Vierailija kirjoitti:
Videopelit kuuluvat myös kulttuuriin.
Kiinnostaisi kuulla, onko olemassa videopelejä, joiden teemat tai tarinat olisivat peräisin korkeakulttuurista. En tiedä asiasta, koska en ole tutustunut videopeleihin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia nimenomaan jazz olisi erityisen tärkeää?
Ehkä siksi, että se ns. vaatii kuulijalta jotain. Beethoven ei välttämättä vaadi, siitä pystyy nauttimaan ilman sen suurempaa ymmärrystä.
Joku esitti edellä, että korkeakultuurikin on vain viihdettä. Tavallaan joo, mutta sitten kuitenkaan ei. Viihdettä kun pystyy "kuluttamaan" aika lailla aivot narikassakin - mietitään vaikka jotain Kauniita ja rohkeita, ei vaadi kovin paljoa katsojalta. Sen sijaan korkeampi kulttuuri on taidetta, joka pikemminkin "kuluttaa" sitä katsojaa: pakottaa ajattelemaan, pakottaa tekemään assosiaatioita, miettimään, mihin tämä liittyy (esim. taidehistorian kontekstissa), pakottaa miettimään ihmisenä olemisen ja moraalin kysymyksiä (mainitut Dostojevski ja Tolstoi). Näiden kahden välillä on merkittävä ero.
Periaatteessa voi bingetä viikonlopun aikana useamman kauden jotain sarjaa, tai bingetä Dostojevskin 1000-sivuisen romaanin. Tehdä vaikka peräkkäisinä viikonloppuina, ja maanantaina miettiä, kummasta jäi enemmän käteen ja päähän mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide on viihdettä. Ei ole mitään korkeakulttuuria, kaikki kulttuuri on yhtä korkeaa tai matalaa. Viihdytä itseäsi sellaisella viihteellä, josta oikeasti pidät, äläkä murehdi sitä, mistä muka kuuluisi pitää.
Näin minäkin ajattelen. Harrastan lukemista, lähinnä cozy mysteryja ja niidenkin piirissä on keskitason suoritusten lisäksi liikuttavia, koskettavia, ajattelemaan laittavia tarinoita. Jotkut ns. hienot romaanit ovat myös koskettaneet, mutta opiskeluissa piti lukea myös sellaisia, joista ei jäänyt käteen mitään. Ok, ehkä joku Saatana saapuu Moskovaan on monen mielestä upea, itse en käsittänyt siitä mitään. En oikein käsitä mitä henkistä pääomaa sen lukemisesta sain, mielestäni en yhtään mitään.
Korkeakulttuuristen tuotteiden ymmärtäminen saattaa olla joskus aika hierarkkista, tai kumuloituvaa, vähän niin kuin matematiikka. Eli että kaikki uusi tieto rakentuu aiemmin opitun päälle, ja jos ei osaa niitä peruslaskutoimituksia, ei oikeastaan pysty etenemään.
Ei aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin, toimii varmaankin myös kirjallisuus. Ja siksi sitä opetetaan peruskoulussa ja lukiossa tietyllä tavalla tietyssä järjestyksessä.
Saatana saapuu Moskovaan on monien arvostama kirja. Koska niin moni sitä arvostaa (ja sitä on myös paljon tutkittu), kertoo siitä, että he ovat ymmärtäneet teoksen sanoman, tai ainakin yhden niistä, tai jopa osaavat arvostaa teoksen kompleksisuutta.
En haluaisi olla ilkeä, mutta ehkä jos lukisit cosy mysterien lisäksi kirjallisuutta vaikkapa lukion oppikirjojen antamien vinkkien nojalla järjestyksessä, saattaisit jossakin kohtaa sinäkin päästä sisälle Bulgakovin ihmeelliseen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide on viihdettä. Ei ole mitään korkeakulttuuria, kaikki kulttuuri on yhtä korkeaa tai matalaa. Viihdytä itseäsi sellaisella viihteellä, josta oikeasti pidät, äläkä murehdi sitä, mistä muka kuuluisi pitää.
Näin minäkin ajattelen. Harrastan lukemista, lähinnä cozy mysteryja ja niidenkin piirissä on keskitason suoritusten lisäksi liikuttavia, koskettavia, ajattelemaan laittavia tarinoita. Jotkut ns. hienot romaanit ovat myös koskettaneet, mutta opiskeluissa piti lukea myös sellaisia, joista ei jäänyt käteen mitään. Ok, ehkä joku Saatana saapuu Moskovaan on monen mielestä upea, itse en käsittänyt siitä mitään. En oikein käsitä mitä henkistä pääomaa sen lukemisesta sain, mielestäni en yhtään mitään.
Korkeakulttuuristen tuotteiden ymmärtäminen saattaa olla joskus aika hierarkkista, tai kumuloituvaa, vähän niin kuin matematiikka. Eli että kaikki uusi tieto rakentuu aiemmin opitun päälle, ja jos ei osaa niitä peruslaskutoimituksia, ei oikeastaan pysty etenemään.
Ei aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin, toimii varmaankin myös kirjallisuus. Ja siksi sitä opetetaan peruskoulussa ja lukiossa tietyllä tavalla tietyssä järjestyksessä.
Saatana saapuu Moskovaan on monien arvostama kirja. Koska niin moni sitä arvostaa (ja sitä on myös paljon tutkittu), kertoo siitä, että he ovat ymmärtäneet teoksen sanoman, tai ainakin yhden niistä, tai jopa osaavat arvostaa teoksen kompleksisuutta.
En haluaisi olla ilkeä, mutta ehkä jos lukisit cosy mysterien lisäksi kirjallisuutta vaikkapa lukion oppikirjojen antamien vinkkien nojalla järjestyksessä, saattaisit jossakin kohtaa sinäkin päästä sisälle Bulgakovin ihmeelliseen maailmaan.
Olen käynyt lukion, mutta ei se, että siellä käsittelimme Flaubert'n klassikkoromaania tai Waltarin Sinuhe Egyptiläistä, auta minua ollenkaan, kun yritän ymmärtää esimerkiksi Bulgakovia. Siksi tässä ketjussa kyselläänkin, mikä olisi hyvä tapa päästä sisälle sellaiseen korkeakulttuuriin, joka tuntuu vaikeasti lähestyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko naiskirjailijoiden teokset ovat tuttuja? Esim. Jane Austen, Charlotte Bronte, Elizabeth Gaskell... Eivätkö nämäkin ole korkeakulttuuria, vaikka päähenkilönä ei olekaan elämäntuskainen, raskaita ajatuksia päässään pyörittelevä miesolettu?
Miksi pitää pakottaa itsensä jos ei kiinnostu? Miksi esität jotain mitä et ole? Itse luen klassikoita ja katson taide-elokuvia koska pidän niistä, ja samalla voin katsoa jotain Real Housewives of Beverly Hillsiä koska pidän myös siitä. En pakota itseäni mihinkään mikä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sanotaan 'korkeakulttuuri' englanniksi, ruotsiksi, saksaksi tai ranskaksi?
Vierailija kirjoitti:
Venäjäläisten klassikoiden sijaan, lue Ukrainalaisia klassikoita.
Stanislav Lem sitten työn alle. Eikä se Isaac Asimov ollut yhtään huonompi.
Yritin kiemurrella lukion Dostojevski-orjuudesta vedoten noihin "våhintään yhtä älyllistä tekstiä", mutta ei kun ei, "liian modernia ja kapean genren teoksia". 17v lukiojolpin mielestä huooooomattavasti mielenkiintoisempaa tekstiä tulevaisuudesta, kuin pölyttyneet kuvaelmat itänaapurin kylänraitista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelit kuuluvat myös kulttuuriin.
Kiinnostaisi kuulla, onko olemassa videopelejä, joiden teemat tai tarinat olisivat peräisin korkeakulttuurista. En tiedä asiasta, koska en ole tutustunut videopeleihin.
RunEscapen teema on peräisin keskiajan korkeakulttuurista.
Löysin kirjahyllystäni englanninkielisen klassikkoromaanin 1800-luvulta, jonka olin ostanut käydessäni Englannissa vuonna 1998. Ehkä olisi jo aika lukea se! Olen lukenut kaikki muut kirjahyllyssäni olevat romaanit, koska ne eivät ole korkeakulttuuria. Korkeakulttuurin vetovoima ei siis näytä olevan yhtä suuri kuin muun kulttuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jazz on rytmimusiikkia, ei korkeakulttuuria. Enkä sano tätä mitenkään vähättelevästi vaan totean vain faktan.
Sivistykseen kuuluu tuntea barksin ja rosan tuotanto.
Vierailija kirjoitti:
Sivistykseen kuuluu tuntea barksin ja rosan tuotanto.
Tästä tuli mieleeni Tenavat-sarjakuvakirjat. Yhdessä niistä oli tarina Ressu-koiran lempikirjailijasta, jonka romaaneja hän ahmi. Aikakauslehdessä oli kirjailijan haastattelu, ja Ressu järkyttyi sitä lukiessaan, koska hän sai tietoonsa, että kirjailijalla oli ties kuinka monta kissaa. Järkyttyneenä Ressu antoi pois kaikki lempikirjailijansa romaanit ja huokasi: "Takaisin Hermann Hesseen".
Sarjakuvassa siis ohjattiin lukijaa korkeakulttuurin pariin... Luin sarjakuvaa kouluikäisenä, ja muistan vielä vuosikymmeniä myöhemmin Ressun repliikin. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan ole lukenut vieläkäänHessen kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vielä vinkkejä meille korkeakulttuurirajoitteisille...
Ooppera on alkujaan kadulla esitetty laulunäytelmä joka sitten muuttui nykyisekseen. Moni vierastaa oopperalle ominaista laulutyyliä. Jos haluat helpon mutta kuitenkin hyvän ja kauniin oopperan niin Puccinin oopperat eivät petä. Kannattaa ensin tutustua juoneen ja lukea teosesittelyt oopperan nettisivuilta ja toiset haluaa myös tutustua musiikkiin etukäteen. Näin saat esitykseen taikaa. Jos ei kiinnosta, niin älä mene.
Baletti on paljon matalamman kynnyksen juttu. Pidän kovasti sekä klassisista että modernista.
Ap n lista on ihan ok, mutta kyllä sinne kuuluu Kreikan mytologia ja Kreikka/Rooman historiakin.
Vonnegutit ym ei ole mitään must-kamaa