Muita korkeakulttuurirajoitteisia?
Hyvään yleissivistykseen kuuluisi mielestäni se, että tuntisi klassikkokirjat, taide-elokuvat, näytelmät, oopperat, baletit ja muut tanssiteokset, klassisen ja modernin orkesteri- ja kuoromusiikin sekä klassisen ja modernin jazzin. Mitä listasta unohtui? Mitä siis pitäisi tehdä, jotta saisi edes tyydyttävän arvosanan korkeakulttuurin tuntemuksesta? Ja mikä avuksi, kun on taipumus nukahtaa kesken taide-elokuvan ja sinfonian eikä ole saanut koskaan aikaiseksi lukea venäläisiä klassikoita tai James Joycen Odysseusta?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään erityistä syytä harrastaa korkeakulttuuria. En usko että se on nykyään mikään meriitti työelämässä. Yhä useammin liituraitapankkiiri tai ministeri harrastaa nykymusiikkia ja moni loppututkinnon suorittanut ei ole eläessään lukenut muuta kirjaa kuin tenttikirjat.
Oma lapseni on tällainen. Olen ällistynyt siitä että lapsi jonka kulttuurituntemus rajoittuu teinikauhuleffoihin on niin kielellisesti lahjakas ja tuottaa niin erinomaista ja elävää tekstiä. Kysyisinkin ap:lta että miksi?Lue mitä huvittaa ja kuuntele mitä huvittaa. Olen itse kasvanut kulttuuurikodissa ja lukenut monia hyviä kirjoja ja kuuntelen ja soitan klassista musiikkia, mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut. En ole erityisen menestynyt ihminen, pärjään ihan ok noin konttoristihommissa. Loppututkinto jäi kesken
Varmaan on kyse vain halusta laajentaa yleistietämystään. Ap
Kävin lähikirjastossa etsiskelemässä klassikoita hyllyistä ja tein myös aineistohaun, mutta vaikutti siltä, että kaupunginkirjastotkin ovat alkaneet poistaa klassikoita aineistostaan. Minkä ihmeen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide on viihdettä. Ei ole mitään korkeakulttuuria, kaikki kulttuuri on yhtä korkeaa tai matalaa. Viihdytä itseäsi sellaisella viihteellä, josta oikeasti pidät, äläkä murehdi sitä, mistä muka kuuluisi pitää.
Näin minäkin ajattelen. Harrastan lukemista, lähinnä cozy mysteryja ja niidenkin piirissä on keskitason suoritusten lisäksi liikuttavia, koskettavia, ajattelemaan laittavia tarinoita. Jotkut ns. hienot romaanit ovat myös koskettaneet, mutta opiskeluissa piti lukea myös sellaisia, joista ei jäänyt käteen mitään. Ok, ehkä joku Saatana saapuu Moskovaan on monen mielestä upea, itse en käsittänyt siitä mitään. En oikein käsitä mitä henkistä pääomaa sen lukemisesta sain, mielestäni en yhtään mitään.
Korkeakulttuuristen tuotteiden ymmärtäminen saattaa olla joskus aika hierarkkista, tai kumuloituvaa, vähän niin kuin matematiikka. Eli että kaikki uusi tieto rakentuu aiemmin opitun päälle, ja jos ei osaa niitä peruslaskutoimituksia, ei oikeastaan pysty etenemään.
Ei aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin, toimii varmaankin myös kirjallisuus. Ja siksi sitä opetetaan peruskoulussa ja lukiossa tietyllä tavalla tietyssä järjestyksessä.
Saatana saapuu Moskovaan on monien arvostama kirja. Koska niin moni sitä arvostaa (ja sitä on myös paljon tutkittu), kertoo siitä, että he ovat ymmärtäneet teoksen sanoman, tai ainakin yhden niistä, tai jopa osaavat arvostaa teoksen kompleksisuutta.
En haluaisi olla ilkeä, mutta ehkä jos lukisit cosy mysterien lisäksi kirjallisuutta vaikkapa lukion oppikirjojen antamien vinkkien nojalla järjestyksessä, saattaisit jossakin kohtaa sinäkin päästä sisälle Bulgakovin ihmeelliseen maailmaan.
No en minäkään halunnut olla ilkeä, ymmärrän täysin, että esim. tuo kirja on monen mielestä todella hyvä. Ehkä voisikin selvittää mitä kirjoja vaikka juuri lukiossa luetaan. Luen siis toki muutakin kuin noita cozy mysteryja, mutta ihan oikeasti olisi kiva saada vinkkejä mitä lukea seuraavaksi, kun kovin korkealle ei kannata kurottaa mutta hieman kuitenkin.
Tuoltahan mun seinältä löytyy H. Simbergistä Uuno Kailakseen ja Kaarlo Sarkiaan. Ja kaikkea muutakin löytyy mun "aarre" kaapista.
Suosittelen sinfoniakonserttia livenä!
Kaikki jotka olen sinne roudannut ovat nauttineet.
Suosittelen esim Mahlerin sinfonioita ja
piano, viulu ja sellokonserttoja.
Museoista esim Helsingin Kuusisaaren Didrichsenin taidemuseo.
Ei hätää, te tantat luette jatkossakin lähinnä Tommi Kinnusen mummokamaa😆
Vierailija kirjoitti:
Kävin lähikirjastossa etsiskelemässä klassikoita hyllyistä ja tein myös aineistohaun, mutta vaikutti siltä, että kaupunginkirjastotkin ovat alkaneet poistaa klassikoita aineistostaan. Minkä ihmeen takia?
Että naisten angst/uupumus/kiusaamis/hyväksikäyttö/uhriutumiskirjat mahtuu hyllyyn.
Mikä on paras lukemanne klassikko?
Aina voi aloittaa Maria Laakson klassikoita pöllyttävästä teoksesta "Taltuta klassikko". Jos olet yrittänyt lukea klassikon, mutta homma kosahti heti alkuunsa? Pikakurssi klassikoiden ymmärtämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi aloittaa Maria Laakson klassikoita pöllyttävästä teoksesta "Taltuta klassikko". Jos olet yrittänyt lukea klassikon, mutta homma kosahti heti alkuunsa? Pikakurssi klassikoiden ymmärtämiseen.
Kiitos vinkistä! Kirja näyttää löytyvän kirjaston nuortenosastolta, mutta eiköhän aikuinenkin hyödy sen lukemisesta.
Onko internetissä mitään ilmaista sivustoa, jolla pääsisi lukemaan Suomen tai muidenkin maiden klassikkokirjallisuutta suoraan tietokoneen näytöltä?
Ei ole mitään erityistä syytä harrastaa korkeakulttuuria. En usko että se on nykyään mikään meriitti työelämässä. Yhä useammin liituraitapankkiiri tai ministeri harrastaa nykymusiikkia ja moni loppututkinnon suorittanut ei ole eläessään lukenut muuta kirjaa kuin tenttikirjat.
Oma lapseni on tällainen. Olen ällistynyt siitä että lapsi jonka kulttuurituntemus rajoittuu teinikauhuleffoihin on niin kielellisesti lahjakas ja tuottaa niin erinomaista ja elävää tekstiä. Kysyisinkin ap:lta että miksi?
Lue mitä huvittaa ja kuuntele mitä huvittaa. Olen itse kasvanut kulttuuurikodissa ja lukenut monia hyviä kirjoja ja kuuntelen ja soitan klassista musiikkia, mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut. En ole erityisen menestynyt ihminen, pärjään ihan ok noin konttoristihommissa. Loppututkinto jäi kesken