Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeakulttuurirajoitteisia?
03.03.2023 |
Hyvään yleissivistykseen kuuluisi mielestäni se, että tuntisi klassikkokirjat, taide-elokuvat, näytelmät, oopperat, baletit ja muut tanssiteokset, klassisen ja modernin orkesteri- ja kuoromusiikin sekä klassisen ja modernin jazzin. Mitä listasta unohtui? Mitä siis pitäisi tehdä, jotta saisi edes tyydyttävän arvosanan korkeakulttuurin tuntemuksesta? Ja mikä avuksi, kun on taipumus nukahtaa kesken taide-elokuvan ja sinfonian eikä ole saanut koskaan aikaiseksi lukea venäläisiä klassikoita tai James Joycen Odysseusta?
Kommentit (73)
Kokeile innolla erilaisia ja uusia asioita, mutta hyväksy se, että jokin ei ole sinun juttusi. Turha sitä on elämäänsä tuhlata venäläisten klassikoiden lukemiseen jos paljon mieluummin vaikka soittaisi rumpuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni korkeakulttuuri on liian vasemmistolaista ja koska veren perintönä inhoan kaikkea vasemmistolaista, en voi sietää korkeakulttuuria. Tässä mielessä olen moukka, joka pitää korkeakulttuurista vouhkaavia itseään suvaitsemattomina moukkina.
Ei korkeakulttuuri ole mielestäni vasemmistolaista - tai oikeistolaistakaan... En ymmärrä, mistä tuollaisessa ajatuksessa on kyse.
Korkeakulttuuria on esimerkiksi munasuojissa toisten edessä hyppiminen (baletti ja muu roska), todella typerät kirjat, itsemurhaan johtavat sävellykset, kuten Bethoven ja muu äänisaaste jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni korkeakulttuuri on liian vasemmistolaista ja koska veren perintönä inhoan kaikkea vasemmistolaista, en voi sietää korkeakulttuuria. Tässä mielessä olen moukka, joka pitää korkeakulttuurista vouhkaavia itseään suvaitsemattomina moukkina.
Ei korkeakulttuuri ole mielestäni vasemmistolaista - tai oikeistolaistakaan... En ymmärrä, mistä tuollaisessa ajatuksessa on kyse.
Korkeakulttuuria on esimerkiksi munasuojissa toisten edessä hyppiminen (baletti ja muu roska), todella typerät kirjat, itsemurhaan johtavat sävellykset, kuten Bethoven ja muu äänisaaste jne.
Parempi munasuojissa (sori miespuoliset balettitanssijat, en tiedä asusteen oikeaa nimeä) kuin ilman niitä, jolloin balettia joutuisi katsomaan punastellen.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutustua venäläisiin klassikkoromaaneihin, kenestä venäläisestä kirjailijasta ja mistä hänen romaanistaan kannattaisi aloittaa, jotta en lannistuisi heti ensimmäisestä lukukokemuksesta?
Rikosta ja rangaistusta suosittelisin minäkin. Siinä on aika helposti ymmärrettävä tarina, ja silti se onnistuu käsittelemään ihan niitä syvimpiä ihmisenä ja moraalisena olentona olemisen ongelmia. Ja kaikissa noissa tunnustetuissa klassikoissa on vielä se hyvä puoli, että jos lukemisen jälkeen jää sellainen olo, että en tajunnut kaikkea, niin kommentaareja ja keskusteluja löytyy loputtomasti.
Minkä takia nimenomaan jazz olisi erityisen tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oopperat, musikaalit ja tanssi ei uppoa - muut menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa piti lukea Kafkan, Dostojevskin, Vonnegutin yms teoksia ja tehdä referaatteja niistä.
Sanotaan nyt näin että ilmankin noita ajanhukkahetkiä olisin pärjännyt.
Vonnegut on yliarvostettu, mutta Kafkahan on ihanaa. Ja Rikos ja Rangaistus on kertakaikkiaan loistava.
Loistava? Varmaan Dostojevskin puuduttavin. Kuka jaksaa lukea satoja sivuja Raskolnikovin päänsisäisiä mietteitä kun se kulkee eestaas sitä yhtä ja samaa pölyistä tietä. Mieluummin ottaisin ruoskaniskuja kuin lukisin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjäläisten klassikoiden sijaan, lue Ukrainalaisia klassikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutustua venäläisiin klassikkoromaaneihin, kenestä venäläisestä kirjailijasta ja mistä hänen romaanistaan kannattaisi aloittaa, jotta en lannistuisi heti ensimmäisestä lukukokemuksesta?
Rikosta ja rangaistusta suosittelisin minäkin. Siinä on aika helposti ymmärrettävä tarina, ja silti se onnistuu käsittelemään ihan niitä syvimpiä ihmisenä ja moraalisena olentona olemisen ongelmia. Ja kaikissa noissa tunnustetuissa klassikoissa on vielä se hyvä puoli, että jos lukemisen jälkeen jää sellainen olo, että en tajunnut kaikkea, niin kommentaareja ja keskusteluja löytyy loputtomasti.
Ei missään nimessä! Ennemmin vaikka Anna Karenina.
Rikos ja rangaistus oli niin tuskallinen kokemus etten halunnut muutamaan vuoteen lukea mitään venäläistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Snobinokkainen kyldyyriposeeraus-eräskin tapa olla ja elää. Ei minulle,kiitos.
Dostojevski ei edes ollut kirjoittajana mikään kummoinen. Hän pääsi klassikkoasemaan koska oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutustua venäläisiin klassikkoromaaneihin, kenestä venäläisestä kirjailijasta ja mistä hänen romaanistaan kannattaisi aloittaa, jotta en lannistuisi heti ensimmäisestä lukukokemuksesta?
Rikosta ja rangaistusta suosittelisin minäkin. Siinä on aika helposti ymmärrettävä tarina, ja silti se onnistuu käsittelemään ihan niitä syvimpiä ihmisenä ja moraalisena olentona olemisen ongelmia. Ja kaikissa noissa tunnustetuissa klassikoissa on vielä se hyvä puoli, että jos lukemisen jälkeen jää sellainen olo, että en tajunnut kaikkea, niin kommentaareja ja keskusteluja löytyy loputtomasti.
Ei missään nimessä! Ennemmin vaikka Anna Karenina.
Rikos ja rangaistus oli niin tuskallinen kokemus etten halunnut muutamaan vuoteen lukea mitään venäläistä.
No nämä ovat makuasioita, kuten kaikki viihde on. Minä tykkäsin, sinä et tykännyt, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutustua venäläisiin klassikkoromaaneihin, kenestä venäläisestä kirjailijasta ja mistä hänen romaanistaan kannattaisi aloittaa, jotta en lannistuisi heti ensimmäisestä lukukokemuksesta?
Suosittelen Tolstoin novelleja. Syvällisiä mutta eivät niin tiiliskiven raskaita lukea.
Turgenjev on myös aika lähestyttävä, vaikka ei niin omaan makuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutustua venäläisiin klassikkoromaaneihin, kenestä venäläisestä kirjailijasta ja mistä hänen romaanistaan kannattaisi aloittaa, jotta en lannistuisi heti ensimmäisestä lukukokemuksesta?
Rikosta ja rangaistusta suosittelisin minäkin. Siinä on aika helposti ymmärrettävä tarina, ja silti se onnistuu käsittelemään ihan niitä syvimpiä ihmisenä ja moraalisena olentona olemisen ongelmia. Ja kaikissa noissa tunnustetuissa klassikoissa on vielä se hyvä puoli, että jos lukemisen jälkeen jää sellainen olo, että en tajunnut kaikkea, niin kommentaareja ja keskusteluja löytyy loputtomasti.
Ei missään nimessä! Ennemmin vaikka Anna Karenina.
Rikos ja rangaistus oli niin tuskallinen kokemus etten halunnut muutamaan vuoteen lukea mitään venäläistä.No nämä ovat makuasioita, kuten kaikki viihde on. Minä tykkäsin, sinä et tykännyt, siinä se.
No en ole ainoa joka pitää sitä todella puuduttavana. Varmaan yksi yleisimmistä _kesken jääneistä_ kirjoista. Siksi en koskaan suosittelisi ensimmäiseksi venäläiseksi klassikoksi kenellekään. Voi jäädä kaikki loputkin lukematta.
Videopelit kuuluvat myös kulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Taide on viihdettä. Ei ole mitään korkeakulttuuria, kaikki kulttuuri on yhtä korkeaa tai matalaa. Viihdytä itseäsi sellaisella viihteellä, josta oikeasti pidät, äläkä murehdi sitä, mistä muka kuuluisi pitää.
Näin minäkin ajattelen. Harrastan lukemista, lähinnä cozy mysteryja ja niidenkin piirissä on keskitason suoritusten lisäksi liikuttavia, koskettavia, ajattelemaan laittavia tarinoita. Jotkut ns. hienot romaanit ovat myös koskettaneet, mutta opiskeluissa piti lukea myös sellaisia, joista ei jäänyt käteen mitään. Ok, ehkä joku Saatana saapuu Moskovaan on monen mielestä upea, itse en käsittänyt siitä mitään. En oikein käsitä mitä henkistä pääomaa sen lukemisesta sain, mielestäni en yhtään mitään.
Onneksi mulla ei ole enää vuosiin ollut mitään tarvettakaan yrittää väkisin tykätä jostain mistä en tykkää. Voin sanoa kelle vaan suoraan että en tykkää baletista, oopperasta, jazzista, enkä saanut luettua Anna Kareninaa. Kesäteatteriin olisi kiva mennä jos lipun saisi kympillä, mutta en mene koska lippu maksaa älyttömästi. En myöskään ymmärrä esim. kuvataidetta, voin sanoa että ihan kiva taulu, mutta ei yhtään kiinnosta alkaa analysoimaan että mistä se taulu kertoo.
luin nuorena niitä valittujen palojen lyhennettyja romaaneita ihmiskunnan klassikkoteoksista. Kun sitten törmäsin johonkin, jonka juonta pidin kiinnostavana, niin yritin käydä kirjastossa lainaamassa teoksen ja luin sitten sen.
oopperaan pääsin sisälle siten, että eräs minua paremmin tunteva opperan ystävä sanoi, että ennen oopperaa pitää lukea libretto, jotta tietää mistä oopperassa on kyse: muuten on vaikea päästä siihen sisään. Samoin libretosta on helppo seurata missä ollaan menossa ja varsinkin, jos lauletaan vieraalla kielellä (libretossa on usein myös laulut käännetty joko suomeksi tai englanniksi). Monissa opperoissa on hyvinkin tuttuja aarioita, esim. monessa elokuvassa on käytetty opperasävellyksiä, myös mainoksissa. Oopperahan on käytännössä vain teatteriesitys laulettuna
Ooppera on pahinta mahdollista ajanvietettä mulle. En myöskään tykkää taideleffoista missä snobit ja tekotaiteilijat puhuvat vain puhumisen ilosta.
Minä selviä sivistyksen rapiostani viemällä keskustelun alueelle joka osuu omaan erikoisalueeseeni jossain kohtaa näistä korkeakultuuri-teemoista. Toistaiseksi tyhmyyteni ei ole vielä paljastunut. Taiteesta vedän usein Venäläiset Avantgardistit esiin ja sillä sumutan.