Miksi on niin vähän puhetta, että tyttöjen ja naisten jo ennestään huono mielenterveys romahti entisestään viime vuonna?

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen feminismin nousu ja masennuslääkkeiden käytön hurja kasvu naisilla osuu kyllä yksiin.

Kyseinen ideologia on kuuluisa valikoivasta tutkimuksistaan, missä vain sopivat palat todellisuudesta valitaan todentamaan sitä. Eli tuskin on tiedossa tutkimusta siitä, kuinka sensitiivisyys, mikroilmeet, turvalliset tilat, toksiset maskuliinit ja patriarkat, sekä narratiivi sorrosta ym. voimaantuneet tissiflashmobit kainalokarvoineen

vaikuttavat mielenterveyteen. Ainakin on varmaa se, että vastakkainasettelu sukupuolten välillä voi hyvin.

Rakkaus luo pohjansa luottamuksesta, miten voi luottaa sortajaan?

Kuten kommunismi, kyseinen ideologia on pohjimmiltaan nihilistinen ja julma. Mitä enemmän on mt-ongelmia, katkeruutta, kateutta ja pahantahtoisuutta, sitä enemmän ideologialle tulee potentiaalisia kannattajia. Vallankumous kun ei synny hyvästä olosta, tyytyväisyydestä, rakkaudesta ja toivosta.

Uskon, että miehillä ja naisilla on mielenterveysongelmia aika lailla saman verran mutta miehillä on korkeampi kynnys hakea apua ja myöntää tilannetta esimerkiksi kyselytutkimuksissa. Tällöin tilastot näyttävät siltä, että miehillä ongelmia on vähemmän. Miehillä on kuitenkin naisia enemmän kaikenlaista riskikäyttäytymistä, mistä suuri osa varmasti liittyy hoitamattomiin mielenterveysongelmiin. Esimerkiksi päihderiippuvuksien taustalla on usein pyrkimys lääkitä itseään ja hakea päihteistä apua ahdistukseen. Alkoholi myös mahdollistaa vaikeista asioista puhumisen miesseurassa. Avautumisen voi jälkikäteen laittaa humalan piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiantakaa aloitus jotta poistuu, joka kerta.

Taitaa olla jonkun inkkeli moden aloitus kun ei poistu.

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen feminismin nousu ja masennuslääkkeiden käytön hurja kasvu naisilla osuu kyllä yksiin.

Kyseinen ideologia on kuuluisa valikoivasta tutkimuksistaan, missä vain sopivat palat todellisuudesta valitaan todentamaan sitä. Eli tuskin on tiedossa tutkimusta siitä, kuinka sensitiivisyys, mikroilmeet, turvalliset tilat, toksiset maskuliinit ja patriarkat, sekä narratiivi sorrosta ym. voimaantuneet tissiflashmobit kainalokarvoineen

vaikuttavat mielenterveyteen. Ainakin on varmaa se, että vastakkainasettelu sukupuolten välillä voi hyvin.

Rakkaus luo pohjansa luottamuksesta, miten voi luottaa sortajaan?

Osa naisista tekee parodiaa naiseudesta.

Ei heitä kukaan sorra mutta se ei estä keksimästä valittamisen aiheita koska sillä saa huomiota ja huomiolla voi jopa elättää itsensä.

Totuudella ei ole mitään arvoa huomiotaloudessa tai aktivismissa. Pääasia että saa yleisöä ja herättää tunteita. Se on sitä valtaa mitä nämä janoavat. Kovimmin huutava voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Omaa mielenterveyttäni on syönyt Venäjän hyökkäyssota. Valtava pettymys ja viha, huono omatunto siitä, että emme tehneet enemmän Venäjän opposition ja demokratian vahvistamiseksi silloin kun se oli vielä mahdollista, pelko omien lasten puolesta ja kalvava suru ukrainalaisten puolesta. 

On vaikea nähdä edessään valoisa tulevaisuus, kun ajatuksia ja uutisia dominoi sota, korona, energiakriisi, kasvavat hinnat, luontokato ja ilmaston muutos. 

Älä lannistu. Toivo on siinä, että koet nämä asiat syvästi ja alat tehdä jotakin merkityksellistä niiden eteen. Osallistu keräyksiin, mielenosoituksiin, liity samankaltaisten ryhmiin. Asiat alkaa muuttua kun alat muuttaa niitä. Kevättä kohden! Kaikkea hyvää sinulle.

Tuntuu liian helpolta ratkaisulta syyttää somea ja tinderiä ongelmista niin ulkonäköpaineissa kuin ihmissuhteissa. Nuoret kohtaavat toisiaan edelleen eniten IRL, tosielämässä, koulussa, opinnoissa, harrastuksissa, bileissä ja baareissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisesti varmaan vaikuttaa tämä ylikorostuva seksuaalinen kilpailu, mistä etenkin ulkonäköpaineet, mistä syömishäiriöt (koska terveys ei ole millään sijalla) ja ihmissuhteiden puute ("so"me-aika) ja monille mahdottomuus romanttiseen suhteeseen ja perheen perustamiseen. Sitä ei sitten edes haluta (muka, kun siitä on luovuttava, ei ole realistista kaiken maailman ahdistuksista kärsiville)

Veikkaan, että osut oikeaan. Itse jo 50 v. naisena olen ihmetellyt tätä ristiriitaisuutta median seksistisen naiskuvan ja vallitsevan äärifeministisen politiikan välillä. Plus missä ovat luontevat kohtaamispaikat nuorille aikuisille - Tinder ei todellakaan ole sellainen. Se on pelkkä markkinapaikka, jossa kilpaillaan juurikin yksinomaan ulkonäöllä.

Ennen oli vaihtoehtoja limudiskoista alkaen, missä pystyi tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen kasvokkain.

Muistan omasta nuoruudestani sen miten "masiksiin" auttoi kavereiden tapaaminen ja juttelu. Ehkä konemaailma ei sittenkään ole ihmistä varten.

Ehkä tämä keinotekoisuuden ja valheen tykitys on vain jonkinlainen ihmiskoe. Tutkitaan miten pitkälle paskaa syöttämällä voi päästä. Koen nykyhetken hengen sadistisena ja mielenvikaisena. Sitten meidän pitäisi erottua jotenkin eduksemme itänaapurista. Tuntuu että jokin pahantahtoinen voima haluaa nöyryyttää Suomea sisältäpäin, hajottaa rakenteet ja tuhota muistin.

Voisimme olla jotakin ihan muuta kuin mitä nyt olemme. En tiedä kuka tälläiseen rappion alennustilaan lopulta halusi. Nuoretko? Minun on vaikea uskoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Omaa mielenterveyttäni on syönyt Venäjän hyökkäyssota. Valtava pettymys ja viha, huono omatunto siitä, että emme tehneet enemmän Venäjän opposition ja demokratian vahvistamiseksi silloin kun se oli vielä mahdollista, pelko omien lasten puolesta ja kalvava suru ukrainalaisten puolesta. 

On vaikea nähdä edessään valoisa tulevaisuus, kun ajatuksia ja uutisia dominoi sota, korona, energiakriisi, kasvavat hinnat, luontokato ja ilmaston muutos. 

Nykytilanne ei eroa mitenkään siitä, mitä ihmiskunta on koko historiansa ajan kokenut. 1980-luvusta puhutaan usein turvallisuuden ja taloudellisen vaurauden aikana, mutta tuolloin pelättiin esimerkiksi ydinsotaa, jonka riski oli todellinen. Tympii tapa, jolla osa nykyihmisistä uhriutuu, ikään kuin nykyajan koettelemukset olisivat aivan ainutlaatuisia. Vielä on elossa Suomessakin ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet sodan eivätkä vain nähneet uutisia muissa maissa käydyistä sodista. Tähän nähden ahdistuminen uutisista tuntuu tarpeettomalta itsekorostukselta.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa nostetaan esiin teema, joka on tullut tutuksi omassakin elämässä. Kun yläasteen päästötodistuksessa huomioidaan koko yläasteen suoritukset, kunnianhimoiset tytöt suorittavat ja stressaavat seiskan ensimmäisistä jaksoista alkaen jokaista koetta ja projektia. Se on valtava paine murrosiän keskellä. 

Lukiossa sitten yritetään optimoida opintoja korkeakouluun pääsemiseen tähdäten. Arvostetuista aineista pitäisi saada mahdollisimman monta laudaturia tai edes eximiaa. En kadehdi nykynuoria. 

Tytöt tosiaan alkavat stressata työelämässä paikoille pääsystä jo nuorena. Pojat eivät välttämättä, ja sitten kohta ollaan 35 ja ilman koulutusta ja töitä ja sitä mieltä, että kelan pitäisi toimittaa pimperoa ovelle.

On minustakin ihmeellistä, ettei tyttöjen mielenterveydestä saa keskustella.

Entisaikaan ja vielä minunkin nuoruudessa 2000-luvulla niin piti naisena vaan niellä kaikki paha olo ja olla näyttämättä.

Luulen, että se entisajan paha olo mikä purkautuu vanhemmalta lapselle näyttäytyy nyt useamman sukupolven jälkeen kaikista voimakkaimmin.

Ja tähän kun lisätään nyt monta yhteiskunnan ongelmakohtaa: Inflaatio, epävarma tulevaisuus, sota, korona ja jatkuvat pelottelut uuden pandemian alkamisesta nyt saa kaikkien ihmisten mielenterveyden epävakaaksi.

Onhan se helppoa ajatella vaikka 20-30v sitten, kun niin suuria uhkia ei meillä ollut, Nokian menestys maailmalla toi Suomeen paljon työpaikkoja ja rahaa, että yhteiskuntaa saatiin paremmin rakennettua jne... että silloin elämä oli helpompaa. 

Kyselytulos, jonka mukaan kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista suurempi osa kokee olevansa tyytyväisiä elämäänsä kuin tytöistä, on mielenkiintoinen. Päihdeongelmaisista, maksuhäiriömerkinnän saaneista, rikollisista, kodittomista ynnä muista syrjäytyneistä selvästi suurempi osa kuitenkin on miehiä. Mitä peruskoulun jälkeen tapahtuu? Tai ehkä jo peruskoulun aikana? Arvioivatko pojat menestymisen mahdollisuutensa yläkanttiin ja tytöt alakanttiin?

Olisin taipuvainen vastaamaan viimeiseen kysymykseen kyllä. Yhä vieläkin tytöiltä odotetaan nuorempina vastuullisempaa käytöstä kuin pojilta. Poikia myös suositaan edelleen perheissä enemmän, esimerkiksi käyttörahaa pojat saavat enemmän. Poikien tavallaan sallitaan olla lapsia tyttöjä kauemmin, ja lapsethan kuvittelevat olevansa maailman keskipisteitä. Todellisuus eli se, että ihan kaikkea ei saakaan tuosta noin vain, voi tulla pojille tyttöjä rankemmalla tavalla vastaan. Tytöt stressaavat esimerkiksi jatko-opinnoista enemmän peruskoulussa, mutta toisaalta tämä stressaaminen ohjaa tekemään järkeviä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa nostetaan esiin teema, joka on tullut tutuksi omassakin elämässä. Kun yläasteen päästötodistuksessa huomioidaan koko yläasteen suoritukset, kunnianhimoiset tytöt suorittavat ja stressaavat seiskan ensimmäisistä jaksoista alkaen jokaista koetta ja projektia. Se on valtava paine murrosiän keskellä. 

Lukiossa sitten yritetään optimoida opintoja korkeakouluun pääsemiseen tähdäten. Arvostetuista aineista pitäisi saada mahdollisimman monta laudaturia tai edes eximiaa. En kadehdi nykynuoria. 

Tytöt tosiaan alkavat stressata työelämässä paikoille pääsystä jo nuorena. Pojat eivät välttämättä, ja sitten kohta ollaan 35 ja ilman koulutusta ja töitä ja sitä mieltä, että kelan pitäisi toimittaa pimperoa ovelle.

Aina näissä vastauksissa on tuo sama pohjavire: se, että naiset arvottavat toosallensa itseisarvon ja pitävät itseään jonain palkintona, joka miesten pitäisi teoilla ansaita. Ja sitten samaan aikaan valitetaan siitä, että miehet näkevät naiset vain toosankantotelineinä.

Omat ongelmani johtuvat miehistä. Isä ja kaksi eksää. Heistä yksikään ei yritä hoidattaa itseään ja ovat tuhonneet jokainen monen naisen mielenterveyttä, fyysistä terveyttä ja jaksamista. Kuuluisivat eristyksiin muista.

Monet tytöt eivät voi hyvin esimerkiksi lukioissa.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan ja vielä minunkin nuoruudessa 2000-luvulla niin piti naisena vaan niellä kaikki paha olo ja olla näyttämättä.

Luulen, että se entisajan paha olo mikä purkautuu vanhemmalta lapselle näyttäytyy nyt useamman sukupolven jälkeen kaikista voimakkaimmin.

Ja tähän kun lisätään nyt monta yhteiskunnan ongelmakohtaa: Inflaatio, epävarma tulevaisuus, sota, korona ja jatkuvat pelottelut uuden pandemian alkamisesta nyt saa kaikkien ihmisten mielenterveyden epävakaaksi.

Onhan se helppoa ajatella vaikka 20-30v sitten, kun niin suuria uhkia ei meillä ollut, Nokian menestys maailmalla toi Suomeen paljon työpaikkoja ja rahaa, että yhteiskuntaa saatiin paremmin rakennettua jne... että silloin elämä oli helpompaa. 

Vuosituhannen vaihteen nuoret ovat kaikki kokeneet useimpia perheitä pahasti koetelleen laman lapsuudessaan. Tuon ajan nuoret näkivät lapsina vanhempiensa jäävän työttömiksi ja alkoholisoituvan, monet tekivät itsemurhan. Aika oli myös esimerkiksi median syöttämän naiskuvan näkökulmasta todella ongelmallinen. Syömishäiriöt olivat yleisiä. Voin helposti luetella kymmenen ikäistäni noin nelikymppistä naista, joilla oli nuorena anoreksia. Mitään ihanaa onnellista kulta-aikaa ei koskaan ole ollut. Mainitsemasi nykyajan ongelmat ovat aivan samoja ongelmia, joiden kanssa on aina kamppailtu. Esimerkiksi sodan uhka on ollut aina läsnä.

Huutista tylleröille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa nostetaan esiin teema, joka on tullut tutuksi omassakin elämässä. Kun yläasteen päästötodistuksessa huomioidaan koko yläasteen suoritukset, kunnianhimoiset tytöt suorittavat ja stressaavat seiskan ensimmäisistä jaksoista alkaen jokaista koetta ja projektia. Se on valtava paine murrosiän keskellä. 

Lukiossa sitten yritetään optimoida opintoja korkeakouluun pääsemiseen tähdäten. Arvostetuista aineista pitäisi saada mahdollisimman monta laudaturia tai edes eximiaa. En kadehdi nykynuoria. 

Tytöt tosiaan alkavat stressata työelämässä paikoille pääsystä jo nuorena. Pojat eivät välttämättä, ja sitten kohta ollaan 35 ja ilman koulutusta ja töitä ja sitä mieltä, että kelan pitäisi toimittaa pimperoa ovelle.

Aina näissä vastauksissa on tuo sama pohjavire: se, että naiset arvottavat toosallensa itseisarvon ja pitävät itseään jonain palkintona, joka miesten pitäisi teoilla ansaita. Ja sitten samaan aikaan valitetaan siitä, että miehet näkevät naiset vain toosankantotelineinä.

No ketkä sille toosalle antaa sen arvonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan ja vielä minunkin nuoruudessa 2000-luvulla niin piti naisena vaan niellä kaikki paha olo ja olla näyttämättä.

Luulen, että se entisajan paha olo mikä purkautuu vanhemmalta lapselle näyttäytyy nyt useamman sukupolven jälkeen kaikista voimakkaimmin.

Ja tähän kun lisätään nyt monta yhteiskunnan ongelmakohtaa: Inflaatio, epävarma tulevaisuus, sota, korona ja jatkuvat pelottelut uuden pandemian alkamisesta nyt saa kaikkien ihmisten mielenterveyden epävakaaksi.

Onhan se helppoa ajatella vaikka 20-30v sitten, kun niin suuria uhkia ei meillä ollut, Nokian menestys maailmalla toi Suomeen paljon työpaikkoja ja rahaa, että yhteiskuntaa saatiin paremmin rakennettua jne... että silloin elämä oli helpompaa. 

Vuosituhannen vaihteen nuoret ovat kaikki kokeneet useimpia perheitä pahasti koetelleen laman lapsuudessaan. Tuon ajan nuoret näkivät lapsina vanhempiensa jäävän työttömiksi ja alkoholisoituvan, monet tekivät itsemurhan. Aika oli myös esimerkiksi median syöttämän naiskuvan näkökulmasta todella ongelmallinen. Syömishäiriöt olivat yleisiä. Voin helposti luetella kymmenen ikäistäni noin nelikymppistä naista, joilla oli nuorena anoreksia. Mitään ihanaa onnellista kulta-aikaa ei koskaan ole ollut. Mainitsemasi nykyajan ongelmat ovat aivan samoja ongelmia, joiden kanssa on aina kamppailtu. Esimerkiksi sodan uhka on ollut aina läsnä.

Just näin. Mielestäni (en halua väheksyä nykyongelmia, enkä entisten vuosikymmenten ongelmia) pitäisi keskittyä siihen, miten saadaan ihmisten (tyttöjen ja poikien!) itsetunto, omanarvontunto saataisiin sille mallilleen, että uskallettaisiin olla käyttämättä filttereitä ja fillereitä.  Ilmeisesti kaikkea median tyrkyttämää ei voida estää, mutta omaa suhtautumista asioihin voi muuttaa. Mutta se on varmaan hyvin vaikea tie.

Tyttöjen masennuksen taustalla oli ulkonäköpaineita ja seksuaalista hyväksikäyttöä.. Nämä ongelmat eivät tietenkään johdu lainkaan miehistä 🙄