Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Kannattaa mennä vaikka ensi kesän lavatansseihin ennen kuin jonnekin tinderiin.

Tniderissä pahoittaa vain mielensä, eikä saa ainakaan viikkoon nukutuksi kun huomaat yhtäkkkiä olevasi siellä häntäpäässä, vaikka kuvittelit muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä taas hämmästyttävää miehenä lukea tätäkin. Tuntuu oikein, että olen harvinainen helmi tinder-miesten joukossa, kun etsin vakavaa suhdetta, ei elämänhallintaongelmia, työssäkäyvä, suht. kouluttautunut, urheilua harrastava, ok-näköinen, no, ehkä vähän lyhyt. Mutta sitten kun menen tinderiin, niin olen pelkkää ilmaa naisille. 

Tinderissä on neljä mieskäyttäjää jokaista naiskäyttäjää kohden. Miten kuvittelet että voisit siitä valtavasta mieskäyttäjien massasta erottua olemalla vain "ok näköinen"? Olet Tinderissä ilmaa naisille, koska siellä Tinderissä on 14 jätkää tusinassa jotka on myös "ihan ok näköisiä".

Älä ole ihan ok näköinen, vaan ole hyvännäköinen. Voin luvata että sen jälkeen Tinder kokemuksesi tulee olemaan huomattavasti miellyttävämpi.

Tinder on ulkonäkökeskeisyydellään pilannut niin monen ihmisen kuvan maailmasta ja seuranhaun. Eihän siihen bioon paljoa voi itsestään kirjoittaa ja moni ei edes lue niitä. Se on aika raaka appi, joka tuskin parantaa kenenkään mielenterveyttä ja minäkuvaa. Se aiheuttaa surua miehille, jotka eivät matcheja saa eivätkä pääse treffeille ja pettymystä naisille, jotka valittiin seksiä varten. Toki siellä jotkut naiset myös jäävät osastoon -ketään ei kiinnosta. En sitten tiedä, ovatko muut deittialustat parempia. Hankala juttu. Ei omaa itsetuntoaan kuitenkaan pitäisi perustaa pelkän Tinderin varaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Kerrataanpa lisää tosiasioita Tinderistä. Miksi Tidnerissä on niin paljon "huonoja miehiä"? Siis miehiä jotka kohtelevat naisia huonosti.

Olen linkannut palstalle yliopistotutkimuksen jossa kävi ilmi että miesten kriteerit ovat absoluuttisia kun taas naisten kriteerit ovat relatiivisia. Naiset rakastavat vertaamista, vaikkeivat sitä myönnäkään.

ts. jos miehiä on tarjolla enemmän, naiset nostavat rimaa. Ja kääntäen, vaikka naisia ei olisi tarjolla juuri ollenkaan, miehet eivät tyydy vähempään parisuhdemielessä.

Tämä anta meille vastauksen. Jos oelt komea, sosiaalisesti taitava, mukava ja etsit parisuhdetta - miksi haaskaisit aikaasi Tinderissä? Päätyisit treffailemaan itseäsi heikkotasoisempia naisia jotka toivovat että filtteröimällä ja tarkkaan harkituilla kuvakulmilla juuri heitä onnistaa, ja livenä komistus unohtaakin vatsamakkarat ja kuvia vaatimattomamman ulkonäön.

Samalla kahlasit läpi juoksunsa juosseet kyläpyörät, mt-ongelmaiset, narsistit, elättäjää etsivät ja ties mitä.

Miksi niin tekisit, kun mukavaa seuraa löytyy helposti sosiaalisista piireistä?

Jos taas olet komea pelimies, Tinder on taivas. Helppoa seksiä ilman että maine menee kaveripiireissä kun yrität pokailla tutun tuttuja muiden nähden.

(ellet ole komea, on ihan sama mitä haluat, et saa Tinderistä mitään)

Vierailija kirjoitti:

Deittailu on henkisesti todella hajottavaa, siksi lopetin kun aina ghostattiin yms. En ole käynyt treffeillä enää 3 vuoteen. N42

Se on sitä kun tavoittelee suosittuja miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Ai nykyään jo kilpaillaan siitä kuka pärjää huonoiten deittimarkkinoilla! Niin se maailma muuttuu.

Osaan jutella pleikkaripeleistä  - kiinnostaisikohan se naisia?

No ei deittailu nyt varmaan kenellekään helppoa ole, mutta herranjestas sentään, onhan se nyt merkittävästi helpompaa naisille kuin miehille. Miksi siitä pitää vatvoa näin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Deittailu on henkisesti todella hajottavaa, siksi lopetin kun aina ghostattiin yms. En ole käynyt treffeillä enää 3 vuoteen. N42

Mä olen kanssa lopettanut deittailun muutama vuosi sitten, en enää jaksanut.

Se toiminta oli jotenkin niin älyttömän ulkonäkökeskeistä. Aistin joka kerta sen jos ensitreffeillä mies ei nähnyt minua riittävän hyvännäköisenä, ja tiesin jo ennen treffeiltä kotiin pääsyä, että mieheltä tulee "ei ollut kipinää" viesti.

Samalla tavalla jos itse tunnistin että mies oli ulkonäöltään minua "matalatasoisempi", niin en kyennyt kiinnostumaan hänestä myöskään luonteen osalta, vaan minua piinasi aina ajatus siitä että "pystyn kyllä saamaan paremmankin kuin tuo", ja tästä johtuen lähetin itsekin monelle miehelle ei kipinää -viestin.

Kuvailisin deittailuani sellaiseksi ainaiseksi valtataisteluksi, jossa aina se paremman näköinen osapuoli ikään kuin kontrolloi tilannetta ja päätti eteneekö homma vai ei.

Taustana, asun pk-seudulla, ja deittailin suurin piirtein oman ikäisiäni miehiä.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

M49 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Miten verrataan asteikolla helpompi - vaikeampi tilannetta jossa nainen voi mennä treffeille, vaikka treffejä ehdottavat miehet eivät ole erityisesti mieleen, tilanteeseen missä miehelle ei ole tarjolla yhtään treffejä? Onko monta melko heikkoa parempi kuin ei yhtään?

En ikinä tule testaamaan mitään sovellusta, sillä tiedän olevani luokkaa 6 - 7,5. Ulkonäkö nostaa ja varallisuus laskee. Jos oma arvioni pitää paikkansa ja käsitykseni miten deittailusovellukset toimivat, saisin miehenä hyvin vähän "osumia". Vastaavan tasoisena naisena saisin suuren määrän, vaikka ehkä lähinnä seksistä kiinnostuneilta, osumia. En siis ole kiinnostunut huonon panos - tuotto suhteen vuoksi suomalaisen naisen hankkimisesta, ainakaan minkään sovelluksen kautta.

Kysymys on mieletön. Totta kai on helppoa lähteä treffeille, jos on nainen eikä välitä siitä millainen treffikumppani on, mutta miksi ihmeessä lähtisi? Miksi kukaan lähtisi treffeille tyypin kanssa, joka ei kiinnosta edes kahvikupin juontiseurana saati missään muussa asiassa?

Vierailija kirjoitti:

No ei deittailu nyt varmaan kenellekään helppoa ole, mutta herranjestas sentään, onhan se nyt merkittävästi helpompaa naisille kuin miehille. Miksi siitä pitää vatvoa näin paljon?

Täysin absurdi väite. Miten voisit tietää, mikä on jollekin toiselle helppoa? Joo, vonkaajia ehkä osalle naisista riittää. Mutta jos nainen ei halua vonkaajia, tämä on haitta, ei helpotus. Miehellä on suurempi todennäköisyys siihen, että jos treffeille päädytään, naista jo kiinnostaa miehessä joku. Nainen ei voi tietää, yrittääkö mies vain epätoivoisesti päästä jonkun naista muistuttavan seuraan. Joten minusta miehellä on helpompaa.

Olet vissiin muokannut kuviasi aika lailla ja sitten todellisuus onkin hyvin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Osaan jutella pleikkaripeleistä  - kiinnostaisikohan se naisia?

Varmaankin naisia, jotka ovat myös kiinnostuneita pleikkarilla pelaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailu on henkisesti todella hajottavaa, siksi lopetin kun aina ghostattiin yms. En ole käynyt treffeillä enää 3 vuoteen. N42

Se on sitä kun tavoittelee suosittuja miehiä.

Erikoinen ajatus, että ei-suositulla miehellä ei olisi minkäänlaisia kriteereitä vaan hän tyytyisi keneen vaan naiseen.

Ja että naiselle olisi ihan jees olla se, johon mies tyytyi ja vain, koska ei muitakaan saanut.

Erikoista kyllä tämäkin, että miesten mielestä ei-suositut olisi jotain tahdottomia ja arvottomia heittopusseja vailla omaa persoonaa ja tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä taas hämmästyttävää miehenä lukea tätäkin. Tuntuu oikein, että olen harvinainen helmi tinder-miesten joukossa, kun etsin vakavaa suhdetta, ei elämänhallintaongelmia, työssäkäyvä, suht. kouluttautunut, urheilua harrastava, ok-näköinen, no, ehkä vähän lyhyt. Mutta sitten kun menen tinderiin, niin olen pelkkää ilmaa naisille. 

Tinderissä on neljä mieskäyttäjää jokaista naiskäyttäjää kohden. Miten kuvittelet että voisit siitä valtavasta mieskäyttäjien massasta erottua olemalla vain "ok näköinen"? Olet Tinderissä ilmaa naisille, koska siellä Tinderissä on 14 jätkää tusinassa jotka on myös "ihan ok näköisiä".

Älä ole ihan ok näköinen, vaan ole hyvännäköinen. Voin luvata että sen jälkeen Tinder kokemuksesi tulee olemaan huomattavasti miellyttävämpi.

Tinder on ulkonäkökeskeisyydellään pilannut niin monen ihmisen kuvan maailmasta ja seuranhaun. Eihän siihen bioon paljoa voi itsestään kirjoittaa ja moni ei edes lue niitä. Se on aika raaka appi, joka tuskin parantaa kenenkään mielenterveyttä ja minäkuvaa. Se aiheuttaa surua miehille, jotka eivät matcheja saa eivätkä pääse treffeille ja pettymystä naisille, jotka valittiin seksiä varten. Toki siellä jotkut naiset myös jäävät osastoon -ketään ei kiinnosta. En sitten tiedä, ovatko muut deittialustat parempia. Hankala juttu. Ei omaa itsetuntoaan kuitenkaan pitäisi perustaa pelkän Tinderin varaan.

Eri

Kyllä tämä palstakin on vaikuttanut negatiivisesti niin minäkuvaan, kuin käsitykseen deittailusta ja parisuhteen syntymis- ja löytymisperusteista. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailu on henkisesti todella hajottavaa, siksi lopetin kun aina ghostattiin yms. En ole käynyt treffeillä enää 3 vuoteen. N42

Mä olen kanssa lopettanut deittailun muutama vuosi sitten, en enää jaksanut.

Se toiminta oli jotenkin niin älyttömän ulkonäkökeskeistä. Aistin joka kerta sen jos ensitreffeillä mies ei nähnyt minua riittävän hyvännäköisenä, ja tiesin jo ennen treffeiltä kotiin pääsyä, että mieheltä tulee "ei ollut kipinää" viesti.

Samalla tavalla jos itse tunnistin että mies oli ulkonäöltään minua "matalatasoisempi", niin en kyennyt kiinnostumaan hänestä myöskään luonteen osalta, vaan minua piinasi aina ajatus siitä että "pystyn kyllä saamaan paremmankin kuin tuo", ja tästä johtuen lähetin itsekin monelle miehelle ei kipinää -viestin.

Kuvailisin deittailuani sellaiseksi ainaiseksi valtataisteluksi, jossa aina se paremman näköinen osapuoli ikään kuin kontrolloi tilannetta ja päätti eteneekö homma vai ei.

Taustana, asun pk-seudulla, ja deittailin suurin piirtein oman ikäisiäni miehiä.

N39

Miehet ajattelevat eri tavalla kuin sinä.

Viittasin jo yliopistotutkimukseen. Naiset vertaavat, miehet eivät.

Ero korostuu Tinderissä, jossa naisilla on valtava mutta näennäinen kysyntä. Naiset nostavat rimaa koska kuvittelevat että joku komistuksista joilta saisi seksiä, kenties vakiintuisi.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailu on henkisesti todella hajottavaa, siksi lopetin kun aina ghostattiin yms. En ole käynyt treffeillä enää 3 vuoteen. N42

Se on sitä kun tavoittelee suosittuja miehiä.

Erikoinen ajatus, että ei-suositulla miehellä ei olisi minkäänlaisia kriteereitä vaan hän tyytyisi keneen vaan naiseen.

Ja että naiselle olisi ihan jees olla se, johon mies tyytyi ja vain, koska ei muitakaan saanut.

Erikoista kyllä tämäkin, että miesten mielestä ei-suositut olisi jotain tahdottomia ja arvottomia heittopusseja vailla omaa persoonaa ja tahtoa.

Olennaista on että Tinderissä naiset tapailevat tasokkaimpia miehiä joita he saavat matcheiksi ja treffeille. Miehet joita he saisivat parisuhteeseen, olisivat tätä matalampitasoisia.

Alas, "voisin saada paremmankin, en pysty ihastumaan tuohon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jospa kerrataan tosiasiat.

Miehiä ja naisia on suurin piirtein sama määrä. Jos ja kun tavisnaisella on 10-100x enemmän tavoittelijoita kuin tavismiehellä, väistämättä 90-99% tavoittelijoista on vain seksin perässä. Ja koska miehetkin pääsääntöisesti tavoittelevat niin tasokasta kumppania kuin saavat, yleensä seksin perässä on se komein osuus tavoittelijoista.

Naisena deittaileminen on silti helpompaa. Tämän ovat todenneet naiset jotka ovat deittailleet miehiä ja naisia. Mieheltä odotetaan enemmän aloitteellisuutta, itsevarmuutta, nokkeluutta, käytännön tilanteiden hallitsemista, tarjoamista, palveluksia, jne.

Tämä koskee etenkin nuoria naisia. "Nuorella naisella" (arvokas, haluttu) on erilainen painoarvo kuin "nuorella miehellä" (ei vielä valmis mies, ei ole saavuttanut mitään).

Mitä ne saavutukset on, mitä miehellä pitäisi olla? Parin kumppanin kohdalla olen törmännyt siihen, että surkuttelevat, kun eivät kolmenkympin kieppeillä ole mielestään muka saavuttaneet tarpeeksi, vaikka ihan töissä ovat ja elämä ihan mallillaan. Kuka nämä saavutusvaatimukset on keksinyt ja määrännyt kaikille pakollisiksi?

En voi yli kolmekymppisenä naisena laskea itseäni kovin nuoreksi enää, mutta mistä se tulee, että nuoret naiset tai naiset ylipäätään ovat muka arvostettuja ja haluttuja vain olemalla naisia? Kuka sen on keksinyt ja totuudeksi määritellyt?

Ettei nyt vaan olisi, että miehet itse stressaavat niistä ihme saavutuksista ja ovat kiinnostuneita nuorista naisista.

Jos olisit mies, sinun ei tarvitsisi kysyä.

No voisitko sinä tai joku muu täällä selventää asiaa ja vastata noihin kysymyksiin? Lähinnä noiden ns. saavutusten osalta. Se kiinnostaa oikeasti. Arvaan kyllä, miksi nuoret naiset ovat kiinnostavia kaiken ikäisten miesten mielestä (rankasti yleistettynä). Se varmaankin liittyy ulkonäköön ja mukautuvuuteen. Nuori ei ehkä osaa vielä vetää rajoja ja alitajuisesti etsitään hedelmällistä kumppania, vaikka lisääntyminen ei olisi mielen päällä. Ehkä enemmän kiinnostaa se, miksi nuoria naisia syyllistetään siitä, että ovat haluttuja, olemalla nuoria naisia ja mistä tuo syyllistäminen johtuu, eivät he voi iälleen mitään tai fysiikalleen, jos siis elävät terveellisesti.